21.2.10

Hidas päivä


Talvisin pitää nukkua. Varsinkin lumimyrskyn aikaan on nukuttava. Ihmisparoilla on ollut tarpeeksi huonoja aikoja jolloin he eivät voi nukkua, työn, sairauden ja muiden epäoikeudenmukaisuuksien vuoksi, joten silloin kun vielä on unenlahja olemassa sitä on suotavaa käyttää.

Jos sen jättää, siitä seuraa huonoa tuulta sisällä, kun ulos menemisessä on jo aivan tarpeeksi. 



Sitä paitsi unia on hauska nähdä. Painajaisetkin ovat mielenkiintoisia, mutta silloin kun painajaiset tulevat valve-elämään niiden merkitys muuttuu. Koko maailma muuttuu silloin, sekä pienille että isoille ihmisille.

Olen lukenut viimeisen kuukauden aikana kirjailija Danilo Kišin kirjoja. Niissä on maailman yöpuoli läsnä, mutta samalla voimakasta lyyristä yläpilveä, joka on aina välttämätöntä että pääsee ylipäänsä tekstissä eteenpäin. Nämä kirjat ovat merkillisiä aikalaistodistuksia. Aikakaudet kulkevat 1200-luvulta 1940-luvulle. Aihe osuu olemaan sama. Että muuttuuko ihminen?

Pakkaset ovat sisälle käpertymistä ja lukemista varten.



Olen tässä ihmetellyt sitä, että pihan päiväkodissakaan ei näillä tulipalopakkasilla uskalleta ulos. Pikkulapset ovat optimaalisesti rakennettu arktisia olosuhteita varten. Mutta ehkä hoitajilla ruumiinrakenne ei ole yhtä optimaalinen. Sitä paitsi muistan hyvin että nuorena sitä paleli aina.

Kun lähden parin päivän päästä lastenlasten luo, niin joudun tosin opettelemaan uudelleen pukemisen ja riisumisen loputtomuuden ja kaameuden. Siitä on jo kuulkaas miltei 35 vuotta kun se oli viimeksi niitä harjoituksia kävin läpi.

Ei niissä mitään vikaa ole. Pientä ne ovat monen muun asian rinnalla. Maailma on sekaisin ja joskus silloin tällöin hereillä ollessani tunnen olevani osa sitä. Maailma ei suostu mitenkään asettumaan minun tahtomaani asentooni.



Omituista kyllä, mutta Lidialla tuntuu olevan aika tavalla sama käsitys omasta asemastaan ihmisten maailmassa. Tänään hän on vähän kyllästynyt vallitsevaan kylmään myräkkään. Jos hänelle sanoo että huomenna se on ohi, hän tuskin uskoo. Kissat elävät hetkessä

Lidialla on itsensä ja pestessäänkin voi ajatella asioitaan ja tuumia seuraavaa loikkaa. Aina ylös ja eteenpäin. Sigmund Freudin elämänkertakirjankin päällä voi nukkua, jos ei tahdo loikkia yläkertaan.

Sitä paitsi: ulkona on herkullisen näköinen tilhiparvi!


14 kommenttia:

  1. ripsamuru,

    minä näin ihan omituista unta. siinä oli kaksi valkoista joutsenta, joilla oli ihmisen pää. toinen pää oli kriitikko otso kantokorven ja toinen toimittaja taina westin, ja ne olivat intohimoisen rakastuneita toisiinsa.

    miten unikirja mahtaisi selittää tämän.

    kumpaankin ihmiseen olen joskus ollut kaukorakastunut, mutta siihen se on jäänyt. olisiko uni muistuma kahdesta toteutumattomasta unelmasta....

    VastaaPoista
  2. meri, jopa oli omituinen uni. Oletko varma ettei se ollut painajainen?

    Muistan että Anitan unikirjassa (Nainen unen peilissä, oletko lukenut?) oli jossain unenselityksessä sellainen klausuuli, että yleensä villieläimiä ei ole unissa, tai sitten että ne merkitsevät jotain aivan erityistä.

    Minä en ole kumpaakaan ihmistä koskaan edes tavannut, joten heidän välisestään romanssista minulla ei voisi olla harmainta aavistusta.

    Kumpikin tuntuu huumorintajuiselta ihmiseltä, että he saattaisivat pitää unesta!

    Mutta ehkä he vain käskisivät sinun itsesi miettiä mitä uni tarkoittaa. Leo sanoo minulle usein niin "It's your goddam dream!", kun puhun innosta puhkuen jostain unesta johon heräsin ja kerjään selitystä (siis kuka muu kuin hän tuntisi minut paremmin!).

    Kun luin Freudin Unien tulkintaa, niin en kertakaikkiaan ainakaan kuukauteen lukemisen jälkeen voinut muistaa yhtään untani. Se tuntui todelliselta erämaalta. Mieli oli suorastan apea.

    Unien muistaminen tuntuu hirmuisen tärkeältä. Ja: kaikki naiset näkevät unia.

    VastaaPoista
  3. Eri lintulajien merkityksistä Unikirja tietää kertoa:

    Ankka kertoo, että sovit vihamiehesi kanssa.
    Fasaani kertoo ilosia uutisia.
    Haikara tuo uskollista ystävyyttä.
    Hanhi ennustaa muuttuvaa säätä, usein sadetta.
    Harakka tuo pahansuopia juoruja.
    Haukka ennustaa taloudellista riskinottoa.
    Joutsen merkitsee uskollisuutta, mutta musta tai laulava joutsen sairautta tai kuolemaa.
    Kalkkuna elävänä kertoo, että voitat vihamiehesi, mutta kuollut kertoo edessä olevista vaikeuksista.
    Kanan näkeminen kertoo, että olet saava hyvien ystävien seuraa, mutta kaakattava kana ennustaa riitoja.
    Kanarialintu häkissä merkitsee sokeaa rakkautta, vapaa välien rikkoutumista.
    Kotka enteilee lähestyvää suurta vaaraa.
    Kottarainen merkitsee vähäistä pettymystä.
    Kukko tuo iloa ja vaurautta.
    Kurki tuo huonoa säätä.
    Kyyhky tuo vilpitöntä rakkautta ja onnea kotiin.
    Käen näkeminen merkitsee, että saat jonkun kiinni uskottomuudesta. Käenkukunta merkitsee surua.
    Leivonen ilmassa merkitsee onnea, mutta maassa se kehottaa varovaisuuteen.
    Naakka varoittaa kateellisesta ihmisestä.
    Papukaija tietää panettelua.
    Punatulkku ennustaa suurta iloa.
    Pääskynen tietää häitä.
    Pöllö tietää murhetta.
    Riikinkukko tuo uusia merkittäviä tuttavuuksia.
    Satakieli tietää häitä.
    Strutsi kehottaa sinua ajattelemaan vähemmän itseäsi.
    Varis tuo huonoa onnea.
    Varpunen kertoo, että saat joltain tarvitsemasi avun.
    Västäräkki merkitsee lyhytaikaista seurustelua.

    Usko ainoastaan...

    VastaaPoista
  4. Kalevi, mistä unikirjasta sinä nämä löysit? Anitanko?

    Minä kun olen hoitamassa lapsenlapsia täällä lähellä jotain korpea, siis epäpaikkka Espoossa, niin en nyt tiedä muuta kuin että Lumikki oli ystävä sekä lintujen että eläinten kanssa...

    Kun se oli Disneyn Lumikki niin en tiedä onko alkuperäisessä sadussa ajateltu että Lumikki on vanhanajan Franskiskos Assisilainen ja tottakai siis nainen. Mutta lapset ovat totaalisia olentoja. Olin jo unohtanut kuinka täysin.

    Tuon joutsenen yhteyden kuolemaan olen kyllä kuullut jostain. Ei kai se vain ollut Yrjö Kokon opuksessa Laulujoutsen?

    Mutta joka tapauksessa erittäin tärkeä lista. Täytyy poimia tuo ylös.

    VastaaPoista
  5. Kokon kirjastakin löytyy uskomus joutsenesta kohtalon lintuna, mutta se tulee Kalevalasta. Akseli Gallen Kallelan Lemminkäisen äiti -taulussa on kaksi mustaa joutsenta Tuonelan joella, jollen väärin muista. Taiteilijan viimeistä onnistunutta työtä saatetan sanoa hänen joutsenlaulukseen. En ole kuullut laulujoutsenen tai kyhmyn laulavan. Aristoteleen ja Platonin mielestä joutsen laulaa, mutta Plinius ja Lukianos kielsivät moisen.

    Minulla muuten on Yrjö Kokon "Laulujoutsen, Ultima tuhulen lintu". Kirja voisi periaatteessa kuulua sinulle, sillä se on kulkeutunut minulle Sukevan vankilan kirjastosta antikvariaatin kautta.

    VastaaPoista
  6. Se kirja on meillä mökillä isoäidin peruja. En ole varma miten Yrjö Kokko tuli vaikuttaneeksi jopa tavallisiin maaseudun pieneläjiin, jotka eivät varmaan olisi ajatelleet joutsenista yhtikäs mitään.

    Ehkä syy oli siinä että Kokko oli kuitenkin joku armeijan kapiainen sodan aikana? Luulen että kansakunta osti miltei karvoineen päivineen sankarimyytit ja jos joku sitten osasi olla jotain muutakin, vaikka kirjailija, niin sellaisen kirja ostettiin.

    Pessi ja Illusia syntyi sodan aikana, mutta Laulujoutsen taisi syntyä sen jälkeen.

    En tiedä voiko sitä niiden laulua kutsua lauluksi, mutta ei sille oikein muutakaan sanaa taida olla. Uikutus? Hoilotus?

    Minulla on kotona lintu-romppu, jonka jo lupasin Iitalla (5 v.) koska hän ei ottanut uskoakseen että satakieli laulaa! Idalla on hirveän tarkka ja hyvä nuottikorva ja samoin rytmintaju. Harvinaisen tarkka, sanoisin, vaikken mitään kuulekaan, mutta ovat kuulemma muutkin siihen kiinnittäneet huomiota.

    VastaaPoista
  7. http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kokko

    VastaaPoista
  8. Suuret kiitokset. En tiedä selittääkö tämä nyt sitten pienviljelijöiden heräämisen laulujoutsenten perikadon lähestymiseen.

    Joka tapauksessa mielettömän hieno opus ja tarpeellinen, meidän ikioma Rachel Carsonin Hiljainen keväämme. Eikö?

    Ja tietysti Pessi ja Illuusia. On siinä jotain. Vieläkin. Syvästi, syvemmin symbolinen tapaus.

    VastaaPoista
  9. En tiedä pienviljelijöiden kannasta. Joutsen oli kai tulla syödyksi Suomesta sukupuuttoon. Ymmärtääkseni täysikokoinen joutsen on merikotkallekin liian suuri saalis, mutta tänä vuonna ne ovat päässeet herkuttelemaan ulkosariston kiinnijäätyneillä joutsenilla.

    VastaaPoista
  10. Isoäitini oli sitä mieltä joutsenen lihasta että hyi. Merikotkia ei sisämaassa taas ollut.

    Mutta uskon kyllä tuon ulkosaaristo-ongelman tämmöisinä talvina. Ei tunnu kivalta ajatukselta jäätyä meren jäälle. Tänään satoi jäisiä piikkejä. Vuosaaren avoimesta lahdesta. Siis siitä entisestä Mustalahdesta.

    Iho oli täynnä punaisia läiskiä jääsateesta.

    VastaaPoista
  11. Ripsa
    On todella myöhäinen hetki kun istun " vapaalla" tässä koneeni ääressä toivottaen sinulle aurinkoista viikonloppua!

    Ihana Lidia!!!

    Kumppanini näytti tässä päivänä muutamana aikakauslehdestä pienen kissanpennun kuvaa, minä tietysti saan hellyys ja hulluuskohtauksen heti, kun semmoisen nään.
    Jos varmasti tietäisi, että eläisi kauenmmin kuin uusi, pieni perheenjäsen, niin heti oitis, mutta kun ei voi tietää...

    Sisareni kävi tänään tyttö- koiransa kanssa luonani. Olivat olleet eläinlääkärissä aborttipiikillä. Koiran veli oli päässyt yllättämään tämän sukukypsän sisarensa vailla ja ilman geenimutaatioita varjelevilta suojahousuilta...
    Muutaman kerran ovat jo ohittaneet nämä vaarat hyviksi havaituin varotoimenpitein...mutta ei kai ole missään ensimmäinen kun vahinkoja sattuu!

    VastaaPoista
  12. Noora, en minä usko että sinun "korkeassa" iässäsi kissan ottaminen on mitenkään vielä poissuljettu Meidänkin Lidia on arviolta 2-3 vuotta. Kun se löydettiin pihalta harhailemasta, huomattiin hirveästi ulvomisesta noin parin viikon päästä että sehän on leikkaamaton...

    Voi siis olla että jossain on Lidian pentuja. Se kyllä oli täysin kesy, eli todennäköisesti eksynyt. Harmi vain että kukaan ei sitä kaivannut, eikä kukaan vastannut ilmoituksiin löydetystä kissa-neidistä.

    Eilen kävin katsomassa Anita Konkan Ninni-kissaa, joka on myös kesy löytökissa. Se on hyvin kaunis, kesy, ja vaikuttaa kaiken lisäksi älykkäältä. Ninnistä on Anitan blogissa ollut silloin tällöin kuvia.

    Mutta kuulostaa kaamealta että koirallekin on aborttipiikkejä. Iät ja ajathan ne ovat tehneet pentuja keskenään. Mutta ehkä tämä oli rotukoira?

    Se on kyllä muuttunut että olisi talvisin maalla vapaita koiralaumoja. Silloin ei varmaan muita ollutkaan kuin jonkunlaisia Suomen pystykorvia. En ainakaan muista että 50-luvulla kukaan olisi puhunut suomalaisesta koirarodusta.

    VastaaPoista
  13. Samaa kuin ihmisenkin. Ei me olla hirveän erilaisia. Ihmisten keksimä tunneäly on varmaan ihan validi ilmaus.

    Siis tunteet ja tarpeet (ruoka, juoma, lisääntymisvietti, hoivaamisvietti jne.) ovat aivoissa ja siellä ovat myös tarpeiden tyydytykseen tarvittavat älylliset kerrokset.

    Käpylisäke, pikkuaivot ja aivorunko ovat yhteydessä ylempiin kerroksiin ja kaikkea sitten lopuksi ohjaavat umpirauhaset. Minulla esimerkiksi kilpirauhanen saa nukkumisrytmin hajoamaan ja sokeribalanssin heilumaan aivan eri tavalla kuin pitäisi. Tyroksiini-hormoni mitataan käpylisäkehormonista, muistaakseni. Minulla on sen vajaus ollut jo kohta 30 vuotta, sukuvika.

    Allulla on diabetes, joka on viime aikoina saanut sen laihtumaan. Sitä ennen se oli liian lihava koska me osoitimme sille rakkauttamme väärin: yliruokkimalla kissaraukkaa.

    Aivoissani pyörii nyt ajatuksia sukupolvien ketjusta, ymmärrettävästä syystä. Tulin miettineeksi sitäkin että mahdanko rakastaa poijanlikkoja, koska etsin heistä omaa kuvaani?

    Mikä olisi siis itserakkauden älykkyys, funktio? Onko tämä psykologinen vain filosofinen kysymys, Kalevi?

    Olen kotona, välitilassa, ja varmaan jonkin aikaa vielä. Teillä siellä Hesassa on lunta paljon enemmän kuin meillä, ja meillä on ensimmäistä kertaa suunnilleen yhtä paljon kuin vuonna 1961, sanoi hammaslääkärin vastaanotolla istunut aurausauton kuljettaja.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista