6.12.09

Ajattelevat ääneen





Ulkona on tyly pimeä ilta, vaikka aika ei iltaa näytäkään. Vasta puoli neljä iltapäivällä. 


Olen kirjoittanut koko päivän. Niskassa tuntuu kylmyys joka tunkee kaikkialle asunnossa. Lisälämpöpatteriin ei ole varaa. Onneksi voin mielikuvitella Taunon (sen Palon mukaan nimetty) ja Teddyn (Theodore Roosevelt) keskustelua:


-Ihminen kuvittelee välttyvänsä tänä iltana katsomasta itsenäisyyspäivän juhlia presidentin linnasta, sanoo Tauno ja venyttelee pitkästä poseerauksesta jäykistynyttä nilkkaansa.


-Siinä on se, että minulla on turkki jo valmiiksi päällä, joten minä olen ainut joka voi nauttia puolialastomien naisten katselemisesta, sanoo Teddy tyypillisen koiramaisen itsetietoisesti ja typerästi.


-Ei minulla ole suurempaa kiinnostusta alastomia naisia kohtaan, koska minä olen puusta tehty.


-En käsitä miksi ihminen on yleensä tahtonut tehdä meidät, narisee Teddy. - Ei ole edes ainokaista lasta lähellä joka voisi retuuttaa minua. Ajattelen Christopher Robinia ja hänen Winnie the Puh-nallekarhuaan, ja miten sen pää kolhiutui joka kerta kun sitä retuutettiin alakertaan. Minä pidän lapsista.


-Tiedätkö sinä ylipäänsä itsenäisyydestä mitään?


-Kuuluu olleen kova luu ainakin kaimani kansalle, ameriikkalaisille.


-Ai että tuon karvan alla piilisi jotain ajatuksenpoikasiakin? Mitenkähän on suomalaisten laita?


Tauno yrittää vetää suutaan vinoon hymyyn ja kuuluu hyvin pieni rasahdus.





Pään alakulmaan piirustusmalli Taunolle syntyi pieni viiru, halkeaman tapainen. Tajusin että olin kolauttanut Taunon päätä seinään vahingossa kun olin pannut nämä kaksi T-kirjaimella alkavaa keskustelemaan. 


On kääriydyttävä vällyjen sisään. Mykkäleffa Ollin oppivuodet alkaa Ylen Teemalla. Se tulee vielä uusintana myöhemmin. Lehti on hävinnyt jonnekin pimeyden sekaan. Minun on tarkistettava muistanko mitä Anni Swan on tahtonut sanoa. Kun lapsena luin luultavasti kaikki Anni Swanin lastenkirjat ja aikuisena olen kuunnellut, kuinka kaukokatseisen feministinen Anni oli,  on kirjoissa pitänyt olla jotain merkittävää pienelle tytölle.


Kirahvi tuijottaa ilmeettömästi eteensä, enkä usko että siitä riittää keskusteluun edes noiden kahden verran.


Minun on tunnustettava, että olo on vetämätön kun viimeinkin sain luetuksi eilen Juha Siltalan Sisällissodan psykohistorian. Aivan kuin tiedostamaton minäni olisi päättänyt, että itsenäisyyspäivään mennessä se on oltava luettuna ja sitä paitsi mietittynä.


Tarkemmin katsoen kirahvi on mietteliäs. Sanon sille, että en toivo niitä painajaisia kellekään. Elokuva on ohi ja minun pitää miettiä.





Ollin oppivuodet oli kuin kuvitusta Juha Siltalan kirjaan. Äidin sydän on laaja ja rakastava, isän taas murehtiva ja toivova. Perhe on kuin suora muotokuva sisällissodan aikaisesta suomalaisesta säätyläiskuvauksesta. Äiti pyörtyilee ja itkee, isä puristaa kättään nyrkkiin kirjoituspöydän alla.


Juuri nämä ovat olleet niitä mielikuvia, joiden pohjalta sotaan ajauduttiin. Siihen ei ilmiselvästi ryhdytty, kuten Siltala sanoo, vaan yhden otsikon mukaan: osapuolet loivat toisensa.


Swan kirjoitti Ollin oppivuodet 1919 ja mykkäelokuva tehtiin jo seuraavana vuonna. Koska minulla ei ole kirjaa, en osaa sanoa kuinka tarkkaan Swanin tekstiä elokuva seurailee, mutta ajankuvana se on todennäköisesti hyvin luotettava. En ymmärrä miten on mahdollista liukua terroristiseen sotaan niin kuin sisällissota – kaikki sisällissodat – ovat. Ei kellään päässä järjen häivää?


Ei tässä juuri poiketa Sakari Topeliuksen Koivusta ja tähdestä: isänmaa on se oma koti, oli sitten torppa tai kartano, koivun välistä tuikkii tietty tähti. Tämä on merkityksellistä senkin vuoksi, että sisällissodan retoriikka otti mielikuvia hyvin nopeasti Isovihasta, sen kauheuksista.


Olen sattunut lukemaan juuri oikean kirjan ennen itsenäisyyspäivää. En vieläkään usko että se on sattuma. Ei, en aio katsoa Linnan juhlia. Yhä enemmän on ruvennut tuntumaan, että se tungoksessa tanssiva, itseään esittelevä joukkio kuuluisi johonkin aivan muuhun linnaan.



13 kommenttia:

  1. Täällä on asunnossa 25 astetta lämpöä, vaikka kaikki patterit ovat kiinni. Vähän vähemmän sais olla, energiataloudellisestikin.

    Pohjalaiset , varsinkin Lapualla olivat jyrkästi valkoisia, niillä oli hyvässä muistissa Isoviha, ja Topelius oli niille melkein kansalliskirjailija, kun kuvasi sikalaisia ihmisiä ja maisemia Välskärin kertoumuksissa. Muistan isoäitino selostaneen mistä pitäjästä kukainenkin oli kotoisin. Jotkut hyvin tärkeätä henkilöt olivat Isokyröstä, mistä hönen isänsäkin oli. Ryssät ja kommarit olivat hänelle kauheita mitä hän tiesi. Isovihasta ne pelot kumpusivat.

    VastaaPoista
  2. Täällä ei ole koskaan ollut näin kylmä kuin tämän talven alkaessa.

    Nyt lämmintä on 18.5C, patterit ovat vain vähän haaleat. Joko kaupunki säästää (siis esimerkiksi tekninen tsto saa käyttää lämmitykseen vain niin ja niin paljon) tai sitten lämmityskattila on hajalla tai vääränlainen tähän pientaloon. Eihän tämä ole vanha, rakennettu 1995, mutta on saatettu säästää rakentamisessakin.

    Oletko lukenut Kusta H.J. Vilkunan kirjan Paholaisen sota? Ilmestyi muutama vuosi sitten. Se käsittelee suurelta osin juuri Pohjanmaata Isonvihan aikaan. Aivan kaamea kirja.

    Ei Isostavihasta ole niin paljon aikaa, kyllä ne tarinat ovat säilyneet. Välskärin kertomukset ovat käsittääkseni 30-vuotisen sodan ajalta. Mutta ruotsalaiset käyttivät Suomea sekä nostoväkiväkenä, että sotakenttänä.

    Siltalan kirja on erilainen kuin Vilkunan, koska S. käyttää psykoanalyyttisia termejä selittääkseen sisällissodan synnyn.

    Kirjoitan siitä enemmän, kunhan ehdin. Siis tuonne Kotisivut2:een, jonne siirsin juttuja, kun Windows-kone lopetti yhteyden verkkoon.

    VastaaPoista
  3. ripsa!

    minäkin olen tänä talvena oppinut elämään alle 18 asteen huushollissa. se tekee tällaiselle maaseudun todellisuudesta vieraantuneelle tumpelolle ihan hyvää. vaikka olo on täällä riuska ja reipas, vanhat luut kyllä valittavat aamuisin.

    kaikkein kamalinta ei ole kylmyys sinänsä, vaan veto. teilläkin on niin paljon kuutiotilaa, että sen lämmittäminen vaatisi toimivat patterit. oletko valittanut huoltoyhtiölle? voisiko patterit ilmata? hätistä nyt joku huoltomies hoitamaan homma niin, ettei teidän ydinperheessä tarvitse viettää ydintalvea.

    VastaaPoista
  4. Ollaanhan me kylmemmässäkin asuttu, jopa talossa jossa nurkat olivat kuurassa aamuisin. Ja mökki on lauta-pahvi-mökki.

    Tässä nyt sattuu olemaan hienot uustyyliset ikkunat ja ovet jotka on asennettu ja tehty päin prinkkalaa. Niin maan tapa vaatii: mitä halvemmalla, sen huonompaa jälkeä - kyllä se meille köyhille käy.

    Harmittaa senkin vuoksi että vaikka maksetaan vuokraa yli puolet tuloista, niin asumistukea ei anneta. Se johtuu siitä että vuokra on liian korkea!

    Eli kallista ja kylmää kättä antaa kaupunki.

    Valitus on menossa jo seuraavalle instanssille. Tätä on kestänyt vuosia. Jos kaupungin insseillä olisi älyä, ne olisivat tehneet vinoihin kattoihin aurinkopanelit. Ne toimisivat tässä kaupungissa hienosti kevättalvesta asti. Ja akut ovat tulleet huomattavasti paljon paremmiksi.

    Älyä on kai turha toivoa.

    Mikähän siinä on muuten että luut todella kiljuvat erityisesti aamuisin?

    VastaaPoista
  5. ripsa

    teillä on varmasti tiivi-ikkunat - tai fenestrat? niitä alumiini-muovihirvityksiä on isketty kaikkiin suomalaisiin uusrakennuksiin.

    näitä puupokia voi vielä tiivistää. laiton rakoihin fylliä ja kiinnitin valkoista liimanauhaa päälle. auttoi. lasit kyllä rämisevät lounaistuulella.

    talo on 1800-luvulta ja putkien kunto sen mukainen. vettä pitää laskea hiljaa ja varovasti etteivät hajoa. kova pakkanen on koituva niiden turmioksi.

    ripsa, me ollaan vanhoja autoja. meitäkin on vaikea saada aamuisin käyntiin; yskitään ja köhitään ja piiputetaan. jähmeät öljyt nivelissä ja karstaa moottorissa.

    mutta hemmetin hyvää vuosikertaa yhtä kaikki!

    VastaaPoista
  6. Juu, mutta just tällasta vuosikertaa tää maa ei tartte.

    Sain fudut kriitikon hommasta eilen. Sitä työtä olen tehnytkin vasta 43 vuotta.

    Eikä auta vaikka tiedän, että kaikki muutkin pitkän aikaa olleet friikut (48 €/juttu)heitettiin pellolle. Kun on lama, osakkeen omistajat haluavat isompia palkkioita.

    VastaaPoista
  7. ripsa,

    voi helkkari! olen tosi tosi pahoillani!

    mikä noissa yksinvaltiaasti tuollaisia päätöksiä tekevissä on vialla? kengänkuva on tuttu, mutta korkoa ei sen sijaan tunneta lainkaan. pohja on poissa. markkinoilta, sanovat.

    naapurintäti kertoi kelan perivän osan myöntämästää eläkkeestä takaisin, sillä kelan omasta virheestä johtuen ko eläkkeen suuruutta oli jouduttu tarkistamaan. dialogi oli ollut kelan puolelta erittäin yksinkertainen: me perimme, te maksatte. panttaa keinutuoli tai rollaattori, jos tekee tiukkaa lauantaimakkarasta.

    pitäsikö alkaa kirveskauppiaaksi? olisi töitä. kirveelle.

    VastaaPoista
  8. No voihan! Joku ei taas näe nenäänsä pidemmälle - ellei sitten ole kyse, että vakinaiset toimittajat parantavat asemiaan, ensin uhrataan friit ja sitten vasta muut, jos on pakko.

    Lehdet, joissa ei ole kulttuuria, kirjallisuutta eritoten, ovat korkeintaan ilmaisjakelun tasoisia ja arvoisia. Ei sellaisia oikeastaan tarvita. Näitä pääuutisia on koko maailma täynnään, mutta sitä ei ole, mitä sinulla esimerkiksi on, syvää osaamista ja tuntemusta kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista. Se kun on pääomaa, mitä ei voi temmata tyhjästä. Eikä kopioida loputtomiin muualta.

    VastaaPoista
  9. meri ja HannaH! On se sikäli kenkkua että on vuoskymmeniä tuota työtä tehnyt. Johto oli käskenyt kahta kulttuuritoimittajaa valitsemaan, että joko friikut ulos tai toinen vakitoimittaja. Luonnollisesti, kuten he sanoivat, valitsimme friikut.

    Mutta on tässä lievästi huvittanut eilen ja tänään yleinen valitus kritiikin tilasta. Kyllähän osakkeenomistajat varmaan saavat sitten rahaa, mutta lehti todennäköisesti kuolee pois.

    VastaaPoista
  10. Ripsa ja kumppanit

    Se on päivän trendi, että kulttuurisivuista karsitaan.
    Ei kyllä kohta tee mieli tilata mitään sanomalehtiä, sillä kulttuurisivut täyttää nykyisin jonninjoutava hömppä ja julkkisuutiset, jos niitä nyt enää voi edes nimetä kulttuurisivuiksi.
    Ripsa, olen pahoillani puolestasi minäkin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos osanotosta kaikille! Se on vähän jysäri vielä tässä vaiheessa.

    Ei siinä mitään, kirjastosta riittää kyllä lopuksi elämää, ellei sitäkin lopeteta, kun se aika suurelta osin viittaa jotenkin tuonne kulttuuriin päin.

    Kirjojen arvostelu oli kivaa. Siinä näki joka vuosi missä Suomessa ollaan menossa. Ja oppi tuntemaan kirjallisuutta huomattavasti paremmin kuin yliopisto kirjallisuustieteen laitoksella.

    Se tuossa irtisanomisessa hämää vähän, että miksi juuri pitkäaikaiset friikut piti potkaista pois. Luulisi että ne vähemmän aikaa olleet eivät ole ehkä vielä oppineet kaikkea mitä kirjoistakin voi oppia.

    VastaaPoista
  12. Minut heitettiin ulos monesta aviisista ensimmäisen laman aikana. Lehdet jatkoivat ilmestymistään minusta huolimatta, mikä tietenkin oli kurjaa lukijoiden kannalta.

    VastaaPoista
  13. Eikö, Kalevi! Lukijoille ei sitten millään anneta sitä parasta mitä ne eivät tiedä kaipaavansa!

    Mutta se ero on tämän ja edellisen laman välillä, että edellisessä ne vasta harjoittelivat. Nyt tietävät mitä tehdä ja tekevät sen tuosta vain.

    Onhan niitä päälliköitä joskus itkemässä julkisuudessakin krokotiilinkyyneliä, joskus.

    Juttu on kyllä maakuntalehtien kannalta järjetön, enkä nyt tarkoita itseäni välttämättä. Jos sisältö menee niin häviävät tilaajat ja sitä tietä mainostajat ja kohta lehti on entinen tai sulautettu muihin lehtiin. No, HannaH siitä jo puhui.

    Maakunnilla on kummiski aivan selvä oma identiteettinsä. Esimerkiksi meillä Keskipohjanmaa on aivan eri asia kuin Pohjanmaa saati sitten Etelä-Pohjanmaa.

    Peräpohjolasta en tiedä yhtään mitään, se on niin kaukana ja varmaan yhtä vieras kuin - no vaikka Savo.

    Maakuntien oma identiteetti kieltä myöten on aikamoinen rikkaus.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista