20.6.10

Kesäpäivänseisaukseksi

  PAJUPILLI

En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennnäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta.

Katri Vala

(Runo on julkaistu ensimmäisen kerran Erkki Valan päätoimittamassa Tulenkantajat-lehden näytenumerossa 25.11.1932. (Katri Vala: Kootut runot WSOY 1978 Kerttu Saarenheimon johdanto ja selitykset: runon selityksen mukaan runo on syntynyt Jarno Pennasen kanssa käytyjen keskustelujen innoittamana.)



22 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Kyllä on ilmaisuvoimaa pienessä pajupillissä

Ja runo on niin monisäikeinen että siitä riittää ajatuksia vuosisadoiksi, vuosituhansiksi...

Ripsa kirjoitti...

Eikös ole nätti runo? Varsinkin näin luettuna, kun poistaa aivoistaan ensin Chydeniuksen sävellyksen.

Lueksin aamulla, niin kuin usein luen, runoja ja Katri Valan kootut osuivat käteen. Hänellä on todella hieno tuotanto kun ajattelee että hän kuoli niin tavattoman nuorena. Ja tuberkuloosiin niin kuin niin moni muukin suomalainen niihin aikoihin.

Hän asui Tukholmassa, mutta ilmeisesti Ruotsissakaan ei 1940-luvun alussa vielä ollut käytössä tubilääkettä.

Helsingissähän on Katri Valan puisto, en vain muista missä.

Anita Konkka kirjoitti...

Katri Valan puisto on Sörkän metroaseman vieressä, mäkeä ylös, niin olet puistossa. Kun tulet seuraavan kerran Hesaan, poikkea siellä, vaikkapa matkalla minun luokseni.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Luin wikibediasta, että Katri Valan puisto on Sörnäisissä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Katri_Vala

Vala oli aikalaisia Haanpään kanssa ja muistelen, että Pentti jossain kirjeessään runoilijasta jotain mainitseekin. Ainakin Kiilan yhteydessä ja kun Erkki Vala julkaisi hänen tekstejään muiden boikotoidessa niitä.

Pentti Haanpään "Kirjeet" (Toim. Vesa Karonen ja Esko Viirret, Otava 2005) antaa ainakin yleiskatsauksen Katri Valankin luomisaikojen kirjallisesta ilmapiiristä Suomessa.

Muuten en itse enää paljoa lue runoutta, mutta ehkä taas kunhan alan pehmetä iltaa kohti...

Ripsa kirjoitti...

Anita, sinun luoksesi tulenkin usein kiemuraisia teitä! Söikö Ninni sen vehnänoraan? Löysitkö sitä hänelle lisää? Tykkäsikö?


Hyvä Valto Ensio, annat saman todistuksen: Sörkässä se on. Muistelen vain, ja Anita kans, että joku stadilainen joskus julmisteli minulle että se mikään Sörkkä ole vaan Sörkka.

En ole tuota kirjeenvaihtoakaan lukenut. Mutta Tulenkantajista on joku historiankirja, jonka olen lukenut läpi ja huomasin että suunnilleen kaikki kirjailijat olivat tuttuja.

Muistan että siitä nousi joskus kamala meteli että kuuluiko Haanpää Tulenkantajiin vai ei.

Haanpään kirjailijankohtalo oli kolkko. Juuri kun onnistui sodan jälkeen pääsemään irti julkaisukiellosta, otti ja hukkui. Sehän ei ollut itsemurha, vaan vahinko.

Valto Ensio, kyllä runojen lukeminen tekee päälle hyvää. Aina, oli sitten aamu tai ilta tai vaikka keskipäivä.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, kuuntelin juuri Turtiaisen Arvon haastattelun jossa hän muistelee Pentti Haanpäätä. Tämä on löydetty v 2009 Ylen arkistoista. Mielenkiintoinen, ja minusta H.Taanila on aika pätevä haastattelijana:

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=232&a=7197

Pentti Haanpään hukkumisesta ollaan montaa mieltä, selvisihän hänen soutajansa kuitenkin elävänä Lamujärven myrskystä. Kuinka päissään he ovat olleet kun kalaan lähtivät, niin siitä ei ole selvyyttä saatu julkisuuteen saakka. Ehkä jotain itsetuhoistakin lie verkkojen kokemiseen lähtemisessä ollut vaikka järven tavat ovat varmaan olleet tutut ilmalla kuin ilmalla.

Kävin viime kesänä siellä Pentin Lamun mökillä pyöräillessäni Kokkolasta poispäin. Jonkin verran sinne ihmiset tekevät "pyhiinvaelluksia" jonka päättelin siitä, että polut pihapiirissä pysyvät niin asutun oloisina.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ei runojen lukeminen ainakaan pahasta olisi minullekaan näinä päivinä jotka niin täysiä ovat. Mutta mieluummin jostain syystä luen aforismeja joskin joku runokin lähentelee samaa ilmaisumuotoa.

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio, täytyy kuunnella tuo pätkä. Taanila oli muistaakseni aika hyväkin haastattelija. Ennemminkin vähän niin kuin keskusteli ihmisten kanssa.

Turtiaisen olen kerran tavannut livenä vappulounaalla, en minä häntä tuntenut, mutta tätini tunsi. Kyllä minä siinä punastelin kun 1930-luvulla nuorina toisensa tunteneet rupesivat muistelemaan. Siellä oli muitakin Kiilan ja Tulenkantajien ihmisiä, jostain syystä. Helsingissä asuttiin niihin aikoihin.

Aforismi on kyllä jännä tapaus. Se on kuin runon palanen usein, mutta monta kertaa filosofisempi kuin serkkunsa runo. Vai olisiko se pikkuserkku. Sukua ne kyllä jotenkin ovat.

a-kh kirjoitti...

SYKSY JA ELÄMÄ

Tuuli suhajaa korvaan.
On hatara pää pilvenhattara,
yksinäinen ylpeä.
Soi pajupilli jonka poika tytöllensä veisti.

Meni kesä käy syysluutien humina.
Lakanat tuulessa paukkuvat.
On ajateltava syksy ja elämä,
enemmän kuin kuolema ja kaikki.

kh

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, hienoin juhannuskortti mitä olen ikinä saanut!

Kiitos!

a-kh kirjoitti...

Ekä se oli vahinko, mutta hukkua nyt niin matalaan veteen, että olisi voinut rantaan kahlata. Kummempaakin on nähty. Ruumiinavauspöytäkirjassa sanotaan, että elimistöstä lemahti voimakas alkoholin haju. Todettiin myös pitkälle edennyt verisuonten kalkkeutuminen. Pentti Haanpään kuolema on jäänyt mietintään siinä missä jään pettäminen Eino Säisän alla. Ouluun polkiessani olen pari kertaa kiertänyt Lamujoen kautta. Piippolassa keskustelin kerran toimittaja Heikki Kirstinän kanssa, joka ympäristön karuutta osoittaen sanoi: "Kato nyt tätä maisemaa; ei täällä voi elää maisemasta, täällä on elettävä hengellä."

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, ilmeisesti noista ei sitten jälkikäteen saa mitään selvää.

Haanpää on tottakai ollut väsynyt kaiken höykytyksen jälkeen. Eino Säisä taas, se Kukkivan roudan maat arvioitiin ilmestymisaikansa huipuksi, enkä ole mistään lukenut että Säisää ei edelleenkin arvosteta.

No, jos on humalassa niin kaikenlaista voi tapahtua. Olikohan Haanpään kaveri ollut sitten niin kanttuvei ettei saanut mitään?

Heikki Kirstinä Piippolasta? Täytyy olla Väinön sukua. Väinö oli muistaakseni Ullavalta, en ole ihan varma. En usko että Kirstinä on ihan tavallinen nimi.

a-kh kirjoitti...

Oli vain käymäseltään siellä. Sukua on. Väinö syntyi Tyrnävällä. Lakeus on edelleen lajissaan ylittämätön, kuten niin monen runoilijan esikoinen. Se on taiteellisesti varsin eheä.

Tätä on usein siteerattu:

Jos tuulimaahan, meren pohjaan saavut,
puita on vähän, viimaa paljon
rannasta rantaan.
Saat nähdä kauas
näkemättä mitään.

Kokoelmassa Hitaat auringot on lakeus muuttunut tunnemaisemaksi:

Tukkasi on putous,
rintasi ovat maljat
päin vertasi.
Permanto vastaa keveästi,
kun astut sen yli.
Huultesi pehmeyden takaa loistavat hampaat
kuin veden välkyntä.

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, jonkinmoinen kirjallisuustutkielma jonkun oppineen olisi syytä tehdä Väinö Kirstinän tuotannosta. Se oli minusta kaikkiaan merkittävä, muistaakseni hän teki käännöksiäkin.

No, minä tykkäsin itse siitä ihmisestä, hänessä oli se piirre, että ilmiselvä opettaja joltain kantilta. Eli runot antavat jotenkin pysähtyneen kuvan, mutta ihmisenä hän oli hyvin liikkuva.

Tosin olet oikeassa että on tuossakin jossain määrin sama maisema: maa-maisema eli lakeus ja sitten tulee sisäkuva joka on nainen.

Mutta kyllä minä pidän hänen myöhemmistäkin runoistaan.

Tässä on minusta hauska, kirjasta Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelma (Tammi 1967):

NOSTA AIKAKYTKINTÄ
Ryhmä 9:n salainen pöytäkirja 68.

Teknologia tarjoaa välineet
naisemansipaatiolle.
Otetaaan sata miestä,
joiden geenit tuottavat selvästi
naismyönteisiä asenteita.
Myös lahjakkuusfaktorit tutkitaan.
Siemenneste kerätään talteen,
syväjäähdytetään
ja varastoidaan.
Se säilyy vuosisatoja ja riittää miljoonille.
Miehet käyvät tarpeettomiksi,
maailma rauhoittuu.
**

Itse asiassa nyt lukiessani olen ällistynyt siitä, että geeneistä menevät jo runoilijatkin arvailemaan sitä sun tätä. Mutta hauskin on tuo Yhdistys 9:n pöytäkirjan salainen osa!

Anteeksi nyt Valto Ensio ja Kalevi, mutta ei sille mitään voi että miehet ovat sotaisuudessaan tappavia. Se taitaa olla edelleen ratkaisematta miten oikein oli amatsonien laita. Heitä on käsittääkseni ollut olemassa sekä Länsi-Afrikassa että kelttien keskuudessa.

a-kh kirjoitti...

Muistan, kun luin tuon runon ja totesin mielessäni, että säkeet ovat aivan turhia, koska kyseessä on proosakatkelma. Tuossa vaiheessa aloin jo kyllästyä Kirstinään. Oli niin paljon samanlaista. Hitaat auringot vielä menetteli. Kokoelmassa oli sisäpiirin skismaa, joka vei Kirstinän Tammeen, mutta olin siihen aikaan kiinnostunut enemmän runoudesta kuin kustannuspolitiikasta. En Kirstinää lähemmin tuntenut, vaikka joskus kylävieraana olin. Hän muuten suomensi vaimonsa kanssa Baudelairea, Pariisin ikävän ainakin. Gunnar Björlingiä muistelen hänen suomentaneen.

a-kh kirjoitti...

Jousipysynkeksijä sanoi, että tämä ase ratkaisee kaikki sodat.

Ripsa kirjoitti...

Joo, muistan että tykkäsit Kirstinän alkupään runoista enemmän. En ole lukenut niitä niin tarkkaan että olisin toistoja huomannut. Tai sitten mun mielestä niitä ei ole ollut.

Proosarunojahan tuossa samassa kokoelmassa kyllä on. Kirstinä ei ole tainnut julkaista kuin yhden proosakirjan, sen puutarhakirjan, joka on aivan uskomattoman yksityiskohtainen kuvaus siitä mitä mökille voi istuttaa.

Että osuuko varjo nyt tarpeeksi vai liian paljon johonkin tiettyyn kasviin. Olen kuullut kyllä joiltain ihmisiltä jotka ovat siellä pikkutorpassa olleet, että kaunis se paikka on.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi että joku on keksinyt jousipyssyn. Mutta niin sen on täytynyt olla.

Onneksi sentään on rauhanmiehiäkin olemassa. Ja varmaan aika paljon. Ja ainakin nyt sinä ja Valto Ensio...

a-kh kirjoitti...

Kuka rauhanmies se olikaan, joka sanoi, ettei ollut tullut tuomaan meille rauhaa, vaan miekan. Ja kukahan rauhan mies se sanoikaan, että pane pois miekkasi, sillä joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, olen ollut oikeasti hämmentynyt tuosta keskustelusta, jonka mukaan uskonnot ovat tämänhetkisiin sotiin syypäitä.

Argumentteja sinkoilee eestaas myös suomalaisilla saiteilla, mutta varsinkin jenkkiblogeissa ja lehdissä.

Minusta ajatuksessa ei ole mitään järkeä. Mutta varmaan joku sanoo minulle että enpähän ole ollut paikan päällä ja kaiken lisäksi olen nainen.

Tarkoitan nyt täyspäisten ihmisten mielipiteitä, ei mitään hurahtaneisuutta.

Esimerkiksi minä olin tyytyväinen juhannukseen siksi, että kun korttelissa asuu paljon muslimeita, niin täällä ei tapella eikä räyhätä, kun ei juoda. Silti suurin osa näistä ihmisistä on pakolaisia sodan jaloista.

a-kh kirjoitti...

Eivät kai uudet kulttuuritulokkaat aluksi riehaannu juhannuksesta, mutta oppivat, kunhan sekularisoituvat ja assimiloituvat, kotoutuvat. Maassa maan tavalla.

Ripsa kirjoitti...

Meidän ugandalainen ystävämme elää ensimmäistä kesäänsä täällä pohjoisessa. Hän ei väsy ihmettelemästä kaiken äkkinäistä ryöpsähtämisestä kukkaan, vihreyttä, lintuja, ihmisten riehaantumista.

Tuota viimeksimainittua hän ei tunnu tuntevan. Ainakaan vielä. Kesäähän jatkuu vielä.

Mutta valon määrä on nyt huipussaan. Nuorena valosta en piitannut, nyt se herättää.

a-kh kirjoitti...

Nuorena piittasin, pohjoiskarjalassa asuessani: klo 9 nukkumaan ja kolmelta lukemaan. Joskus kyllä luin kolmeen asti itikoitten syöttinä pää aitan oven ulkopuolella, koska aitassa ei ollut valoa. On viheliäistä, että syksy on alkanut. Päivät lyhenevät, yöt pitenevät.

Ripsa kirjoitti...

Kaksi kiinanruusua kukkii täydessä upeudessaan parastaikaa. Valon vuoksi mutta myös siksi että viimeinkin sitkeän yrityksen tuloksena saatiin ikkunoita ja parvekkeen ovea tiivistetyksi.

Kissat saavat olla parvekkeella. Lukeminen onnistuu kyllä syksylläkin, niin kauan kun on sähkövaloa. Mökillä oli ennen öljylamput ja kynttilät. Nyt on aurinkopaneli. Eli keskiyöhönkin saa sähköä, vaikkei se täällä kauan kestä.