15.2.12

Vasten lumimyrskyä



Keskipäivällä kuuntelen uutiset. Ei siellä sitten säätiedotuksesta puhuttu juuri puhjenneesta lumimyrskystä.

Kun kävelin äidin ja lapsen rinnalla, lapsi pulkassa, ja minulla kävelysauvat, että pysyisin pystyssä eikä raaka ilma repisi polvea, lonkkaa, niskaa, kylkiluita, niin suojatien kohdassa oli pysähtyminen.

Sataman suunnasta tuli solkenaan autoja. Ehkä sieltä on tullut laiva, en minä tunne meriliikennettä, olen maakrapu. Ne autot eivät tienneet, mikä on suojatien merkki. Minun oli lopulta nostettava sauvat eteen, että liikenne pysähtyisi.

Autojen pysähtyminen viittaa siihen, että autot oikeasti tiesivät mikä on suojatie. Kukaan ei soittanut torvea eikä näyttänyt kansainvälisiä käsimerkkejä. Kiirus niillä kyllä oli. Kun seisoin vielä puolittain ajotiellä (ja minulla roikkui heijasti alhaalla repussa), yksi iso maastoauto ajoi takaani pitkiä takinhelmoja lipoen, mutta oli mentävä eteenpäin, koska äiti ja lapsi olivat joutuneet pysähtymään taas. Toisella kaistalla oli autoja niin kauas kuin näki ja ne olivat ilmeisesti menossa laivalle.

Olen kertonut kaupungin asemakaavaihmisille, että kaupunki on epäviihtyisä, koska se antaa kaikille autoille, myös isoille rekoille, oikeuden ajaa kaupungin läpi satamaan. Koko matkalta siinä asuu ihmisiä, niin kuin äitejä ja pieniä lapsia.


Jouduin ajamaan itse autoa työn vuoksi vuosikaudet. Taisi sitä kertyä yli 15 vuotta, en muista enää. En pitänyt yhdestäkään ajokilometristä. Minusta autojen ajaminen pitää antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Ainakaan minä en luottanut itseeni saati vastaantulijoihin tippaakaan.

Yksityisautoilu pitää kieltää ja kuluneet tiet on annettava halvalla polttoaineella (mikä vika oli häkäpöntöissä, minä vain kysyn?) linja-autojen, traktoreiden ja taksien käytettäväksi.

Silloin liikenteeseen mahtuvat äidit ja lapset eikä heidän tarvitse aina pelätä kuolemaa. En väitä että sitä tarvitsisi kenenkään erityisesti pelätä, mutta kun ovat vielä niin nuoria. Käy sääliksi. Pulkassa istuva lapsi sai kaikki myrkyt keuhkoihinsa ja sitä tietä koko kroppaansa ja mitä tapahtuu silloin kasvamiselle?

Olen kuullut jatkuvasti, oikeasti kyllästymiseen asti, herra insinöörien nauravan ja sanovan että vanharouva ei taida oikein ymmärtää nykyaikaa. Kun ilmoitan että tässä maassa on demokratia ja sen on perustuttava tasa-arvolle, joka nyt ei vallitse, vaan äidit ja lapset ovat kuolemanvaarassa, herra virkamies lopettaa hymyilyn ja sanoo ankarasti: eipäs nyt liioitella.


En suosittele tähän kaupunkiin muuttamista kellekään. Tämä on tunkkainen ja vaarallinen. Virkamies väitti että hän ei tiennyt mikä on saasteindeksi. Tuttu arkkitehti kertoi sitten että kaupunki on per asukas eniten autoistunut paikka Suomessa. Saastekäyrät ovat ehkä salaista tietoa.

Arkkitehdin kanssa puhuin muutama vuosi sitten. Sen jälkeen on rakennettu jo toinen kaupungin läpi kulkeva valtaväylä. Täällä hallitsevat dinosaurukset.

Menneisyyden olioilla on aika vähän mitään tekemistä sen kanssa, miten ihmiset saadaan voimaan hyvin. Ne oliot vain kohauttavat olkapäitään, kun niille sanoo että terveyskeskuksetkin on jo ajettu alas, eikä yksityissektorikaan saa enää lääkäreitä.

Lääkärithän ovat rikkaita ihmisiä. He pitävät huolta siitä, että saavat valita parhaan mahdollisen paikan jossa tehdä työtä ja asua. Tämä kaupunki ei heille kelpaa.

Lääkäreitä ei juuri enää olekaan, mutta pystyn edelleen kävelemään. Käveleminen on hyvä asia, koska kävellessä aivot tekevät työtä aivan omia aikojaan, tuulettuvat, tulee paljon hyviä unia.

Paikat vaikuttavat meihin. Ihminen tarvitsee asumaansa paikkaan paikan hengen. Hän on mieluusti sitä itse rakentamassa, jos hänen annetaan. Rumuutta vastaan vain ei näytä pääsevän pakoon. Eihän tämä ole ainut ruma kaupunki.


Runoilija puhuu kävelemisestä:

Tuhatjalkainen, miten kävelet?
Kuinka selittäisin, se on monimutkaista.
Katso, olen menossa,
siirrän jalkaa.
On tavoite, ohjelma,
viestinnän piiri ja säätö,
automaattinen servojärjestelmä.
Nostan ja lasken.
(Väinö Kirstinä: Elämä ilman sijaista. Tammi 1977)


12 kommenttia:

meri kirjoitti...

ripsa

aina vain enemmän tykkään tästä blogipohjasta. kirkas ja valoisa.

mutta siitä joukkoliikenteestä:

helsingin länsiväylän bussikaista vetää hyvin aamuruuhkan jälkiaallossa. ruoholahdessa parkkeeraan auton itämerenkadulle. kiiltävä oranssinen odottelee jo; hyvä väri ulkoa ja sisältä. jokaisella penkillä on yksi matkustaja, ajaudun päätyyn, invalidi- ja vanhuspaikalle tietenkin. seuraavalla pysäkillä nuori reppukaveri istuu hänkin näille paikoille. ulkomaalainenko, joka ei osaa lukea suomea.

olen matkalla vuosaareen. tavoitteena on ajaa suomen ainoa metrolinja päästä päähän. pysäkkien väliset ajat on merkitty kutsuvasti 1 minuutti, 2 minuuttia, 3 minuuttia jne. kuulutukset toimivat hienosti kolmekielisesti.

maan päällä junasta on hauska katsoa maisemia. rastilassa vasemmalla on soma pieni hiekkaranta lapsille. oikealla on erikoisia reiällisiä katuvalopylväitä. tyylikkään muotoilun takana on tarina:

ne ovat kunnianosoitus suomalaisen ilmapuolustuksen sinnikkyydelle ja neuvokkuudelle, viite halkopinoista, joita poltettiin kaukana kaupungista eli vuosaaressa viholliskoneiden harhaan johtamiseksi.

aurinkolahti muistuttaa herttoniemen rantaa - merinäkymä vain on mahtavampi. ihan mainio asuinpaikka, keskustaan 20 minuuttia metrolla .

nelonen on vanha tuttu. sillä pääsi kaupungille leffaan. nyt sillä pääsee katajanokalle. päätepysäkiltä engelin piirtämän ulkoministeriön poikki jäänmurtajia morjenstamaan, voima, otso ja kontio . . .

rajavartiolaitoksen pieni, harmaa kaislako se, ei vaan kiisla, ruokkien sukuinen suomenlahdella harvinainen mustaselkäinen ja valkovatsainen etelänkiisla.

pienet koululaiset istuskelevat nurmella piirtelemässä laivoja, muureja ja portteja. hiili kädessä on hienosti talouspaperin suojassa. eivät taideaineet onneksi ole vielä kokonaan hävinneet koulusta!

jos olisi aikaa, voisi syödä ravintola wellamossa silakat á la wellomo 14,00 euroa.

satamakadun nurkalla on plakaatti; mannerheim-ristin ritari adolf erik ehrnrooth asui tässä talossa 1910-1922, 1923-1925. ruotsinkielinen bodde i detta hus mainitaan ensimmäisenä. vähän ylempänä ravintola bellevuen jälkeen on toinen kuparinen laatta: aleksis kivi aloitti koulunkäyntinsä tällä paikalla 1846 ; suomen kieli on tässä etusijalla.

etelä-afrikan lippu aaltoilee komean kulmatalon tangossa. hieno paikka. hieno on myös uspenskin katedraali, jonne kymmenet turistit toisensa jälkeen kapuavat. mieskuoromusiikki levyltä virittää tunnelmaa, jota tuolit hivenen laimentavat.

kummallista, ettei vaikutus ole sama kuin ensi näkemällä. sama juttu kun temppeliaukion kirkossa, joka ällistyttää alati noviisin.

Ripsa kirjoitti...

Jep. Olen monta kertaa tehnyt tuon matkan. Mutta ensin siis puoli tuntia bussissa Espoosta Ruoholahteen, sitten metroon.

Loppujen lopuksi mahdoitko päästä Aurinkolahteen asti? Siellä on varmaan tullut tuhottomasti lunta myös. Jonakin kylmänä ja harmaana syksynä olin Piparin ja Inkun kanssa kävelemässä siellä luontopolkua pitkin. Kaupunkilaisnaiset eivät olleet pukeneet ihan tarpeeksi päälleen. Pipari taisi tulla autolla.

Juhannusruusunkujalla on mielenkiintoinen talo, jonne jään aina suustani kiinni. Viimeksi myöhästyttiin bussista joka menee metrolle ja metro taas minut rautatieasemalle että pääsisin Pohjanmaan junaan.

Yleensä onnistun viivyttämään keskustassa olemistani siihen määrään että menen konkurssiin kun päädyn Akateemiseen. Viime vuosina olenkin siis istunut Kiasmassa, katsonut ensin mitä töitä siellä on, sitten kahvilaan.

Tai Ateneumissa, paitsi silloin kun siellä oli Picasso-näyttely eikä siellä olisi mahtunut kääntymään. Olen kyllä nähnyt Picassoja Lontoossa.

Ateneumissa on semmoinen hyvä puoli, että siellä on Ravennan keisarinna Theodoran mosaiikkimuotokuvan kopio seinällä. Riittää että olen nähnyt - toivottavasti - kokoelmista Johannes Takasen huippukauniin marmorisen alastonkuvan, joka oli pieni, seiso pylvään päässä ja punaisen sametin päällä. En väsy sen pikkumarmorin katsomiseen ikinä.

Mutta jos jään suustani kiinni Juhannusruusunkujan taloon Aurinkolahdessa, niin en ehdi katsoa olisiko se ollut esillä. Siis viimeksi. Noin vuosi sitten.

Täällä. Täällä on tiivis keskusta, ympärillä pikkukaupunginosia kuten Aseveljenkylä, vai oliko se Asevelikylä? Huutoniemessä on mielisairaala, minusta hirveän hyvä nimi. Sitä kutsutaan Hutskiksi.

Minulla ei ole koskaan rahaa syödä ulkona. Minusta 14 € ruuasta on iso hinta. Täällä kaupunki on laskenut bussilippujen hintoja ja liikenne taitaa taas kannattaa paremmin.

Ai niin, en ole käynyt koskaan Temppeliaukion kirkossa. En pääse näkemästä sitä kiveen maalattu BIAFRA! -sanaa, jotenkin oli silloin fiilis, että sitä kirkkoa ei olisi pitänyt rakentaa, vaan olisi pitänyt auttaa biafralaisia. Sanaa ei näy siinä enää, olen joskus kierrellyt siellä.

Eksyn Töölössä aina, mutta jotenkin osun Taidehalliin joka kerta vaikka tunnen kiertäväni kehää. Se taitaa olla kehäkaupunginosa.

marja-leena kirjoitti...

Tykkään paljon näistä valokuvista, Ripsa.

Nuo liikennen vauriot ja saasteet ovat todella nykyajan suuri ongelma monessa paikassa.

Ripsa kirjoitti...

Marja-Leena!

Arvasin että sinä tykkäisit. Sinun kuvissasi on monta kertaa samantapaisia yhtäkkisiä juttuja. En ole opiskellut valokuvausta kuin vuoden verran, mutta sitäkin tehokkaammin, Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella.

Silloin ei ollut mitään digi-juttuja, opettaja jätti meille oven auki ja joskus olin pitkin yötä pimeähuoneessa. Se oli kivaa.

Autot ajavat todella vaarallisen lujaa tämän kaupungin läpi. Keskusta on, niin kuin muistat, hyvin pieni ja ahdas. Ja tämä on koulukaupunki, täällä on kaikenasteisia kouluja paljon. Poliiseja ei näy ikinä valvomassa liikennettä.

meri kirjoitti...

minun täytyy nolona tunnustaa, että rakastan autoani.

oi autuutta. oma auto, ja edessä loputon maantie! joka ainoan ajelun jälkeen silittelen autolleni hyvät yöt, otan virta-avaimen ja painun tyytyväisenä autonomistajana kotiini nukkumaan.

Ripsa kirjoitti...

Meri,
kuulostaa pahalta. En tiedä pitääkö tästä päätellä että a) olet joko paatumaton fetisisti, b)höyrähtänyt jollain lailla teknologiaan, eli siis nörtti, c)uhri, siis mainonnan!

Njoh, ymmärrän että tarvitset autoa. Moni ihminen tarvitsee autoa. Läheskään kaikki ihmiset, joilla on auto, eivät tarvitse sitä.

En minä muuten laskenut leikkiä kun puhuin vanhoista häkäpönttöautoista. Olen jopa ajanut häkäpönttölinja-auton kyydissä. Ne on viskattu pois silloin kun bensaa ja öljyä rupesi tulemaan eikä kukaan välittänyt miettiä saisiko niistä jonkinmoisen omavaraistaloudellisen systeemin.

Muistaakseni Risto Isomäellä on joku kirja jossa on niinjaniinmonta neuvoa tehdä ekologisia valintoja yksin ja yhdessä muiden ihmisten kanssa. And same in English.

Minä inhosin ajamista ja todennäköisesti niska ja selkä menivät siitä syystä pilalle. Jäisiä teitä pitkin lakeuksia satoja ja tuhansia kilometrejä! Juu, sain kilometrikorvauksen, joka peitti ehkä kolmanneksen auton (Lada) kustannuksista.

Ei meinattu selvitä vuokrasta ja ruokalaskusta niihin aikoihin. Kyllä sillä kans osataan rahastaa.

Täällä kaupungissa autoni, joka oli vaihtunut pikku-sitikaksi, hakattiin tohjoksi kaksi kertaa, kukaan ei korvannut mitään ja luovuin siitä.

Siis kun on omat jalat ja mitä sinä sanoit tuon punaisen Jopon värin olevan, jonkun hienon auton väri?

meri kirjoitti...

ripsa

taidan olla d) eli automaanikko. toivoisin olevani e) eli automekaanikko.

äiti kertoi että ifa oli ensimmäinen sanani. totta tai ei, kaduilla kävellessäni vahdin liikennettä ja autoja tiiviisti. siitä olen on jo päässyt eroon, että kävellessäkin etsisin katseellani taustapeilin näkymiä. tapa jäi päälle alkuvuosien tuhansista vuosikilometreista.

öiset kadut ja taksin säihkyvät laitteet lumoavat minut vieläkin. sateen jälkeinen kaupunki, jossa katu- ja mainosvalot loistavat, esittää kiiltävän auton kauneimmillaan.

auton merkitystä voi nykyisin tulkita joustavasti: intiimiksi ja suojatuksi sisätilaksi, jossa on paljon miellyttäviä nappuloita ja yksityiskohtia.

esimerkiksi toisiinsa mieltyneet nuoretparit saattavat toisinaan ajaa hiukan syrjemmälle parkkiin, syvän ja tiheän hengityksen avulla höyrystää ikkunat sisältäpäin ja lopulta keinuttaa autoa rytmikkäästi. tätä tulkintaa varten autoteollisuus teki vaakatasoon käännettäviä selkänojia.

mutta onko autoteollisuus näin selättänyt auton käyttäjien muut joustavat tulkinnat auton merkityksestä? ainakin auton rakenteisiin käyvässä mitassa kyllä. nykyaikainen turvallisuus- ynnä muu standardointi toimii sulassa sovussa autoteollisuuden autolle tarjoamien tulkintojen kanssa: autoilijan on pitäydyttävä annetuissa käyttömuodoissa jos aikoo päästä läpi katsastuksesta.

lisäksi asiantunijat valistavat 'oikeasta' käytöstä, joka nykyään yrittää tähdätä tietenkin polttoaineen säästämiseen. ainoa rakenteellinen kiistely käyttötarkoituksesta suomessa taitaa olla verottajan ja käyttäjän välillä.

Ripsa kirjoitti...

Meri,
nyt aletaan päästä sielusi vähän synkempään osaan. Maanikko! Ihan kamalaa. Pikkuveli oli vähän samanlainen pienenä. Se katseli ikkunasta autoja ja sanoi että toi on Pösö, toi on Rättikatto, toi on Volkkari, toi on Ifa.

Olin sen vieressä ja yritin kysyä että mitä. Se oli ilmeisesti hengaillut kavereidensa kanssa jossain öljyisen niljaisella huoltoasemalla ja puhunut korjaajien kanssa. Niinä aikoina ovia ei aina suljettu, vaan lapset pääsivät verstaisiin ja muihinkin työpaikoihin.

Pidin siis autohulluutta jonkinlaisena poikien vaivana, johon likat ei ikinä sairastu.

Tuo sinun säihkyvien öiden kuvauksesi kuulostaa ihan nuorelta Waltarilta. Siinä Appelsiininsiemenessä, vai mikä se runokirja oli? Vai puhunko minä Paavolaisesta ja sen sinnikkäästä urbaanin elämän ylistyksestä?

Autoteollisuus on ollut hirveän tärkeä esim. Ruotsille ja Saabin kuolema on sille isku. Ehkä se ei ole kirkossa kuulutettu vielä.

Ei, kyllä minä olen sitä mieltä, että biopolttoainetta ei ole vielä keksitty. Verotus on hirveän korkea, ilmeisesti korkeampi kuin Ruotsissa tai Saksassa.

Sehän OLI alkaapäätä ylellisyystuote. Minusta se on vieläkin suurimmalta osin.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Asuin kerran (v. 2000) puoli vuotta Herttoniemessä. Menin töihin usein metrolla, mutta sitten löysin bussin nr 16 joka kiireettä vei suoraan työpaikan rappukäytävän eteen!

Kulosaaren sillalla viimeistelin aina jonkun kolmirivisen haikun; Vuoristopuro-nimisessa Yahoo groupissa oli sellainen ketjurunoporukka!


Vaasassa sain kerran sakot kun poliisi väitti minun ajaneen Punaisen yli, eikun siis vastaan, eikun siis valoissa...

Oli siinäkin suojatie, ja kun viimeksi katsoin poliittisväritteistä liikenneopastetta niin se oli vihreä. Olihan.

Ei auttanut kuin maksaa sakot. Valtio siitä ainakin rikastui! En silti tuntenut oloani kovinkaan liikenneterroristimaiseksi, seurasin etenevää autojoa.

Seli seli, nyt jo vähän nolottaa, eihän vanhoilla vihreillä saa ajaa. Ei. Ei.

Autoilijana vihreitä aaltoja voisi kehitellä; kun autot eivät joudu ihan joka risteykseen pysähtelemään niin keskikulutus pienenisi = vähemmän köhän aiheittavia pieniä saastehippuja ilmaan?

Helsingissä tuntuu olevan tapana murhata örhökkiautoilla suojatiellä kulkevia lapsia?

Kevennys, jos sopii:

auto köhisee -
suojatien terroristit
hidastelevat


(onhan tuossa tavut, mutta ei muuten kai ihan fiksu liene?)

Tämä maailma on muutenkin hektinen. Tuleeko sana HEKTINen kreikasta?

tikkis Turusta

Ripsa kirjoitti...

Juhani,

olen kuullut jonkun sieltä tänne pohjoiseen päin ajelevan sanoneen, etteivät ole ennen sellaista kokeneet kuin mitä on lähestyä Vaasaa. Siis ei minkäänlaisia liikennnemerkkejä, että voisi ruveta himmaamaan, kuulemma.

Niinpä autoilijat mennä tömäyttävät kaupungin läpi 80 km/t ihan vain siinä letkassa. Niin kuin sinäkin olet ajanut ja sommitellut päässäsi haikua. Tämä on kyllä vähän runoton paikka.

Aika ajoin jotain todella kaunista niin kuin puhtaan lumen aikaan, mutta harvoin. Sinänsä ihan oikein että sait sakot! Sun pitää kuule automatkoille järkätä itselles jotain musiikkia tai joku kuunnelma tai muuta sellaista ja olla itse ajattelematta ainakaan kovin syvällisesti.

Niin kauan kuin minulla on kävelysauvat asiat ovat OK. Mutta kevään tullen pelottaa hirveästi kun pitää ottaa pyörä esille. Olo on suojaton.

Heli kirjoitti...

Autosta ei voi olla pitämättä, jos ikinä on asunut jossakin, missä kulkee korkeintaan "erämaajuna", kerran 2 vkossa tuettuna ylläpidetty linja-auto. Jos viettää nuoruuttaan siten, auto muuttuu tärkeäksi jutuksi, ei voi mitään. Auto = vapaus.

Kun ekaa kertaa ymmärsin jotakin Helsingin joukkoliikenteen ulottuvuuksista, ymmärsin vihdoin myös miksi nk. vihreä puolue puhuu joukkoliikenteestä ainoana oikeana. Niinpä, mutta sitä ennen ihmiset pitää keskittää.

Isoäitini rakastaa autoilua, hän kun vietti nuoruuttaan hevoskyytiaikoina. Hän sanoo melkein joka kerta: "on se niin ihmeellstä, kun niin pian päästään niin pitkiä välimatkoja".

Auto = merkittävä kansanterveydellinen tekijä, sukusiittoisuuden vähenemisen kautta.

Mutta joo, kaikki pitää paikkansa sekin, mitä sanot. Varsinkin Vaasassa, joka on outo kaupunki liikennekulttuuriltaan. Olen autoillut siellä.

Itse asiassa sama meininki jatkuu pitkälle kohti Pohjois-Pohjanmaata ja Oulua. Kun sitä reittiä ajaa, hämmästelee tuon tuostakin kanssa-autoilijoiden toimia, - ohi vain vaikkei oikeasti pääsekään. Onhan samantapaisia yksittäiskuskeja muuallakin, sentään harvemmassa.

Ripsa kirjoitti...

Heli!

Unohdin että sinullakin on auto. Koskikarassa joskus kerroit matkastasi ja jossain oli senniminen kahvila tai ravintola.

Minun on vaikea ymmärtää tuota vapaus-juttua ihan vain siksi, että pelkään autolla ajamista ja minun oli pakko ajaa työn vuoksi. Ja köyhtyä. Ja kaikkea semmoista.

Eikö Turussa ole toimivaa joukkoliikennettä? Kyllä semmoinen on aika hyvä ainakin Tampereella, jossa olen asunut silloin tällöin. Tietysti Hesassa on metro, mutta ei se siitä ylivoimaista tee.

Lapsuuskodin aikana meillä ei ollut varaa autoon, isä kyllä olisi tahtonut sellaisen. Se sai sen sitten kun myi meidän Aravan ja lapset joutuivat keskenkasvuisina kuka minnekin. Se ei vain tullut ajatelleeksi lapsia. Sen ajan isät olivat ehkä vähän konservatiivisempia kuin nykyisät.

Juhani kertoi sakkolapustaan, on mahtanut olla samanlainen tunne sinulla: letkassa pitäisi ajaa, kasi-tie on leveä vain paikoin. Minä olen joskus joutunut ajamaan talvella täältä Turkuun, sattui lumimyräkkä enkä ole ikinä elämässäni pelännyt niin paljon. Mukana oli Leon näyttely johki turkulaiseen galleriaan.

Käsitykseni täällä vallitsevasta tyhmästä liikennekäyttäytymisestä on se, että kun on tasaista suoraa, niin sitten on lupa mennä niin lujaa kuin tahtoo. Kyllä ne taitavat lähinnä olla niitä nuoria kuskeja, jotka näin viikonloppuisin sitten päätyvät ajamaan yhteen puun tai aidan tai junan tai toisen auton kanssa tai sitten ovat ojassa katollaan, eikä ulos enää pääse.

Pohjanmaan poikia?