7.8.08

Syntymäpäiväruno








Kaleville ja Leonooralle

10. ja 11.8.2008

Oregon on mielessäni ja löysin kirjakauppiaan pojan runon, mutta siinä täytetään enemmän vuosia kuin te. Yhteensä kuitenkin vähemmän.

Ja tämä tapahtuu runoilijalle Oregonissa, kuinkas muutenkaan. Matt on totta kai tlingit-intiaani, sekin on aivan selvää, tässä kirjassa ei ole vielä omistusta, seuraavassa jo on. Sinä iltana runoilija sanoi että ei ihme että kirjakauppa meni konkurssiin.

Tällainen tarina:

Virrassa on ääni kuin joku soittaisi siten että
Sivistyneesti puhuttaisiin lineaarisesta
Polyfoniasta. Matt istuu kauempana laiturin
Juuressa ja perkaa kaloja.
Sitten hän panee piipuksi.
-Kuule, Otto, kun minä olin kuudenkymmenen
ja kahdeksan ikäinen niin minä äkkiä tulin
köyhäksi. Ja naapurit halusivat kauempaakin
kuulla miten niin oli hyvä elää.
-Siksi kutsuin yhtenä iltana kaikki ihmiset
koolle. Se oli kesää ja me istuimme kuten me nyt
istumme tällä rantanurmella paitsi että oli ilta ja
oli kuuma.
-Kaikilla oli mukit ja mukeissa oli teetä.
-Ja koska ilta oli kirkas minä näin ihmiset
hyvin ja he näkivät hyvin minut. Ja he tahtoivat
kovasti että minä alkaisin ja laittoivat mukit
syrjään. He sanoivat: ”Matt, me olemme nyt kaikki
täällä ja valmiit kuulemaan millaista on olla
köyhä.”
-He kuvittelivat että se oli kertomus joka
viedään läpi yhdellä istumisella ja hämmästyivät
kun minulta meni siihen öitä.


Arto Kytöhonka: illalla jätän oven valmiiksi auki.
Otava 1974


Puuaita olkoon kuva elokuisesta auringosta, joka osuu säleikön läpi vihreisiin lehtiin ja runkoihin. Kuljette ohi tai istutte siimekseen ja luette runon tai kaksi.

16 kommenttia:

meri kirjoitti...

ripsa

Jonakin päivänä olet yhtä vanha kuin Otto ja keräät ympärillesi yatävärippeesi ja kerrot heille, millaista elämäsi köyhyys on ollut. Kerrot myös elämäsi rikkauksista, joihin minäkin luullakseni olen saanut olla osallisena. Kenties olen jopa kuuntelemassa.

Alustavat onnitteluni pian ehtivän merkkipäiväsi johdosta.

kalevi

Ripsa kirjoitti...

Hups. Luulin että meri sanoi jotain mutta sehän olikin kaverini kelju-kojootti Kalevi!

Niin kuin Leonooran kanssa on siis laskeskeltu, niin sinä täytät ylihuomenna 65 v., Leonoora maanantaina 60 v. ja minä viikon päästä sunnuntaina 63 v.

Me ollaan kaikki senikäisiä, ettei tarvitte enää joko a)olla vähän vanhempi kuin on, b) vähän nuorempi kuin on.

Ollaan oikean ikäisiä.

Rikkaus te olette kaikki minulle olleet ja toivottavasti olette kauan vielä. Mietin vain mitä Matt tarkoitti sillä että tullaan köyhäksi. Otto oli se muistiinmerkitsijänä.

Mutta juhlikaa te nyt ensin!

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi kommunikaatiohäiriö, mutta tein kommenttini merin läppärillä, minkä takia kirjoittajaksi tuli meri.

Anonyymi kirjoitti...

Ripsa

Muistat kyllä ikäni väärin. Ota kutonen pois, niin olet lähempänä totuutta.

Kalevi

Ripsa kirjoitti...

Oivoioi! Pikku-Kalevi täyttää 5 v. ylihuomenna! Herrajjestas että aika kuluu!

Leonoora kirjoitti...

Ripsa: Luin "onnentoivotuskorttisi"mielenkiinnolla, ja tutkiskelen nyt kirjoitusta ja painan kaiken visusti sydämeeni.
Varsinkin elämällä materialistisen hyvinvoinnin ulkopuolella oppii, tai olen luullakseni oppinut jotakin erilaisten köyhyyksien ja rikkauksien merkityksistä -rikkauksien ja köyhyyksien välisistä eroista.
Hieno, arvoituksia sisältävä A. V:n tekstivalinta, kuten sinulta odottaa sopii.
Liikuttunut kiitos!
Jos en ole silloin koneeni ääressä kun viikon päästä on syntymäpäiväsi, (ja todennäköisesti en ole) niin yritän ehtiä sitä ennen tehdä sivulleni onnittelukortin myös sinulle.
Kalevi taitaa olla jo Valamossa Merin kanssa, joten katselkaa te yhdessä niitä pyhimysten kuvia Kalevin juhlapäivänä. Olkoot ne siunaamassa ja toivottamassa onnea syntymäpäiväsankarille, kuin myös ystävyydellenne, ja ystävyydellemme.

Ripsa kirjoitti...

Leonoora, oivalsit oikein. Tämä on kaikille ystäville ja myös syntymättömyyspäiville!

Täytyyhän olla sentäs joku tekosyy onnitella ihmisiä olemassaolosta.

Arto oli minun kaverini, hieman isoveli niin kuin Kalevi on nyt, koska käski minun lukean Sven Lindqvistin Myytti Wu Tao Tzusta ennen kuin lähdin matkalle ja tulin takaisin vasta kolmen vuoden päästä.

Kirja kulki pitkin maita ja mantuja ja tuli takaisin ja on edelleen luettavassa kunnossa.

Arvaan että Meri ja Kalevi sytyttävät kynttilät myös meille muille.

Leonoora kirjoitti...

Luulin jo hetken, että kommenttini katosi, ennen kuin se tuli laatikkoosi, mutta täällähän tämä jo on.

En muista, että olen mainitsemaasi kirjaa lukenut, mutta laitan sen lukemattomien listalleni.

Kyllä he sytyttävät.

Ripsa kirjoitti...

Wu Tao Tzun löytää ainakin hyvinvarustellusta kirjastosta vielä. Julkaisuvuosi 1967. Muistaakseni.

Voi kestää aina jonkin aikaa ennen kuin kommentit ilmestyvät, koska olen pannut estolapun luukulle, eli minun pitää hyväksyä kaikki kommentit.

Tämä oli jonkun hyväätarkoittavan kanssabloggarin neuvo. Tosin en ole toistaiseksi tainnut sensuroida ketään ulos.

Nyt minä käretöön joudun hommiin. Pitää tehdä Lidia-raukalle paita, koska sillä on nousemassa haavakuume aivan selvästi. Ja se on kertakaikkisen kiinniliimautunut minuun.

Kärettömyys johtuu tietysti koulun käsitöistä, jossa numero oli armosta vissiin 6 joka armias vuosi.

Koulusta pääseminen ei parantanut tätä vaivaa, tosin minulla oli vanha Singer-ompelukone kun Ilmari oli pieni ja sille piti tehdä paikkoja pöksyihin ja muuta sellaista, jota pojat tarvitsevat.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Eipä kolahtanut tuo 'runo', enkä edes kohteliaisuudesta etsi siitä hyviä puolia.
Small talk kun on minulle yhtä vaikea ilmaisumuoto kuin esperanto kuuromykälle.

Mutta onneksi olkoon vain kaikille vuosia lähipäivinä täyttäville.

Perässä tullaan jos eletään.

Leonoora kirjoitti...

Piti lisäämäni, että sivulla oleva kuva on miun maun mukanen.

Harmi, jos Lidia on kipeä. Muutenkin olemassaolo sillä ei varmaan ole ihan entinen.
Toivotan pikaista paranemista hänelle.

No melkein on peukalo minulla ompelu- ym. käsitöissä keskellä kämmentä.
Aikoinaan kun yritin täyttää kaikkia hyvän äidin velvoitteita, yrittäen ommella ja virkata edes pojalle jotakin omin käsin.
Piti uskoa niistä tekeleistäni, ettei minusta ole käsityö-ihmiseksi. Mutta ihan kyllä ilman niitäkin taitoja pärjää.
Villasukkia parsiessa paikoista tulee omituisia patteja jne. mutta reikä häviää, ja sehän lie tärkeintä.

Täällä sataa kaatamalla. Olohuoneessa on olympialaiset. Hieman katsoin avajaisia, ja se kirjapainotaitoon ja galligrafiaan liittyvä osio oli ihan hieno.
Minä kun en ole tippaakaan penkkiurheilusta kiinnostunut, urheilen sitten täällä netissä, kun aikaa siihen milloin liikenee.

Soitin painoon kun kirjani viipyvät. Ensi viikonlopuksi sentään lupasivat toimittaa.

Poikani oli viikon Ibitzalla, ja lähetti huikeita sieltä ottamiaan kuvia äsken sähköpostissa.
Siellähän on tapana ihmisten kerääntyä katsomaan auringonlaskua joka ilta. Ilmeisesti aina ei kuitenkaan auringonlasku sielläkään näy.
Tunnelma ja värit välittyivät kuvista.

Mukavaa viikonloppua sinulle Ripsa ja karvaisille perheenjäsenillesi.

Ripsa kirjoitti...

Rauno! Ihan olisin ollut loukkantunut jos olisit kohteliaisuuden vuoksi pitänyt Arto Kytöhongan runosta.

Millaisista runoista sinä pidät? Minun mielessäni tuossa ei ole tippaakaan cocktail-puhetta!

Leonoora, minunkin mielestäni villasukan reiän häviäminen on tärkein asia.

Oli oikeastaan aika huvittavaa, kun ei niin kauan sitten vanhemmat tädit ja serkkujen äidit ja keitä nyt sitten sattui tapaamaan ottivat asiakseen tulla mökkiin, istahtaa ovenpieleen ja sitten vasta lähtiessä, kun oli käyty suku läpi ja sairaudet ja vuodentulot, tädille tuli mieleen että katsos kun melkein unohtui kun ajattelin että jos nämä lapaset ja sukat mahtuisivat sinulle.

Otin kiitollisuudella vastaan, mutta sitten oli kyllä hirmuinen miettiminen että mitä vien kylässä käydessäni vastalahjaksi. No, kirja se kyllä useimmiten oli.

Tädit tajusivat että en nyt sentäs raanua tuo. Saati villahuivia, ittetekemääni.

Tuo puuaita on tästä meidän korttelista, yhdeltä pihalta ja suosikkipaikkani. Tuomari Nurmion sanoin: "Valot ja varjot vaihtelevat, ne ovat toisiaan varten olemassa.".

Ei tullut takkia, tuli housut. Mutta haava on ainakin peitossa ja kohta Lidia saa pienen tipan särkylääkettä.

Oletan että kissaneitomme on joutunut nyt päinvastaisen hormonimyrskyn kouriin sen lisäksi että raukka on kipiä.

Lidia on ainakin tähän asti näyttänyt olevan mitä rakastavin otus. Syrämmestä ottaa kun se killittää suurilla harmailla silmillään ja luottaa.

Minusta on ihan mukavaa olla viikon verran ittekseni ja hoidella kissoja. Ainut on että en meinaa millään muistaa Allun insuliinipiikkiä,>(=Lidia), kun Leo sen on yleensä kissan niskaan tuikannut. Mutta ainakaan ei enää neula väänny, niin kuin vielä pari päivää sitten vääntyi.

Leonoora kirjoitti...

Kiitos Rauno!

Ripsa kirjoitti...

Samoin kiitän minä.

Vanha sanonta kuuluu että voiko 1.5 miljardia kiinalaista olla väärässä kun ei juhli syntymäpäiväänsä.

Kohta a) he juhlivat syntymäpäiviään, b)kaikki kiinalaiset lykkäsivät syntymäpäivänsä viettämistä olympialaisten kunniaksi.

Lukuunottaen tiibettiläiset ja uiguurit, viimeksimainitut etäisiä sukulaisiamme.

Neulekirppu kirjoitti...

Onnittelut. Myöhässä. Kaikille kolmelle.

Ripsa kirjoitti...

Kiitos! No, minä täytän vasta sunnuntaina, eli et ollut myöhässä!