21.1.10

Talvi jatkuu, talvi





Koska tahansa räystään lumi putoaa niskaan. Tiaiset räpyttelevät epätoivoisesti yrittäessään löytää kolon josta pääsisi räystään alle lumen suojaan.


Lumi on pakkautunut jääksi ja ruvennut luisumaan pitkin kaltevia kattoja kohti ohikulkijoita. Odotan milloin ylilentävä helikopteri (se tuo Pete) tai roskisauto tai vain päiväkotilasten kimeät äänet pudottavat jään päähäni. 





Sitten olen päätä lyhyempi.


Onneksi on hirmupakkasilla sentään sisällä lämmin. Ei vaiskaan, ei meillä juuri koskaan ole hirmupakkasia. Tänään näkyy olevan -12, mutta on se lauhtunut ja taivaalla näkyy harsomaisia pilviä, joista yleensä seuraa säätyypin muutos.


On kivaa kun voi selata kaiken maailman lehtiä ja löytää kiinnostavia asioita. Olen käynyt New Yorkin keskuskirjastossa ja nettilehti Literary Kicks ilmiantoi pari päivää sitten, että Lou Reed ja kumppanit pitävät konsertin Tuli Kupferbergin terveydenhoitomenojen kattamiseksi. Kupferberg kuului aikoinaan, ennen aivoinfarktia, The Fugs-yhtyeeseen, joka on Amerikan hienoimpia. Tilaisuudesta tehtiin myös radiojuttu. Tämä linkki on uusi, ja radiojuttu löytyy saman tien vielä, koska se oli sentään tehty joulukuussa. 


Jälkimmäisessä linkissä puhuvat kaksi Velvet Undergroundin jäsentä, Maureen Tucker ja Lou Reed. Haastattelija kysyy kyllä typeriä kysymyksiä siitä miten sävellykset syntyivät, ja Lou Reed korvin kuultavasti miettii vastausta ja toteaa sitten että kunhan soitettiin. Hän muisti kiittää vielä Andy Warholia, jota ilman koko yhtyettä ei olisi aikoinaan syntynyt. Musiikki syntyi Warholin Factoryssä, tehtaassa, jossa hänellä oli työhuone ja jonne kerääntyi New Yorkin nuorta taideväkeä joskus 1960-luvun puolivälissä.


Olisi toivottavaa että presidentti Barack Obama onnistuu terveydenhoitouudistuksessaan, vaikka republikaanit saivat nyt enemmistön senaatissa. Tavalliselle ei-kellekään ei pidetä tukikonsertteja aivoinfarktin jälkeen. Kyllä ei-kukaan kuolee ja sillä hyvä.


Englantia puhuville tekee hyvää aina välillä pelkästään kuunnella englantia, se onnistuu jopa tällaiselta varttikuuloiselta ja olen huomannut että silloin tällöin kuuntelu tekee hyvää sanavarastolle ja ääntämiselle. Tässä on yksi syy tietokoneiden siunauksellisuudelle. On mahdollista ilman erillistä maailmanradiota kuunnella radioita ympäri maailman.


Kun siis ulkona on viima ja pakkanen puree, niin on mukava painaa korvansa tietokoneen kaiutinta vasten ja kuunnella sitä musiikkia, jonka on joskus osannut ulkoa. 







Allu-vanhakissa ajattelee että kun menisi ulko-ovesta ulos, sen sijaan että tyhmät ihmiset usuttavat parvekkeelle, niin siellä olisi vastassa kesä. Kissaparka on menettänyt turkkinsa pörröisyyden, niinhän me vanhemmat ihmisetkin menetämme. Hän on sentään ihmisiässä jotain yli 90-vuotias, vaikka kissanikä 20 vuotta ei kuulostakaan kovin paljolta.


Yritän saada ylipursuavaa valokuvakansiota johonkin järjestykseen. Olen viikon ajan siirrellyt tai kopioinut niitä rompuille ja toiseen tietokoneeseen, niin että en menetä niitä yhdessä rysäyksessä jos tämä kone ottaisi ja kuolisi.


Mutta sitten unohdun katsomaan kuvia.









Tässä Ilimari panee Elsan kiljumaan (kuva ei ole epäskarppi vaan kuvattavat!). Muistan oikein hyvin kun Ilimari oli itse kaksivuotias ja sitä piti ottaa koivista kiinni ja pyörittää ympäri että se sai kiljua. Kommuunin ihmiset ryntäsivät katsomaan, onko se pentu taas viittä vaille halkaissut kallonsa kun on yrittänyt kävellä alas portaita tai on kiivennyt ylös nukkumalaverille ihan vain sillä puheella että ”kyllä mä osaan”.


Sitten mentiin taas Auroran poliklinikalle ja lujaa. Kai ne lääkärit tajusivat että poika on juuri oppinut kävelemään, eikä tietenkään suostu kävelemään, vaan juoksee, kiipeää, työntää sormiaan pistorasioihin, avaa tulikuumia hellan tai pönttöuunin metallisia kahvoja tai muuten vain menotessaan  kaatuu naamalleen.


Joka kerta pelkäsin että joku lääkäri soittaa poliisille: täällä on lastaan pahoinpitelevä äiti. Kyllä,  asiasta puhuttiin jo 1970-luvun puolivälissä. En ole ollut ollenkaan hämmästynyt lapsia pahoinpitelevien vanhempien löytymisestä nyt tämän uuden sukupolven vanhempien joukosta.


Mihinkäs ne olisivat hävinneet. Kai meillä nyt sentään jonkinmoinen sukupolvien ketju vielä toimii. 















5 kommenttia:

Anita Konkka kirjoitti...

Hei, mikset säilö kuviasi verkkoon? Jos kotona tulee vesivahinko, tulipalo jokin muu katastrofi, niin kuvat ja tiedostot ovat säilössä ja niitä voi katsella ja käsitellä miltä tahansa verkossa olevalta tietokoneelta. Windowsilla on 25 gigan ilmainen säilytystila verkossa ( SkyDrive) mutta siitä ei taida olla sinulle hyötyä, kun koneesi on Apple-mac.

Lähetän sinulle erikseen kutsun kahteen verkon ilmaiseen säilytystilaan Dropboxiin ja Syncplicityyn jotka ovat helppokäyttöisiä, säilytystilaa on tosin vain 2 gigaa toisessa ja 3 gihgaa toisessa, mutta aika pitkälle silläkin gihamäärällä pärjää, kun ainakin Syncplicity oakkaa tiedosto.

Ripsa kirjoitti...

Grazie, Anita! Katsoin juuri Fellinin Rooman ja kyllä tuli ikävä Italiaan.

Saa nyt nähdä miten noiden kahden tilan käy ja minun täytyy sitten vielä osata viedä kuvat sinne...

Mutta hieno juttu.

Minähän en voi täältä näitä kuvia poistaa, koska siellä kyberavaruudessa ne saattavat jossain vaiheessa yksinkertaisesti hävitä.

Mutta hieno ajatus ja aion yrittää sitä heti kun ehdin. Aikapula on hirmuinen, mutta helpottuu, kunhan käyn huomenna kuuntelemassa ensin Tuomari Nurmiota ja sitten katsomassa Marita Liulian Choosing my Religion ja Tarot-kortti esityksen, jonka olen tosin nähnyt jossain ennenkin.

Onneksi nämä kaikki ovat tässä ennen maanantain hammaslääkäriä, jota pelkään hirmuisesti.

Ripsa kirjoitti...

Ai niin joo, piti sanomani, että kuvittele nyt, Windowsin tekstit ja kuvat tulevat nätisti tänne Macciin, mutta toisinpäin on ongelmia kasapäin.

Ei näitä juttuja käsitä vissiin kukaan. Samoja ykkösiä ja nollia ovat kummankin systeemin kuvat.

Leonoora kirjoitti...

Ripsa
Oi miten ihanan charmantti tämä Allu-herra! Upea, harvinainen turkin värisävy.

Ripsa kirjoitti...

Noora, vanhaherra Allu on tarkempien laskelmien mukaan siis ihmisiässä jo 97-vuotias. Jossakin oli laskutaulukko ja isäntä laski sen oikein laskutikun kanssa.

Allu on puolipersialainen, sillä oli aika pitkä karva ja vanhemmiten se menee takkuun ja sitten takkuja pitää selvitellä, muuten tulee ihoon haavoja.

Se on suunnilleen koko oranssi, raitoja ei ole, mutta leuka ja hännänpää ovat valkoiset, samoin vatsa. Jos klikkaat kuvan isommaksi, näet turkin paremmin. Siinä on laikkuja, josta osa turkkia kasvaa, kun isompi takku putosi pois.