9.10.09

Rakastavaiset, kalvea impi ja peikko

”Kerran toki on kivestä kuuluva ihmeellisen lempeä ja iloinen ääni, ja silloin on tullut miehen sovinnon ja pelastuksen heti, mutta lähellä on myös kaiken maailman hetki. Ja sentähden kuultelee aina kansa erinomaisella levottomuudella kaikua kivessä, koska kellot soi. He soisivat miehen sovinnon päivän valkenevan, mutta muistelevat kauhistuen maailman tuomiohetkeä.


Tämä oli tarina, jonka Aapo kertoi veljillensä Sonnimäen nummella.”



Kuvanveistäjä Elias Ilkka: Peikko ja impi. 1918, Vaasan Tiklas-puisto

10 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Ripsanen

Sivullasi on taas paljon ja todella mielenkiitoisia asioita pähkäiltäväksi. Kiitos siitä.
En vain näytä vielä löytyvän aikaa kommentointiin. Hengessä mukana! :)

Ripsa kirjoitti...

Noora, ihan sama sinun blogisi suhteen minulla!

Jossakin on joku kirottu aikavaras. Kyllä minä siellä käyn ja luen, mutta annas olla että pitäisi istahtaa alas vähäksi aikaa kommentin kirjoittamiseksi...

Kiitos kun jaksat hengailla mukana!

t.

se Vaasan Leijona

kalevi hotanen kirjoitti...

Sen pituinen(ko)se.

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, tuo Kalvea impi ei tuntunut kovin paljon sadulta.

Millos olet 7 veljestä viimeks lukenut? Jos luet kirjan läpi, siitä huomaa kyllä että tämä tarina poikkeaa aika lailla monista muista ja se on yksi harvoista joka puhuu miehen ja naisen välisestä suhteesta. Ja sekin vertausten ja ennuskuvien kautta.

Vielä ällistyneempi olin löytäessäni tarinan muunnelman tästä viereisestä puistosta. En tiedä kuka oli Elias Ilkka ja vuosi 1918 oli synkkä vuosi. Sen patsaasta näkee että veistäjä oli ammattitaiteilija.

kalevi hotanen kirjoitti...

Lehteilin kirjaa viime yönä etsiessäni siinä olevat runot.

kalevi hotanen kirjoitti...

http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=434

Ripsa kirjoitti...

Ajatteles, en tullut edes ajatelleeks että Elias Ilkan tiedot olisivat kuvataiteilijamatrikkelissa. Mutta hyvä on kun ovat keränneet varhaisempienkin taiteilijoiden tiedot!

Seitsemän veljestä on kyllä oikea aarreaitta monella tavalla. Kävin sen läpi aika tarkasti 80-luvulla, kun kiersin ympäri maalaispitäjiä ja luin Seitsemää veljestä esimerkiksi Evijärven ja Lappajärven vanhainkodeissa.

Ja vanhukset tykkäsivät. Aina pysähdyttiin maistelemaan jotakin sanaa. Työkaluista ne kyllä tiesivät kaiken, paljon enemmän kuin minä.

Ripsa kirjoitti...

Niin, siis kiitos kovasti linkistä!

Olipa tarpeen.

kalevi hotanen kirjoitti...

Eipä kestä kiitellä. Tieto on valtaa.

Ripsa kirjoitti...

Kiitän ja kumarran edelleen.

Mutta kenelle tieto on valtaa ja mihin sellaista valtaa käytetään?

Minä muistan olleeni yksituumaisen huvittunut kun rupesivat puuhaamaan tähän maahan tietoyhteiskuntaa. Nyt vissiin povataan tiedon jo haipuneen ja innovaatioiden kuihtuneen.