21.3.10

Jo ajateltu


Minulla on täysi vapaus valita mitä ajattelen. Sitten minulla on myös täysi vapaus päättää mitä mahdollisilla syntyneillä mielenjuolahduksilla teen.

Mutta olen monesta syystä kuin mikäkin Buridanin aasi. Mitä ei saa sekoittaa Bileamin aasiin. Jos jotakuta kiinnostavat nämä aasit, niin ne löytyvät kyllä Raamatusta. Onhan siinä pirunmoinen kahlaaminen, mutta kyllä ne siellä ovat. Niiden olemus on aika lailla erilainen. Buridanin aasi on enemmän eläimellinen, Bileamin taas suorastaan pyhä.

Mitä tulee Raamatun lukemiseen, minun on suositeltava sitä koska se on komea kertomus, tai kertomuksia limittäin, ja uusi Raamatun suomennos on kaunista kieltä. En käsitä miksi ihmiset eivät useammin käänny sen kirjan puoleen kun kuitenkin kuulutaan kristilliseen kulttuuripiiriin, aivan selvästi, kirkkoihin kuuluvat yhtä paljon kuin kuulumattomat. No, judeokristillisislamilaiseen, en usko että kellään tähän laajempaan piiriin kuuluvista on paljon ongelmia toistensa ymmärtämisessä. Siis loppujen lopuksi, kun otetaan pinnalta pois fundamentalismit.

Mietitytti että mitä olemisesta ajattelee joku muu ja löysin The Guardianin viikonlopun kirjallisuussivut, luin The Nationin feminismin päivitystä ja sitten luin Harpers-lehteä, jossa kerrottiin Guantanamon leirin Camp No:n salaisista kidutusriiteistä. 

R.D.Laing pukee yhden länsimaisen nykyihmisen olemassaolon ongelman kirjassaan Knots (1970) tällaiseksi:



Tuossa nätisti ympyrässä itseensä sulkeutuva katsomus siitä mitä ihmisellä voi olla. Kaikki on joka tapauksessa varastettua. Tässä kohden voisi väittää vastaan, että termi ”varastettu” on ehkä liioiteltua, ehkä se on kasvattaja-aikuisten vakuutus siitä, että oikeasti kukaan ihminen ei ole ansainnut mitään ja jos hänellä jotain on, niin se on tullut hänelle väärin perustein.

Luulisin että tuohon päättelyyn liittyvät ihmisten suosimat rikossarjat telkkarissa tai dekkareiden lukeminen mökillä, kun puita ei enää jaksa sille päivälle pilkkoa. Dekkareissa etsitään syyllistä. Se ei välttämättä ole varas, ellei sitten varkaana ajatella ihmistä, joka vie toisen elämän. Syy siihen varmasti on, mutta en tiedä löytyykö se Laingin kehittämästä ympyrästä.



Kun olin hoitamassa lapsia, iltalukemisena oli Stieg Larssonin kirja  Miehet jotka vihaavat naisia. Sen lukeminen oli tervanjuontia, koska se lähinnä käsitteli miljoonaomaisuuksia hamuavia ihmisiä ja niiden veristä sotaa keskenään. Kun dekkarista on kyse, niin veristä ihan kirjaimellisesti.

Tässäkin on siis kyse varastamisesta. Mihin joutuu ihminen joka ei ole ansainnut mitään?  Raamatun vastaus on armo, mutta harva tätä maallista elämää tallustava sellaista on ikinä kohdannut, joten useimmat varmasti ohittavat sen reagoimatta. Laing etsii kirjassaan Knots jonkinlaisia vastauksia näihin kysymyksiin, mutta vastausten pitää tulla lukijalta. 

Kunnon psykiatrina hän ei tarjoa niitä itse. Eikä ole tarpeenkaan. En ole ehtinyt lukea Kropotkin-elämänkertaa, jossa käsitellään anarkismin historiaa, mutta tiedän siitä filosofiasta sen verran kuin on tarpeen, luultavasti. Anarkistit jauhautuivat ulos Venäjältä jo ennen kuin Trotski. Yksi yksinkertainen maksiimi on: ”Omistaminen on varkautta”. Sen sanoi kyllä ranskalainen Proudhon.

Jos niin kutsuttu pieni ihminen rupeaisi miettimään tarkemmin anarkismin päädoktriinin, eli itseohjautuvuuden ajatusta, niin todennäköisesti hän kyllä riemastuisi. Jos käsittäisi sen, että lukemalla, tutkimalla ja keskustelemalla pääsee hyvin pitkälle ja jopa siihen asti että on oman elämänsä herra ja valtias.

Tuo varastamisen ympyrä voi kuvata myös riippuvuutta. Nykyään käytetty termi läheisriippuvuus kuulostaa hölmöltä, suorastaan hölmöilyltä, koska edelleen yhteiskunnan peruspilari näyttää olevan perhe. Eikä siinä ole suuria muutoksia tapahtunut sitten metsästäjä-keräilijä-kulttuurin, joka olisi ekologisin olemisen paras malli.

(Kuva: The Nation, New York 1970)
Naiset ovat olleet kotiluolassa hoitamassa lapsia, opettelemassa keramiikan tekemistä, aloittaneet puhumisen kun oli tarpeen opettaa lapset ruuan keräämiseen ympäristöstä, opettaneet kieltä miehelle, joka oli vain örähdellyt siihen asti, ylipäänsä naiset ovat hoitaneet hengissäsäilymisen. 


Mies on ollut suuri metsästäjä ja aina poissa. Se jolla pelotellaan lapsia, että isä tulee ja pieksää jollet ole ihmisiksi.

Kliseitä riittää. Mutta evoluutio on oikeasti olemassa oleva asia ja sillä on syynsä, vaikka mutaatioiden säilymiseen seuraavissa sukupolvissa, jos mutantit ovat hengissä kauemmin ja tuottavat siten enemmän jälkikasvua. 

Eniten kaikissa näissä solmuissa minua häiritsee ihmisten loputon ja tavaton arvottamisen pyrky. Olen ruvennut pitämään ensyklopedisti-kirjailijoista, koska he tuottavat hirveästi päänvaivaa. Esimerkkeinä Günther Grass tai vaikkapa W.G. Sebald (täällä), sattumalta saksalaiselta kielialueelta kumpikin. Heitä ei voi ohittaa, koska he pirullisesti panevat lukijansa syöksymään historian, ekologian, kosmologian, kasvi- ja eläinopin, biologian, teknologian ja muiden vastaavien kirjojen kimppuun.

Netti on totta kai olemassa, mutta siihen ei voi valitettavasti täysin luottaa. Entä voiko tietokirjoihin täysin luottaa? En tiedä. Unettomuutta ei tuota tietämättömyys, mutta joskus se kamala ajatus että ei ehkä ehdi koskaan tutkia kaikkia tarvittavia asioita. 

Palatakseni R.D. Laingiin:

There is something the matter with me because I do not feel anything the matter with me.




Edit 22.3.2010. Kuvataiteilija, graafikko Timo Aarniala on kuollut. En ole tuntenut häntä henkilökohtaisesti mutta hänen luomansa uudenlainen grafiikka näkyy vieläkin tässä maassa. Hänen viimeiseksi tuotannokseen jäi tämä kirja. Eniten hänen työtään tuli ehkä näkemään kirjojen ja levyjen, etenkin Love-records-yhtiön,kansissa.

19 kommenttia:

  1. Eräs tuttavani käy usein ameriikoissa. Kysyin häneltä, mitä mieltä hän on naisen asemasta siellä. Hän sanoi, ettei amerikkalaisille tunnu olevan tärkeää onko ihminen nainen, mies, musta tai valkoinen. Tärkeää on, kuinka paljon hän ansaitsee.

    Eurooppalaisille ansiot on tabu. Pitää kertoa onnistumisestaan=rikkaudestaan salamyhkäisesti, eikä kysyä keneltäkään suoraan kuinka suuri palkka heillä on.
    Itseäni on joskus hävettänyt se, miten vähän olen koonnut omaisuutta, kun olen nähnyt millaiset idiootit on onnistuneet kahmimaan äärettömiä rikkauksia. Sitten olen ajatellut, että ehkä se idiootti olenkin minä ja tuntenut helpotusta ja moraalista keveyttä.

    VastaaPoista
  2. Pidän aiemman kirkkoraamatun käännöstä kielellisesti kauniimpana. Tämä jälkimmäinen on pyritty saamaan nykylukijan kannalta ymmärrettävämmäksi. Pukinsorkkiakin siihen yritettiin. Tätä jälkimmäistä suomennosta sanotaan tulkitsevaksi. Se on selittelevä, ei sananmukainen. Raamattu kansalle -yhdistys pyrkii saamaan tai on kenties jo saanut kokonaan valmiiksi Raamatun, jossa pyritään alkutekstilliseen uskollisuuteen eikä uudenlaisten tulkintatraditioiden luomiseen.

    VastaaPoista
  3. Sari, luulen että naisen dollari on Amerikassa vähemmän kuin Suomessa. Kyllä siellä jo tuolloin 1970 ajateltiin asioita paljolti rahassa.

    Suurin osa valkoihoisista maskuliineista varmaan ajatteleekin että ei ole väliä onko mies, nainen, homo, meksikolais-amerikkalainen kunhan tienaa hyvin. Mutta en usko että mustat, anteeksi afrikkalais-amerikkalaiset, naiset, homot jne. ovat sitä mieltä että valkoihoiset hyvintoimeentulevat esikaupungeissa elävät maskuliinit (ja vieläkin nainen usein kotona!) olisivat valmiita antamaan heille omanlaisensa statuksen maassa.

    Mies siellä ravaa, ja poika, eli olen kuullut kaikenlaisia mielipiteitä.

    Koulutus on varmaan sielläkin kaiken a ja o. Ja julkinen koulusysteemi on mennyt alas kuin lehmän häntä. Suurimmalla osalla ihmisiä ei ole varaa panna lapsiaan kalliisiin yksityiskouluihin. Eivätkä nekään takaa työtä. Muistaakseni työttömyys on nyt noin 10% ja se on paljon.

    Kalevi, ihan totta olet tuota mieltä? Minä olen kokenut kärsiväni nimenomaan kielen ja tyylillisten asioiden vuoksi siinä vanhan Raamatun lukemisessa, mutta olen koulussa lukemani lisäksi lukenut kyllä sen kokonaan.

    Ihan läpi en ole lukenut vielä tätä uutta suomennosta, mutta löydän sieltä edelleen kaiken haluamani. Lukeminen sujuu paljon helpommin. Kieli on sujuvaa eikä niin kamalan koukeroista!

    Mitä pukinsorkkia sinä tarkoitat? Joitakin opillisia juttujako? Kerro!

    VastaaPoista
  4. Sari, piti vielä sanomani että jos palkka onkin tabu enemmän siellä Pohjois-Italiassa? Kyllä minä uskallan kysyä ihmisiltä mitä ne tienaavat ja kyllä ne yleensä sanovat.

    Todennäköisesti erittäin rikkaat eivät sano.

    Rahalla ei ole mitään merkitystä sen yli, mitä välttämättä tarvitsee. Sitten kun välttämättömyydet kuten kirjastot, koulut, yliopistot ja muut sellaiset alkavat kärsiä resurssipulaa ja se alkaa tuntua täällä opiskelevan päässä, silloin pitää nostaa yleinen meteli.

    Nyt varmaan voisi ja pitäisi jo metelöidä päivittäin köyhyyden hävittämisen puolesta!

    VastaaPoista
  5. Raamatusta sen verran, että kallistun uuden suomennoksen puolelle. Luin kyseisen kirjan kerran läpi, enkä luule siihen koskaan enää ryhtyväni. Nimittäin sen hyvät puolet ovat niitä, joita kuulee jatkuvasti ja kaikkialla. Myös niiden hyvien ajatusten väärinkäyttöä. Ne puolet taas, joista Raamatussa vaietaan, ovat sen verran inhottavia ja kamalia, ettei niitä tule ikävä.
    Mutta koska olet Stieg Larssonia lukenut, tiedät varmaan mistä puhun, sitä huonommin siteerattua raamattuahan sielläkin luettiin ja noudatettiin.

    Muutoin tuo iso juutalaiskristillinen on jatkuvasti itsensä kanssa ristiriidassa. Ensin se ilmoittaa että otsa hiessä syödään leipää, mutta jo muutamien kirjojen jälkeen ei pitäisi enää edes kylvää eikä korjata. Vertaa vielä taivaan lintujen vapauteen - mutta tästä on jo joku huomauttanut, että lintuja kovempia työntekijöitä pesimäkaudella saa kyllä aika paljon etsiä.

    Tämä kylväminen ja korjaaminen liittyy myös tuohon omalaatuiseen farming women -artikkeliin. Olihan tiettävästi kai niin, että siemenen ja kasvun yhdistäminen oli naisten (sattumalta) keksimää, ja sitä myöten maatalouden ja "sivilisaation" alku. Samalla saatiin maan omistaminen ja johan niitä dinaareja tarvittiin raamatussakin.

    Eikä omistamisesta tule loppua, niin kauan kuin väkeä on enemmän kuin kuormittain per pää. Ei riitä että vähän kaikille vaan paljon kaikille. Ja jotta mahdottomuus säilyisi, kehotetaan innokkaaseen lastentekoon.

    Mutta tuo "tietokirja" on heikoimmillaan juuri luonnontieteessä, jopa sen yksinkertaisissa asioissa kuten nämä linnut.

    Tietokirjat edustavat parhaimmillaan aikansa parasta tietämystä, mutta modernina aikana löytyy yhä enemmän myös kovasti suunnattua tietokirjaa - muun muassa evoluutio-opin ympäriltä. Onhan koko kreationismi sitä, ja sosiopsykologiaakin on kovasti koetettu vään
    tää tarkoituksiin sopivaksi. Sitähän sinäkin tuossa vähän tapailet. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että kun mahdollisimman monesta suunnasta lukee, voi joku keskiarvo löytyä. Ja vaikka netissä on puutteensa, sain mm. sinun tähän tekstiisi vallan mainioita taustoja esimerkikiksi tästä tekstistä:
    http://cc.joensuu.fi/~jnsoa/kokoelma/narhi5.htm

    VastaaPoista
  6. HannaH, kiitos varsinkin erinomaisesta linkistä! Artikkelissa on otettu huomioon koko valtio-käsitteen historia, joka tekee siitä käsitettävän.

    Suhteeni Raamattuun on vähän erilainen kuin sinulla. Minulla taitaa olla vähän kansantieteellinen, folkloristinen suhde siihen, koska huomaan sitä lukiessani ajattelevani esimerkiksi Kalevalaa tai Gilgameshia.

    Mutta Raamatussa on ehkä se ero että se on niin iso kokoelma tekstejä aika pitkältä ajalta ja silloin ainakin minä unohdun ajattelemaan ja tutkimaan että mitäs silloin Egyptissä oli meneillään kun juutalaiset karkoitettiin. Osa heistä painui sitten alas Nubiaan ja rupesi noudattamaan liiton arkin määräyksiä vähän eri tavalla. Tämäkin on todistamatonta folklorea, ainakin osittain.

    Joo, ei Raamatusta ole oikein luonnontieteen oppikirjaksi, siis millään alueella. Se on pienen Välimeren etelärannan paimentolaisheimon tarina kansakunnan muuttumisesta teokraattiseksi, vähän niin kuin valtion tapaiseksi. Onhan siellä tietysti sitten ne laitkin, niin kuin pitää ollakin jos on valtio.

    Mutta mitä sanot sitten maailmankuvan selittäjänä psykiatriasta? Sillä on samalla vuosisadalla ollut yhtä iso merkitys historiallisesti kuin vaikkapa Darwinilla ja Marxilla.

    Laing oli sitä mieltä että ihminen ei ole mieleltään sairas vaan yhteiskunta. Minulle Laingin määritelmä oli aikoinaan ISO helpotus. Aloin tajuta sen myötä myös yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ehkä paremmin kuin sosiologian opiskelulla.

    Tuo naisen muuttuminen omaisuudeksi tässä historian saatossa on ollut hitonmoinen väärinkäsitys järjestyksen ja kurin kannattajien puolelta! Hyvin epäjärkevää, vähintään.

    VastaaPoista
  7. Varmaan on hyvä, että Raamattu on suomennettu jonkinlaiselle selkokielelle, jota minä en kuitenkaan enää tarvitse, kuten en raittiloituja virrensanojakaan. Aika on ajanut minusta ohi. Olen kiinni kielessä enemmän kuin kirjan uskonnollisessa tai filosofisessa annissa, jos Ramattuun kirjallisuutena pitäydyn. Lienen kiintynyt vanhan suomennoksen arkaaisuuteen. Nykyisen Kirkkoraamatun kaunokirjallisena muotoilijana oli Lassi Nummi, edellisen Juhani Aho.

    Eikös Love-recordsin kansissa ollut... Öhöm... Vai muistanko väärin?

    Niin, niistä opillisista kysymyksistä... Evankelisten painostuksesta "yhden naisen miestä" ei muutettu muotoon "kerran naimisissa ollut". Haluttiin näet auktorisoida raamatullisesti naispappeus.

    Mutta mitä teki Matti Väisänen, Suomen kirkon pystykorvaksi sanottu naispappeuden vastustaja?

    VastaaPoista
  8. Psykiatria on minulle suurimmalta osalta alue, johon en ole saanut selvää otetta. Ja liian suuri määrä tiedoistani on toisen käden lähteistä peräisin. Olen siis kaukana asiantuntijasta, mutta sentään taidan rohjeta väittää, että Freud sai vähän liikaa merkitystä. Hän oli oikeassa muutamin kohdin, mutta liioitteli toisia aivan liiaksi.

    Siksipä kait tänäänkin tapaa työterveyslääkäreitä, jotka ovat vaivasta riippumatta sitä mieltä, että vika on joko päässä tai sitten jalkovälissä. Ellei molemmissa.

    Luulen kyllä, että psykiatrian parissa on jo hieman tehty pesäeroa Freudiin, mutta miten paljon, se on minulle hieman epäselvää. Mutta luulen, että nykyiset masennusongelmat olisivat jo paremmin hoidossa, jos edistystä olisi tapahtunut huomattavassa määrin. Tai jos vastaus olisi yksin psykiatrian löydettävissä.

    Folkloristiikkana Raamattu onkin epäilmättä aivan mainio. Samoin lähteenä moneenkin kirjalliseen teokseen, ei sitä pidä halveksia. Päinvastoin se on tunnettava, jotta ymmärtäisi, miten tätä muuta on kirjoitettu ja miksi.

    Tiede-lehdessä joku kysyi hiljattain, että oliko Mooses historiallinen henkilö. Sitä ei suoraan kumottu, mutta todettiin vain, että Egyptin aikakirjoissa ei ole mainintaa sen enempää Mooseksesta (eikä juutalaisten johtajahahmosta) kuin Egyptin sotajoukkojen takaa-ajostakaan. Mooseksen tekemät ihmeet sen sijaan kuitattiin tylysti tarinoinniksi.

    VastaaPoista
  9. Kalevi,
    siis että Juhani Aho stilisoi Raamattua? No ei ainakaan tuota tätä edellistä. Eikös hän ollut kuollut jo aikaa? Minulla on sellainen muistikuva että tuota uutta suomennosta edeltänyttä (muistaakseni 1938, korjailtu painos joskus 1950-luvulla) Raamattua ei juuri katsottu kielelliseltä kantilta ja pitäydyttiin siihen vanhahtavaan Suomeen varmaan koska se oli juhlallisen kuuloista.

    Kirkko oli paljon pönäkämpi ennen kuin mitä se on nyt. Mutta en minä kirkkoa hirveästi seuraa, että mitä se tämä uusi piispa on tehnyt? Siis puhut ilmeisesti Luther-säätiöstä? Eikös se ole peri-fundamentalistinen ryhmä?

    Ainut mitä kirkon käytännöissä vastustan, on sen saamat julmetut yli 100 miljardia yhteisöveroja, jotka tulevat minultakin, vaikka en kuulu kirkkoon. Mietin tässä että mahtaako esimerkiksi Ateisti-liitto (?) maksaa yhteisöveroa ja siten kirkollisveroa.

    Enkä pidä lapsikastetta oikeudenmukaisena käytäntönä. Olen aika tavalla samaa mieltä kuin Kari Enqvist.

    Timo Aarniala oli hieno graafikko. Jos ajattelet Love-recordsin logoa, niin en tiedä kuka sen on tehnyt. Mene nyt katsomaan Sellon kirjastoon onko tuo kirja siellä. Katso niitä kuvia, niin saat kuvan sen ihmisen tuottamasta taiteesta.

    HannaH,
    noita putkahtelee noita kysymyksiä historiallisuudesta tämän tästä. Aika varmoja ollaan käsittääkseni Jeesuksen historiallisuudesta, samoin monet noista Kuninkaiden kirjan kuninkaista ovat olleet olemassa.

    Mutta että jos Egyptissä on ollut nälänhätä ja sitten kansa on vihaisena syyttänyt juutalaisia, niin siinähän on selvä juutalaisvaino! Oli sitten kuka tahansa uskonnollinen tai maallinen johtaja joka on johtanut sitä kansaa kohti Luvattua Maata. En tiedä onko tämä nyt oikeasti tapahtunut, ja milloin, mutta Babyloniassa on tiettävästi löytynyt jotain jäänteitä juutalaisasutuksesta. Ainahan noita sotia ja nälänhätiä on ollut ja aina on löytynyt joku syntipukki.

    Onnetonta että koko tuo historiallinen alue on nyt terrorismin ja terroristismin vastaisen sodan näyttämö. Arkeologia ja muu tutkimus varmaan jää vaihteeksi jalkoihin.

    Olen huomannut että Freudiin suhtaudutaan kielteisesti. Mutta aivan vähän aikaa sitten oli Scientific Americanissa juttu siitä, että voidaan ajatella aivojen arkkitehtuuri hyvin pitkälti juuri niin kuin Freud sen jo nimesi: Id, Super-Edo, Ego. Tiede pystyy jo paikantamaan paljon persoonallisuuden, muistin, seksuaalisuuden, tunteiden, älyn ynnä aistien paikoista päänupeissamme. Hormonien vaikutuksestakin tiedetään koko ajan enemmän.

    Minä olen lukenut Freudia aika paljon, mutta myös muita psykoanalyytikkoja, eikä varmaan ikinä saisi olla yhtä ja ainoata profeettaa millään alueella.

    Oletko lukenut Juha Siltalan Sisällissodan psykohistorian? Siinä käytetään psykoanalyyttista otetta historiantutkimukseen. Siltala on mielestäni oikeilla jäljillä sillä tavalla, ettei vain toistele faktoja tai henkilönimiä, vaan menee ihmisten taustoihin ja mahdollisiin henk.kohtaisiin traumoihin jotka vaikuttavat itsekullakin.

    Kyllä psykoanalyysilla on paljon sovelluskohteita vieläkin. Enkä usko että sitä kovin paljon käytetään terveydenhoidossa, oikeasti.

    En tarkoita sanoa, etteikö kvasipsykologiaa ja psykologisointia olisi. Ovathan markkinointi-ihmisetkin ottaneet psykologisen sodankäynnin aseekseen, kun hyökkäävät viattomien mielihalujensa uhrien kimppuun!

    Sitä varten yritän kyllä kovasti kuuluttaa ihmisen itsetiedostusta, herättää tiedonnälkää aina kun jonkun ihmisen tapaan itse teossa käsi hunajapurkissa. Liisteröi minut ensin siihen hunajaan ja sitten sitä on pääsemättömissä.

    VastaaPoista
  10. Ai niin Kalevi, en minä käsitä mitä ihmettä ihmisen naimisissa oleminen tai olemattomuus vaikuttaa hänen kykyynsä olla töissä oli sitten työ mitä tahansa.

    Joo, avioliittohelvetit ja yksinäisyydessä kärvistelemiset ovat sitten asia erikseen. Katolisilla on rippi ja voisi ajatella että he tarvitsevat vähemmän psykologin palveluja kuin me protestantit.

    VastaaPoista
  11. Aho (vuoteen 07 Brofeldt), J u h a n i, kirjailija.. -* Lapinlahti 11. IX. 1861 † S. VIII. 21; vanhemmat rovasti Henrik Gustaf Theodor B. ja 1. vaimo Karolina Fredrika Emelia Snellman. Puoliso taidemaalari Vendla (Venny) Irene Soldan 91 † 45; vanhemmat rahapajanjohtaja August Fredrik S. ja Marie Müller. Ylioppilas 80. Opintomatka Pariisiin 89-90, 96, 99, Italiaan 93, 03-04. Keski- Suomen toimittaja 86-87, Savon 87-89, Päivälehden toimittaja ja avust. 90-03, Helsingin Sanomain vakinainen avust. 04-21, raamatunkäännöskomitean suomenk. tarkastaja 06-21. - Valtion kirjailijaeläke 06. - Kansallisteatt. johtokunnan jäsen 05-16, puheenjohtaja 13-16, Suom. kirjallisuuden seuran 2. varapuheenjohtaja, Suom. kirjallisuuden edistämisrahaston kaunokirj. osaston, Kordelinin rahaston kirjallisuuden jaoston puheenjohtaja ja hall. jäsen Julk. : Muudan markkinamies 84, Rautatie 84, Papin tytär 85, Hellmannin herra ja Esimerkin vuoksi 86, Helsinkiin 89, Yksin 90, Lastuja 91, Uusia lastuja 92, Papin rouva 93, Heränneitä 94, Maailman murjoma 94, Lastuja III 96, Panu 97 (näyt. 03), Lastuja IV 99, Katajainen kansani 1, 11 00-01, Aatteiden mies (A. F. Soldan) 01, Lastuja V 04, Kevät ja takatalvi 06, Minkä mitäkin Italiasta 06, Minkä mitäkin Tyrolista 08, Tuomio (näyt. ) 07, Juha 11, Omatunto 14, Rauhan erakko 16, Lastuja VII 17, Hajamietteitä kapinaviikoilta, 18-, Muistatko-? 20, Lastuja VIII 21, suomenn. (mm. Topeliuksen Välskärin kertomukset, Lagerlöfin Peukaloisen retket). - Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori 07.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Kalevi!

    Olipa Aholla hirmuisen tuottelias elämä. Aika paljon olen noita lukenutkin, taisivat olla lapsuuden kodin kirjahyllyssä, ellen väärin muista, niin ihan sarjana.

    On siis ollut suomenkielen tarkastaja Raamatun käännöskomiteassa. Pitkään näyttää kestäneen homma, 06-21, mutta oli siinä sisällissota välissä.

    Eli se on tuon meidän kouluraamatun edeltäjä, ilmeisesti. Ellei sitten vuoden 1938 Raamattu (joka mulla on, tädin perintöjä) ole tuosta stilisoitu, muokattu.

    Sellainen kuva jäi Lassi Nummen läsnäolosta uusimmassa käännöskomiteassa, että kirjailijoita oli muitakin siinä hyörimässä ympärillä ja kieliasu koettiin tärkeäksi. Muistan kuunnelleeni radiosta hänen haastatteluaan aiheesta. Mikään diktaattori hän ei ollut, ennemminkin neuvottelija.

    VastaaPoista
  13. A. Kivi ja J. Aho elivät aikansa keskimääräisen miehenelämän. Tosin molemmat kuolivat sairauteen, joten on vaikeaa sanoa, kuinka kauan olisivat eläneet, jos terveenä olisivat saaneet olla. Kivi ei saanut kalveaa impeään, mutta mutta oli kärvistelemistä Jussillakin, sillä sillä Vennyn lempi ei näköjään leiskunut Jussin toivomalla tavalla. Turvallisen avioliiton ja riittävästi yksityisyyttä Venny Jussille kuitenkin antoi. Vennyn sisko, Tilly, antoi sitten Jussille kai muutakin kuin lapsen. Venny selitti viileyttään kertomalla, että isä oli opettanut hänet magasineeraamaan tunteensa. Vennyn on vihjailtu olleen lesbo, mutta en tiedä, onko arvelulle riittäviä perusteita. Johan Mannerheimistakin on tehty ainakin bi. Jussi oli myös palavasti rakastunut Elisabeth Järnefeltiin, jolla oli Jussin ikäisiä poikia, mutta olisihan ollut skandaali, jos kuvernnöörin rouva olisi ryhtynyt lemmenleikkiin nuoren perhetuttavansa kanssa, vaikka olisi halunnutkin. Miehensä kuoleman jälkeen Elisabeth asettui Lohjan Virkkalaan hoitelemaan kasvimaata maanviljelijäksi ryhtyneen poikansa,Arvidin, naapurina. Arvidin Vanhempieni romaani on varsin kiintoisa muistelus. Sen kirjan haluaisin, vaikka olen sen pari kertaa lukenutkin.

    VastaaPoista
  14. Se on eräänlainen "Kehäpäätelmä" tuo ympyrä?

    Koska ymmärrän vain hatarasti englantia olen aina altavastaajana kun sitä käytetään keskusteluissa. Arvatkaa harmittaako kun on kielitaito puhdas nolla!

    Ripsa: "Laing oli sitä mieltä että ihminen ei ole mieleltään sairas vaan yhteiskunta." Mutta kuinkas yhteiskunta voi olla sairas kun täytyy olla ensin ihmiset jotka tekevät yhteiskunnan? Muodostuuko yhteiskunnan "päälle" jonkinlainen aivotrusti yhteisistä ajatuksista, teoista, mielihalujen tyydyttämisistä, sotientraumoista, lamoista jne. ja sitten se sairastuu?

    Raamattu on kirja, jossa on paikoin lennokasta tekstiä, mutta yhtä vaarallisen typerä mielikuvituksen tuote kuin vaikkapa Mein Kampf. Aina on joukkoja, jotka ottavat kirjoitetut sadutkin todesta. Yksinäisillä todenottajillahan ei ole väliä uskoivatpa he vaikka Punahilkkaan ja Isoon Pahaan Suteen.

    Historiankirjatkin ovat väärää tietoa pullollaan, saatika etteikö niin olisi netistä kaivettujen tiedonjytysten laita.

    Muutenkin koko elämä perustuu suurelle valheelle, ja samaa pajunköyttä syötämme eteenpäin suvuissamme kulkemaan.

    Tuosta lasten kastamisesta. Kun olen itse uskonnoton ja tyystin jumalaton, niin kyllähän minua on korvennut joka kerta, kun on pitänyt taipua omien lasten kastamiseen kirkollisin toimenpitein.

    Mutta on täytynyt ajatella esimerkiksi nykyisen vaimoni vanhempia, joilla usko jumalaansa on syvä. Tiedän, etteivät he voisi kuvitellakaan mieltään pahoittamatta lastenlapsiaan kastamattomina pakanoina.

    Mutta miksi minulta ei tarvitse kenenkään kysyä?

    Uskonnoton on tässä yhteiskunnassa edelleen pakana prikulleen sanan sille latautuneessa merkityksessä. Jos kylmästi olisin edes yrittänyt pitää pääni lasten nimenantorituaaleista, olisi välirikko vaimoni sukuun ollut väistämätön. Minkä hinnan toiseudestaan sitä joutuukaan maksamaan...

    VastaaPoista
  15. Kalevi!
    Tuo kertomasi monimutkainen rakkauksien (todellisten ja kuviteltujen) kuvaus taisi olla ainakin osittain telkkarinäytelmässä. Muistaakseni Venny oli päähenkilö. Ja Tilly toinen. Juhani jäi auttamatta siinä kahden naisen loukkuun.

    Draama ei ollut huono, mutta minulla on kieroutunut huumorintaju ja huomasin hihitteleväni vähän väliä.

    Ainut vähän ajatteluttavampi osa oli ilmeisesti otettu siitä "Hajamietteitä kapinaviikoilta", en ollut lukenut vielä Siltalaa enkä tajunnut kuinka iso vaikutus pienen ohuen suomalaissivistyneistön - ynnä ruotsinkielisten - puheilla ja kirjoituksilla oli loppujen lopuksi sisällissodan lopputulokseen.

    Muuten kai nuo rakkauselämän kiemurat eivät ole paljon muuttuneet, paitsi siinä kohtaa, että nykyään ei hirveästi kukaan hätkähtäisi vaikka Elisabeth olisikin rakastunut pikku-Jussiin. Tarpeiden tyydytystä pidetään tänä päivänä normaalimpana kuin kasvojen menetystä (esim. hra pääministerimme) kyseisissä suhteissa. Mitä ne nyt sitten noissa keltaisissa lehdissä ovatkaan.

    Hassuinta on että keltainenkin lehdistö lisää poliitikkojen äänisaalista.


    Valto Ensio,
    joo, käytin ehkä väärää sanaa. Yhteiskunnan sijaan olisi ehkä pitänyt käyttää valtiota. Tarkoitin tietysti sitä että kun on luotu tietyt lait, säännöt ja käytänteet, joita jokaisen pitäisi noudattaa, eikä niinkään omia mielihalujaan, niin ihmiset kokevat, statuksesta ja luokasta riippuen, yhdenmukaistumisen painetta.

    Tarkemmin sanoen: kaikkien pitäisi olla samaa keskiluokkaa mieluiten ja kaikilla pitää olla samat kuluttajan arvot. Noin suunnilleen.

    Se voi joskus olla musertava, kuten itsekin tuossa toteat kun joudut altavastaajaksi appivanhempien taholta - uskonnottomuuden vuoksi. Kirkolla/kirkoilla on edelleen iso valta, ja se valta on istutettu ihmisten mieliin.

    Minulle tuli mieleen jostakin Minna Canthin näytelmä Anna-Liisa, nuoren tytön tuhoutuminen rakastumisen/raskauden vuoksi. Siitä on jo aikaa. Mutta edelleen Anna-Liisan tarina voi päättyä traagisesti.

    Meitä on suomalaisiakin niin älyttömän monenlaisia ja kaikki ollaan jossain suhteessa sidottuja. Joskus sidokset ovat näkymättömiä seittejä, joskus taas ne johtuvat ihan vain yhteiskunnallisesta asemasta.

    En usko että työttömällä on kauhean paljon sananvaltaa kohtaloonsa edelleenkään. Eläkeläisellä vielä vähemmän, koska joutuu jo ulkopuolelle ammattiliittojen, köyhyys voi olla edessä ja sitä myöten sairaus, kaikenmoiset kivut.

    Kuka sitä sanoi että meidän pohjoinen köyhyytemme on suhteellista koska III maailma elää kurjuudessa ja kuolee nälkään? Tuntuu todelta, vaikka en tilastoja nyt muistakaan.

    Olen ajatellut sinun viime postaustasi juuri noista maahanmuuttajista. Tulee mieleen että ei kannettu vesi kaivossa pysy: miten me voisimme auttaa ihmisiä, joilta kuivuus, ilmastonmuutos, eroosio, väestönkasvu ovat vieneet mahdollisuudet elämiseen? Kun maahanmuuttoa vastustetaan ja väitetään että paikanpäällä on helpompi auttaa?

    Maa ei yksinkertaisesti tuota mitään ilman vettä. Jos et ole jo lukenut, niin hankipas käsiisi Risto Isomäen Jumalan pikkusormi! Siinä on mielenkiintoisia ajatuksia siitä, mitä OIKEASTI voitaisiin tehdä, niin että tämä hallitsematon, yhä repeävä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä loppuisi.

    Mieleen tuli sellainenkin älyttömyys että nyt on jo enemmän vaarallisesti ylilihavia ihmisiä kuin nälkään kuolevia. Siinä on jotain kamalan irvokasta.

    VastaaPoista
  16. Bileamin aasi ainakin löytyy Toisesta Pietarin kirjeestä. Meinasin siteerata sitä blogikirjoitukseeni, mutta ei se sitten istunutkaan.

    Oliko se Buridanin aasi sama aasi, jolla on kyllä "hiuksia" päässä mutta ei osaa päättää, kummasta eteentarjotusta heinäpaalista vatsansa täyttäisi?

    Tuo "hiuksia"-juttu on setäni oivallus. Hänelle kun oli kiivastuttu ja sanottu, että olet tyhmä kuin aasi, niin setä oli, pyyhkäisten kaljua päälakeaan, vastakysynyt: Oletkos ennen nähnyt kaljua aasinpäätä?

    VastaaPoista
  17. Sulla oli sanavalmis setä!

    Joo, onhan se Buridanin aasi. Minuun itseeni koskevana vertauskuvana se tarkoittaa sitä, että aina on päivittäin tolkuton määrä asioita, joita pitää järjestää jonkinmoiseen tärkeysjärjestykseen. Siis sellaisia joita on tehtävä. Aamuisin ei kuitenkaan velvollisuus-jutut ole päällimmäisenä, vaan omat jutut.

    Niissä taas olen vielä pahemmin Buridanin aasi. En osaa kertakaikkiaan päättää mistä päästä aloittaisin jotakin kirjoittamissessiota vai menisinkö ensin ottamaan valokuvan tai kaksi kun on hyvä ilmakin.

    Siihen usein tulee sitten jokin kolmas tai neljäskin vaihtoehto ja rupean suunnilleen tärisemään siinä vaiheessa.

    Minua rauhallisempi ihminen ottaisi vain yhden niistä mahdollisuuksista ja katsoisi mihin sitten päätyy.

    Olen suhteellisen varma siitä että aivojeni synapsit ovat jossain kohden kierossa. Tai joku synapsi on jäänyt välistä pois.

    Onneksi nämä tilanteet ovat enemmän tai vähemmän huvittavia. Jos aamun aloittaa huvittumalla itsestään, suorastaan nauramaan, niin ei se ole ollenkaan huono alku.

    VastaaPoista
  18. Ripsa
    Kuinka ollakaan, "sama vika "Rahikaisella"! Arkielämässäkin on niin paljon vaihtoehtoja, asioita joita tehdä...ja kun aloittaa yhtä toinen tehtävä vetääkin enemmän puoleensa...ja tuo...ja tämä...Kohta sitä "säkkeetyy ku Summanen housuihinsa"! Älkää vaan kysykö mistä nuo sanonnat on peräisin, sillä en tiedä.

    Muutama vuosi sitten selasin taas kerran raamattua, (uutta käännöstä sivu sivulta)koskapa halusin todistaa jotakin nimenomaan itselleni, ja varsinkin varustaa itseni suojakilvellä naapurustoon muuttaneita aktiivisia uskontonsa esittelijöitä, mukaan värvääjiä, - mormoneja.
    Aina raamattua lukiessa adrealiini tasoni nousee, jossakin kohtaa. Välillä' kiehun ja kuohun, kun ajattelen mitä pajunköyttä ihmisille on syötetty, ja syötetään totena. Ennemmin kirja herättää minussa hurjan anarkistin, siis ajatuksissa!

    Jeesus on joka tapauksessa aina suuri kirjallinen idolini!

    VastaaPoista
  19. Noora!

    Joskus vuonna 1970 oli Helsingin kaupunginteatterissa sellainen näytelmä kuin Berliini järjestyksen kourissa. Satuin olemaan rapakon toisella puolella, mutta joku lähetti minulle esityksestä tehdyn vinyylin, joka on hieno, vaikka minulla ei toimivaa levysoitinta olekaan ja vaikka kuulen musiikin enää vain päässäni. Noh, on se levy soitettu miltei puhki, ei ollut mukana kuin pari suomalaista älppäriä.

    Siinä on tämmöinen laulu Spartakuksesta, tässä kertosäe:

    "Jeesus oli sittenkin/vain yksi ihminen/ mutta miljoonihin nousee/ määrä köyhien."

    Siinä on varmaan yksi muutoksenhaluja herättävä kohta kaikille joilla nyt vielä on jotain sosiaalista omaatuntoa olemassa.

    Spartakus oli se roomalainen orja joka aloitti kapinan, ja siitä samassa laulussa on:

    "Kapina kun kukistettiin,/rikos rangaistiin./ Ja kapinoiva orjajoukko/ ristiinnaulittiin./ Eikä olleet/ ensimmäiset eikä viimeiset/ nuo risteillänsä rimpuilevat/ köyhät ihmiset."

    Eli myöhemmästä historiankirjoituksesta löytyy noita oikeushistorioitakin. Muistaakseni Suomessakin juristit vielä joutuvat lukemaan roomalaista oikeutta.

    Niin että Noora on hyvä aina välillä tuulettaa ajatuksiaan ja saa sitä tulistuakin. No, ainakin oikeuden ja kohtuuden puolesta.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista