17.5.10

Keskustelu keittiössä


Kävi kylässä nuori ugandalainen opiskelija sinä päivänä kun lehdet puhkesivat puihin. Tai vaahterathan vasta puhkesivat kukkaan, mutta kuitenkin. Hän näytti onnelliselta, naureskeli ja kun kysäisin että mitäs nauramista tässä on, siis oikein umpisuomalaiseen tapaan, hän pyöritteli silmiään että tuli sentään viimein lämmin. Minä sanoin että edessä ovat ajat kun pitää pilkkoa puita seuraavaksi talveksi.


Ugandassa on kuulemma läpi vuoden 28-30 astetta. Ei enempää eikä vähempää.

Minä katsoin häntä säälien: et tiennyt ennen Suomeen tuloasi mitään vuodenajoista! Kaivettiin esiin Ugandan kartta. Nyt puolestaan minä pyörittelin silmiäni. Siellä vilistelee kaupunkien ja kylien ympärillä jos minkäkinlaisia eläimiä. Vuoristo-gorilla asustelee siellä ja jos kongolaiset onnistuvat sotimalla toistensa kanssa hävittämään arat eläimet sieltä sukupuuttoon, niin ugandalaisillapa ei olekaan sotaa.

Sen lisäksi maastossa vilistelee myrkyllisiä käärmeitä, leijonia, erilaisia antilooppeja, outoja kirjavia lintuja, seeproja, mustia sarvikuonoja ja elefantteja.

Seurasi keskustelu Idi Aminista, jonka olemassaoloon poikaparka ei ollut mitenkään syyllinen. Sanoin hänelle tietäväni että Afrikka ei ole maa vaan manner. Hän kysyi tiesinkö minä että afrikkalaiset eroavat enemmän toisistaan kuin mitkään muut ihmisryhmät maailmassa. Sanoin tietäväni ja jatkoin kilpailua kysyen että tiesikö hän että Afrikasta tulleet neandertalilaiset ovat Euroopassa risteytyneet Afrikasta tulleiden Cro Magnoneiden kanssa. Hän näytti hölmistyneeltä.

Sitten hän tointui ja kysyi että mistä muka kukaan tietää missä vaiheessa ne ovat risteytyneet. Sanoin että koska tutkija on tunnettu virolaissukuinen Svante Pääbo niin asia on selvä.

Kaivettiin esille Suomen kartta. Nuorimies väitti että ei virolaissukuinen voi tietää Afrikan muinaisuudesta sen enempää kuin he itsekään. Öh, ehkä eivät, mutta joka tapauksessa tapaus on TAPAUS. Kaikki nyökyttelivät.

Loppuilta keskusteltiin siitä mitä itsekukin on tehnyt elämänsä aikana ja koska vieraamme oli opiskellut Kampalassa kuvataidetta, niin päädyimme miettimään sen merkitystä.

Meillä oli pöydälle isännän lahjaksi saama afrikkalainen noita. Hymyilin vieraalle viekkaasti ja kysyin tiesikö hän mistä noita oli kotoisin. Kyllä hän tiesi. Hän oli aivan varma siitä, että kyseessä on kongolainen noita. Mutta siitä hän ei ollut varma oliko kyseessä hyvä vai paha noita. Sanoin että sama ongelma meillä on Suomessakin.

Oli pahalla silmällä katsovia naapureita ja hyvällä silmällä katsovia naapureita. Vieraamme riemastui koska tismalleen sillä lailla asiat sujuivat kylissä Ugandassakin.

Maailma on pieni.

Tietokone kilahti että on tullut sähköposti ja siellä oli kesän alkua Tyynen meren rannalta. Ihailimme väriloistetta joka paljastuu laskuveden aikaan rannalla. Siitä riittäisi syömistä pienelle kylälle. Ei tarvitsisi kuin sytyttää pieni nuotio ja keittää mereneläviä ja sitten kömpiä puun alle nukkumaan makuupussiin.
Yaquina-lahti laskuveden aikaan, kuva Michael O'Brien


Meillä on seinällä muutama kuukausi sitten National Geographic-lehden kuva, jossa on kuvattu noin 100-metrinen punapuu läheltä isännän kotiseutua. Opiskelijapoika ei ollut koskaan nähnyt kuvaa niin isosta puusta, saati että olisi nähnyt niin isoa puuta.

Sovimme että niitä on taatusti ainakin fossiileina siellä, jos joku ymmärtäisi kaivaa oikeasta paikasta. Ja samoista paikoista löytyisi esi-isien ja esi-äitien fossiileita myös. Aivan hyvin voitaisiin löytää uusi 400 000 vuotta vanha neandertalilaisen ja nykyihmisen risteytymä. Voisi löytyä sellaisen lapsikin.

Taatusti tulemme miettimään ihmiselon ihmeellisyyksiä siinä pöydän äärellä myöhemminkin. Harvoin sitä tapaa ihmisen joka on kuullut leijonan karjuvan. Hän oli kyllä ollut pieni poika silloin ja sanoi että pelotti. Hän oli kavereidensa kanssa pystyttänyt nuotion.

Ajattelin asiaa. Ei yksikään kissoistamme ole koskaan mennyt tulta lähellekään. Ehkä niillä on muisto ajoilta jolloin niiden DNA vaelteli leijonien sisuksissa ja ne ajattelivat pelottavia metsäpaloja ja vielä kamalampia ihmisiä, jotka heittivät iltaruokaa hakevien viattomien isojen kissojen päälle palavia puita.

Joskus kun katson kissaa silmiin, olen näkevinäni Suuren Pedon silmien välähdyksen.

Mutta mansikat työntävät jo versoja. Merkillistä miten uusi kesä on joka vuosi.



20 kommenttia:

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Siinäpä keskustelu! Varmaan paljon muustakin kerkesitte jutella, mutta tämän ytimen lomaan minä ainakin kuvittelen muutakin puhutun.

Tuli mieleeni viime kesäinen Oulujärven 2 päiväinen ympäripyöräily (270 km) kongolaisen pojan kanssa joka kertoi, kuinka hänkin lapsuudessaan söi jopa käärmettä, mutta ei enää voisi syödä. Mausta hän sanoi sen verran, että käärmeenliha maistuu vähän kuin kalalle.

Tämä keskustelu käytiin auton alle jääneen kyyn äärellä kun sitä pysähdyttiin tarkastelemaan. Nauratti poikaa kovasti, kun kysyin, että silleenkö leikkasitta siivuja "mambasta" kuin gotler-pötköstä ja paistoitta nuotiossa...

Paljon muutakin ehdittiin siinä polkiessa ja tauoilla ja yöllä Vaalassa teltassa jutella.

Poika oli mm. onnellinen siitä, että sai kokea suomalaisen yön toisenlaisesa teltassa kuin mitä pakolaisia täyteen ahdetut suuret laahkat olivat olleet Ruandan leireillä AIDSin ja muiden tautien tappaessa kansaa ympäriltä.

Hän osasi aika hyvin kertoa myös sukupuunsa muutamia polvia taaksepäin, isänsä ja äitinsä suvuista, veljistään ja sisaristaan, sedistään, tädeistään ja niistä läheisistä kyläyhteisön jäsenistä ja sukulaisista, joilta viidakkoveitset leikkaisvat kurkut auki koska eivät ehtineet lähteä ajoissa pakoon.

Nyt tämä ylioppilaaksi Ruandan oloissa aiemmin pinnistellyt lahjakass poika opiskelee Tampereella ja kun hän kävi pääsiäisenä meillä, toi hän oppilastyönään tekemänsä, rosterisen kalansavustuslaatikon joka varmasti on uniikki kipale ja erittäinkin toimiva -kestääkin luultavasti minun loppuikäni on sen verran tukevaa tekoa. En hoksannut kuitenkaan kysyä, savustivatko he niitä käärmeitä siellä kotimaassaan...

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio, olette kyllä hurjia pyöräilijöitä jos menitte Oulujärven ympäri kahdessa päivässä! Olen minä sitä järveä katsonut, isänäidin sukua on siellä Vuolijoella.

Jotenkin on kyllä niin, että ympäristö, luonto, eläimet ja kasvit ovat ensimmäiseksi mieleentulevat asiat joista tahtoo tietää. Siis sillä lailla vähän niin kuin ensikäden tietoa.

Ei aavistustakaan minkälaisissa oloissa ugandalaiset tätä nykyä elävät, mutta oli heillä ensin vitsauksenaan britti-isännät ja sen jälkeen ihan omasyntyinen Idi Amin, joka kävi brittilaivaston koulun, ja oli siis koulutettu maan isä.

Sen katsottiin netistä tietoja että suurin osa on köyhiä ihmisiä. Ja niin varmaan Kongossakin.

Mutta tämä kaveri oli paitsi huumorintajuinen niin myös ilmiselvästi älykäs ja päätyy kyllä johonkin hyvään ammattiin, jos ei Ugandassa niin jossain Euroopassa.

Sen verran olen käsittänyt, että Suomeen ei tahdota yhtään enää muunmaalaisia ihmisiä. Ihan jo kun ajattelin mitä kaikkea tuo opiskelijapoika on nähnyt ja kokenut, osaakin monta kieltä, me puhuttiin englantia, että sellaisen ihmisen päänuppi ei varmasti ole tyhjä.

Minä en tiedä mitä nuo kiemurat maahanmuutossa ovat, mutta kuulostaa saivartelulta että pitäisi olla työperäinen maahanmuuttaja ja pakolaisia vain minimi. En sitten tiedä mihin kategoriaan opiskelijat kuuluvat.

Se kongolainen poika sanoi sulle väärin käärmeen maun. Kyllä se kuulemma maistuu enemmänkin kanalta. Sanovat ainakin Ameriikan erämaa-alueiden ihmiset kalkkarokäärmeistä, joita ne siis syövät.

Vai onko mahdollista että Amerikan, Ugandan ja Kongon käärmeiden maussa olisi tuommoinen ero?

Mistä tuli mieleeni niin oliko se nyt niin että kyy on rauhoitettu vai ei?

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, lainkirjaimen mukaan kyy, kuten kaikki Suomen luonnossa elävät matelijat ovat rauhoitettuja. Hyvä niin, sillä liikenne ja muut ihmisen toimet kyllä pitävät lajin kurissa eikä se pääse "ryöstäytymään" hallitsemattomaksi, kuten ihminen aina kaiken luonnossa olevan kohdalla, paitsi öljyn pulppuamisen joka luontoon sen toimesta työntyy, etukäteen pelkää.

Kuvasin viime kesänä eräällä, yhden päivän pyöräretkelläni Kuhmon suuntaan noin kolmekymmentä autojen alle jäänyttä kyyn raatoa. Matkaa taisi kertyä sille päivälle 130 km.

Saattoi Jonathan sanoakin, että käärme maistui kanalle. Hän kyllä osaa hyvin suomea ranskan, englannin, swahilin, ruandan jne. kielten lisäksi. Minulla on huono kuulo, ja erotan vaivoin toisiltaan kuulostavat sanat; rauta-lauta, kana-kala, sana-jana...

Maahanmuuttokysymys on hyvin laaja aihe, mutta muutamat ovat ottaneet kynsittäväkseen vain ne epämieluisat asiat, joita siinä ilmenee. Ainoastaan Kanadassa kai nämä kysymykset on hoidettu käsittääkseni mallikkaammin kuin muualla maailmassa?

Kongossa epävarmuus, jatkuvat kahinat ja tappaminen jatkuvat edelleen, kiinalaiset ja muut maailman ryöstelijät käyvät siellä timantin- ja kullankaivantaa kyseenalaisin keinoin, lähinnä pilkkapalkoilla orjuuttaen paikallista väestöä, lapsia ja nuoria miehiä. Ja jokuhan se muualta maailmasta aseet tappamiseen sinne raahaa. Ei sielläkään, sen enempää kuin Somaliassakaan ole omaa asetuotantoa kuin ehkä viidakkoveitsien osalta. Pahaa jälkeähän nekin tekevät tappajasotilaiden raaoissa käsissä, mutta tykit, miinat, panssaroidut ajoneuvot, singot, kalashnikovit ja kiinalaiset QBZ-95rynnäkkökiväärit löytävät kyllä osapuolten suurimittaisempaan asevarusteluun tiensä veritimanttien avustuksella hyvinkin helposti.

Tuosta pyöräilyharrastuksesta: minusta retkipyöräilijän sopiva matkavauhti on 80-130 km/pv, että ei Oulujärven ympäriajo kummoinen tehtävä ole vähänkään asiaa harrastaneelle. Monet ajavat sen lenkin päivässäkin, mutta useimmat heistä ovat niitä jotka haluavat olla muissakin toimissaan "suoriutujia".

Jos minulla olisi ollut varaa, tilaisuus tai mikä hyvänsä asiaa auttava, olisin tänä kesänä tehnyt ainakin 5000 km:n lenkin kiertämällä maamme helmoja nuollen alaosan kokonaan.

Mutta se jää tässä elämässä varmaankin haaveeksi.

Kovasti piti tehdä valmisteluja kesän 2008 pyöräretkeäkin varten (2198 km) jonka polkaisin 3 viikkoon 3 päivään. Silloin "innoittajana" oli Pentti Haanpää-vainaa, mutta nyt olisin tehnyt ihan omaehtoisen retken ja nauttinut siitä vapaudesta, jonka ainoastaan kävellen ja pyöräillen voi saavuttaa.

Ripsa kirjoitti...

En ole tiennyt kyyn rauhoittamisesta, koska minusta se oli välillä ei-rauhoitettu. Isäntä teki meillä kerran jekun. Se oli fillarilla menossa kylätietä ja vastaan tuli kolmen kilometrin päässä asuva naapuri, joka kävi meidän järvellä kalassa (silloin tuli vielä kalaa, eikä turvekeisaria oltu päästetty pilaamaan pienen järven vettä).

Isäntä siis puhui naapuri-isännän kanssa ja sai oikein puheripulin kun huomasi että kyy ylitti tietä muutaman metrin päästä. No, naapurihan sen huomasi myös ja yritti päästä meidän isännän puheen alta tappamaan kyytä, mutta ei sitten voinut olla vastaamatta kun oli kyse lahnan kudusta. Se oli silloin käynnissä.

Lahnat olivat lihavia ja ihania, mutta vielä parempia kyllä sitten loppukesästä, kun niitä savustettiin savusaunan uunissa samalla kun saunaa lämmitettiin.

Kyy pääsi pakoon, huh. Meillä ei ollut tietoa rauhoituksesta, mutta se tiedettiin että kyy syö pois jyrsijöitä, jotka puolestaan napsivat vihannesmaan porkkanat. Siis myyriä lähinnä.

Naapurin isäntä huomasi kyllä jujun ja piti sitten myöhemmin esitelmän siitä, miten kyyt kumminkin syövät maassa hautovien lintujen munia ja miten metsot ovat vähentyneet ja pyitä ei ole oikeastaan ollenkaan. Minä sanoin siihen että vesakoiden myrkytys pitää lopettaa.

Kyllä, kuolemankauppiaat ovat pahinta mitä on. Jotakin sille bisnekselle pitäisi tehdä, ettei se houkuttelisi ihmisiä niin tolkuttomasti.

Tavallaan minä tajuan sen mistä Kongossa tai Somaliassa taistellaan: maasta. Väestönlisäys on ollut ja on edelleen aivan tolkutonta. Somaliassa kuivuus lisää kurjuutta.Nälkä on kyllä aina sodan seuralainen.

Väestönlisäykseen riittäisi kyllä yksinkertaisesti koulutus. Mutta paha Unicefinkin on yrittää toimia jos luodit viuhuvat korvissa.

Etenkin naisten pitäisi saada oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Koulutustason noustessa lapsiluku pienenee.

Eikös Haanpää kirjoittanut päiväkirjankin joltakin polkupyörämatkaltaan?

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Toivottavasti en nyt tässä kommentissani kovin suurta läpiä päähäni poraa. Otan riskin.

Ripsa, sanot: "Tavallaan minä tajuan sen mistä Kongossa tai Somaliassa taistellaan: maasta."

Ei se ole niin. Esimerkiksi Somaliassa on enimmilläänkin ollut asukkaita ehkä joku 13 miljoonaa ja nykyisin jotain vajaa 10 miljoonaa noin 640 000 neliökilometrin alueella. Pääkaupungissa Mogadishussa on 2 miljoonaa asukasta.

Vertailun vuoksi Suomessa asuu 5,3 miljoonaa ihmistä 338 400 neliökilometrin alueella ja suurin osa sen eteläisissä osissa ja Länsirannikolla. Ja hyvin mahdutaan, lääniä on vaikka kaavoitettaisiin sitä oletetuille ulkoavaruudesta saapuville varuilta.

Kongossa on asukkaita yli 60 miljoonaa yli 2 miljoonan neliökilometrin alalla.

Somaliassa maa on kyllä köyhää ja osittain kuivaa erämaata, mutta sateiden suosiessa hyvinä vuosina se olisi elättänyt asukkaansa ellei mieletön, 1990 alkanut klaanien välinen sota olisi tuhonnut esimerkiksi 1970-80-luvuilla modernisoituneen Mogadishun isfrakruktuuria kokonaan.

Kongo taasen on rikas viljelykelpoisen maalaadun ja hedelmiä tuottavien lajikkeidensa suhteen, että siellä ei olisi hätäpäivää, ellei maaperässä olisi myös niin runsaasti ahneiden lajitoveriemme himoitsemaa kultaa ja mirhamia, sekä ilmeisesti myös öljyä josta tulee kova taisto vielä joku päivä. Vesi on myös patoamismahdollisuuksiensa vuoksi melkoinen himoitsemisen kohde Kongossa.

Näiden maiden sodissa on siis kysymys pelkästään siitä, että joku haluaa tulla Somaliaankin jokunen päivä poraamaan sen rannikolta löydetyistä öljyesiintymistä hyödyt taskuunsa (Ranska, jolla on vissiin jo 1970-luvulta saakka ollut valtaukset?) Ja rikkaat kalavedet, jotka nyt saavat rauhassa entisestään lajirikastua, tulevat olemaan kova sana maailman rikkaita nälkäisiä ruokittaessa.

Minun yksinkertainen päätelmäni Afrikan konfliktipesäkkeiden suhteen yleensäkin on, että niin Kiina kuin läntisetkin valtiot, Venäjää ja Yhdysvaltoja unohtamatta, antavat paikallisten aseellisten konfliktien tappaa mahdollisimman paljon alkuperäistä väestöä muka heimojen- ja klaanien välisinä- ja uskonnollisina kiistoina. He toimittavat vain tarvittavat välineet tähän toimeen.

Sitten, kun valtiot on ajettu selvitystilaan, kaikki tuhottu ja mielet painettu alamaihin, mennään ja louhitaan ja revitään irti kaikki se eloton maaperästä, joka entisten siirtomaaisäntien jäljiltä siellä vielä on.

Eli samat Afrikan rikkauksien riistoaikeet ovat olemassa kuin Leopold II:n aikoihinkin, mutta nyt niin "sivistyneen kierosti", ettei taustatekijöitä saada enää edes historiankirjoituksissa koskaan nimetyiksi.

Tähän prosessiin on päätelmieni mukaan "varattu" aikaa ehkä 100 vuotta. Somaliassa siitä on kulunut jo yli 20 ja kohta sinne voi jo mennäkin, "tehdä rauha" ja alkaa "neuvottelut" nukkehallitusten edustajien kanssa...

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Vielä: "Eikös Haanpää kirjoittanut päiväkirjankin joltakin polkupyörämatkaltaan?"

Juuri tähän 80-pyöräilyvuotispäivitykseen 2008 kesällinen retkeni liittyikin ja se löytyy Hannu Taanilan toimittamasta kirjasta Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-39.

Itse kirjoitin retkestäni Kaltio-lehteen 2008 numerot 4 ja 5 sekä omaan blogiini alkaen jostain täältä: http://kivaniemi07.blogspot.com/2008_05_01_archive.html

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Anteeksi, polkupyöräretkeni Haanpään pyöränjäljissä kuvaus alkaakin täältä: http://kivaniemi07.blogspot.com/2008/05/kuovien-soidinhuudot.html

Ripsa kirjoitti...

Käsittääkseni analyysisi sodista Somaliassa ja Kongossa ovat ihan oikeat. Kyse on uuskolonialismista.

Unohdin Somalian öljyn, joo tottakai, joku pohjoinen maa sen öljyn tahtoo,

Olen silti sitä mieltä, että sotia ei syty eikä lapsia kuole nälkään, jos ihmiset on koulutettu ja kasvatettu, suorastaan sivistetty tappamista vastaan.

Somalian tulevaisuutta varjostaa lisääntyvä kuivuus kyllä, samoin Etiopian. Sahara leviää joka vuosi ja hurjaa vauhtia.

Mutta. Jos on rauha, asiat voidaan sopiakin rauhassa, eli mistä saadaan vesi.

Oletko lukenut Risto Isomäen viime syksynä ilmestyneen fiktiivisen kirjan Jumalan pikkusormi? Siinä kuvataan sitä, miten öljyriippuvuudesta päästään Afrikassa eroon kokonaan. Itse asiassa Afrikassa toteutettava aurinko-tuuli-järjestelmä poistaa öljyriippuvuuden myös Euroopasta.

Teknologia on jo olemassa, se ei ole fiktiota, vaikka kirja kulkee tieteiskirjan nimellä.

Joo ja tuolla taustalla pilkottavat klaanien väliset erimielisyydet, joissa ei ole järjen häivää. Jos ei ole aseita, niin eikös silloin voida neuvotella?

Minä en tiedä, mutta epäilen että klaanisotien taustalla on todennäköisesti patriarkkojen kukkoilu. Mutta siis asekauppiaat ja timanttikauppiaat (muistaakseni Kongossa on aivan jumalattomasti kaikenlaisia mineraaleja) hoitavat nyt hommaa just niinku sanoit: ettei juuri paljon jäisi alkuasukkaita haittaamaan saastuttavia liiketoimia.

Eikös sitä vähän samaa olla suunnittelemassa siellä Kainuun/Lapin seuduilla: kultaa ja uraania olisi löytynyt ja se pitäisi saada talteen ja mieluiten tietysti etelään?

Täytyy mennä katsomaan pyöräilypäiväkirjaasi. Kaltiota joskus kirjastossa selailen, minusta edelleen hyvä lehti.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, olen samaa mieltä tässä asiasssa:

"Olen silti sitä mieltä, että sotia ei syty eikä lapsia kuole nälkään, jos ihmiset on koulutettu ja kasvatettu, suorastaan sivistetty tappamista vastaan."

Tähän kun vielä lisätään, että koulusivistys tuo muassaan myös syntyvyyden järkiperäistämisen, neuvolat ja isyyslomat niin yhteiskunnat varmasti kehittyisivät parempaan suuntaan.

Mutta kun on aina olemassa tämä ahneuden piru, joka jotain keksii, ettei liian hyvin kovin kauaa saisi kenelläkään mennä. Ainakin ne kuilut täytyy säilyttää luokkien välillä niiden, jotka haluavat erottua paremmuudellaan rupusakista.

Niin ja Talvivaarassa tosiaan "löysivät" uraanin vasta nyt, eli se ilmoitetiin alueen asukkaille kun entisten valitusten ja valitusuhkien pöly oli laskeutunut. Geologinen tutkimuskeskus rahoittajineen varmasti tiesi asiasta jo ensimmäisten porausreikiensä koe-eristä, mutta osaa ne hiljaisuuden ne poijaat, ja tytöt.

Nyt on kova aivopesu käynnissä asian puolesta, että se päästäisiin ottamaan kaivoksen hyödyntämisohjelmaan mukaan nii, ettei vain mikään kansalaisjärjestö tai yksittäinen jääräpää alkaisi rettelöitsemään.

Ripsa kirjoitti...

Minä en käsitä tätä yhtä yhtälöä just nyt ja Suomessa: Vihreät ovat hallituksessa ja ydinvoimaloille annetaan lupia.

Kun sillä samalla rahalla saisi vaikka kuinka monta Jumalan pikkusormea! Noh, lue se kirja jos et oo lukenu.

Voi tulla pakko jonkinmoiseen tasajakoon, kun luonnonvarat vähentyvät. Jatkuviin sotiin rahaa ei kyllä ole. Sodat ovat hirveän kalliita.

Ja kalliita monella tavalla.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Kiitos tuosta kirjavinkistä, se unohtui kun tässä lastenpesujen ja muiden hommien välillä kommentoilen. En ole sitä lukenut, mutta taisi olla lehdessä arvostelu kun tuntuu jotenkin tutulta?

Vihreitä, onko heitä? Eihän Anni Sinnemäki edes ahventa tunnistanut Nuuksioon ongelle vietynä.

Delilah kirjoitti...

Mistä löytyy ajan tasalla oleva tieto kyyn rauhoittamisesta Suomessa, Valto Ensio?

Googlasin asiaa pari päivää sitten, ja löysin tämän vuoden helmikuussa päivitetyn väitteen, että vaikka kyy on muualla Euroopassa rauhoitettu, Suomella on varaus asiaan. Pihapiiristä saa kyyn tappaa, jos on lapsia, jotka vaarantuvat.

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio, olen puhunut joidenkin Saksan vihreiden kanssa, ja vaikuttaa siltä että he eivät oikein ymmärrä Suomen vihreiden ydinvoimapolitiikkaa.

Itse mietin tuota risusopimusta, että kyllä siinä taatusti on turve mukana. Siitä oli sattumoisin juuri niiden parin saksalaisen kanssa puhe, koska heidän käsityksensä mukaan turve ei ole uusiutuva luonnonvara eikä sitä pitäisi markkinoida vihreänä energiana.

No, ehkä vihreät eivät sitä markkinoi vaan keskustalaiset. Heidänhän ne maat ovat, muut vain kärsivät siitä kun vedet tuhoutuvat.

Delilah, minä en tiedä muiden maiden kyy-suojelusta (eikä kyitä varmaan kaikissa Euroopan maissa olekaan), mutta sen muistan että viime kesänä kyytä ehdotettiin täällä suojeltavaksi eläimeksi. Vai oliko se toissakesä. En ole kuullut asiasta sen koommin.

Yleensä noita asioita mainitaan tähän aikaan vuodesta, kun ihmiset suuntaavat maalle.

Vanhemmat voisivat ehkä panna pikkulapsille saappaat jalkaan. Tai pitää ruohon aivan matalana. Kyy kuulee huonosti, mutta tuntee sen sijaan hyvin kun maa tärisee ja lähtee silloin äkkiä pois.

Ja missä tahansa Suomessa myrkytystapaukset otetaan hoitoon. Vaarallisempia tuntuvat olevan valkoiset kärpässienet.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Delilah, tosiaankaan ei kyytä ole Suomessa rauhoitettu.

Perustin siis kommenttini "mututuntumaan", että niin on enkä vaivautunut asiaa tarkistamaan.

Minusta on kuitenkin aikuisenaoloni aikana aina tuntunut siltä, ettei käärmeitä saisi murhata lainkaan ja siksi se on ollut "laki" omalla tontillani mökillä, jossa jo toisen lapsikatraan kanssa niitä silloin tällöin saamme näköpiiriinkin.

Olen kaikille lapsilleni kertonut, ettei se ole muita luonnoneläimiä kummempi, sillä on vain se erikoisuus, että sen kulmahampaissa on vähän samantapaista myrkkyä kuin ampiaisessa, mutta moninkertainen määrä ja siksi se on vanhuksille, allergisille ja pienille lapsille vaarallista. Eikä kyy iske kuin ahdistettuna tai säikähtäessään jos marjastajan käsi äkkiä sen lötköttelymätästä alkaa raaviskelemaan.

Perustelen aina kantani myös lapsille, ettei käärme ole yhtään sen hyödyttömämpi tai hyödyllisempi kuin omakaan ihmislajimme. Kyyllä on ehdottomasti oma lokeronsa luonnon kiertokulussa josta ihminen vain on itsensä pois kovertanut.

Voin jopa kysyä, montako suota kyy on piloille ojittanut tai montako metsää pois sijoiltansa kuljettanut?

Joitakin aikoja sitten luin tutkimuksesta, että kyiden määrä on hälyttävässä määrin vähentymään päin varsinkin kaupunkien ympäristöissä ja siksi se olisi rauhoitettava. Enkä epäile yhtään kun ajattelen, kuinka avuton tämä matelija on esimerkiksi maanteitä ylittäessään. Tämä oli ehkä myös yksi syy, miksi olin niin varma kyynkin jo tulleen suojelluksi.

Vaikka jos jokunen kyy jää ihmiseltä tarpeettomasti tappamatta luulemansa kieltävän lainkohdan olemassaolon vuoksi, niin enpä harmittelisi yhtään.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Niin Ripsa, kyllä turve varmasti uusiutuu, mutta ei ihmisen mittakaavan mukaan kulkevassa ajassa. Siihen menee niin valtavasti aikaa, että käytännössä se on uusiutumaton luonnonvara louskuttakoon poliitikko Pekkarinen mitä tahansa.

Eivätkä metsistä ryystetyt kannot ja risutkaan koskaan takaisin luontoon palaa kun ne taivaalle lämpölaitoksissa palaa...

Suomen vihreät ovat vain politisoituneita henkilöitä joille edustamansa liike on väline tulla itse lähipiireineen hyvin toimeen.

Oikealle vihreälle liikkeelle ei ole edes saumaa tällaisessa yhteiskunnassa jossa tarpeentullen kaikki värjätään vihreäksi. Rahakin taitaa olla enämpi sen väristä? En tiedä, kun sitä niin harvoin saa hyppysissään pitää.

Mutta valta on kuin kusta ja se tiedetään, mistä sen ennenmmin tai myöhemmin löytää. Kusikin vihertää.

Vihreän liikkeen lähteistä ei mitään sellaista ole aikoihin pulpunnut, joka horjuttaisi muiden valtaapitävien uskoa omituisiin ratkaisuihin esimerkiksi ydinvoimapolitiikassaan.

Vaikka Osmo Soininvaarakin on varmasti älykkyysosamäärältään viisaampi kuin minä, niin ei esimerkiksi hänen "Polkupyörällä Tallinnasta Nizzaan" kirjansa lehdiltä oikeastaan jäänyt mieleen kuin se, että lihava mies siinä puuskuttaa ylämäkialamäkiylämäkialamäki ja kun ravintelissa hyvin syödyn aterian jälkeen kääriytyy hotellihuoneessaan pumpuliin, kirjaa ensimmäiseksi ylös sen, ettei tällä reitillä ole tarpeeksi suihkuja retkipyöräilijöille.
Mikä vihreä se sellainen on?

Sosiaalidemokraatti Soininvaara on muistakin kirjoituksistaan päätellen, joten pelkkänä sosiaalipoliitikkona hän varmaan jonkin tapin reiän yhteiskunnan päättäjien keikkuvaisessa kanootissa täyttää ja täydentää, mutta ydinvoiman vastustajien keulakuvaksi hänestä ei olisi suinsurminkaan.

Niin että saavat ne saksalaiset ja muidenkin maiden vihreät ihmetellä suomalaisten vihreiden hyytelömäisyyttä asioiden edessä, joita heidän aatteensa mukaan tulisi kynsin hampain olla vastustamassa.

Ripsa kirjoitti...

No, minusta voisimme perustaa siis kyyn suojeluryhmän! Delilah sanoi tuolla että Suomi on ottanut varauman kyiden suojelussa. Siis lasten vuoksi.

Turpeen suhteen asia on vielä pahempi kuin mitä Valto Ensio sanoit. Suomessa on soita paljon. Niiden tärkein ominaisuus on se, että ne sitovat ja säilyttävät vettä, eli pitävät pohjavettä korkealla.

Ilman soita kaivot eivät Suomen maaseudulla toimi, eivätkä edes kaupungeissa jotka käyttävät pohjavettä. Suot myös suodattavat vedestä puhtaampaa, siis se turve on sellaista puhdistussientä, niin että ihmiset eivätkä kotieläimet eivät saa pöpöjä vedestä.

Luin kaiken mahdollisen soista siinä vaiheessa kun kotimökkijärveä ruvettiin likaamaan. Suokeisarille oli muutama patoallas, mutta se oli kätevästi rakennettu puroon, joka tuli järveen, niin että ei tarvinnut kovinkaan paljon sataa, kun kaikki suon kiintoaines päätyi järveen.

Lahnat tukehtuivat ensiksi. Nyt vesi on sellaista ruskeaa velliä. Se keisari on ammatiltaan pienviljelijä ja pitäjän ympäristösihteeri, ammatiltaan rakennusteknikko, käytti anelevan narisevaa ääntä selittäessään että me kaupunkilaiset emme tajua että ihmisillä on oikeus harjoittaa ammattiaan.

Ammattimyönteisyytensä vuoksi rakennusteknikko nousi sitten ympäristövirastoon läänin tasolle, niin että palkitsemisjärjestyksetkin ovat kunnossa.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Soiden ojitussysteemin, sekä polttoturvetuotannon suunnitelleet ja aikanansa sen laillistaneet pitäisi polkaista jäljelläoleviin rimpiin, mutta taitavat olla jo ulottumattomissa, eli polkaistuina kirkkomaidensa muheviin multiin kiitosvirsin kuorrutettuina ja kullatuin kirjaimin marmoreihin ikuistettuina.

Luonto kostaa aikanaan, eli koko ajan näitä typeryyksiä, mutta ei niille, jotka kokeilunhalujensa kynsiä siihen ovat teroitelleet.

Minäkin muistan lapsuuden kalareissut Keyritty-järvelle isän kanssa. Kuha ja muikku olivat vielä yleinen saalis haukien, ahventen ja mateitten lisäksi. Kun soita alettiin yläpuolisten vesistöjen varsilla ojittaa, katosivat ensin kuhat ja sitten muikut, eli ne arimmat. Vesi meni sameaksi ja ranta alkoi liettyä yhä kauemmas ja kauemmas järvenselälle päin.

Muuta kalaa Keyrityssä varmaan vieläkin on, onhan se suhteellisen suuri järvi ja "vain" sen pohjoispuoli on pilaantunut kenties pysyväisluonteisesti. Enkä usko, että esimerkiksi kuhaa saadaan edes istuttamalla palaamaan takaisin ennen kuin satojen vuosien viiveellä jos luonnonpilauspöljyydet muuten loppuvat.

Ripsa kirjoitti...

Mitä tarkoittaa Keyritty? Ikinä tuommoista sanaa kuullutkaan. No, itäsuomessa on vaikka kuinka paljon sanoja joita en ole ikinä kuullutkaan.

Soita ruvettiin ojimaan siinä 1950-luvulla. Muistan sen vaiheen oikein hyvin, asuttiin maalla koko sen alkuvaiheen. Ensin olivat miehet lapioiden kanssa asialla, mutta aika pian tulivat isot koneet.

Kuulin monta vuotta sitten radiosta esitelmän paikallissäistä ja siinä kerrottiin miksi keskisessä Suomessa, siis Jyväskylästä itään ja lähteen, niillä main, on yhtäkkiä ilmasto kylmempi, ja selvästi hallanarempi kuin esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla.

Sattuu olemaan niin että suurin osa juuri keskisen Suomen soista ojittiin. Kun ei ole kosteutta tasaamaan lämpöä, niin kylmät tulevat helposti kesälläkin, oikein hallat. Se luennoitsija oli Ilmatieteen laitokselta ja oli työkseen tutkinut suo-ojitusten vaikutusta mikro-ilmastoihin. Mikroksihan sitä pitää kutsua kun se ei ole tuon isompi.'

Nyt kun ruvetaan entistä isompiin urakoihin, niin huonosti käy sekä vesitalouden että mikroilmastojen. Ja siis varsinkin kun ajattelee maanviljelystä.

Joo, tiedän minä ettei ole tarkoituskaan että oltaisiin omavaraisia, mutta voisi aatella että poliitikot miettisivät esimerkiksi nykykonflikteja, että jos joku ottaisi ja rupeaisi eskaloitumaan ja yhtäkkiä ei saataisikaan kansainvälisiltä markkinoilta ruokaa, mutta ei voitaisi enää ottaa metsitettyjä peltojamme uudestaan käyttöön.

Voisi olla urakka yrittää saada vanhojen pienviljelijöiden lapsenlapsenlapsia edes ajattelemaan oman ruokansa viljelyä, muutenkaan.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Keyritty on siis järven nimi Rautavaaralla, mutta nimen alkuperää en ole edes ajatellut sillä eihän tuttuja asioita tule aina miettineeksi. Vanhemmat savolaiset väänsivät tuon vielä "Köyrityksi", että siitä jo jotain voisi rivompi mieli nimestä päätellä. (Ehkä se vanhoissa kartoissa niin kirjoitettiinkin?)

Paikkakunnalla on virallisesti olemassa Ala- ja Yläkeyritty -järvet erillään toisistaan.

Minulta jos nyt kysytään, niin suussani ja korvissani keyritty-sana on ylen ruma.

Minäkin muistan muutaman vuoden ikäiseltä ajalta (1960-luvun alku) kun läheiselle Villelän suolle saapui sellainen kauhean suuri (pikkupojan silmissä) ojitusaura jota veti perässään rumiseva ja romiseva telaketjupuskukone, mikä lie ollut sotatantereilta tuotu rautaläjä.

Jos ihmiskunta ei olisi koneita keksinyt.., mutta silläpä ei varmaan jaksa enää jossitella muuten kuin että luonnon kannalta asiat olisivat paremmin ja siellähän ne ihmisistä kyvykkäimmätkin pärjänneet olisivat, joilla edellytyksiä olisi ollu. Darwinismia tämä, tiedän.

Kalle Päätalolla oli kirja "Höylin miehen syksy" jossa kerrottiin ojankaivajasta. Ja Erno Paasilinnakin kirjoitti jonkun esseen taloon saapuvasta lapiomiehestä, mutta enpä tuossa sitä löytänyt koska en muista, missä kokoelmassa se on.

Ripsa kirjoitti...

No Valto Ensio, arvelin mielessäni että jos ovat kartantekijät siistineet kieltä! Noita on tuommoisia nimiä järvillä, joilla ja kylillä vaikka kuinka paljon.

Joka paikassa kielenhuoltajat eivät ole ehtineet väliin.

Ihmisen etukeno maapallolla johtuu sen aivoista. Mutta ehkä vielä enemmän pystyasennosta ja käsien jäämisestä työtä varten.

Muistan hyvin kuinka meille koulussa opetettiin että koneet ovat hyvä asia, koska sillä lailla ihmisten ei tarvitse rikkoa omia jäseniään työtä tekemällä ja kaikki saavat enemmän vapaa-aikaa ja ihminen kehittyy entisestään.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Luulen että tuo oli se kamalin petos minkä koululaitos meidän sukupolvelle keksi.

Isoisänisä raivasi suosta peltoa kahdeksan hehtaaria. Oli sillä muutama apuri, mutta se oli jumalattoman iso tinki, tällä erää ajankohtaista kirjallista kiistaa siteeratakseni.

Nyt ne pellot ovat golf-kenttänä. Aina kun olen mennyt siitä ohi, on pistänyt vihaksi. Isoisänisä eli kaiken lisäksi melkein 101 -vuotiaaksi, niin että ei se työ sitä tappanut. Kuoli samana vuonna kun isoisä.