7.6.09

Kolmipäisen jumalan päivänä





Juon päivän toista teekupillista. Ison kissan kanssa oltiin pitkällä kävelylenkillä.

Albert joutui tyhmän ihmisensä eli minun vuokseni insuliinishokkiin pari viikkoa sitten. Se meni ohi sillä että sain vihdoin viimeinen eläinlääkärin kiinni ja se käski antaa lusikallisen hunajaa veteen sekoitettuna.

Luulin että kissa kuolee just. Mutta ei, sillä meni vasta toinen elämä. Ensimmäinen meni kun se menetti veljensä neljä vuotta sitten ja sairastui diabetekseen. Aivan samat oireet kuin ihmiselläkin, paitsi että ne täytyy tuntea. Tyhmän ihmisen pitää osata kissan ruumiinkieltä.

Sitten se rupesi syömään kuin ruoka olisi joutunut kortille. Niin sanottiin kun olin pieni, joku nälkäkurki söi kuin hädässä. Nälkäkurjet yleensä syövät, näkeehän sen nimestäkin. Harva kortteja enää muistaakaan, minä muistan. Kävin hakemassa kortilla sokeria ja vehnäjauhoja ja kahvia joskus 5-6-vuotiaana. Olin joutilas kauppaan kun pikkusisko oli sairas ja pikkuveli vauva. Isä teki kahta työtä niin kuin koko elämänsä. Kuoli sitten infarktiin 50-vuotiaana.

Kauppareissut olivat erittäin hyvä juttu minun osaltani. Saatoin viivytellä ja ansaita vähän omaa rahaa.

Asuttiin nimittäin Vaasantalossa Seinäjoella, aivan torin laidalla, ja siellä tapahtui vaikka mitä. Minulla oli narukassi, joka oli helppo panna takin tai villatakin taskuun. Aamulla heräsin siihen että Mannerheimi vilkuili minua syrjäkarein, että eikö Suomen tytär jo nouse ylös. Sittemmin Mannerheimi on viety siitä Vaasantalon edestä pois.

Setäni oli Eteläpohjanmaa –lehden toimittaja, kun patsas vietiin jonnekin muualle, ja se karjaisi kuvaajalle että mene nyt äkkiä ottamaan kuva siitä lahtarista ennen kuin se viedään. Samassa ovesta astui, ei kuvaaja, vaan joku armeijan ja suojeluskunnan pomo, jonka nimi oli Laurila. En yhtään tiedä kuka se on, vaikka nimen olen kuullut esitettynä monella tavalla, siunaten ja kiroten. Isän pikkuveli esitti vain toimittajahuumoria. Se kuoli infarktiin 51-vuotiaana.

Ansiosysteemini oli siis norkoilu. Talossa oli Alkon myymälä, ja maalta hevoskärryillä tulleet torikauppiaat ostivat kaupasta Koskenkorvansa ja joivat ne meidän talon takapihalla. Lapsia oli kielletty menemästä vieraiden setien lähelle.

Joten norkoilin siinä nurkalla. Joskus uskaltauduin juttelemaan, kun saatoin arvioida, ettei äiti voi nähdä minua juuri siitä kulmasta siivousparvekkeelta. Ne olivat aivan tavallisia maalaisukkoja, ei mitään outoa eikä omituista. Minua oli varoitettu namusedistä, mutta nämä eivät niitä olleet.

Jos ukkoja oli enemmän, sain enemmän pulloja. Sitten kiikutin ne Alkoon ja sain markkoja. Nalle-karkit maksoivat markan kappale, apteekista sai salmiakkeja melkein yhtä halvalla.

Tämä oli aika lailla yksityisbisnestäni. Vaikka talossa asui paljon lapsia, jouduin yleensä ulos ennen heitä enkä kertonut näistä mitään.

Toinen oli tietysti kirjapaino talon kellarissa, josta minua ei saanut mikään pysymään poissa. Oli aivan lumoavaa nähdä niitä mustasormisia miehiä latomassa kirjasimia riveihin ja sitten painamaan ne. Kerran niillä oli aikaa ja ne painoivat minun nimeni.

Mutta myös muutama näistä mustasormisista sedistä saattoi joskus syksyllä antaa minulle tehtäväksi hakea pussillinen omenia torilta, ja sain yleensä aika ruhtinaallisen määrän rahaa siitä hyvästä. Setä ei ollut vielä toimittajana lehdessä, joten minkäänlaista nepotismia tämä ei ollut.

Sitten torilta sai tietysti joskus porkkanan, joskus omenan, joskus pari naurista tai punajuurta. Olin sellainen rimppakinttu, että myyjätädit pitivät nälkäkurkena. En minä kyllä paljon syönytkään. Muistan että jo silloin en juuri syönyt mitään. Kylässä kyllä, Sanni-isotädin tai isoäidin Mamman luona, joka asui Nurmossa. Mammalla oli pari lehmää ja kanoja. Mutta äiti ei antanut minun olla Mamman luona öitä, koska se tarvitsi minua kotona. Kun en kerta ollut koulussa vielä. Mamma kuoli infarktiin 74-vuotiaana.

Kävin kaupassa, siivosin mitä osasin, tiskasin niin että keikuin jakkaran päällä, mutta ennen kaikkea vahdin pikkusiskoa ulkona. Sisko saattoi kuupata milloin tahansa ja silloin piti juosta hakemaan äiti ja jäädä kotiin vauvan kanssa.

No, Allu-cat, kuten poijanlikka Ida sanoo, ei syö enää kuin nälkäkurki. Se syö minkä katsoo sopivan arvokkuudelleen eli vaatii lujaa ja sitkeästi Shebaa, joka on kallis kissanmuona, ja minähän tietysti ostan. Kirjoitan edelleen lapun itselleni kauppaa varten, kuten tein jo pikkulikkana, ja usein siinä lukee ensimmäiseksi, vain parin muun ostettavan lisäksi, että kissanmuona.

Jostain syystä liput liehuvat taas. Allu ei säikähtänyt edes lipun köyden hakkaamista tankoa vasten, vaan painalsi menemään kuin nuori kolli. Ja teki pitkän reissun. Haisteli puskat ja tarkasti reviirinsä, jota ei jaksanut tehdä kun söi kuin se kurki.

Ai joo, liput ovat tietysti vaalien vuoksi. Niin sen täytyy olla, koska kalenterissa ei lue mitään tämän päivän osalla, paitsi Pyh. Kolm. päivä. Niin kuin intialaiset sanovat, kun kristityt ihmettelevät hindujen jumalien määrää, että onhan teilläkin se kolmipäinen jumala.

8 kommenttia:

  1. Kristityt myös syövät jumalansa.

    VastaaPoista
  2. Joo. Olen tuntenut muutamankin intialaisen jotka ovat tätä kovasti ihmetelleet. Ja sitäkin että sen jumalan veri pitää juoda.

    He nimittäin uhraavat jumalilleen. Eivät kylläkään eläimiä eivätkä muutakaan vertatihkuvaa, vaan kukkia, joskus vihanneksia, riisiä, semmoista.

    Ja antavat munkkien kuppeihin ruokaa. No, tämä pätee kyllä buddhalaisiin, tämä viimeinen, en muista että hinduilla olisi luostareita.

    Eivätkä ne ole semmoisia kuin meidän luostarimme, jossa lihaa pitää kurittaa. Sieltä saa poistua vapaasti kylille ja tulla sitten takaisin kun on sen aika. Pääasia on se että munkit/nunnat kehittyvät ja kehittävät luonnettaan.

    VastaaPoista
  3. Tuo sinun kattisi on ihana. Minä rupean nauramaan joka kerta (joka on harvinaista nykyään!) kun näen sen tylsän ja väsyneen katseen. Ihana katti.

    Hyvää Kesää Ripsa,
    teit minut jotenkin onnelliseksi tuolla zen-jutullasi ja silti se on asia jonka minä oikeasti tiesin mutta silti se oli päässyt unohtumaan. Tack

    VastaaPoista
  4. H.G., ei kiittämistä. Tai siis kiitos kiittämisestä. Samoin, hyvää kesää.

    Täällä kumisee jokin, varmaan ukkonen.

    VastaaPoista
  5. Kumina riittää nykyään että tämä sokeoitunut kansa saisi päähänsä mitä vaan. Nyt ne ajaa takaa koulusurmaajia, ja oikeastaan minä jotenkin oman kuminan mukaan sanoisin, että sekin on bluffia. Koska kyseessä on se, että saavat pois minunlaiset näkijät: siitä oli kyse alunperin minun osalta: heidän piti herjata minut ulos yhteiskunnasta, minäpä sulkeuduin ja vakavoiduin, kun tulin 22 vuoden päästä ulos sama jatkui eli ei voinut olla minä itse joka aiheutti vaan nämä, joille se on rekrytoitu tehtävä: ja nyt tullaan tosi outoihin piirteisiin; ehkä johonkin lahkoon tai johonkin herrainkerhoon, vanhaan kirkollisseuroihin, joissa mumistaan yhtä ja tarkoitetaan toista ja siitä seuraa, että herjaavat kaikki ne, joiden geenit ovat syntymästään tietynlaiset. On siis paska tapa ns. puhdistaa geenit ja sen nämä sokeat maan kaapanneet siat ovat saanneet aseekseen. Hyvä tapa poistaa näkevät kun samalla vähän vetää välistä niin että raikuu. Ja antaa neuvoja, mm sellaisia, että kirjat piilotetaan kuten piilottavat ja poistavat - niin myös sellaisia, että joku on kuulemma tyypiltään vaarallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittävät vimmatusti etukäteen ylläpitää omia renkejä kasvattamalla vain teknisesti korkealaatuista ajattelijaa mutta ei holistista, filosofista ajattelijaa joka olisi heille uhka.

    Näin uskon, ja uskon, että noissa koulumurhausjutuissa on paljon sellaista joka muuttaisi tiedon kunhan tajuaisi koko tarinan. Nyt tajutaan vain se, mikä voi jälkeenpäin todeta. Katso usb-tikkuasi ja porttia: siinä haaraantuu yhdestä suunnasta kolmeen. Se on oikea merkki tälle asialle: ei siis yhdestä yhteen tai yhdestä kahteen vaan kolmeen. Ja siinä on samalla sellainen pirun haarukka jota pitää merkkinä tajuta.

    Minun tietokoneeni joka on upouusi mac on koko ajan kolmen katsottavana ja sitä en saa pois vaikka vaihtaisin ulkopuoliset tunnarit ja muurit. On siis myyty niin, että on oikeus minulla (systeemillä) ja sitten admin taikka joku wheel -ryhmä ja sitten kolmanneksi muut eli ulkopuoliset ja joissakin kohtaan en saa niitä pois ilman, että kone tilttaa.

    On siis ansaintalogiikan mukaan versioissa myyty jollekin pohjat, jollekin infot, jollekin minun kirjoittama tuotos. Kolme tasoa Ripsa.

    Vaasa on Suomen vaarallisin kaupunki; ei Oulu eikä Helsinki tai Tampere. Vaasassa istuu sellaisia, joiden kontaktit menevät läpi Pohjolan ja Venäjälle.
    Taitaa mennä myös Vatikaaniin - suora yhteys sisimpään ohjauspyörään ja sieltä asti on helppo keksiä vähän uusia peruukkeja mitä näillä koulusurmaajilla on myös ollut. Outoa peliä, tajuaakohan kukaan?

    Ei siksi pidä uskoa ihan mitä vaan. On taito värittää etukäteen siitä asiaa miten asiat tiedetään etukäteen.

    VastaaPoista
  6. Jaa. Vaasa, valkoinen kaupunki Suomen vaarallisin?

    No vaarallinen se on meille suurille ikäluokille, kun sairaalasysteemissä istuu ihkaoikeita kavaltajia. Lääkäriinhän täällä ei juuri pääse, saati että se lääkäri tekisi juuri mitään.

    Niillä kavalletuilla rahoilla olisi saanut monta kesälomasijaista. Sairaalapiiri vaatii 3 miljoonaa euroa.

    VastaaPoista
  7. Kesätervehdys Ripsa!
    Tulin pesemään pyykkiä kaupunkiin, ja tässä pesuohjelmien pyöriessä voi hetken silmäillä blogejakin.

    Ihana tuo kissasi.
    Itse olen nyt maalla myös joutunut kissanhoitajaksi, sillä äidin 16-vuotias Pekka on siellä kanssani.
    Sille kelpaa nykyään vain ahvenet. Tuoreena tai keitettynä.
    Muita ruokia se joko suvaitsee vain nuuhkaista, tai lipaista pari kertaa.

    Tänne ei vielä helleaalto ole saapunut. Eilen ukkosti ja satoi. Nyt keskiviikko- aamunakin sataa. Mutta kenties viikonloppuna
    on kaikki toisin.
    Kaikkea mukavaa kesäpäiviisi!

    VastaaPoista
  8. Leonoora, äitisi Pekka on vasta 16-vuotias, Albert on jo 19-vuotias!

    Onhan hänellä, siis Allulla kyllä diabetes, mutta kun saa insuliinipiikit, niin on kyllä kunnossa. Käveli juuri pitkän lenkin.

    Mutta on hyvä että viet Pekkaa maalle. Meille se ei ole enää mahdollista. Mökin maastossa kissaa vaanivat minkit, joille kissa ei pärjää.

    Hyvää kesää, onnekas, joka maalle pääset! Vai onko siellä kovinkin paljon kaikkia noita varsinkin mieseläjien tarvitsemia metelöiviä ja bensalta haisevia härveleitä?

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista