3.5.10

Vuosipäivä


Huomenna, 4. toukokuuta tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä kun Kent Staten yliopistossa kansalliskaarti ampui neljä opiskelijaa. Käynnissä olivat kampus-mielenosoituksen niin kuin niin usein vuonna 1970 Vietnamin sotaa ja armeijakutsuntoja vastaan. Kuva on vuoden 1970 ehkä tärkein ikoni. Sen on ottanut valokuvajournalismin opiskelija John Milo, mutta vaikka sillä siis on copyright, sen rikkomisesta ei rangaista, koska valokuva sai Pulitzerin palkinnon ja sitä pidetään yleisesti Nixonin hallituksen pelottelutaktiikan ilmentymänä – siis ei kuvaa vaan tappamisia.

Jo silloin ajattelimme että käsky oli käynyt. Niin ilmeisesti olikin.
Kuvaa ei saa suuremmaksi


Olin töissä Willamette Bridge-lehdessä, joka oli viikottain ilmestyvä n.k. underground-lehti, joka vastusti Vietnamin sotaa. Kymmenen päivää myöhemmin kaupungissa oli suuri mielenosoitus koska siellä oli sotaveteraanien kokous ja puhujana Nixonin lähettiläs Attorney General Marshal, joka siis tuli kaupunkiin 14.5., ja edellisyönä jotkut sotaakannattavat polttivat poroksi vaihtoehtomyymälän kaupungin keskustassa. Kukaan ei kuollut eikä loukkaantunut.

Tässä tapauksessa vaihtoehto oli aika viatonta: nyörivärjättyjä paitoja, intiaanikoruja, ilman myrkkyjä kasvatettua ruokaa, rauhanmerkkejä. Kaupunki oli niin pieni ettei sinne juuri mahtunut näyttäviä sodanvastaisia maaleja.

Sellainen ehkä olisi voinut olla lehtemme toimitus. Toimitus oli liikkeellä ympäri kaupunkia sinä päivänä, haastateltiin sotaveteraaneja (ei heitä vastaan kellään ollut mitään), puhutettiin kommuunisteja, jotka olivat kärräämässä lisää biologisesti viljeltyä mysliä, jauhoja, maitoa ja kananmunia tulipalossa menneen tavaran sijaan. Haastateltiin poliisia, joka ei ollut nähnyt eikä kuullut mitään vaikka oli ollut paikalla miltei heti palon sytyttyä.

Minut jätettiin päivystämään puhelinta. Toimituksen ikkunoihin liimattiin teippejä ristiin rastiin, että mahdollinen kivisade ei särkisi ikkunoita. Veteraanit ja sodanvastustajat aikoivat kummatkin marssia, tosin eri alueilla. Kansalliskaarti oli paikalla. Ovi oli takalukossa. Minulle annettiin aseeksi jonkun base ball-maila.

Pelotti aivan oikeasti. Luoteja vastaan teipit eivät suojaisi.

Sitten tuli puhelinsoitto Jackson Statesta. Nuorimies puhelimessa oli hysteerinen. Hän kysyi tiesimmekö jo että opiskelija-asuntojen liepeillä ammutaan ja että kansalliskaarti oli parastaikaa rynnäköimässä vastaan Mustia Panttereita jotka tietojen mukaan puolustivat naisten asuntolaa. Sanoin etten tiennyt, kirjoitin nopeasti ylös asiat ja soitin saman tien Underground Press Syndicate-toimistoon. Tuli vahvistus.

Toimituksen porukka alkoi kerääntyä paikalle aika masentuneen oloisena. Mielenosoitus oli ollut todella suuri. Ihmisiä oli kadunvarrella valtavasti. Mutta kukaan meistä ei ollut toipunut Kent Staten ampumisista vielä. Eikä ehkä toivu koskaan.

UPS ilmoitti seuraavana päivänä että kuusi opiskelijaa oli kuollut. Wikipedia ilmoittaa vain kahden kuolleen ja 12 loukkaantuneen. FBI määrättiin tutkimaan asiaa, niin että tähän nyt sitten jää neljän kuolleen ero. En taida ymmärtää miten kuolleiden laskeminen voi olla näin erilaista, vieläkään.


Kaikki ikkunaruudut rikkiammuttuna!




Tänään aineistoa etsiessäni löysin tämän mainion luennon, jossa Howard Zinn miettii suosittujen ja epäsuosittujen sotien eroa. Kieli on englantia eikä valitettavasti suomennettu, mutta hyvin selvää ja ymmärrettävää. Kysymys on filosofinen, semanttinen ja semioottinen, epäilemättä. Vaikka nyt puhutaan USA:sta, niin useimmilla mailla on epäselvyyksiä sotien laadusta. Niiden alkaminen ja loppuminen ovat hämärän peitossa.



9 kommenttia:

-rh kirjoitti...

Siis olit mukana noissa melskeissä, wau.
Ja tuokin ruumisluku-homma; pistä ihmeessä kyssää ja tekstiä Wikipediin, esim. paikalla olijoilla voi olla parasta tietoa,
mä aina sitä englanninkielistä joskus kehtaan korjatakin.

Ripsa kirjoitti...

Joo, mulla oli vähän erilainen nuoruus. Tai olin ehkä erilainen nuori. Aikuinen kylläkin jo. Enkä taatusti mikään vaihto-oppilas, jollaiset kyllä nekin niinä vuosina oppivat vähän muutakin kuin deittaamista ja high school reunion tanssiaisia.

Ongelma Wikipedian korjaamisessa on se, että luvut ovat todennäköisesti virallisia eli FBI:n antamia. Minulla ei ole Mustien Panttereiden historiaa, joka epäilemättä on olemassa. Eikä edes UPS:n infoa.

Vuosien ajan olen kyllä huomannut että Kent Staten murhista puhutaan, mutta ei Jackson Staten, mikä varmaan johtuu ainakin osittain ihon väristä. Jackson State sijaitsee Mississippin osavaltiossa, ja suurin osa opiskelijoita oli mustia.

Ällistyttävää on huomata että vapun virallisesta vietosta on 120 vuotta (II internationaali Pariisissa) ja noista murhistakin huimat 40 vuotta. Aika kiitää!

-rh kirjoitti...

"luvut ovat todennäköisesti virallisia eli FBI:n antamia."

Öh, heti sellaiseen kyssä, missä lähde?

Kolmirjaimiset totta maailmalla sumuttaa ja dissaa, missä vain mahdollista. mutta voihan niitä hyvin jäynätä tivaamalla faktoja ja lähteitä,
argumentteja, jos mennään sille alueelle.

Ripsa kirjoitti...

Joo, tottakai voi kysyä ja panna alle että mistä nimim. luvut ovat peräisin.

Mutta mä en ole se ihminen joka kysyy gangstereilta yhtään mitään. Tai siis edes niiltä jotka sitä historiaa kirjoittaa.

Eiköhän tää riitä mun osaltani. Huh, Ameriikan historia, kaikkea sinä pyydätkin!

Ripsa kirjoitti...

Muuten, oletko nähnyt leffan nimeltä Medium Cool? Se käsittelee Chicagon demokraattien kokousta 1967.

Kun sen on nähnyt, niin tekee mieli poistua takavasemmalle ja heti.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, kiitos kirjoituksestasi.

Asioihin historiassa saa varmasti heti eri tunnun kun on sitä ollut itse paikanpäällä elämässä.

Tästä, näinkin lyhyestä kirjoituksestasi se välittyy sellaisellekin, joka on elänyt vain pientä, yksityistä historiaansa mitättömimimmissä ympyröissä silloin nuorena, kun pitäisi olla uskallusta, ja kykyjä, elää ja kulkea.

Ameriikan historiaa ei varmaan tarvitse kirjoittamaan ruveta, mutta nämä sinunkin piikkisi sen lihaan olisivat kyllä tarpeellisia.

Tuskin FBI:n tai CIA:n kaltaisten organisaatioiden kaapeista luurankojen kolinaa kummempaa mikään muu, kuin niiden itsensä sisältä tulevan "oikein muistajan" historiankirjoitus saa aikaan. Ja sellaiset mahdolliset petturit on varmaan aina eliminoitu jo ennen eläköitymistä; onnettomuuksia sattuu.

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio, onhan Suomen sisällissodassakin ollut selvittelyä. Vietnamin sodan vastainen liike ei eskaloitunut onneksi täydeksi sisällissodaksi ja suurin syy siihen varmaan oli se, että rauhanliike oli aseeton ja teki kaikkensa kitkeäkseen provokaattorit pois joukoistaan.

Taidat viitata erinäköisiin salaliittolaisteorioihin. Ongelma valtiossa kuin valtiossa taitaa olla se, että virnaomaiset ja varsinkin väkivallan viranomaiset tekevät muistiinpanojaan vallan puolesta, vallattomat puolestaan laajemman ihmisryhmän puolesta.

Vietnamin sodasta on kirjoitettu paljon, mutta vastarinnasta ei yhtenäistä historiaa ole.

Sen takia tämä blogimerkintä jää anekdootiksi. Tarinaksi lukemattomien muiden joukossa. Minun silmääni pistää edelleen se että mustien yliopiston tappamisesta ei juuri ole kirjoitettu. Jackson State on jäänyt taka-alalle.

Se on mielenkiintoista etenkin sen vuoksi, että tilastoista voi lukea mustien osallistuneen Vietnamin sotaan enemmän kuin valkoisten. Pääsi pois slummista vähäksi aikaa ja sai sentään päivärahoja.

-rh kirjoitti...

Niin, Mitä olisikaan gangsteri yhtenä lähimmäisistä (?)
Onhan se tietyllä tavalla avartavaa, täysin vastakkaisia näkemykisiä.
Ei sitä penskana tiedetty, kenestä tulee mitäkin.

Ja josei muuten laulukin: sure, he is a killer.
Ei feikkiä.

Ripsa kirjoitti...

-rh, sori, en huomannut mihin tämä kommenttisi oli osoitettu. Tulihan se perille!

Mutta sama vastaus: en tiedä osaisinko tervehtiä vanhaa koulukaveria josta olisi tullut gangsteri. Minulla on jopa vaikeuksia valtion viranomaisten kanssa, niin kuin Kelan tai Soskun tai verottajana kanssa.

Verot kansan verta juovat!