22.3.09

Tätä on ilmassa

Ystävien kanssa tulee vaihdetuksi osoitteita: käy kuuntelemassa tätä tai tätä.

Usein levyt viittaavat johonkin, josta pidimme yhteisessä nuoruudessa. Tämä yksi on tietysti Leonard Cohen. Kuuntelin hänen lauluaan Chelsea Hotel ja ajattelin Janis Joplinia, niin kuin usein muutenkin. Ajattelin heitä kahta ja miten Janis ”Turned away and fixed herself, and said oh well, we’re ugly but we have the music.” Se oli aivan totta. Janis olisi itse voinut sanoa sen, saatoin suunnilleen kuulla hänen äänensä.

Minulla on jossain kaapin uumenissa C-kasetti, johon on äänitetty hänen haastattelunsa David Frost-showssa. Hänen naurunsa on niin sydämestä tulevaa kähinää, että sitä ei unohda koskaan. Kun Frost ihmettelee niin nuoren tytön kuuluisuutta, niin Janis ihmettelee vielä enemmän että hän on ylipäänsä päässyt levyttämään. Hän kun ei pidä ”cardboard eyelashes”, eli meikkaamaton tapaus ja aivan tavallisen näköinen.

Mutta ”her heart was famous”, kuten Cohen sanoi ja Janis Joplin laulaa että ”Take another piece of my heart!”.

Leonard Cohen on enemmänkin kommentoija. Hän näkee ja tekee siitä laulun. Niissä on paljon rakkautta ja surua, ilman toista ei voisi olla toistakaan.

Tätä A Thousand Kisses Deep-biisiä en ole tainnut koskaan kuullakaan. Ylipäänsä olen menettänyt kosketuksen siihen, mitä ihmiset nykyisin kuuntelevat. Tietysti on niin että en edes kuule niin kuin nuorena kuulin, että minulla on oikea fyysinen estekin. Kuulon menettäminen on kyllä osin vertauskuvallistakin, koska siis nuoruus on auttamatta mennyt ja siihen kuului oleellisesti musiikki ja nimenomaan amerikkalainen musiikki.

Kuulokojeessani on onneksi induktiosilmukka, jonka olen liittänyt tietokoneeseen, joten jotain vielä kuulen. Leonard Cohenin ääniala sopii kuulolleni aika hyvin, ei sotkeudu äänitaustoihin ja hänen englannin ääntämyksensä on kaunista.

Nyt on sunnuntain alkava iltapäivä, aurinko paistaa, pitäisi tehdä jotakin pommitetulta näyttävälle huushollille. Mutta ihan kohta. Kunhan kuuntelen tämän vielä kerran:





"A Thousand Kisses Deep"

The ponies run, the girls are young,
The odds are there to beat.
You win a while, and then it’s done –
Your little winning streak.
And summoned now to deal
With your invincible defeat,
You live your life as if it’s real,
A Thousand Kisses Deep.

I’m turning tricks, I’m getting fixed,
I’m back on Boogie Street.
You lose your grip, and then you slip
Into the Masterpiece.
And maybe I had miles to drive,
And promises to keep:
You ditch it all to stay alive,
A Thousand Kisses Deep.

And sometimes when the night is slow,
The wretched and the meek,
We gather up our hearts and go,
A Thousand Kisses Deep.

Confined to sex, we pressed against
The limits of the sea:
I saw there were no oceans left
For scavengers like me.
I made it to the forward deck.
I blessed our remnant fleet –
And then consented to be wrecked,
A Thousand Kisses Deep.

I’m turning tricks, I’m getting fixed,
I’m back on Boogie Street.
I guess they won’t exchange the gifts
That you were meant to keep.
And quiet is the thought of you,
The file on you complete,
Except what we forgot to do,
A Thousand Kisses Deep.

And sometimes when the night is slow,
The wretched and the meek,
We gather up our hearts and go,
A Thousand Kisses Deep.

The ponies run, the girls are young,
The odds are there to beat . . .

5 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Koen Leonard Cohenin tenhovoiman. Tämä kappale ei ollut tuttu mutta hänen äänensä on. Siinä on sitä jotakin.

Minullakin alentunut kuulo, en uskaltanut jatkaa rummutusharrastusta muutama vuosi sitten ettei mene loputkin :)

Obeesia kirjoitti...

Loppukesällä 1987 jouduin yllättäen sairaalaan kohdunulkoisen raskauden vuoksi. Huonetoverini sairaalassa piti Cohenista, ja heti sairaalasta päästyäni ostin Cohenin LP:n. Kuuntelin levyä päivät pääksytysten, sanoja en aina ymmärtänyt eivätkä ne kiinnostaneetkaan. Surumielinen tunnelma sopi omiin tunteisiini. Pidän Cohenista edelleen.

Ripsa kirjoitti...

Rita ja Obeesia!

Kyllä, Cohen on tyyppiesimerkki surullisesta juutalaisesta surumielisyydestä, aivan kuin hän kantaisi koko kansansa murheita mukanaan.

Näin joskus telkkarissa dokumenttipätkän, missä Cohen tapasi Puolassa kletzmer-muusikoita ja musisoi hänen kanssaan. Puolassahan ei tietysti ole paljon juutalaisia tunnetusta syystä, mutta se vähä jäljellä olevista on ottanut musiikin sydämenasiakseen.

Muisti teki jälleen tepposet. Cohenin biisissä Chelsea Hotel, jossa viitataan Joplinin biisiin "Take another little Piece of my Heart!", sanat kuuluvat näin: "You were famous and your heart was a legend.".

Olen nähnyt, samaten televisiossa toisenkin dokkarin, nimittäin Chelsea Hotelista, joka on oikeasti ollut olemassa. En tiedä onko enää.

Rita, huonosta kuulosta olen huomannut sellaisen hyödyn että kun ei kuule, niin voi aina hymyillä viisaan näköisenä, kun joku selittää viisaana jotakin. Kuulolaitteenkin kanssa joudun lukemaan huulilta.

Ja harmittaa ettei YLE voi tekstittää ohjelmiaan. Varttikuuloiselle selvän saaminen on tuskan takana jos huulia ei näy. Kaupallisilta yhtiöiltä en tietenkään moista odotakaan, nehän kumartavat vain mainostajia.

Isopeikko kirjoitti...

Enpäs muista koskaan kuulleeni tuollaista laulua tai tuosta laulajasta. (Leonoora minut tänne opasti.)

Ripsa kirjoitti...

Isopeikko! No mitäs pidit? Muistaakseni Cohen oli Helsingissä viime vuonna.

Laulaja on aloittanut uransa jo 1960-luvun puolivälissä ja on jo 74-vuotias, mutta konsertoi edelleen.