24.8.11

Melkein mutta ei ihan


Olen miltei tullut takaisin. Se tarkoittaa sitä että mieli tai sielu tai miksi sitä ikinänsä kutsutaankin, on hieman jäljessä aikataulusta. Se on aivan normaalia kun tulee matkalta kotiin.

Kyseessä oli naapurimaa, jonka vallan alaisina suomalaiset olivat noin 700 vuotta. Suomi maksoi veroja, antoi sotilaita ja majoitti niitä. Suomi omaksui sen maan uskonnon, vaikka todennäköisesti uskonnon vaihtaminen ei oikeasti tapahtunut hetkessä.

Olen viimeksi asunut siellä yli 40 vuotta sitten. Silloin oli käytävä siellä töissä että saattoi opiskella talvet oman maan yliopistossa. Omassa maassa ei olisi ansainnut niin paljon, että olisi voinut opiskella kokoaikaisesti syksystä kevääseen. Paljon oli ikäisiäni, jotka jäivät siihen maahan. Syitä oli varmasti monia, mutta minulla ei ollut jäämiseen yhtäkään.

Tunsin oloni vieraaksi ja viheliäiseksi kaikin tavoin. Suomessa tunnen oloni vieraaksi ja viheliäiseksi vain joillakin tietyillä tavoilla.


Maa on hyvin monikerroksinen, oli jo silloin, mutta nyt se on sitä paljon enemmän. Se on paljon ystävällisempi nyt, kun maahanmuuttajia on paljon enemmän ja joka puolelta maailmaa. Mutta se vaikuttaa moninkertaisesti rikkaammalta kuin ennen – ja paljon rikkaammalta kuin Suomi.

Kävelin varmasti kymmeniä kilometrejä. Selkä on vieläkin kipeä. Katselin kaupunkia kuin turisti, vaikka tiesinkin aivan tarkkaan missä olin milloinkin. Kaupunki oli painanut aivoihini kartan, joka omituista kyllä ei ole kulunut pois. Se ehkä johtuu siitä, että siellä ymmärsin ensimmäistä kertaa, nuorena, että maailman laki on syödä tai tulla syödyksi.


Totta kai, minun on täytynyt olla aika lailla turvassa omassa maassani, että tajusin sen vasta siellä. Kummallisinta siinä on se, että Ruotsissa ei ole ollut sotia eikä sen vammauttamia ihmisiä sukupolvien ajoilta, niin kuin Suomessa oli ollut. Olisi voinut kuvitella että Suomi on tyly ja raaka. Mutta se tuntuu olevan sitä vasta nyt. Nyt vasta eletään keskiluokan ja yläluokan irtioton aikaa tavallisesta kansasta, joka joutuu entisten sukupolvien tapaan sinnittelemään.

Ehkä tylyyteen, välinpitämättömyyteen ja muuhun huonoon käytökseen tarvitaan yksinkertaisesti hyvintoimeentulevia ylempiä luokkia. Vai mikä sitten Suomessa on muuttanut ilmapiirin niin oudoksi?




Ruotsissa siihen ei tunnu olevan jostain syystä enää tarvetta. Kai siellä rikkaita yläluokkia silti on? Tai ainakaan se ei paistanut ihmisten kasvoilta, pahanilkisyys tai vihamielisyys. Sen lisäksi kaupunki oli hienosti hoidettu, missään ei näkynyt lasinsirpaleita, autoilijat antoivat kävelijöille ja pyöräilijöille tasaveroiset oikeuden liikenteessä – lakihan meillä on sama, mutta vain Ruotsissa noudatetaan liikennesääntöjä. Olo oli ja pysyi rentona. Ei tarvinnut pelätä.

Tämä väliaika, 40 vuotta, teki sen että unohdin ruotsin kielen. En osaa enää puhua sitä. Englantiin vastataan puhumalla joko ruotsia tai suomea. Päädyin siis puhumaan kolmea kieltä sekaisin ja ihmiset hymyilivät. Hymyssä ei kertaakaan ollut mitään pahansuopaa. Paljon oli siis muuttunut 40 vuodessa: suomalaiseen ei enää suhtauduttu nurjasti. En kyllä ikinä ymmärtänyt miksi suomalaisiin kesätyöläisiin piti suhtautua nurjasti ennenkään, olisi luullut että meistä oli apua.

Yhtenä päivänä tulin majapaikkaan ja väitin kivenkovaan, että jazzlaulajatar Monica Zetterlund oli suomalainen. Emäntäni sanoi että eikä ole. No, en ollut kovin kaukana arvailustani, koska hän oli Värmlandista. Sieltä muuttivat ensimmäiset suomalaissiirtolaiset Amerikkaan. USA olisi varmasti aivan erilainen maa, jos Monica Zetterlund olisi muuttanut sinne.

Yhden siirtolaisen väitetään olleen mukana kirjoittamassa USA:n perustuslakia, joka tuli voimaan 1776. En muista mikä hänen nimensä oli, ehkä John Morton. Siitä olisi jotenkin johdettavissa itäsuomalainen sukunimi.

Joka tapauksessa kun USA:n perustuslain perustamisesta tuli kuluneeksi 200 vuotta, Ruotsin kuningas ja kuningatar olivat muuraamassa jotakin perustuskiveä Delawaren siirtokunnassa. Sen on täytynyt olla muistomerkki.

Mutta sekä suomalaiset että ruotsalaiset tulivat hyvin toimeen intiaanien kanssa. Heidän kanssaan tehtiin yhteistyötä, otettiin ja annettiin. Semmoistakin on väitetty, että suomalaiset olisivat opettaneet heille hirsitalon rakentamisen.



17 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

John Mortonpa hyvinkin.

Jostain syystä olen jo kauan ollut hieman Ruotsi-fani. En edes ole ainoa tuntemani sellainen (ja ei, en vieläkään ole lukenut sitä Miika Nousiaisen kirjaa). Tosin kävin Ruotsissa ensimmäisen kerran vasta 1979, enkä silloinkaan muista tavanneeni kuin suomalaisia. Nyt, kun tuumailen asiaa, ei Ruotsi-ihailuni johdu tapaamistani ruotsalaisista ihmisistä, vaan – hämmentävää kyllä Suomessa ylläpidettyjä stereotypioita ajatellen – ruotsalaisesta tyylitajusta.

Heli kirjoitti...

On tuo kyllä mielenkiintoista, jos kokemuksesi on yhtään yleistettävissä, eli että kaikki onnistuvat Ruotsissa yhä elämään suht siististi sopusoinnussa. Vaikka nostihan sielläkin päätään tämä Ruotsindemokraattien puolue ja Rinkebyssä oli mellakkansa.

Mutta jotenkin nuo ovat hieman eri asioita kuin tuo armottomuus ja tylyys, josta mainitset. Suomi tietysti on jahdannut kilpailukykyä jahtaamasta päästyään, ja ilmeisesti hyödyntää tällä hetkellä siirtotyövoimaa samaan tapaan kuin Ruotsi sinun opiskeluvuosinasi. Ja sitten tietysti se, että Ruotsi ei liittynyt euro-kuraan, ja aivan toisin kuin sille ennustettiin, sen taloudella on mennyt yhtä hyvin tai paremmin kuin Suomella myös kruunun kanssa. Siinäkin tuo taloustietämys totisesti näkyy.

Mutta siirtolaisuus on ehkä sittenkin ilmiö, jota on jossakin aina, tietyssä mitassa. Pohjolalle se on, Ruotsillekin, vielä aika uutta, koska sitä on esiintynyt vaikkapa USA:an verraten hyvin vähän aikaa. USA:ssa se tuntuu rakentaneen tämän iloisen hyväksyvän asenteen ja hymyn kaikkia kohtaan. Asenteen, minkä suomalaiset mielellään mainitsevat pinnallisuutena. Sepä onkin kysymys, onko parempi olla pinnallisesti ystävällinen kuin syvällisesti ja kauan jurnuttava, ehkä joskus sitten vihdoin myötämielinen, mutta lujasti. Ja varsinkin, kumman kannalta parempi, siirtolaisen vai kanta-asukkaan.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,
no en minäkään ole lukenut Miika Nousiaisen kirjaa. Se pitää googlata ja katsoa että mistäs hän kirjoittaa. Kirjoja muuten julkaistaan tässä maassa niin hirveästi, että kukaan ei mitenkään ehdi olla perillä kaikesta, edes hyvästä, eli täten annettakoon anteeksi etten ole lukenut. Vai?

Minä en ole ikinä tutustunut ensimmäiseenkään riikinruotsalaiseen ihmiseen. Kaikki ovat olleet maahanmuuttajia. Mutta ehkä ne luokkakaverini, jotka jäivät Ruotsiin, ovat jo tutustuneet.

Siis ainakin pinnalta katsoen olet täysin oikeassa: ruotsalaiset ovat tyylitietoista väkeä. Suunnittelevat kauniita kaupunkeja ja maahanmuuttajat sitten rakentavat ne. Todennäköisesti. Minulla ei ole tilastoja asiasta.

Heli,

keskustelin luokkakaverini kanssa ruotsidemokraateista. Hänen mielestään se äänekäs porukka ei ollut yhtä vaarallinen demokratialle kuin Suomen populistit, jotka eivät ole yhden asian liikkeen edustajia.

Tämä ehkä viittaa siihen, että Suomessa on enemmän tyytymättömyyttä kuin Ruotsissa.

Yksi koulukaverini opiskeli Tukholmassa lääkäriksi. Kun kerroin hänelle miten yliolkaista ja halveksivaa käytöstä kohtasin Ruotsissa yleensä ja Tukholmassa erikseen, hän puhui ruotsalaisten goldfish-syndroomasta. Se ei ihan käänny suomeksi, koska kultakala ja kylmäkala ovat niin lähellä toisiaan englanniksi. Tai siis englantia suomalaisittain äännettynä.

Nyt maassa on paljon siirtolaisia, Suomeen verrattuna huimat määrät. Kieliä taitaa olla mahdoton enää edes laskea. Aika oli liian lyhyt että olisin voinut joltakulta kysyä miten menee. En tosin tavannut yhtäkään ruotsalaista jolta olisin voinut asiaa kysyä.

Suomen siirtotyöl- eiku maahanmuuttajat ovat aika suurelta osin pakolaisia, eli heitä on vähemmän. Vaikea sanoa voiko heitä ajatella n.k. paskaduunien tekijöiksi. Ei kai bussinkuljettaja ole sellainen? Tai sairaanhoitaja tai siivooja? Hmm, onko ylipäänsä paskaduunia olemassa?

Oikeastaan USA perustuu monikulttuurisuudelle. Siitähän se on lähtenyt. Intiaanit yritettiin tappaa valkoihoisten tieltä, mutta siinä ei ihan onnistuttu. Sitten tuotiin mustia ihmisiä Afrikasta orjiksi. Ja kaiken aikaa maahan on tullut väkeä joka puolelta maailmaa.

Sitä ei voi oikein verrata Ruotsiin, jossa oli alunperin saamelaisia ja vasta sitten pohjois-germaaninen heimonsirpale, loppu porukasta on voinut olla vaikka joitain uralilaisia. Asiasta, siis Pohjolan asumisen leviämisestä, väitellään ainakin tässä maassa edelleen.

Kyllä minä tunsin kaduilla oloni rennoksi ja mukavaksi. Ei tarvinnut pelätä autoja, ei ketään ihmisiäkään. Jos vaikka hymyt olivat kohteliaisuus, niin tuntui paremmalta kuin suomalainen yrmeys.

Ruotsia pitäisi kyllä tutkia, jos meille on tulossa enemmän maahanmuuttajia. Ne Göteborgin ja Rinkebyn mellakat johtuivat ilman muuta jostakin. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä Ruotsi oikeastaan nyt on, kuulin väitöksen että tämä mikään kansankoti ole, useasta suusta. Mutta kun kysyin että mikä sitten, niin vastausta olikin vaikeampi antaa.

Oletan että jonkinmoinen muutos siellä on käynnissä. Hurraisin sille ensimmäiselle riikinruotsalaiselle yläluokan jäsenelle, joka olisi opetellut suomen kielen ja tehnyt sen jälkeen Suomeen matkan - suomeksi!

-rh kirjoitti...

Jag kände mig där älskad, jag fanns, lika som i mitt hem, med mina vänner. ... vielä enemmänkin. Sodat keskiaikana kestvät vuosisatoja. Tuo kansa väsyi, yhnäisyyden kerran löydyttyä, sotiin ennen muita.

Ripsa kirjoitti...

Hur gammal var du när du bosatt där? Det kan göra mycket, hur du var träffats!

Ei, eivät minunkaan nuoruuteni Tukholman päivät olleet pelkkää kaameutta. Ja kaupunki on kaunis. Mutta ruotsalaiset eivät tahtoneet minun ystävikseni, sen sijaan invandrarna olivat itsestään selvästi niitä joiden kanssa kuljettiin.

Hmm. Eikös Ruotsi piilotellut Suomen selän takana aika usein, konfliktien aikaan? Njah, ei meidän tarvitse tähän politiikkaa sen enempää sekoittaa.

-rh kirjoitti...

Tjaa, voi se aivan hyvin olla jotain noistakin vaikeista ajoista, sillä elämme yhä valheessa: ei uskoisi, mutta niin on.
Ruotsi välitti, kun Suomi piilotteli natsien selän takana.
Tukholmassa tarkkaan 70v. sitten käytiin erillisiä, natseilta salattuja rauhanneuvotteluja Suomen sekä liittoutuneiden väillä. Suomelle tarjottiin liittoutuneiden takaamana NL:n taholta ennen talvisotaa edeltäneitä rajoja.
Tarkoitus oli murtaa natsien koko Euroopan halkonut rintamalinja - mutta päinvastoin natsi-Saksa hirmustui päästyään selville näistä suunnitelmista, ja lujitti otettaan Suomen huosuunsa paskoneesta valtiojohdosta.
Ruotsi vältti useaan otteeseen, ja yritti auttaa naapurin irti hirmuhallinnon lakeijana toimimisesta.
Tabu, ja tätähän on yritetty vesittää kaivamalla esille yksittäisten ruotsalaisen natsiyhteyksiä.
Oli niitä, mutta ne eivät mitenkään trivialisoi sitä, mistä Suomi kieltäytyy.

"Hur gammal var du när du bosatt där? "

Tyvärr minns jag inte riktigt allt, precis vad har haft min egen historia med Sverige.
En förklarande faktor, därför att jag var anpassade där, kan vissa vara min biologiska anor på finsk-svenska kusten.

Ripsa kirjoitti...

-rh, nyt laukaisit sellaisen kiekon, että maalivahti puhaltaa pilliin.

Mihin sinä perustat sen, että Ruotsi tarjosi apua? Tulihan sitä, meillä on tuossa vieressä Tiklas-puistossa muistomerkki sille, siis jäätielle Uumajaan, mutta sitä kautta tuli vain aineellista apua, ei muuta. Siis jatkosodan aikana.

Ennen talvisotaa Suomi yritti saada Ruotsia muodostamaan itsensä kanssa puolustusliiton, mutta kyllä se oli Ruotsi joka siitä kieltäytyi. Sodan tulemisen tajusivat Suomen hallitusherrat varmaan kaikki. Sen sijaan tavalliset ihmiset tuskin tiesivät siitä.

Talvisodassa oli joitakin ruotsalaisia vapaaehtoisia, mutta käsittääkseni vähemmän kuin sisällissodassa valkoisten puolella.

Voi olla että kaikkia salaisia pöytäkirjoja ei ole vieläkään avattu, en tiedä. Käsittääkseni esim. Urho Kekkosen arkistot eivät kaikki ole julkisia, ja hän sentään oli hallituksessa jo muistaakseni ainakin 1939, mikä on kyllä tarkistettava. Ainakin silloin vallassa oli punamulta.

Olen kuunnellut lapsena sodan käyneiden miesten juttuja takkatulen ääressä. Ei se ollut mitään hurahtanutta porukkaa.

Va sa du? Du har levat kanske här i Österbotten? Inte i Sverige? Det e en annan sak. Riksvenskor har en egen kingdom. Och en kung. Vi kan inte jämförä de sakena. Eller menar du du var barn när du varit i Sverige?

-rh kirjoitti...

Bilogiska anor kan vara en, en del av hela konstruktion i minne, i menne.

Risto Ryti väitti radiopuheessaan 26.6.1941 rauhaa rakastavan kansamme joutuneen jälleen ikiaikaisen vihollisen raa’an hyökkäyksen kohteeksi. Rytin mukaan Suomella oli kuitenkin rinnallaan "Suur-Saksan", kuten hän natseja kutsui, valtakunnan sotavoimat ”nerokkaan johtajansa valtakunnankansleri Hitlerin komennossa.”

Presidentti Risto Rytin mielestä Adolf Hitler oli "lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen."

Aatulla oli vain päällään "kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maski" (Risto Ryti päiväkirjassaan 4.6.1942).

Ps.
Tieto ko. rauhannevotteluista Tukholmassa elokuussa 1941 oli asiakirjana hävittämiseltä suojassa ja tallessa ruotsalaisessa
arkistossa (kats. Jokisipilä, s. 160-170, 2004), kuten mm. Mannerheimin S-32-kansio, joka, kun luovutettiin takaisin Suomeen vuonna 2001, jemmattiin pian uudelleen.
Miksi?
Koska elämme valheessa.

Ripsa kirjoitti...

-rh,
olen varmaan kuullut sen puheen vaikka kuinka monta kertaa. En ole ikinä lukenut siihen jotain semmoista kuin sota "natsi-toveriemme kanssa", vaan pitänyt sitä osana aikakauden fraseologiaa, oikeistolaista kyllä, mutta Rydin kohdalla varmaan myös pragmaattista.

En ole ikinä uskonut että liittoutuminen Hitlerin Saksan kanssa oli ikinä muuta kuin pakko. Käsittääkseni Molotov-Ribbentrof-sopimus lupasi Suomen Neuvostoliiton etupiiriin.

Ruotsin junat kolkuttivat Kiirunasta kohti etelää täynnä rautamalmia. Suomen Petsamon kaivoksia tavoittelivat Saksa, Englanti ja Neuvostoliitto ainakin. Kai niilläkin sitten oli jotain arvoa.

En ole lukenut Jokisipilän kirjaa. Niin kuin sanoin, niin mitään ihkauutta en ole lukenut, viimeksi varmaan kokonaisesitystä Suomen historiasti englanniksi, josta tarkistelin niitä rintamalinjoja kun olin kirjeenvaihdossa Ameriikan ystävien kanssa.

Voit olla oikeassa siinä, että sodanaikaista materiaalia pidetään pimennossa aivan suotta. Ei vaikuta siltä, että Saksasta lähtisi uudelleen maailmanpalo.

Suomi on ollut niin monta kertaa historiansa aikana taistelutantereena, että kuvittelisin Suomen johdon yrittäneen välttää sitä tilannetta jälleen kerran. Olen myös lukenut jonkun väittäneen että Suomen hallitus oli pimennossa ja pussissa, eli enemmän tai vähemmän armeijan taskussa.

Kuinka paljon nämä ovat huhuja ja kuinka paljon tietoon perustuvia, en tiedä. Isäni oli historianopettaja ja muistan keskustelleeni ihan pentuna jo noista sota-asioista. Tottakai on hyvä että sodasta ja sen syistä keskustellaan että demokraattisessa valtiossa tulevaisuudessa osataan tehdä oikeita päätöksiä.

Joo, kyllä kansalaisuus, jonkun maan hyvän meiningin tuntemus on tärkeä asia, vaikka se olisi vain mielen luoma juttu.

-rh kirjoitti...

"En ole ikinä uskonut että liittoutuminen Hitlerin Saksan kanssa oli ikinä muuta kuin pakko. Käsittääkseni Molotov-Ribbentrof-sopimus lupasi Suomen Neuvostoliiton etupiiriin."

Btw, tähänkin liittyy sellaista, mitä ei haluta täysin tiedostaa, siis tabua; Suojeluskuntien esikuntapäällikkö kenraali Ilmari A-E Martolan mukaan Suomi hakeutui itse natsiyhteistyöhön selkeästi ennen useissa "virallisissa lähteissä" esitettyjä saaganoamaisia tietoja ajankohdista;
NL:n tiedestelu havaitsi tämän, ja natsi-Saksan reaktioita testattiin tuolla vanhalla - uudella rauhanpopimuksella jo mitätöidyllä - baktilla.
Koska näytti, ettei Suomi arvostanut rauhaa.
Hitler taas käänsi asian edukseen, ja pelotteli Suomea NL:n uhalla. Menestyksellä, se sai julistaa Suomen nimissä sodan NL:lle.
Jostain syystä NL reagoi vasta sen jälkeen näiden sotakiihkoisten aseveli-akselivaltojen järjestelmälliseen hyökkäyssodan valmisteluun.

En tuota ihmettele yhtään, että Ruotsi ei hallunmut puolustusliittoon Suomen kaltaisen maan kanssa.
Fasismi teki täällä tuloaan pitkin 30-lukua melkein tasajalkaa natsi-Saksan kanssa.
Uskon itse Paasikiveen, että talvisodan taustalla vaikuttivat intressipiirit, jotka sopimisen asemesta halusivat sodan, ja ne halusivat vielä kostosodankin.

Sota on muinaisen maailman jäänne - nykyihmisen sielu ei siitä kostu enää mitään.
Mutta viime vuosisadan raakalaismaisuuksien henkiset jäljet sitten senkin edestä ovat tiellämme vastassa.

Ripsa kirjoitti...

-rh,
tottavie, sodat toivottaisin todella muinaiseen maailmaan, mutta ei se siltä näytä/vaikuta.

Yritin sanoa, että tuskin Suomella oli paljoakaan sanomista, pienellä täivaltiolla pohjoisessa, kuten Hitler Suomea nimitti. Se oli joutunut suursodassa suurvaltojen pelinappulaksi.

Se käsitys minulla on edelleen, myös EU-Suomessa. Tuskin Suomesta suurvaltaa on tulossa - ja hyvä on jos ei ole.

Nuo joihin viittaat, AKS ja Lapuan liike, olivat kumminkin pienen porukan häiriköintiä, mutta niiden olemassaoloon vaikutti rinnan röyhistely, kun Suomesta oli tullut "vapaa" demokratia. Vastavoimia ei ollut koska Suomessa olivat voimassa kommunistilait. Jotka puolestaan johtuivat punaisten häviöstä sisällissodassa.

On paljon mahdollista että Paasikivi on ollut reaalipoliitikko, koska hän oli ollut jo muinaisen senaatin edustajistossa. En näe mitään syytä epäillä sitä. Mannerheim taas, ammattisotilas, jolla oli kenties omia intressejä, en tiedä.

Ahaa, ajattelet ehkä Ruotsia jo tuolloin kansankotina, paikkana jossa sosiaalidemokratia vallitsi lempeästi. Mutta vielä 1960-luvullakin Ruotsi oli kyllä selvästi luokkayhteiskunta, paljon jyrkemmin kuin Suomi samaan aikaan.

-rh kirjoitti...

Valistuneisuus nimenomaan edellyttää luokkayhteiskuntaa, ja taas ei välttämättä lainkaan yhteiskunnallista taloudellis-sosiaalista eriarvoisuutta.

Ripsa kirjoitti...

Uusi puhallus pilliin!

Ei voi olla takloudellis-sosiaalista tasa-arvoa ilman yhteiskuntaluokkia. Meillä ovat yhteiskuntaluokat ja pitävät pintansa, vaikka niiden painoarvo muuttuu silloin tällöin. Nyt vasta Suomella alkaa olla esim. keskiluokka, jota finanssipiirien mielestä ei saa suututtaa.

Ne taas jotka ovat suutuksissaan, ovat jo valmiiksi vailla mitään finansseja. Jo kolmannessa polvessa. Luepas tuo Luokkamatka hyvinvointiyhteiskunnassa (Katriina Järvinen ja Laura Kolbe), minusta siinä asia käy ilmi harvinaisen selvästi.

Todennäköisesti maailmasta ei löydy yhteiskuntaa ilman yhteiskuntaluokkia. Eikä löydy yhteiskuntia, joissa alemmat luokat eivät olisi selvästi ylimpiä köyhempiä. Se vaikuttaa yhteiskuntarauhaan. Sotaa voidaan käydä omia kansalaisia tai vieraita vastaan.

Löysin nipun todisteita siitä, että Ruotsi on rikkaampi kuin Suomi. Kyse on todennäköisesti edelleen Kiirunan malmista. Niillä on varaa siirtää kokonainen kaupunki, ettei työmatkasta tule liian pitkä...

-rh kirjoitti...

"Ei voi olla taloudellis-sosiaalista tasa-arvoa ilman yhteiskuntaluokkia."

Siis, näinhän sanoivat tietyt pikkuporvaripiirit mm., kun Ulf Sundqvist & co kehittivät Suomen peruskoulun mallia, mutta se toimi.
Huolimatta mistä tahansa aristokratiasta, vaikka se toisella tasolla voisi olla välttämätöntä, kaikille ihmisille voidaan antaa hyvät lähtökohdat, ts. vapaus johkin. Mutta on hyvä muistaa, että Marx ei kirjoittanut vulgääri-marxilaisia teesejä "sivistyksen sosialisoinnista".

Taas jaetteva taloudellinen varallisuus; sen määrä on jo kauan sitten ylittänyt kestävän tason ja tarvehierarkioiden optimoiduimmatkin mallit, ja johti sen kaltaisiin materialistisen hyvin voinnin pahoinvointiin, jota
jo Rudolf Steiner ennakoi, sen syistä käsin, ja myöhemmin mm. Wittgenstein analysoi.
Kansanperinteessä se sanottiin lyhemmin: huoleton on hevoseton mies.

Ripsa kirjoitti...

"Valistuneisuus nimenomaan edellyttää luokkayhteiskuntaa, ja taas ei välttämättä lainkaan yhteiskunnallista taloudellis-sosiaalista eriarvoisuutta."

Ja sitten minä vastasin väärin. Oikosulku. Lauseesi oli niin perinjuurin umpikierosti aseteltu, että kun juuri pääsin lääkäriltä ja kuulin että todennäköisesti olen elävien kirjoissa vähän kauemmin kuin olin olettanut, olen vähän sekopäinen. Lukutaito jäi tielle.

Tulee mieleen yksi henkilö, eikä se ole Rudolf Steiner, jonka antroposofia ei vedä minua puoleensa millään argumenteilla. Vaan suomalainen Yrjö Kallinen. Olen kuullut että siinä oli korkeamoraalinen ihminen.

Hän puhui valistuksen puolesta. Mikähän nimi sille nyt pitäisi antaa, kansanvalistus/-sivistysaate vai mikä. Se käsitys minulle on jäänyt että sillä hän tähtäsi siihen, että mahdollisimman monet yhteiskuntaluokat pääsevät osallisiksi sivistyksestä. Oppivat ajattelemaan itse.

Peruskoulu tuli paljon myöhemmin. Kallinen oli myös sosiaalidemokraatti. Ja puhujana hyvin vetävä henkilö, mikäli olen oikein kuullut. Siis itse ihmistä en ole tavannut tietenkään.

Tämä on nyt kimurantti kysymys tämä luokkakysymys. Tuntuu siltä että sosialistit olivat sitä mieltä että nimenomaisesti opiskelemalla ja ajattelemalla luokka tavallaan menettää merkityksensä ja ihminen voi sitten sanoa syntyperästä riippumatta että "valtio olemme me" tarkoittamalla kanssasisariaan ja veljiään.

Mutta ei ole olemassa yhteiskuntaa, jossa ei olisi valtaapitäviä. Ilmeisesti niitä ei ole ollut koskaan edes etelämeren paratiisisaarilla, vaikka Margaret Mead ajatteli löytäneensä tasa-arvoisen yhteisön (sekä mies-nais että muutenkin vallan suhteen).

Nyt sinä pääsit pyörittämään minua. Itse pääsit juuri sanomasta että yhteiskuntaluokkia on aina.

Luulen että meidän täytyy ruveta miettimään asiaa niin, että entäs jos luokkia ei olisi? Entäs jos jotenkin päästäisiin siitä "väistämättömyydestä" että laumaeläimet, kuten ihmiset tarvitsevat aina johtajan? Entäs jos opeteltaisiin siihen, että valtaan ei ylipäänsä kuulu pakkoa, ei minkäänlaista? Mitäs me silloin vallalla ylipäänsä tehtäisiin!

Minä olen kyllä kasvatusoptimisti.

Mutta viittasit toiseen asiaan ja se on tuo luonnovarojen loppuminen, kun nyt etenkin länsimaissa tuhlataan niitä surutta. Maailmassa tuotetaan liikaa ruokaa, liikaa noin miljardille, ja se ruoka tuhotaan. Se pitäisi antaa sille miljardille joka nyt kärsii nälkää. (Näin sanottiin eilen radiossa!)

Siinähän on maapallon tasa-arvon ydin. Nälkäinen ei kykene ajattelemaan muuta kuin seuraavaa puurolautasta. Mutta heti kun nälkäinen pääsisi nälästään, hänet pitäisi panna kouluun.

-rh kirjoitti...

Tämähän on kuin sen Länsiväylän valokuvaaja-naisen lause Barona-areenalla, väliajalla Dalain puhuessa, että niinkuin verensokerin vähyys estää ajatuksia syventymästä.
Varmaan niin tekee. Ja mä kysyin: "Meenkö, ja haen sulle kahvia ja leipää tuolta kutsuvieraiden pöydästä?"
Toinen tapa oli lopettaa filosofointi sillä erää.

Kallinen (ja mm. Feire) olivat varsin oikeassa myöhemmin syntyneen kognitioteorian mukaan prosessista, jossa luku- ja kirjoitustaito, niiden kehittäminen, ovat perusvälineitä (itse)tietoiseksi tulemisessa.
Jos nyt vittaan tuonne debaatin alkuun, missä mainitaan isänmaani vienti natsien kelkkaan, jossa se pahimillaan tukensa kautta vuosilla pidensi tuon hirmuhallinnon elinkaarta.
Niin läpinäkyvää kuin se olikin, ihan maatiaisilla silmillä, ihmetellä täytyy, miten ne, jotka olivat "oppineet ajattelemaan itse", menivät sotaan mukaan:
murhasivat Hitlerin julistamassa sodassa, vaikka oma ohimo oli lähimpänä.
Kallista kuunteli myös faijani, ja jotain todella tuosta sodasta jonne oli soitellen lähdetty, siinä prosessoitiin 1950-luvulla.

Ripsa kirjoitti...

Niin minunkin isäni, kuunteli Kallista nimittäin. Se kirjoitti sodan aikana ittensä ylioppilaaksi ja pääsi opiskelemaan vasta 1944. Ei joutunut Lapin sotaan.

Se ikäpolvi on kyllä kaikin puolin omituinen sekoitus eri filosofioita.

Juu, ei tämä nyt minusta kelpaa edes Länsiväylälle, jota lehteä olen muutaman kerran selaillut. Minua kyllä kutkuttaisi tietää miten kävi, haitko kahvia ja pullaa? Mulla kanssa verensokeri heittelehtii, mutta kahvi ja pulla on kielletty. Olen lukenut buddhalaisia tekstejä, mutta en pidä väenkokouksista.

Olisipa viime sotien ajan käsittely yhtä yksinkertaista. Voitais vain pitää päänsärkymme ja lopettaa asian pohtiminen. Suomi on piru vie kumminkin maksanut kaikki sotavelkansa, jopa Ameriikalle!

En suostu olemaan syyllinen mihinkään. Nih. Kohta pitää syödä.