1.5.11

Vappukissoja sosialistien keskellä


Puoli lasillista proseccoa saa minut hihittelemään vähän aikaa todella typerälle macho-Bondille, ne vanhat joissa oli Sean Connery ja Roger Moore eivät olleet sellaisia. Ihan niin kuin Bondin idea olisi tuottaa fantastisen isoja katastrofeja ilman, että edes juonta on kukaan viitsinyt kuvitella. Saati kirjoittaa ja miettiä.

Se oli vappuaatto. Vappuaamuna löysin toinen toistaan hilpeämpiä vappupostauksia, opin jälleen kerran että tämä on mahdollisesti ollut se alkuperäinen uuden kuninkaan juhla, näin kuvan Walpurgis Nachtista Goethen Faustin mukaan Corneliuksen kuvituksena, grafiikkaa, luin tinyurlin linkistä miten hankalaa oli Lou Reedin ja Bob Dylanin tapaaminen ja sitten myöhemmin ystävystyminen. Ystävystyminen oli hyvä juttu, koska kumpikin on niin paljon hieno muusikko. Toivon että musisoivat joskus yhdessä. Ei siitä tarvitse isoa konserttia tehdä.

Rupesi häiritsemään etten tiennyt mitään tästä Corneliuksesta. No, nimen googlaaminen ei auttanut mitään. Heitä oli hirmuinen määrä, yksi on jopa pyhimys. Oli joutunut olemaan paavina jonkun kahden merkittävämmän paavin välissä ja päässyt sitten pyhimykseksi. Sitten on muusikko Cornelius, ja vaikka keitä. Joku Cornelius sijaitsee Japanissa ja on jonkinmoinen pop-ryhmä.

Vapun kunniaksi on ehkä syytä siteerata John Barker -nimisen oppineen (googlatkaa itse jos tahdotte tietää kuka tämä Barker on!) selostusta Corneliuksesta, joka oli anarkisti tai trotskilainen. Sellainen sivuhuomautus vain ensin, että kumpikaan mainituista sosialisteista ei tarkoita pomminheittelijää. Ne ovat lisämääreitä jotka ovat tulleet joidenkin kuumapäiden mukana. Ainahan heitä täytyy olla joka paikassa. Mutta pilaavat kunnon ihmisten nimen vain, niin kuin nyt tämän Corneliuksenkin, joka siis EI ole kuvittanut Goethen Faustia:

Cornelius Castoriadis
1922-1997
Cornelius Castoriadis who died the day after Christmas 1997 was a tough and tough-minded intellectual and survivor of revolutionary politics who, more recently, gained considerable academic recognition. He was born in Constantinople and would have been part of the Greek exodus at that time of mutual ethnic cleansing between Greece and Turkey. By his own reckoning he began reading philosophy at the age of 13, an activity soon politicized by taking place under the dictatorship of General Metaxas. He became a member of the Greek Communist Party at the age of 17 but three years later, when the Party was gaining real power through its somewhat tortured relation with the mass resistance organisation EAM-ELAS, he became a Trotskyist. Another 3 years later in 1945, so the bald details go, he fled to Paris on both Fascist and Communist death lists.

Until a proper biography is written that is as far as it goes. In later years, commenting on his break with Trotskyism he talked of its misunderstanding of the nature of Communist parties with specific reference to the fact that the Greek Communist Party had gone for a coup d'etat in 1944. On a personal note, I met him very briefly in 1993 to help do an interview and then in a mad taxi dash to get him to the ICA on time for a debate. He was someone who had helped give me and many other comrades in the late 1960s the confidence to be libertarian socialists, but by 1993 I also knew many Greeks whose fathers and uncles had been murdered as communists by British-backed death squads in the period after 1945. The impression given in novels like Captain Correlli's Mandolin (based very much on the writings of British intelligence officers) had given a uniformly black picture of the communist resistance, but from the other side, Trotskyist writers had tried to rescue it from the Communist party and focussed on Aris Velouchiotis, himself finally murdered by the communists and EAM-ELAS as a mass organisation distrusted by the party for being an overhelmingly peasant organisation. I asked him about this in the taxi but he said it had all, all of it, Velouchiotis too, been Stalinist bullshit, that it was like that long before the return of the psychotic Nikos Zachariades
I do not know what then it can have meant to be a Trotskyist in 1942-5 Greece, but am sure it would have been quite possible to be on the two death-lists of both sides. In Paris he got a job as an economist with the OECD, and from then on, with a three year break and later as a psychoanalyst, always worked professionally as he put it. At the same time, despite the professional job he did not gain French citizenship until 1970, which meant that in principle he could have been deported at any time with 24 hours notice. I mention this since most Western European revolutionary socialists have not had such experience, and to forestall any jeers or sneers at this man.

Netti on hauska juttu. Ulkona on sitä paitsi nyt kylmä. Pari päivää sitten alkoi viiletä nopeasti. Nyt puhaltaa lujaa pohjoisesta, lippu kääriytyy itsensä ympärille.

Minusta on ylipäänsä mukavaa lukea Kreikan tai muunkin Euroopan sosialismin historiaa, koska en oikein usko, että aate olisi täysin kuopattu ja sitä paitsi on olemassa paljon ihmisiä, jotka olivat toisinajattelijoita n.k. reaalisosialismin aikoina. Sen puoleen moni ajattelee että se oli kenties parempi valtiojärjestelmä kuin nykyinen ihmisiä ja ihmisyyttä polkeva kapitalismi.

Toisinajattelijat ovat muutenkin olleet viime aikoina mielessäni. Heitä pitäisi olla kaikissa maissa ja heille pitäisi antaa rahaa ajatella ja kirjoittaa, tai ajatella ja maalata tai musisoida tai jotain muuta, josta syntyy uutta yhteiskuntiin. Kulttuuri kai on yhteiskunnan perusjalka?

On hyvä päivä istua ja lukea. Luen Pentti Linkolan Johdatus 90-luvun ajatteluun-opusta, joka koostuu artikkeleista. Nyökkään päätäni muistamisen merkiksi ja tajuan että olen aikoinaan lukenut kirjan tarkkaan. Nyt se piti tarkistaa, koska vaiheeksi Linkolasta keskustellaan.

Keskustelua käydään Tieteessä tapahtuu-lehdessä, joka löytyy myös netistä. Netti on hyvä juttu.

Välillä käyn katsomassa mitä rannan pajunkissoille kuuluu. Vihertyvät jo.



Sen sijaan viime lauantain pihan afrikkalaiset lapset toivat pajunkissoja, jotka eivät ole alkaneet vihertyä. Voi olla että pajunkissat tarvitsevat joka puolelta tulevaa auringonvaloa alkaessaan kukkia. No, joka tapauksessa hyönteisiäkään ei vielä ole. En ole tavannut edes pökertyneitä mehiläisiä, joita yleensä vapun tienoilla jo on. Enkä ensimmäistäkään kärpästä edes.


Joku amerikkalainen taho esitti että ensi kesästä tulee kylmä ja märkä. Minä olin ehtinyt ehdottaa jo ennen ihan samaa, mutta minulle ihmiset pudistivat päätään. Ja mikä muka niistä amerikkalaisista tekee niin viisaita?


Lidian käyttäytymisestä voi kyllä päätellä että kesä voi todella olla viileä. Hän osaa elellä sen mukaan.
Joinakin päivinä ei jaksa oikein avata edes silmiä.

Hän sanoo.

12 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

Kirjoitit: "Toisinajattelijat ovat muutenkin olleet viime aikoina mielessäni."

Jostain syystä minulla tulee nyt mieleen sanoa, että kiitos, kun olet ajatellut minuakin.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

itse asiassa toisinajattelija on hassu sana. Se edellyttäisi sitä että olisi universaali käsitys asioista, jokin yhteinen perusta.

Että sikäli termi on hassu, koska yhteiskunta on ilmiselvästi pirstaloitunut, eikä yhteisymmärrystä ole helppo löytää ihan yksinkertaisistakaan asioista.

Linkola nyt valikoitui yhdeksi koska hän kirjoitti kirjan nimeltä Toisinajattelijan päiväkirjasta. Siitä on jo aikaa. Luulen muuten että toisinajattelu on perua sosialistisista maista.

Luitko sinä kertomuksen tuosta Corneliuksesta? En ruvennut suomentamaan sitä, koska suurin osa ihmisistä lukee kumminkin englantia. Meillä ei ihan vielä olla henkensä kaupalla toisinajattelijoita. Siis tänään. Mutta on niitäkin aikoja ollut.

Anita Konkka kirjoitti...

Ninnilläkin oli vappupäivä sellainen, ettei se juurikaan viitsinyt silmiään avata, ei juossut edes ovelle vastaan, kun tulin palstatöistä iltapäivällä. Ihan kuin se olisi juhlinut vappuyönä oikein kunnolla.

Ripsa kirjoitti...

Anita,
minulla on sellainen teoria, että vaikka meidän rouva-/neitikissamme onkin leikattu ja niin muodoin ne eivät rupea mouruamaan puoliskoa itselleen, niin kyllä niillä on kevättä rinnassa aina silloin tällöin.

Voi se ehkä johtua myös valon lisääntymisestä. Meillä on jo täällä kyllä paljon valoisampaa kuin teillä siellä. Rupeaa valaistumaan jo kello neljä yöllä.

Ehkä meidän kissat vaanivat leikkihiiriään öisin kun me isännät ja emännät nukutaan?

Keiju kirjoitti...

Ripsa, kyllä Yksi Totuus on ollut voimissaan myös viime vuosikymmenten Suomessa. "Toisinajattelijoita" vain ei jahdata eikä lahdata, vaan heille viitataan kintaalla. Nykysuomalaisista toisinajattelijoista tulee syrjäytyneitä, joilla on älliä päässä ja laajuutta tietoisuudessa moninkertaisesti yhteiskunnan menestyjiin nähden. Mutta kukaan ei heitä kuuntele, paitsi toiset samanhenkiset ja samaan osaan ajautuneet. He ovat epäuskottavia luusereita, koska kuvitellaan, että jos heidän näkemyksensä oikeasti pätisivät, he olisivat yhteiskunnan menestyjiä.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

olet tietysti oikeassa tuossa mielipiteiden hegemonia-jutussa. Meillähän on lehdistö alkanut yksipuolistua nopeasti.

Kaikki maakuntalehdetkin ovat jo mauttomia ja hajuttomia. Olin Tampereella talvella ja mielestäni Aamulehtikin on muuttunut siihen suuntaan.

Tässä on todennäköisesti teollisuuspaikkakuntien kohdalla käynyt niin, että kun vanhat teollisuustyöpaikat, Tampereella esimerkiksi se keskustan iso Finlayson, menivät nurin, niin työväestö väheni huomattavasti.

Kun opiskelin siinä kaupungissa, meille tuli ylioppilasteatteriin paljon väkeä ammattiyhdistysliikkeen nuorison parista, vaikka ei meidän ohjelmistomme mitään hirveän radikaalia ollutkaan.

Mutta tulivat varmasti senkin vuoksi katsomaan esityksiä ja joskus osallistumaan niiden tekemiseenkin, että oltiin samanikäisiä. Ja meitä oli paljon.

Siis meihin ei suhtauduttu kuin herraspentuihin, vaan oikeisiin ihmisiin ja muistan että se tuntui todella hyvältä!

Mutta en muista kenenkään puhuneen luusereista, kukaan ei ollut tavallaan viivan alla tai päällä. Todennäköisesti keskiluokka oli siinä kaupungissa aika pieni.

Jos ajattelee sosialistisia toisinajattelijoita, niin he jäivät marginaaliin kun Neuvostoliitto romahti. Kyllä se näin on. Sitä varten tuossa mietinkin juuri ilmiötä sodan jälkeen koko Euroopan mitassa vähän laajemminkin.

Niinkus tiedät, sitten tuli vihreä liike. Se rupesi kuitenkin nopeasti puolueeksi mikä ehkä oli virhe. Sinänsä siis: poliittinen toiminta on yhteisen hyvän luomista kaikille ihmisille - sen ei pitäisi olla niin vaiettua kuin se nyt on.

Puolueisiin ei kuulu kovin paljon ihmisiä. Se on ehkä vastareaktio - vieläkin - vasemmistolaiselta 1970-luvulta. En tiedä miten ihmiset saataisiin tekemään yhdessä työtä ja vapaaehtoisesti. Se tuntuu kyllä tärkeältä.

Keiju kirjoitti...

Minäkin olen sitä 1980-lukulaista koulukuntaa, jolle ajatus poliittiseen puolueeseen kuulumisesta on erittäin vieras. Suhteeni mainitsemiisi vihreisiin on ehkä ollut kummallinen: aluksi kannatin heitä, koska he eivät sijoittuneet vasemmalle eivätkä oikealle, sen jälkeen pidin heistä koska itse sijoitin heidät vasemmalle, ja viime vuosina olen kritisoinut kun eivät mokomat olekaan vasemmalla.

Kyllä Tampereella työväestöä riittää, vaan ei niinkään klassista teollisuustyöväestöä. It-ohjelmoija, hoitsu ja kaupan kassamyyjä ovat palkkatyöläisiä. Se vain hämärtyy, koska työväenliikekin roikkuu edelleen paperi- ja metallityöläisissä ynnä muissa.

"Luuserin" käsite ei ollut Suomessa yleisessä käytössä ennen 1990-lukua. Englantia osattiin aiemmin, mutta käsitettä ei tarvittu ideologisessa työssä.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

joo, juuri tuota tarkoitan: kyse on identiteetistä, minkä ihminen oppii ammatin myötä. Duunari oli siis metallimies vähintään, hoitaja oli taas valkokaulustyöläinen, vaikka työ on taatusti raskasta. Kolmivuorotyötä vielä yleisesti.

Eli meidän ylioppilasteatteriin tuli nuoria duunareita, eikä meidän välillä ollut koulusta tullutta juopaa - siis silloin 1960-luvun puolivälin maissa. Muistan ajatelleeni silloin että pankkineidit ja sairaanhoitajat ovat jonkinmoista pikkuporvaristoa, mikä taas on kulttuurinen termi.

Ei luuseri-sanaa käytetty. Sitä paitsi Suomi oli miltei 100% työllistetty, eli ei sellaisia olisi mahtunut maahan olemaankaan: kaikkien työ kelpasi. Mutta ei kelpaa enää. Hauskaa että puhut ideologisesta työstä! Sitä sanaa en ole kuullut aikoihin.

Muistelen että olet suunnilleen poikani ikäinen, eli 1970-luvun puolivälin maissa syntynyt. Suomi oli vielä kasvava talous silloin.

Taloudelliseen noususuhdanteeseen, siis 1980-lukuun varsinkin, liittyi myös kulttuurin kukoistus. Se onkin sitten laskusuhdanteessa muun talouden kanssa nyt. Puhuin Tampereella jonkun teatterista pitävän ihmisen kanssa ja hän sanoi, että hankalaa on ettei pääse katsomaan teatteria kuin ennen, pitää olla liput tilattuna ajat ennen kuin on menossa jotain katsomaan.

Eli teatterit ovat ahtaalla: salit on saatava täyteen. Olisin tahtonut nähdä Eeva-Liisa Mannerista kertovan näytelmän. Luetko sinä runoja? Manner on Suomen sodanjälkeisen ajan paras runoilija minun mielestäni ja kaiken lisäksi asui Tampereella.

Keiju kirjoitti...

Olisi hurmaavan kulturellia vastata, että totta kai minä runoja luen, mutta valitettava tosiasia on, etten ole törmännyt sillä saralla mihinkään kiinnostavaan pitkään aikaan. En uuteen enkä vanhaan.

Olen syntynyt sinä vuonna, kun katuvalot sammutettiin energiansäästön tähden yöksi, eli 1974. Jostain syystä minusta vaikuttaa, etteivät nykyiset hallitukset ota energian säästämistä millään lailla tosissaan.

Energiakriisillähän muuten oli yhteys 70-luvun lopun pieneen lamaan, jonka aikana Suomessa oli – voi kamaluutta! – jopa 150 000 työtöntä. Silloin Hector lauloi "ei mittään" ja Pelle Miljoona "perkele, olen työtön".

Juu, minulta näkee ja kuulee aina yhteiskunnallisen keskustelun ilmauksia, joita muut eivät ole käyttäneet vuosiin tai vuosikymmeniin. Älä silti sano, etten elä tämän päivän maailmassa – päinvastoin, kuvittelen että muut eivät elä.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,
kaikki vain yksinkertaisesti eivät lue runoja. Siinä pitää olla jonkinmoinen rauha, halu vastaanottaa juuri jonkun tietyn runoilijan tekstiä, hiljaisuus, ei kiirettä minnekään, keskittyminen.

Raoul Palmgrenin kirja Joukkosydän puolestaan on niitä humanistis-sosialistisia kirjoja, jotka saivat minut aikoinaan miettimään mikä on yhdessäolemisen idea. Sinulla ilmeisesti on samansuuntaisesti ajattelevia kavereita. Täällä päässä Suomea ei juuri ole, ainakaan minulle, eikä paljon - varsinkin kun en ole työssä.

Siis luen ja kirjoitan. Toreilla ja turuilla puhujaksi minusta ei ole. Harvasta on.

Mutta sen olen kyllä tainnut sinullekin sanoa, että vaikka on olemassa ihmisiä jotka uskovat ihmisen kykyyn/haluun muutoksen aikaansaamiseksi, niin olen sen suhteen aika pessimistinen. Voi tietysti olla että olen elänyt liian kauan.

Anonyymi kirjoitti...

Euro valuuttana saattaa romahtaa lähivuosina Kreikan, Portugalin ja Italian ylivelkaantumisen vuoksi. Jo syksyllä 2011 on pakko tehdä jotain (esim. erottaa eurosta ongelmamaat) Espanjan joutuessa vuorostaan sijoittajien pörssikeinottelun uhriksi.

Euron kriisissä on kyse pankkien luottotappioiden siirtämisestä Euroopan veronmaksajien maksettavaksi. Suurilla pankeilla on paljon vaikutusvaltaa tiedotusvälineisiin.

http://www.thoughts.com/aabee/oikeaa-tietoa-suomesta

Ripsa kirjoitti...

Anonyymi,

analyysisi voi olla oikea tai väärä. En tiedä. Valuuttakeinottelijoita on ollut aina ja samoin epärehellisiä pankkeja.

Jos analyysisi on oikea, niin seuraava kysymys kuuluu: mitä sille voi tehdä?

Oma vastaukseni (historian valossa!): ei mitään.