20.1.08

Radioateljee ja sunnuntai

Blogini

on ollut tyhjäkäynnillä kauan.

Ehkä se nyt lähtee käyntiin. Täällä tosin sataa räntää eikä Radioateljee luvannut sen parempaa kuin mitä YLEn säätiedotuskaan. Räntää.

Matti Ripatti seuraili George Orwellin jalanjälkiä, 1984. Lopussa soivat kirkonkellot. Mitenkään uutta tässä dystopiassa ei ollut. Sitä vain että huomiotalous jatkaa voittokulkuaan eikä kukaan sitä seuraava tiedä mitä se tarkoittaa.

Että mitä on kulman takana.

Psykokemiallisesta sopeuttamisesta oli puhetta. On otettava annos somaa että jaksaa eteenpäin eli pysyy turtuneessa tilassa.

Radio on ehkä tärkein elementti työssäni. Tarraudun siihen vimmaisesti, koska minulla ei ole kuuloa enää jäljellä kuin ehkä neljännes. Sen vuoksi Radioateljee on minulle tärkeä. Se on tehty äänellisesti niin, että kykenen vaivatta seuraamaan sitä. Se tarkoittaa sitä, että äänimiehiä/-naisia ei ole päästetty niskan päälle, niin kuin valitettavan usein nykyään käy sekä televisiossa että radiossa.

Ymmärrän kyllä että kun heitä koulutetaan, ja nykyään käsittääkseni Helsingissä ääni-valotyön laitoksella, niin olisi heidän työtäkin saatava tehdä.

Toivoisin kovasti että meidät kuulovammaiset otettaisiin huomioon. Siis edes joskus. Radioateljee todistaa vastaansanomattomasti että se on mahdollista.

Olen kirjoitustilassa. HTML-koodia olisi muokattava, mutta tuskin minusta siihen on. Ahaa. Ei tarvitsekaan muokata. Minulla ei ole mitään syytä enää opiskella uusia kieliä, nykyiset riittävät. Neurovelhot ovat oma lajinsa. Ihmisiä kyllä, mutta he tunnistavat ohjelmointikieliä ja useimmat aivan kuin olisivat syntyneet se päässään.

21 kommenttia:

A-K.H kirjoitti...

Haa, pääsin korkkaamaan blogin, jos tiukkapipo päästää tämän blogilleen. Teki kemppiset.

Ripsa kirjoitti...

Jep. Ei se pipo nyt kiristäkään, mutta humalaisia resupekkoja en tänne päästä.

Saavat siis kyllä olla resupekkoja ja kassialmoja, mutta eivät humalassa...

A-K.H kirjoitti...

Mistäs tiedät, etten ole kännissä kuin apina? On pitänyt vielä invatkin laittaa. No, sen verran selvä olen, että niistä selviän.

A-K.H kirjoitti...

Sulla taitaa olla jo vappu mielessä?

Ripsa kirjoitti...

Etkä ole invalidi!

Ja minkä hemmetin invan minä nyt sinne olen lykännyt? Ai ne kirjaimetko?

lippalakki-erkki kirjoitti...

Just ne. Ja voisitko harkita tämän negatiivisen kärpäsenpaskan kokoisen fontin suurentamista tai kirjoituspohjan muuttamista. Minusta Petrillä on varsin hyvä ratkaisu. Nyt kun sulla on tekstiä, voit esikatsella sitä turvallisesti erilaisilla blogipohjilla. Toivoisin kovasti, että meidät näkövammaiset otettaisiin huomioon. Minäkin olen käyttänyt rillejä 9-vuotiaasta. Vasta ikämiehenä löysin kirpparilta optikon hiomat lukulasit, joilla näen vasemmallakin silmällä. Tuo teksti, jota pitää näppästä, jos meinaa komentoida, saisi näkyä paremmin. Kyllähän tähänkin tottuu, jos usein käy, mutta ajattelen blogin asiakasystävällisyyttä. Tuosta pomppulootasta en henk.koht. pidä, mutta se olkoon sinun asiasi. On siinä se hyvä puoli, että päreen teksti on paremmin esillä.

Ripsa kirjoitti...

No on tämä nyt vaikeata.

Joku ei näe ja joku ei kuule. Sitten tulee vielä joku joka ei haista eikä tunne mitään ja tunkee karvaiset käpälänsä kommenttilootaan.

Näkyyks nyt paremmin?

Lippalakki-erkki kirjoitti...

Näkyy vähän liiankin hyvin. On kuin kirjoittamalla huudettais.

meri kirjoitti...

tekstin voi suurentaa myös itse: paina ctrl ja rullaa hiiren keskipainikkeella.

Ripsa kirjoitti...

No mutta hienoa!

Kommentoija voi itsekin tehdä jotain. Minulla on pikku-Mac:ssä suurennuslasin kuva, ja sitä voi kohdistaa eri osiin.

Nyt on maanantai. Mutta ei näy tuolla missään päivämäärää mikä on kummallista.

A-K.H kirjoitti...

Joo, ja voi sen suurentaa ja pienentää yläpalkistakin. Toisaalta arial ei ole kovin hyvä fontti lukea eikä kirjoittaa. Nyt teksti on liian suurta ja jos tuota pienentää yhden pisteen, niin se menee taas huonolukuiseksi ja kurjaksi kirjoittaa. Olisikohan jokin muu fontti paremmin paikallaan, kysyy eräs Ripsan tuntemattomista ihailijoista ottaen lipparin päästään. Asetuksista löytyy ulkoasu. Siinä on heleppo kokeilla.

Ripsa kirjoitti...

Nyt näyttää enemmän sanomalehtitekstiltä, eikö?

Aistit ovat kummallinen juttu. Ne muuttuvat jatkuvasti, eksyttävät, sekoittuvat ajatuksiin ja aikaansaavat sitten tunteen ettei edes näe lukea saati kuulla.

Kuten Arvoisa A-K.Hoo, lippalakilla ja ilman, on omalla blogillaan kuolemaa tutkiessaan tullut saaneeksi Merin miettimään miten kuolema olisi määriteltävissä.

Se tulevaisuus, josta Orwell puhui meni jo. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, aika nopeutuu noin 1½-kertaisesti. Se on todettu laboratoriokokein.

Siksi lapsen kesä kesti ikuisuuden.

Hanhensulka kirjoitti...

Suuret on nuo kirjaimet sinulla, Ripsa. Mutta eipä haittaa.

Muuten saako huomauttaa, että tuo sivupalkin osoite Hanhensulalle ei toimi, siinä on liikaa niitä http ja kauttaviivoja.

Mää kirjoitti...

Viimeinkin!

Ripsa kirjoitti...

Hanhensulka! Tuommoisia sattuu kun vetelee hiirellä linkkejä miten sattuu. Anteeksi. Mutta en takaa etteikö toistu.

Määä! Jaaha, rakastettava pässinpää saapui paikalle. Ellet tiedä niin isoäitini tapasi aina sanoa minulle että puhut kuin keitetystä lampaanpäästä. Suljin varmuuden vuoksi suuni, koska en ollut tiennyt olisiko keitetystä lampaanpäästä tullut puhe parempaa vai huonompaa kuin omani.

Sanonta on itse asiassa edelleen minulle mysteeri. Tietääkö joku?

A-K.H kirjoitti...

Kyllähän se lampaanpää keitettäessä pehmenee. Olen joskus lapsena syönyt tappaiskeittoa. On se kamalaa, kun keitosta tuijottaa silmä.

Ripsa kirjoitti...

Joo, kai keittämisen tarkoitus on pehmentäminen. Muistaakseni Neil Hardwickilla oli vaikeuksia niellä niitä lampaan silmiä, jotka jossain päin maailmaa ovat herkkua.

Mutta nyt oli puhe puhumisesta. Siis KUKA siellä puhuu, siis siellä keitetyn lampaanpään sisällä? Minua oikeasti askarrutti se kysymys.

En ole sitä mieltä että nimimerkki "Mää" on mitenkään tappaiskeiton näköinen olemukseltaan. Mutta kuitenkin siis hän sanoi "Määä!".

Savolaiset taas sanovat mää, kun pitäisi mennä jonnekin. Minulla OLI savolaissyntyinen isänäiti, mutta ei hän koskaan sanonut että "Mää nyt muualle!"

Muuten on karmea ajatuskin että pitäisi syödä "tappaiskeittoa". Kalevi, ehkä sinulla on trauma ja tämä tapaus on aiheuttanut sinussa luonteenpiirteitä, joita et enää saa siirretyksi syrjään.

Hanhensulka kirjoitti...

Ripsa, laita Diegeneksen osoitteeseen yksi e -kirjain lisää niin osuu oikeaan osoitteeseen!

Ripsa kirjoitti...

Kiitos kaikki ystävät ja kylänmiehet ja -naiset!

Vai onkohan tämä kokonainen maailma, mutta kaiketi sellainen lokalisoitunut tapaus.

Ilman vinkkejänne ja ohjeitanne olisi päiväni ollut varmaan yhtä ihmettelyä.

Osaavatkin tehdä monimutkaisia ohjelmia! Aivot räytyvät!

jarvelainen kirjoitti...

Kävinpä minäkin täällä heittämässä lakin naulaan ja kysymässä, että mitäs pelattais.

Ripsa kirjoitti...

Petri! Minä en taida osata mitään pelejä. Jaa, mahjong oli joskus vuosia sitten suosittu illanviettotapa, kun poika asui vielä kotona ja sillä oli aina joku kaveri neljänneksi pelaajaksi.

Kerran meillä oli mukana pelaamassa ihan oikea kiinalainen Shanghaista ja se hävisi!

Mahjong ei ole pelkästään tuuripeliä, vaan myös strategiaa ja taktiikkaa.

Mutta hattusi on tuolla naulassa, mietitään...