21.7.10

Taivas aukeaa?



Muutama Blogistanissa on tiennyt jo että minulla on Projekti.

Mutta nyt tieto on sitten jo hieman virallisempi. Tämä ei tietysti muuta minua miksikään muuksi, tekeepähän vain elämän mielenkiintoisemmaksi. Kyllä minä kriitikkonakin aion pysyä edelleen. Se on ehkä jonkinlainen mielentila.

Onneksi päähän mahtuu useampiakin mielentiloja. En siis niele purematta vaikka satais äkehiä. Tämä nyt sattui sillä lailla hassusti että on mätäkuu. 

Mutta kyllä minä olen tosissani, samoin kustantaja, joka löytyy täältä, täältä ja täältäkin. Siis kyseessä ei ole sammakko tai ankka, joita kumpiakin on tähän aikaan kesästä liikkeellä.

Meidän isännällä on sellainenkin kyky, että hän osaa puhua sammakkoa. Hän menee kyykylleen sammakon eteen ja puhuu mitä nyt puhuukin, kurkustaan ja sammakko hyppää hänen kädelleen ja kurnuttaa myös. Siinä sitten keskustelevat.

Tämä siis ei ole uutissammakko, enkä päästele sammakoita suustani tämän enempää nyt. Mutta syksyllä kirjani ilmestyy.

Taivas on auki, mutta voihan se pudota vielä niskaankin. Joka tapauksessa tämä on elämäni ensimmäinen mainospostaus ja harmittaa että se pitää tehdä itsestään, mutta toisaalta.

Olen onnellinen.




27 kommenttia:

Obeesia kirjoitti...

Hienoa! Heti hankin Torpeedon itselleni.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Tarjoan muutaman ajatuksellisen virtuaaliruusun onnitellakseni! Vai laittaiskohan yksintein Vera Teleniuksen kera noin miljoonan:

http://www.youtube.com/watch?v=y_WQdgnEtmA

Ripsa kirjoitti...

Kiitos Obeesia ja Valto Ensio, mutta toisaalta vasta sitten voin hyvin sydämin ottaa vastaan kiitokset kun ootte lukeneet kirjan!

Nyt alkaa varsinainen urakka... Ja tässä on sentäs kuukausia vielä välissä.

meri kirjoitti...

ripsa,

sinähän olet kynäkansaa ja myös sui generis, joten miksi ei! ja miksi vasta nyt? ? mutta hyvä että edes silloin!!

yritä päästä vaikuttamaan kanteen, se on tärkeää. leo?

käytän tässä tilaisuutta hyväksi kiittääkseni myös valto ensiota ekstra-primulasta fillaripäiväkirjasta!

Ripsa kirjoitti...

Nonnih. Siis ilman että oisin saanut sulta Meri kameraa lahjaksi en olisi saanut kantta tehdyksi!

Kun katsot niitä linkkejä, niin kyllä kannen tekijät ja taittajat on siellä mainittu!

Valto Ensio on tietämättään vaikuttanut tekstin sisältöön aika tavalla. En tiedä voiko niitä kutsua sattumaksi. Taitaa olla filosofinen kysymys.

Tai ilman tietoa että olen samaa sukua Obeesian kanssa ja myös Juha Siltalan kanssa ja vielä kaiken lisäksi Sointulan Johannan kanssa (viimeksi mainittu on vielä lopullisesti vahvistamatta) Herättäjä-yhdistyksestä, en olisi tullut niin paljon vahvasti ajatelleeksi sukujuuriani kuin nyt tapahtui.

Eli ilman Blogistaniaa tätä koko Projektia tuskin olisi tapahtunut.

Meri, että miksi vasta nyt? Luulen että sen vastauksen näet kyllä sitten kirjasta.

Minulla on kamala haitta tuo taustani, eli olla ollut kriitikkona 40 vuotta. Eikös se niin ole että kriitikot ovat turhautuneita fiktion kirjoittajia???

meri kirjoitti...

ripsa,

obeesialle kiitos myös - olen seurannut hänen kylpyhuoneremonttisuunnitelmiaan jo pidempään!

kriitikotko muka turhautuneita fiktion kirjoittajia? jouko tyyri -vainaja totesi eräässä haastattelussa että joinakin aikoina kritiikki voi olla tärkeintä kirjallisuutta.

kirjallisuustutkimukseen, -kritiikkiin ja esseistiikkaan tulisikin suhtautua ylpeydellä.

kritiikillä täytyy olla lupa tunkeutua niin pitkälle kuin järki kantaa. toiset väittävät, että on fysikaalisesti ja spirituaalisesti mahdotonta, että se tunkeutuisi noita rajoja pidemmälle. mutta minä uskon, että vakavuudella tehdyssä kritiikissä se kaukaisin ja uloin rajaviiva on paljon etäänpänä.

marja-leena kirjoitti...

Hurraa! Onnittelut!

Ripsa kirjoitti...

Meri!
Jaa-a. Nyt tulikin hankala kohta kun otit esiin Tyyrin. Onneksi et sentään Anhavaa, olisin mennyt kippuraan ja solmuun ja kukas sitten olisi kirjoittanut?

Olin kerran Seinäjoella kirjallisuustilaisuudessa, jonka järjestivät maakuntakirjailijat tai joku vastaava taho, en muista enää.

Arto Melleri oli siellä. Kääri farkkutakkinsa hihat ja sanoi että voitaisiin nyt ruveta puimaan kirjallisuusriiheä vähän enemmän kunnolla. Ilkan päätoimittaja Aaretti suuttui siitä jostain syystä ja tila repesi kahtia Arton ja Aaretin kannattajien välillä.

Sanottihin aika palijo. Minä taisin olla kriitikkona paikalla, kirjoitin vissiin aiheesta Lakeuden Kutsu-nimiseen lehteen. Että en itte tainnut juurikaan sanoa mitään, vaan kirjoitin ja otin valokuvia.

Mutta siinä yhteydessä Arto siteerasi Tyyrin lanseeraamaa käsitettä "sanomalehtikirjailija", ellei sitten Arto itse keksinyt sitä, en ole varma nyt sanonnan alkuperästä.

Joka tapauksessa sanonta oli tarkoitettu sivallukseksi journalistien suuntaan.

Itse aihe on varmaan vanha kuin taiteen esittäjien ja tulkitsijoiden ylipäänsä. Pidän kyllä kritiikkiä tulkintana.

Joskushan se laajenee esseen suuntaan, jolloin sitä kai nyt sentään voi kutsua taiteeksi?

Marja-Leena!
Vai ehdit sinäkin jo nähdä postaukseni. Siellä taitaa olla nyt aamu, sillä Länsirannikolla rapakon takana.

Toivon totisesti että jotain hurrattavaa nyt myös sitten tulee!

Semmoinen kysymys nyt ohimennen, että minkänimisiä orkideoja ne olivat, joista viimeksi otit kuvia? En muista täällä nähneeni kaupassa sellaisia.

a-kh kirjoitti...

Ehkä voisin sentata kirjastasi Savon sanomiin. Aiotko käydä Leppävirran kansainvälisessä hippitapahtumassa?

Ripsa kirjoitti...

Kalevi!
Savon sanomiin! Hurraa, itäsuomalaiset noteeraavat pohjalaiset! Suomi menee sekaisin! Yleisö katsoo silmä kovana eikä kukaan enää tiedä miten kulmurin kävi. Vai oliko se pulmuri?

No potkupalloa kumminkin.

Herrajjestas, onko se savolaiset tulleet hulluiksi? Siis tarkoitan että lopullisesti? Mikä hemmetin hippitapahtuma? Ja kansainvälinen vielä?

Nyt kyllä narraat. Kun tiedät miten helppo minua on vedättää...

RniemiP kirjoitti...

Kukkakimppu myös täältä, valmistukoon kirjaprojektisi hyvissä merkeissä.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, olipa yllätys lukea, että olen voinut vähän auttaista kirjasi kanssa. Kyllä se on filosofista eikä telepaattista sillä sellaiseen olettamukseen olisi meikäläisen vähän vaikea taipua.., kiitos kuitenkin kunniasta, olen otettu.

Kansikuvassa(?) oleva asetelma pyörineen ja vanhan autotallin tai huoltohallin värisävyt ilmakiväärillä(?) ammuttuine koloineen on kyllä tosi hyvin oivallettu. Siitä henkii menneisyyttä jonka minäkin tunnistan ja uskon, että liittyy vahvasti myös kirjasi sisältöön.

Merille: Hyvä että pyöräretkeni kuvaus maittoi Sinullekin! Jatkoa tulee ehkä jo ensi yön aikaan jos nuo mukulaiseni asettuvat kunnialla nukkumaan nyt illasta...

Ripsa kirjoitti...

Risto, kiitos! Muistatkos kun joskus vuosi vai pari sitten pelastin saittisi jonkun kamalan viruksen kynsistä? Minulla meinasi seota oma kones!

Kiitos itsellesi noista pikkuesseistä antiikista! Olen nauttinut niistä aivan tavattomasti. Miten ne ovatkin sopineet hyvin tuon helletaivaan ja meren kanssa, selvästi rauhoittava vaikutus ainakin minun kiristyneen otsapantani suuntaan!

Onneksi meitä on paljon täällä ihmisiä, joista tulee tuntu että tykkäävät kirjoittaa. Niin että hus, kokoa niistä oma kirja!!!

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio,
kun se kirja valmistuu ja sitä saa jokaisesta hyvinvarustetusta kirjastosta (hyvinvarustettuja kirjakauppoja on hyvin vähän...) niin sitten näet, että olet johdonmukaisesti ollut avuksi. Johdonmukaisuuden filosofiaa?

Enkä minä itse edes ensin tiennyt sitä.

Kyllä minä myös taivastelin sinun menoas fillarilla ja nyt kumartelen mielessäni, kun luet lapsille iltasatuja. Poijat tarvitsevat isää joka käänteessä. Äiti käy kyllä laatuun aina välillä myös, eikö?

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, persoonani kuva perheen suhteen ehkä vääristyy jonkin verran koska olen itse itsestäni jatkuvasti äänessä ja ehkä siksikin, koska olen nyt sattumoisin koti-isä ja paljon lasten kanssa.

Lasten äiti on hieman kiellelyt tuomasta häntä millään tavalla esille kirjoituksissani, joten sen toiveen vuoksi en paljoa kertoilekaan hänestä. Sekin vääristää kuvaa lisää ja joku varmaan saa sen käsityksen, että yksinkö hoidan koko homman...

Eli äiti on tasantarkkaan lasten suhteen yhtä tärkeä kuin isäkin meidän perheessä. Siihen ei vaikuta se, että me aikuiset riidellä nahistellaan ja käymme välillä aika syvälläkin siinä suossa. Jopa eron partaalle on jotkut asiat meitä välillä kuljettaneet, mitä sitä kieltämään.

Ei se niin auvoista kenenkään elämä ole, joten siltä kohtaa taivaanrantaa on suotta värittää muuksi kuin mitä se on. Totuus tekee tietenkin kipeää, mutta on sekin parempi kuin kuvitella marsipaania sen päälle.

Raskasta, ylen raskasta silloin kaikkien elämä jokatapauksessa on kun riidellään. Siihen ei totu varmasti kukaan.

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio,

olin pitkään epäilevällä kannalla kun kuulin että on mahdollista riidellä myös luovasti, siis luomalla uusia ulottuvuuksia suhteeseen. Semmoisia juttuja näki siellä ja täällä.

Koska kyllä ne aviolliset tappelut ottavat voimille, vaikka meillä nyt ei ihan hirveästi tapellakaan.

Mutta olen aika varma siitä että omat tappelunhaluni muuttuivat, siis eivät poistuneet, vaan muuttuivat, sen jälkeen kun päästiin olemaan Italiassa kuukauden verran, vähän yli.

Nimittäin italialaiset tappelevat raivokkaasti, eivätkä suinkaan rajoita niitä koteihinsa, vaan koko ravintola saa kuulla mitä perheessä on ollut meneillään. Eikä siinä kaikki: muu asiakaskunta, jopa henkilökunta, saattaa lausua isoäänisen mielipiteensä asioiden tilasta.

Ne osasivat tehdä siitä ex tempore-näytelmän! Ne olivat tosissaan kuin mitkäkin, repivät toisiaan tukasta ja huitaisivat ohimennen, mutta niillä oli ilmiselvästi hauskaa.

Kumpikin me aviopuolisot aivan ilmeisesti opittiin jotain oleellista sillä reissulla.

Uskon joo, ja arvelin että yhtä lailla pojilla on äiti. Sitä kysäisin siis ihan varovasti. Eihän avioliittoja kannata vakavamielisesti tuoda tänne Blogistaniin.

Ihmiset vain alkavat suotta räytyä. Mutta jos olisi nautittava riita, niin siitä oppisivat kaikki.

Sinänsä sympaattista ja kunnioitettavaa, että osaat katua ja miettiä suuria syntejäsi jälkeenpäin. Mutta ehkä ne voisi ottaa vähän vähemmän vakavasti. Ainakin joskus.

Niin, ja piti sanomani, että se nastahammas sinun ON hoidettava kuntoon!!!

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Olen ottanut nastahampaan uusimisesta koituvista kuluista selvää: Jos tarvitsee teettättää vain nastakruunun se maksaa n. 2000 euroa, mutta jos ikeneen pitää istuttaa keinojuuri tai siirrännäinen lonkkaluusta, tulee hinta hipomaan jopa 10 000 euroa!

Mistä semmoisia summia meikäläinen enää kaivelee?

Olen varannut kuitenkin arviointiajan Oulusta ensi maanantaiksi, mutta kaipa sekin peruttava on. Mitäs hyötyä siitä on, jos tietää jo etukäteen, etei korjauskustannuksista tulisi selviämään?

Tämä on käsittääkseni seurausta terveydenhuollon priorisoinnista jossa hammashoitoihinkin tuli muutoksia n. vuosi sitten. Edellinen nastahammas tehtiin Kittilän terveyskeskuksessa joskus kymmenen vuotta sitten ja kyllä sen kustannukset kykeni silloin hoitamaan ihan hyvin.

Rita kirjoitti...

Hieno juttu. Sydämelliset onnittelut :)

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio,

jostain syystä ystävällinen täti soitti Kelasta ja kyseli eläkkeideni tilasta. No, huonohan se tietysti on.

Minulle valkeni syy siihen, miksi varakkaammat ihmiset voivat ostaa itselleen asunnon ja ennen kaikkea tahtovat tehdä sen.

Se johtuu siitä, että kun he jäävät eläkkeelle, heidän ei enää tarvitse maksaa asumisestaan mitään. Se sakki joka ei saa pankkilainaa eikä muutenkaan kykene sitä maksamaan, asuu vuokralla.

Sitten kun jää eläkkeelle, tulot pienenevät hurjasti. Vuokraa on enää hyvin vaikea maksaa pienestä eläkkeestä.

Olin ihmetellyt tätä omistusasuntojuttua, mutta tajusin yhteyden verotukseen ja eläkkeisiin vasta muutama päivä sitten. Olen hidas käsittämään.

Kelan täti sanoi että kaikilla eläkeläisillä, siis varsinkin meillä suurilla ikäpolvilla, on vaikeata selviytyä yhtään mistään, koska joudumme asumaan vuokra-asunnoissa, joista on maksettava niin hurjia summia.

Ja jos yrittäisi jotain tukea, niin omavastuu on asetettu korkealle. Oletan että köyhiä eläkeläisiä on paljon. Meitä suuria ikäluokkia on niin paljon, että vaikka heitä olisi keskiluokkaisia enemmistö, meitä köyhyysrajan alapuolella olevia on silti paljon.

Tuo sinun hammasjuttusi on kyllä jo hurja. Etkö sinä voi yrittää saada tukea siihen Kelalta?

Sanoin sitten Kelan tädille että nyt kun terveyskeskuksetkin on ajettu alas, niin ei kai auta kuin kärvistellä. Täti sanoi että on synti ja häpiä että kun järjestelmä saatiin toimimaan, niin sitten se jo ajetaankin alas.

Siellä on niiden linnakkeiden takana myös ihan hyviä ihmisiä, mutta ei heillä ole valtaa.

Rita,

kiitos kamalasti, mutta vielä tässä on aikamoinen puserrus ennen kuin ollaan siinä pisteessä että kirja on kaupoissa.

marja-leena kirjoitti...

Ripsa, kysyit minun orkideoista. Ne ovat phalaenopsis typpiset, ns Perhoskämmekät. Ne kasvavat hyvin huoneen lämmössä.

Ripsa kirjoitti...

Marja-Leena, olen nähnyt sennimisiä täälläkin kaupoissa, mutta ilmeisesti niitä on vähän erinäköisiä, koska juuri tuonnäköisiä en ole nähnyt.

Oletko ottanut kuvat skannerilla, vai kameralla? Muistelen että sinulla on skanneri joka toimii myös kolmiulotteisten kuvien kanssa.

Pidän noista kuvista.

Leonoora kirjoitti...

Ripsa

Ilahduttava uutinen tuo kirjasi valmistuminen ja ilmestyminen!

Zemppiä siis työhösi edelleen, ja sitten kun se on ostettavissa haluan tietysti ostaa ja lukea kirjasi.

Kuinkahan monta meitä jo blogistanissa onkaan, jotka olemme samalla kun olemme pitäneet yllä omia blogejamme, myös julkaisseet tänä aikana ensimmäisen oman kirjan? Joko kustantajan kautta tai omakustanteena?

Ripsa kirjoitti...

Noora, kaiketi kirjoittaminen on kommunikointia kaikki.

Sen vuoksi kirjoittajan töitä on kaikenlaisia. Minäkin olen ollut kirjallisuuskriitikkona yli 40 vuotta, mikä on pitkä aika.

Sen lisäksi meillä on Blogistanissa paljon ihmisiä jotka puhuvat kirjoista ja aivan ilmeisesti myös lukevat niitä. Lukeminen ja kirjoittaminen kuuluvat yhteen.

Uskon että olet ilahtanut, olen minäkin sitten kun sinä julkaiset kirjan! Ellet ole jo julkaissut? Minä tunnen lyriikkaa aika huonosti, menen sillä puolella vähän niin kuin että tykkään/en tykkää enkä osaa kovin hyvin perustella.

Lisäksi juttu on niin, että kauppiaat eivät hirveästi välitä ottaa runokirjoja myyntiin. Katettahan ne etsivät, kauppiaat...Silti en ymmärrä miksi runot eivät olisi yhtä hyviä kaupiteltavia kuin proosakin.

Minä usein aloitan päiväni lukemalla runoja. Se on hyvä semmoinen alku.

Minulla ei ikinä ole ollut hirveästi kunnianhimoa, olen mieluummin tutkinut asioita, miettinyt, sitten kirjoittanut aika paljon omiani siinä ohessa.

Jos sinäkin ihmettelet että miksi minä nyt vasta julkaisen kirjan.

Ihmisessä on onneksi sisäkkäin monenlaisia maailmoita.

Anonyymi kirjoitti...

Ripsa,
Olipa hieno kirjan kansi! Kirja-ajatuksesi on mainio. Olen otettu siitä, että olisin jotenkin vaikuttanut synnytyspäätökseesi.
Suku on kumma asia. Olen yrittänyt elämäni aikana sitä arkistoida, pakata pinoihin, järjestää ja unohtaa. Mutta sitten saattaa törmätä yllättäen ihmiseen, joka kuljettaa sinut tuttuihin maisemiin ja antaa niihin omien näköhavaintojensa kautta jotain uutta ja kiehtovaa. Näin koen Ripsa sinun antaneen minulle.

Kiitos myös vinkistäsi kuunnella helteillä Bachia. Jazz-ihmisenä innostuin Jacques Loussierin Bach-tulkinnoista, vau!

Ripsa kirjoitti...

Rakas anonyymi!

Kaiketi elämän isoin rikkaus on sen tavaton monimuotoisuus. Tottakai se ulottuu sitten myös muistoihin ja ajatuksiin. Vaikka olisikin sama tausta, noin sivusta katsoen, jokainen luo siitä oman kuvansa.

Minusta on hauskaa aina tavata joku, jonka kanssa on joskus kokenut jonkun jutun yhdessä, mutta sitten jälkikäteen huomaa että on käsittänyt asian aivan toisin kuin se vieressäolija.

On kivaa kun voi verrata kokemuksia. Oma pääkin virkistyy siitä.

Helteet näyttävät olevan ohi täällä. Mutta Bach on aivan uusi löytöni monessa suhteessa. Ehkä hän on tarpeeksi selkeä, että tämmöinen varttikuuloinen saa siitä vielä selvää.

Hanhensulka kirjoitti...

Mitäpä taivaasta, sehän on kai aina auki. Mutta omaa projektia ei ole kovinkaan monella. Lämpimiä ajatuksia täältä monsuunin seasta sinulle ja projektillesi.

Ripsa kirjoitti...

Voi sinä Iso Kynä siellä dionyysisessä paratiisissasi!

Et uskokaan miten olin iloinen tästä yhtäkkisestä huomiostasi että minulla on Projekti. En ollut tajunnut miten paljon siihen liittyy, vaikka, kuten arvaat, tämä kyllä ei ollut ensimmäinen projektini.

Ensimmäinen taisi olla 14-15-vuotiaana, jolloin kirjoitin ankaran luomistulvan vallitessa novelleja. Ne ovat monissa muutoissa kadonneet.

Katsoin että sinulla on aivan upea essee taas blogissasi, ehdin aamulla lukea, mutta sulattelen sitä vielä.