22.5.09

Voimaa graffiteista?

Kissat ovat yksinäisiä petoja ja heidän tehtävänään ihmisyhteisössä on syödä suuhunsa jyrsijät, jotka puolestaan syövät ihmisten ruuan, aiheuttavat tauteja ja tekevät maanviljelijän paikasta asumiskelvottoman nopeasti ilman kissoja.

Palkkionmetsästäjiä? Ehkä ei. Mutta isoäidin luona navettakissat kyllä saivat aamuin ja illoin lämmintä maitoa.

Navettakissat eivät olleet oikeastaan kesyjä.




Lidia työpöydälläni

Minulla on vaikeuksia sopeutua kaupunkiin juuri kissojen roolin muutoksen vuoksi. Maalla ne pitivät kurissa vanhan talon rotta- ja hiiripopulaation. Asuttiin joenrantataloa, joka oli aikoinaan ollut isokin maatalo. Jouduttiin sitten kuitenkin siitä pois, koska joenrantatonttia ei voida pitää sosiaaliseen asumiseen kuuluvana.

Yritin kunnan insinöörille vakuuttaa olevani – ja perhe myös – mitä sosiaalisimpia mielenlaadultamme, mutta sanalla oli toinen merkitys. Se oli uuskieltä.

Oli pakko muuttaa kaupunkiin.

Vapaussotaa muistelevat vastustivat Valkolinnan purkua, mutta eivät huomanneet olevansa samassa joukossa rahamiesten (ja naisten?) kanssa. Suojeltavan suojeluskuntatalo Valkolinnan purkutyömaa:




Köyhät ja kipeät voisivat perustaa tanssipiirin, joka kiertäisi naapurin rakennustyömaata ja huutaisi ja laulaisi että Valkolinna Huraa! Se oli se bändi, jonka laulu Pysy aina pikkuveljenä,/ älä koskaan aikuistu! soi esimerkiksi Provinssirockissa joskus 1980-luvun alkuvuosina. Bändin nimi oli kyllä Noitalinna Huraa, mutta ei siinä nyt kauhean paljon eroa ole.

Pikkuveljet kuitenkin aikuistuvat ja oppivat normit. En tiedä miten se tapahtuu. Aivan äsken ne saattoivat olla juoksemassa lujaa vauhtia poliisia ja vartijoita pakoon graffiteja tehtaillessaan, sitten ne ykskaks jo osaavat solmia kravatin ja niiden puheeseen tulee outo sointi. Sellainen pehmeä, melkein kehräävä, joka tuntuu vaaralliselta.

Nyt alkaa Magnus Lindbergin uusi sävellystyö radiossa. Sen nimi on Graffiti. Aion muistaa sen aikana tarinoita, joita isä kertoi Pompeijin kaivausreissultaan. Paluu 15-vuotiaaksi ei ole ollenkaan vaikeata.

Muistan esimerkiksi isoäidin ullakon, jota piti siivota ja joka upotti minut muun muassa Nostradamuksen ennuskirjan lukemiseen. En käsitä miten ennuskirja oli joutunut Santeri Alkiota tunnustavan isoäidin ullakolle. Kun kysyin, isoäiti hymyili ja tahtoi nähdä löytöni.

Kun kysyin mikä se kirja on, isoäiti sanoi että nuoruuden hömpötyksiä. Vein sen takaisin ullakolle, koska se kuului siihen taloon.

Graffiti on ohi. En välitä kuunnella Jälkikoiria, minulla on kuulokuvia päässä. Edellinen Lindberg minkä kuuntelin yhtä tarkkaan oli Kraft. Kuuntelin Lindbergin haastattelua ja hän sanoi että laivassa on juuri oikea KLANGI. Hän soitti kokonaista laivaa.

Nämä graffitit teoksessa olivat laulettuja, latinaksi, siis Pompeijin seinistä otettuja. Lähinnä minulle tuli mieleen se kantaatti nimeltä Halleluja!, rauhallista musiikkia. Varsinkin verrattuna edeltävään Schönbergiin RSO:n konsertissa. Vaistomaisesti en kyllä ole ikinä pitänyt Schönbergistä.

Isä ei kertonut graffiteista. Hän varmaan piti niitä töherryksinä, kyllä niitä tehtiin silloin jo Suomessakin, ainakin harjun alla linja-autoaseman vieressä. Isoja vetoja isolla pensselillä. Rakkaudesta ja rahattomuudesta enimmäkseen.

Miten minä varttikuuloisena voin edes sanoa mitään uudesta sävellyksestä? En onneksi voikaan, mutta sain rauhassa maata tyynyn päällä korva kohti kaiutinta ja muodostaa päässäni kuvia Pompeijista ja isästä.

Minun olisi pitänyt saada olla mukana.

17 kommenttia:

Hannah kirjoitti...

Lidian ilmeestä ja katseesta päätellen se kyllä näyttää sopeutuneen kaupunkiin. Ja löytäneen sieltä Hiiren - enpä tiedä tappaako tuo sen vai tyytyykö tarkastelemaan tätä modernia muoviversiota.

Muutoin kyllä nykykissoista vain joka viides kykenee omaan aitoon ekologiseen tehtäväänsä. Ne neljä muuta odottavat tölkinavauksen ääntä.

Ripsa kirjoitti...

Katsoin osan tämäniltaista tiikeri-sarjaa, Intian luonnonsuojelualueen Bengalin tiikereiden elämää, ja samanlaista elämää näyttävät isot kissat elävän kuin villikissat tai navettakissat meillä: emo opettaa.

Maalla kissat olivat metsästäjiä. Kaikki kissamme Lidiaa lukuunottamatta ovat olleet navetoista peräisin. Viimeinen veljespari, Allu ja Rudi olivat hurjia rottakissoja, Allu söi myös kyitä ja kärppiä, eikä mikä kissa tahansa niitä syö.

Ehkä Lidia ei osaa kaivata vapaampaa ja enemmän äksöniä sisältävää elämää. Luulen että ongelma on minun, ei Lidian.

Olen elänyt enemmän kuin puolet elämästäni maalla, siitä se taitaa johtua. Eikä minun nuoruudessani kissoja kuollut autojen alle. Autoja ei juuri ollut!

Ironmistress kirjoitti...

Väitetään, että ihminen ei kesyttänyt kissaa, vaan kissa kesytti ihmisen. Kissa ilmestyi ihmisen asuinpiiriin siinä vaiheessa, kun ihminen aloitti maanviljelyksen. Kissa hävitti jyrsijöitä ja piti käärmeet loitolla - ja siinä samalla leikki lasten kanssa. Kissa on koiran ja hevosen ohella yksi vanhimpia ihmisen kesyttämiä eläimiä.

Ja mikäpä poistaisi stressiä paremmin kuin saada paijata syliin käpertyvää, lämpöistä ja kehräävää kissaa?

Ripsa kirjoitti...

Niin, Ironmistress, tuossahan se on koko juttu: kissalle ja ihmiselle on tärkeätä tulla silitetyksi ja hellityksi - edes joskus.

Kehrääminen on rakastavimpia tuutulauluja mitä on.

A-K.H kirjoitti...

Ihminenkin osaa kehrätä, mutta molemmat ovat luonnostaan petoja, ihminen ja kissa; eivät saaliseläimiä, vaan saalistajia. Kulttuuriperimä on kylläkin tehnyt ihmisestä lajinsa armottoman tappajan, jollei ominaisuus sitten lopultakin ole geeneissä ja yritys estää sodat vain valmistautumista uuteen sotaan.

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, niinhän sitä sanotaan, että metsästys on sallittava nykyihmisellekin sillä perusteella että saaliseläimen jahtaaminen on niin peräti atavistinen vietti.

Valmistautuminen sotiin, niin kyllä, mutta harvemmin ihminen tappamiaan toisen armeijan sotilaita sentään syö.

Tappamiseen ovat ihmisen purukaluston tutkijat sanoneet kyllä vastakkaisenkin kannan: meillä on hampaat jotka parhaiten soveltuvat pähkinöiden ja juurten kiskomiseen ja halkaisuun. Kulmahampaillamme ei enää revitä raakaa lihaa.

Muistaakseni homo australopithecus, etelänihminen, kuten Lucy ei ollut yhtään sen kummemmin raateluhampainen kuin mekään.

Sodat olisi poistettavissa kulttuurievolutiivisella mallilla. Itse asiassa siihen on nyt viimeiset hetket käsillä. En tarkoita rauhanpuheita, vaan aseiden kuoppausta yhteisymmärryksessä.

Aseiden valmistukseen tuhraantuu niin hirveästi aikaa ja rahaa ja luonnonvaroja, että jo siitä voi ajatella suhteellisen nopeasti isomman nälkäkuoleman alkavan.

Varsinkin kun ilmastonmuutos alkaa kärventää planeettaa vähän enemmän.

A-K.H kirjoitti...

pieniä ovat pandemiabisneksen rahat ilmastonmuutosbisneksen rinnalla.

Ripsa kirjoitti...

Öh? Kutsutko sä sotaa pandemiaksi? Niitähän tietysti tulee ja menee ja on parastaikaakin jossain päin tulollaan joitain mutantti-viruksia ja/tai bakteereja.

Sodat puolestaan aiheuttavat nälkää, joka heikentää ihmisiä ja muita eläimiä.

A-K.H kirjoitti...

Suuremman luokan bisnestä tietysti sodatkin. Moraalisesti Yhdysvallat ei saa omiaan takaisin Irakista koskaan. Savu, joka monien autojen pakoputkista pöllähtelee, sisältää muutakin saastaa kuin polttoainejäämiä. Kaikki hyökkäyssodat ovat valloitussotia. Sodankäynnillä on välttämättömät varjopuolensa.

Ripsa kirjoitti...

Joo, käsitän. Mutta sitä mä en ole ikinä käsittänyt miten kukaan voi ajatella semmoista bisneksenä joka menee savuna ilmaan ja tuhoaa rakennuksia ja ihmisiä, jotka vois niitä rakennuksia korjailla ja asustella niissä ja kasvattaa lapsiaan.

Siis että sehän on sama kuin ilotulitteet, hetken riemu kun saa hallitukselle myydä hirveeseen hintaan paukkuja ja sitten savuna ilmaan.

Eikös nyt ole niin että kansantaloustiede on se oikea tiede? Otetaan huomioon kaikki tekijät, myös ympäristö? Ja sitä paitsi ihminen on osa luontoa?

Sitä en tiedä voiko globaalia taloutta kukaan edes laskea. Tuskin.

Oletko sinä sitä mieltä että sodat ovat aggressioita? Siis valtioiden välisiä?

A-K.H kirjoitti...

Ovat ne ainakin vallan tai valtaanpyrkimisen välineitä. Sodalle on aina syynsä. Kun Aleksanteri Suuri oli taltuttanut virmapäisen Bukefaloksen, sanoi hänen isänsä Filippos II innoissaan: "Tee, poikani, jo maastasi jalompi valtamaa. / Sun liian pient on hallita vain Makedoniaa." Tämä tietysti oli Yrjö Jylhän fiktio, mutta ei niinkään pielessä.

Ripsa kirjoitti...

Niinhän ne varsinkin nuoret miehet haluavat, valtaa, ja isät opettavat että miten.

Aleksanteri Suuri oli pikkunulikka. Eikähän se valtakunta kestänyt.

Valtaa ei voi syödä, varsinkaan sitä ei voi syödä tavallinen rahvas, jonka olkapäillä nämä Aleksanterit seisovat.

Ironmistress kirjoitti...

Aleksanteri Suuri osasi valloittaa, mutta ei hallita.

Pääsääntöisesti tämä sama ongelma on vaivannut kaikkia suuria valloittajia, ja kaikki suuret imperiumit ovat valuneet lopulta hiekkaan. Mongolit hallitsivat kerran puolta Euraasiaa, ja heidän ainoa jälkipolville jäänyt saavutuksensa oli Gobin autiomaan pinta-alan kolminkertaistaminen.

Oikeastaan vain yhden imperiumin saavutukset ovat jääneet pysyviksi, ja se on ollut Britannian imperiumi, nykyinen Kansainyhteisö. Ei ole liioiteltua väittää, että Intia, sellaisena kuin se tänään on, on Britannian imperiumin perillinen - imperiumi sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla. Kaupan päälle Britannian imperiumi syntyi paljon enemmässä määrin kaupan, sopimusten ja uudisasutuksen kautta kuin aseilla.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon, että ihminen ei ole pohjimmiltaan peto kuten kissa, vaan kaikkiruokainen opportunisti kuten sika.

Näillä leveysasteilla, jossa ilmasto on raaka, maa puoli vuotta täysin elinkelvoton, ja maaperä karu, on helpointa olla lihansyöjä - täällä ei kasva oikein mikään. Suomessa on liki mahdotonta saada aikaan sellaista kasvisruokavaliota, joka olisi sekä hyvä että ravitseva. Mutta 30 leveysastetta etelämpänä emme tarvitsisi lihaa oikeastaan lainkaan.

Ripsa kirjoitti...

Ironmistress! Varmaan on suunnilleen juuri noin kuin sanoit. Mutta miksi Gobin autiomaa nimenomaisesti jäi tuohon tilaansa? Hakkasivatko mongolit kaikki puut pois? Mihin ne puuta tarvitsisivat, eivät ainakaan laivastoihin niin kuin Välimerellä esimerkiksi muinaiset foinikialaiset.

Se voisi kyllä selittää sitä, miksi mongolit erään teorian mukaan ovat olleet iso osa Japanin asuttajia joskus 700-800-luvuilla. Japanissa oli metsää. Mutta niin oli kyllä Etelä-Kiinassakin.

Britti-imperiumi tuli sitten uudestaan kuvioihin uuskolonialismin nimellä ja siinä taitaa nykyisellään pyöriä mukana eniten Yhdysvallat, ehkä myös Australia.

Mitä olisi ajateltava Kiinan pyrkimyksestä laajentaa kauppaa ja sitä kautta hankkia valtaa Afrikassa?

Mutta tuosta kaikkiruokaisuudesta muistelen nimenomaan Desmond Morrisin puhuneen, varmasti jo Alastomassa apinassa. Ja siis hampaista.

Olen kyllä sitä mieltä että nykyisellä määrällä lihaan lisättyjä keinotekoisia aineksia täällä kuollaan kohta kaikki!

Onneksi on rauhan aika ja onneksi ovat hedelmät ja vihannekset, jotka tulevat muualta maapallolta. Kovin ekologistahan meidän elämämme ei ole miltään kantilta katsottuna.

Pentti Linkola sanoo muistaakseni jossain opuksessaan että optimimäärä porukkaa näillä raukoilla rajoilla olisi ennen sotia ollut agraaripopulaatio, noin 3 miljoonaa ihmistä.

Kuulostaa tällä elintasolla paljolta sekin.

Ironmistress kirjoitti...

Ripsa, mongolit tuhosivat metsän ja viljelykelpoisen maan muuttaakseen sen aroksi. He laidunsivat arolla hevosiaan. Hevosten laidunnus vain tuhoaa nopeasti maan pintakerroksen, josta seuraa eroosio ja aavikoituminen.

Mongoleilla oli 1200-luvulla tavoitteena tappaa koko Kiinan väestö ja muuttaa koko Kiina aroksi, jotta he olisivat voineet tehokkaammin laiduntaa hevosia. Vasta kun noin 100 miljoonaa kiinalaista oli saatu hengiltä, he tajusivat että kiinalaiset olivat arvokkaampia orjina kuin kuolleina.

Suomessa optimipopulaatio olisi noin 3,5-4 miljoonaa asukasta - sen verran, mitä Suomen oma ruoantuotanto kykenee elättämään ilman ulkomaista tuontia ja lannoitteet sekä hyönteismyrkyt tuotettuna uudistuvalla vesivoimalla ja ilman, että tehomaatalous aiheuttaa eroosiota. Nykyiselläänhän Suomeen tuodaan paljon elintarvikkeita ulkomailta.

Suomen onni on, että lähes kaikki lannoitetuotanto on kotimaista, ja energialähteenä käytetään vesivoimaa. Lannoitteita syntetisoidaan ilman kaasuista, ja ammoniakkisynteesi, jolla tuotetaan typpilannoitteita on hyvin energiaintensiivinen prosessi.

Ripsa kirjoitti...

Ai niin joo, unohdin mongolianhevoset. Vähän pohjoisemmassa olivat sitten myöhemmin kasakat hevosineen.

Siinäkin on yksi eläinten ja ihmisten liitto.

Minä olen ymmärtänyt sen mongolien Kiinan valtauksen niin, että loppujen lopuksi Kiinan kulttuuri oli mongolien omaa voimakkaampi ja kehittyneempi, sanalla sanoen monimuotoisempi.

Lannoitteista en tiedä kyllä yhtään mitään. Tarkoitat että lannoitteiden tekemiseen tarvitaan öljyä?

Olen viimeksi seurannut läheltä pienviljelystä 50-luvulla, jolloin käytössä oli muutaman lehmän lanta ja luujauhoa. Siinä kaikki. Viljelty pinta-ala noin 10 ha. Mutta kylällä kaikki mahdolliset kone- ym. osuuskunnat, työt tehtiin yhdessä.

Luulen että guano-kauppa Etelä-Amerikan kanssa oli kuitenkin vielä silloin käynnissä. Mutta ilmeisesti Suomeen asti sitä ei paljoa tullut. Tai ei ainakaan pienviljelijöille.

Isoäiti sai voista rahaa sen verran että kirkonkylän meijeri sai sitä voitolla myydyksi eteenpäin ja lapset saivat vaatteensa. Paljon muuta ei ostettukaan.

Eikä lapsia pantu kouluun kansakoulua enempää.

Olen asunut yli puolet elämästäni maalla, että väkisinkin olen ollut oikeasti huolissani omavaraisuuden menetyksestä.