13.3.12

Konjunktio



Kaksi planeettaa paistoi kirkkaana pimeään huoneeseen. Ne ovat juuri siinä suunnassa missä pitääkin, auringonlaskun lähellä.

En muista mitä ne ovat. En osaa lukea tähtikarttaa. Osasin sen erittäin hyvin 6-vuotiaana, kun pikkukaupungin valot eivät häirinneet taivaan tutkimista. Tämä kaupunki on liian täynnä meteliä ja valoa öisin. Maaliskuu on vielä talvea, on vielä aikaa kevätpäivän tasaukseen.

Isompi on hyvin kirkas. Se on todennnäköisesti joku suuremmista planeetoista, Jupiter tai Saturnus. Muistaakseni kumpikin niistä syövät lapsiaan, ellei se ollut vallankumous.

Saturnaliasta kehittyi karnevaali-aika, monen mutkan kautta. Muistaakseni tsaarinvallan aikaan juhlittiin ennen paastoa väärän kuninkaan päivää.

Minulla on se tunne, että kun ajat vaihtavat suuntaansa, tai muuttuvat kerta kaikkiaan tai tulee äkkipysähdys, niin tästä konjuktiosta, kahden planeetan tapaamisesta, ei kykene enää silloin kertomaan mitään. Voi olla että aamulla olen jo unohtanut.



Mutta kävin kirjastossa ja hain kirjoja, kun en yhtenä päivänä ehtinyt ajatella mitään omaani. Löysin pohjalaisrunoilijan Leea Kedon uusimman runokirjan, joka on aivan oikea kirja. Runot on ladottu vain joka toiselle sivulle, joka toinen on tyhjä. Tyhjälle sivulle voi kuvitella kuvan.

Runot ovat niin voimakkaita että niistä jää jälkikuvat. Kuvien ei tarvitse olla eideettisiä ollakseen olemassa.

PITKÄ PIMIÄ

Tulispa ikuunen pimiä,
loppuus öljy ja sähkö
eikä ikinä valkenis aamu.

Luettaas kämmenten viivoosta kaikki
menny ja tuleva,
unohrettaas saman tien.

Lämmiteltääs toistemma silmien valos,
ei kerrottaasi kellekään
millä me pysyttihin hengis
sen pitkän pimiän yli

(Leea Keto: Läpitte tuulisen lakian. Edico OY, 2011)

Kuuntelen Johann Helmich Romanin (1694-1758) musiikkia, kaukaisilta ajoilta, Tukholmasta, kuninkaallisista häistä. Music for a Royal Wedding. Musiikki-CD:n kannessa on vanha kuva Drottningholmista, jossa olin kesällä. Lukemattomia laivoja tuomassa tavaraa häihin. Kauppalaivoja ne ovat selvästi. Pieniä ja pulleita, nopeasti kääntyviä. Niissä vesissä on oltava.

En muista enää kuka silloin on ollut Ruotsin kuningas. Suomen asioihin se on vaikuttanut, koska tuohon aikaan mahtuu Iso Viha. Siitä on sellainenkin tieto, että Oulun lääniin jäi henkiin kalmukkien ja kasakoiden jäljiltä vain kourallinen ihmisiä. Kirkoissa on joku aina jossain pitänyt kirjaa, tai pappiloissa.

Perinnöllisyystieteilijöille kourallisesta ihmisiä on jäänyt geenistö, joka on aarreaitta. Se ei tarkoita sairauksien aarreaittaa ainoastaan, vaikka perinnöllisten sairauksien määrä on siellä huomattava. Nyt vain eletään niin pahoja aikoja, että tiede ei oikein kykene tutkimaan geenistöä ihan muuten vain. Siihen ei anneta rahaa.

Ajattelin tuota runoa lukiessani lapsenlapsia. Jos he jäävät henkiin, niin ei ole mitään tapaa kertoa tätä aikaa heille.


31 kommenttia:

Anita Konkka kirjoitti...

Siellä iltataivaalla taitasa olla Venus ja Jupiter lähelkkäin, Venus on se isompi ja kirkkaampi. Radiossa kerrottiin joku päivä sitten, että Venus on nyt vuosikausiin/kymmeniin harvinaisen näkyvä. Jos olisi kaukoputki, niin voisi nähdä Venuksen vaiheet, ne ovat kuulemma samanlaiset kuunvaiheet.

Asiasta toiseen. Miksi mun täyttyy todistaa, että en ole robotti, kun bloggerilla on nykyään hyvä roskapostin suodatin. On niin älyttömän vaikeata tunnistaa sanoja, joita tarjotasan tunnistettavaksi. Aina tulee ilmoitus, että antamani merkit eivät vastaa. sananvahvistusta. Nyt yritän toisen kerran, jos kommentin lähettäminen onnistuisi.

Kolmas yritys todistaa että en ole robotti. Onnistuiskohan.

marja-leena kirjoitti...

Jotenkin synkkää ja surullista tässä, mutta kuvien kauniit värit ovat iloisia, tuleekin kuumat maisemat mieleen.

Keiju kirjoitti...

Minäkin näin ne kaksi planeettaa. Toinen oli niin kirkas, että näytti minun silmääni satelliitilta.

Ruotsin kuningas oli 1700-luvun alussa Kaarle XII. Hänen jälkeensä Ruotsista tehtiin säätyvaltiopäivien hallitsema alkeellinen demokratia, jossa kuninkailla ja kuningattarilla ei ollut varsinaista valtaa. Ulrika Eleonora taisi olla ensimmäinen. Valta palasi kuninkaalle vasta 1770-luvulla (Kustaa III).

Rita kirjoitti...

Huisi miten ihastuttavat kuvat! Värit, valot ja varjot :)

(Ou nou, täällä on sanojen vahvistus, ja tukalan näköiset sanat.... Katsotaan miten onnistuu.)

Ripsa kirjoitti...

Anita & Al.
tuosta sanavahvistuksesta. En minä ole edes vilkaissut asetuksiin sen jälkeen kun aloitin bloggaamisen muutama vuosi sitten. En tiedä mistä ne ovat sinne ilmestyneet.

Muutenkin bloggeri taitaa olla aika oma-aloitteinen. Vei Anitaltakin hienon blogrollin...

Anita,
konjunktiosta sanoi Salon Timo eilen (Aika ja sanat, Pienistö?) että Venus ja Jupiter. Että se korjattakoon.

Mutta kaupungissa ei ehkä näe valosaasteen vuoksi planeettoja kovin hyvin.

Marja-Leena,
tuo runoilija, joka käyttää eteläpohjalaista murresta, Kauhavalta lähinnä vissiin, saattaa aloittaa runonsa ihan vain siitä, että täällä on ollut hyvin tuulista ja sähköt poikki ihmisiltä vähän väliä. Tämä on minun tulkintani.

Mutta siitä aiheestahan voi johtua isompaan pimeyteen nopeasti näinä aikoina.

Talojen väritys on hyvin samanlaista kuin esimerkiksi Tukholman Vasastanissa. Mutta tämähän on Vaasa! Ei ihan kontrastiväri, mutta melkein?

Keiju!
Sinä se muistat ja tiedät! Tukholmassa kesällä kuljin Ulrika Eleonoran kirkon ohi. Se äityi moukumaan juuri silloin. Muistin yhtäkkiä miten lujaa kellot soivat Tukholmassa jos sattui olemaan liikkeellä sunnuntai-aamuisin, silloin nuorena.

Kiitos Ruotsin historian lyhyestä oppitunnista! Se käsitys minullakin on, että ei demokratiaa ollut se säätyvaltiopäivätohina. Eikä ollut äänioikeutta ellei ollut manttaaleita tai muuta omaisuutta.

Rita,
olen törmännyt noihin kamaliin sanoihin itsekin siellä sun täällä.

Pitää mennä katsomaan asetuksia. Olen yleensä joutunut kirjoittamaan sanat kahdesti, ellen ole ihan hiljan käynyt jotain blogia kommentoimassa. Ensiksi sanavahvistus vahvistaa Ripsan, sitten se vahvistaa ettei se Ripsa ole robotti. Aika hölmö juttu.

Täytyy vääntäytyä tutkimaan asetuksia.

Rita, käypäs huviksesi vertaamassa: Tukholman Vasastan ja Vaasa! Olen aika varma siitä että tuo sama keltainen on suoraan tullut Merenkurkun yli. Jaa mutta en minä muista miltä Uumajassa näytti.

Ehkä tuo okrankeltainen on ollut halpa pigmentti?

Ripsa kirjoitti...

@ al:

Vesijumppa kirkasti aivoja niin paljon kuin ne nyt pystyvät kirkastumaan. Kävin läpi bloggerin asetuksia niin tiheästi kuin pystyin, mutta en löytänyt käskyä joka olisi kieltänyt tuon kamalan sanatunnistuksen.

Haluan silti tsekata etukäteen kuka lähettää ja mitä siitä yksinkertaisesta syystä, että käsittääkseni bloggari on nykyisin vastuussa myös julkaisemistaan kommenteista.

Se on siis varotoimenpide, ei muuta.

Spämmejä ei ole juuri ikinä ilmestynyt tänne, joskus joku onneton on yrittänyt, mutta tämä taitaa olla vähän epäkaupallinen paikka.

Timo Salon Aikani ja minä-blogi selittää yksityiskohtaisemmin tuon konjunktion. Myös Marsin siis voi nähdä näinä aikoina, mutta myöhemmin kuin Jupiterin ja Venuksen.

Kristian kirjoitti...

Yukio Mishima Yle Teema tänään klo 21.45, jos et sattunut huomaamaan...

Ripsa kirjoitti...

Kiitos Kristian!

Minä olin uppoutunut lukemaan Selinin kirjaa Vastarintaryhmästä, sen löytää netistä, tosin en tiedä toimiiko se muuten kuin Macissä kun siinä on oma ohjelmapätkä.

Olo on ollut mietteliäs. En tiedä miten suhtaudun tuohon Siinä näkijä, missä tekijä. Kalevi Seiloselta ilmestyi vähän Salaman kirjan jälkeen kirja nimeltä Vastarintaryhmä ja Selinin mukaan Seilonen tapasi koko silloin 1970-luvulla elossa olleen Pispalan ryhmän.

Mutta mitäs. TV-leffa oli monen tekijän summa ja käsittääkseni lopulta yksinkertaisesti fiktiota.

Mishiman meinasin missata kokonaan, ukkokulta oli vääntäytymässä jäätelökupillisen kera katsomaan jotain sarjaa. Ei tarvinnut tapella.

Sitä paitsi kissa tarvitsee ruokaa.

On muuten aikaa siitä kun olen lukenut Mishiman tekstiä. Paul Schrader on tuttu jostakin, mutta nyt en muista mistä. Philip Glassin musiikki on aina hieno juttu. Radiossa tulee joskus tänään tai huomenna Glassin musiikkia leffaan nimeltä Koaanisquatsi. Se pitää kuunnella myös uudelleen.

hannuhoo kirjoitti...

Ripsa

A-studiossa oli tänään noista tähdistä pikku juttu ja se tulee huomenna (torstai) uusintana klo 11.40.

Ripsa kirjoitti...

Hannu,

uutisissa oli pieni juttu Hesan tähtitornista.

Täällä on utua, tulee olemaan pilvessä kohta kokonaan. Aiemmin illalla konjunktio näytti kuunsirpiltä jolla oli nenä. Niin kuin jossain lastenkirjassa.

Katson huomenna tuon A-studion, jossa varmaan näytetään planeetoita lähempää. Jupiteria ja Venusta olen kumpaakin katsonut kaukoputkella, jollainen meillä oli kun asuttiin kaukana maalla. Kerran nähtiin tosikaukainen nebula, jolla oli vain numero. BBC:lle sai lähettää postikorteilla havaintoja ja World Service lähetti joitakin havaintoja joskus. Ynnä ilmoitti mistä suunnasta voi katsella tai kuunnella.

Luulen että meitä kiehtoo avaruus eräänlaisena "pelastumisen" mahdollisuutena. Mutta myös tietenkin aivan abstraktina tietona avaruuden suunnattomuudesta.

Kristian kehotti katsomaan Mishiman elämänkertaleffan. Se oli parhaita mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Ne teistä jota eivät nähneet sitä: toivon että se tulee uusintana. Minä ainakin haluan nähdä sen uudelleen.

Samurai-kastista olen lukenut jonkin verran, niin kuin Japanista muutenkin. Niin, ja jos mahdollista, kuunnelkaa Philip Glassin musiikkia. Paul Schrader, ohjaaja, kannattaa myös pitää mielessä.

hannuhoo kirjoitti...

Ripsa, ehkä erehdyin ja se olikin uutisten lopulla tuo jonka näit. Anyway, siinäkin jutunpätkässä oli jotain hämminkiä.

Mishima lipsahti minulta ohi, harmi. Näyttää siltä ettei nyt ole uusintaa tiedossa, en ainaskaan löytänyt eilen illalla. Olen kyllä hänestä dokumentin nähnyt mutta siitä on aikaa.
Japanissa on kaiketi velvollisuuskulttuuri ollut voimissaan ihan viime aikoihin asti. Eräs ystäväni jolla oli sinne työn puolesta kontakteja totesi tylysti, ettei sinne kannata haikailla, huonosti käy!

Ja olihan asian tiimoilta aika hyvä leffakin (belgialainen?) jossa ideana oli innostuneen 'eurotytön' etabloituminen siköläiseen työelämään. Mönkään meni, kulttuurit eivät toisiaan ymmärrä.

Ripsa kirjoitti...

Hannu,

Gummerus julkaisi joitakin vuosia sitten opuksen nimeltä Sotaisat samurait. Se on todella upea opus, kuvitettu, josta avautuu täysin vieras kulttuuri. Onhan meillä antiikissakin ollut jonkinmoinen sotilaskasti, meillä on Suomessakin ollut sotilassukuja, niin että on se ehkä universaali asia, tuo sotilaiden kunnioitus.

Mishiman tilanne oli ilmeisesti vähän eri. Hänhän oli jo nuorena kirjailija, mutta (mitä ei tässä leffassa sanottu) oli ehkä syntynyt entiseen samurai-sukuun.

Kyse oli keisarista, joka oli jumala. Keisarin puolesta piti kuolla. En tiennyt että Mishima oli onnistunut keräämään ympärilleen nuorten sotilaiden pienen joukon.

Muistan minäkin nähneeni Mishimasta jonkun dokkarin aiemmin jo. Monta kymmentä vuotta aiemmin.

Pitää raijata vanhat luunsa kirjastoon etsimään mitä Mishimalta olisi suomennettu. Veikkaan että kirjat ovat varastossa.

Minä tunnen yhden muusikon, joka on ollut Japanissa monta kertaa, ensin opiskelijana, sitten myös opettajana. P-H Nordgren, säveltäjä, opiskeli myös Japanissa muistaakseni neljä vuotta. Nordgren meni ja kuoli, samanikäinen kuin minä. Tai tämä ihmispopulaatio täällä.

Heli kirjoitti...

Vai että Johann Heinrich Roman, siis tällaista? http://www.youtube.com/watch?v=T_8rKQ9_JOI&feature=related

Ja kyllä, hänen aikansa osuu 15-vuotiaan kuninkaan Kaarle XII:n hullutuksiin, jonka yltiöpäisyydet mm. Suomi maksoi. Pikkupoika luuli, että Pietari Suuri ei olisikaan suuri, ja marssi ympäri Puolaa kuin kaistapäinen. Ja antoi Pjotrille aikaa koota joukkonsa ja lyödä kuningas Pultavassa. Sitten tämä ruotsalaisten jostain syystä sankarina pitämä kuningas pakeni Turkkiin, josta parin vuoden päästä yritti hipsiä Norjan vuorten yli takaisin Ruotsiin. Joku sitten taisi ampua selkään, tai jotain sellaista, kun alkoi tämä sankaruus väsyttää.



Mutta kyllä tämä Philip Glass
http://www.youtube.com/watch?v=4r_DvtPXgOY&feature=related sopii paremmin näihin tähtiavaruustunnelmiisi ja vieläpä noihin kauniisiin kuviisi. Mutta kun kuuntelee kuuntelemalla pitempään, taitaa tämä Glass, jota välillä seurattiin myös kevyen musiikin lehdissä nk. "hissimusiikin" perustavana hahmona, hävitä mielekkyydessä näille vanhoille säveltäjille - tai no olin juuri konsertissa, jossa soittivat Tschaikovskia ja Rachmaninovia, niin - voiko näitä edes verrata.

Ripsa kirjoitti...

Heli,

kävin kaupassa hakemassa sapuskaa ja törmäsin opiskelukaveriin. Ostimme kumpikin egyptiläisiä appelsiineja, jota ovat makeita ja mehukkaita. Kymmenen kertaa parempia kuin Jaffat, enkä nyt puhu politiikkaa!

Hän oli sattumoisin ollut konsertissa torstaina. Minun pitäisi pitää silmällä konsertteja. Olen kerran käynyt uusilla kuulokojeillani konsertissa ja induktiosilmukka toimii tosihyvin. Luulen että kuuleminen on lähellä normaalikuuloisten kykyä nyt.

Tschaikovski on minun makuuni hieman makea, mutta johtunee siitä, että isän oli välttämättä soitettava levysoittimessa Joutsenlampea kybällä, talo tärisi. Ja olen ollut vissiin lähelle murrosikää ja sitä mieltä että moinen siirappi on kiellettävä hetimiten.

Nykyään kyllä pidän hänen viulukonsertostaan ja joistakin muistakin teoksista, Joutsenlampea en kestä edelleenkään. Rachmaninov puolestaan - mielenkiintoista! En ole tainnut livenä kuulla häntä koskaan.

Philip Glass on tehnyt tavattoman paljon elokuvamusiikkia, muun muassa siis tuohon Mishimaan, ja voi olla että hän ei ole "riippumattomana" säveltäjänä yhtä hyvä. Täytyy kuunnella. Mitä on hissimusiikki?

Mutta nyt kuuntelen jonkun kirjallisuusohjelma. Kissa nukkuu joten hän ehkä antaa minun kuunnella rauhassa...

meri kirjoitti...

ripsa

hissimusiikki on ehkä maailman kolmanneksi kamalin asia.

tavaratalot ja muut kaupalliset tilat soittavat hissimusiikkia. ravintoloiden jatkuva diskomökä on sekin eräänlaista hissimusiikkia.

hammaslääkärini suosii hissimusiikkia odotushuoneessaan. uutisten alku-, keski- ja yhteenvedon juonnoissa on jumputtava taustamusiikki.

hissimusiikki on sitä, että joka väliin pitää tunkea pimpelipompelia tai muuta kilkutusta.

tulee ikävä sitä pelkistettyä uutisformaattia, jossa kivikasvoinen heikki kahila luki monotonisella äänellä ylen tiedonantoja.

Ripsa kirjoitti...

Heli, Meri!

Heli, ei kyllä ei Philip Glass sävellä muzak-mallista musiikkia. En todella muista kuulleeni hissimusiikki-termiä.

Onko olemassa hissejä joissa on musiikkia? Siis tätä muzak-kamaa?

Meri,

Ai, sinä lasket myös tunnarit hissimusiikkiin. Minä olen ajatellut niitä jossain määrin informatiivisiksi: nyt vaihdetaan toiseen ohjelmaan.

Radiosta kuuntelen vain YLEn 1:n ohjelmia, mutta on sielläkin tunnareita. Uutisissakin. Kun vaihdetaan normaalista Syyrian verilöylystä talousuutisiin, ensin sanotaan että nyt tulevat talousuutiset ja sen jälkeen että jumpjumpjump, joku niitä varmaan duunaa. Tässäkin Mäkissä on Garage-ohjelma, jolla voi kirjoittaa musiikkia.

Minä en suoraan sanoen ole kiinnittänyt uutismuzakiin mitään huomiota.Oikein hyvä.

Mutta en kyllä ole sitä mieltä että Philip Glass säveltää semmoista.

Onko kumpikaan teistä nähnyt dokkaria nimeltä Koaanisquatsi? Se on jotain intiaanikieltä, enkä muista enää mitä, mutta siinä kuva, elokuva, dokkari, oli täysin saumattomasti yhtä Philip Glassin musiikin kanssa.

Yksi hienoimpia Amerikan kuvauksia mitä olen nähnyt.

Ripsa kirjoitti...

No, olisi kai sitä pitänyt ymmärtää käydä katsomassa YouTuben musiikkivalikoimaa ihan alkaa päätä.

En tieddä löytyykö sieltä kokonaisuudessaan tämä Koyaanisqatsi vai vain osia, mutta tässä on ainakin yksi osa:
http://www.youtube.com/watch?v=73gfhPZ3twA&feature=related

Toivottavasti se tulee näkyville. Se tuli telkkarista yhtenä joulupäivänä. Satuin tapaamaan muutama päivä sen jälkeen Murtomäen Eeron, joka on valokuvaaja, kirjailija ja luontodokkaristi, joka oli aivan ymmyrkäinen nähtyään leffan.

Mutta noita osia on YouTubessa paljon. Minulla on niin kamalan hidas yhteys, että en saa niitä itse näkyville kunnolla, siis niin että liike ja musiikki olisivat synkronissa.

Näkyi siellä olevan myös Romanin Drottningholm, mutta aivan pieni pätkä vain. Ehkä se ei edes liittynyt häihin, niinkuin tuo CD joka mulla on.

Obeesia kirjoitti...

Huomasin eräänä iltana kirkkaan valon metsän takaa. Ihmettelin, että näkyykö naapurin valot todella meillekin, kas, kun en ole ennen havainnut.

Tarkemmin asiaa ajateltuani arvelin, että kyseessä on joku taivaankappale, aika alhaalla.

Myöhemmin kirkas valo kohosi ylemmäksi ja sen vierellä oli toinen himmeämpi. Jupiter ja Venus.

Minun on vaikea lukea Etelä-Pohjanmaan murteella kirjoitettuja runoja, vaikka niissä olisi ajatustakin.

En tiedä, miksi. Muita murteita kyllä siedän.

Ripsa kirjoitti...

Obeesia,
Sinulla taitaa olla mäkistä siellä? Muistelen että siellä oli oikein paljon puitakin joskus, sanoit että ne poistettiin.

Tämä konjunktio oli oikeastaan aika korkealla, ehkä 40 asteessa, auringonlaskun suunnassa ja näkyi hirveän hyvin juuri sen aikaan.

Osaatko sinä lukea tähtikarttoja? Minä olen osannut ne ihan ulkoa pienenä, sitten välillä opettelin lukemaan niitä, nyt olen ihan kokonaan unohtanut. Pitäisi asua maalla ja katsella kaukoputkella.

Sinä olet varmasti lähtenyt niin kertakaikkiaan maalta, että eteläpohjalainen ei enää käy. Puhutko sinä sitä? Minä en, unohdin kaikki murteet, joita minulla oli ollut paljon, siinä vaiheessa kun muutettiin lähelle Tamperetta.

Olin silloin 8-vuotias. Minä oikeasti pidin tuosta Leea Kedon kirjasta. Tämä ei kyllä ole hänen ensimmäinen eikä toinenkaan teoksensa, eivätkä ne kaikki ole olleet murreteoksia.

Ehkä sinun pitäisi antaa tälle mahdollisuus? Meillä tämä oli kirjastossa kyllä.

hannuhoo kirjoitti...

Ripsa
Kun sattui olemaan paperit käsillä niin laitan seureevan otannan:

Outi tutkii sukuansa (aloitti äidinpuoleisesta joka on ainakin 'varmaa' tietoa) ja häneltä minulla on edessäni sivu Tervolan kuolleitten luetteloa.
11. ja 12.2.1716 on 19 tapausta joista on kuolinsyymääre, af ryssen neerspiutet tai af ryssen n.s. o. afbrändt tai af ryssen n.s. o. nackyxat ja lopuksi af ryssen pijskat o. neerspjutet.
Outin esiäiti Elin Jacobsd:r Lapinniemi oli 88 v. ikäinen kun hänet keihästettiin ja huomionarvoista on että vanhuksia (yli 60-vuotiaita) oli kaikkiaankin paljon, n. puolet. Puolet oli myös naisia
joista 1 vuoden ikäinen.

Ilman määreitä on lähipäiviltä 4 kuolemantapausta.

Kaikki viittaa alueella pistäytyneeseen ratsuväkiosastoon joka käyttäytyi niinkuin sotaväki
pitkissä sodissa on aina käyttäytynyt.

Ripsa kirjoitti...

Hannu!

Järkyttävää. Olet ensimmäinen tuntemani ihminen jolla on Isoviha tuollalailla sukupuussaan.

Äidinpuoleinen sukuni asui vesistön varrella ja muutti 20 vuodeksi koko kylän kanssa metsään venäläisten tieltä. Paikka oli Alavus, mutta Virroille päin, jonne vedet silloin juoksivat, ihan Tampereelle asti.

Tietääkseni kylästä ei kuollut kukaan. Yksi kyläläinen on innokas sukututkija ja kysäisin häneltä tätä sen jälkeen kun tämä kirja: Kustaa H.J. Vilkunan Paholaisen sota, ilmestyi.

Jonkunmoinen kärrypolku pitäjän läpi on ilmeisesti kulkenut jo tuolloin, muutoinhan ihmisten ei tarvinnut paeta.

Mutta Oulun ja Kajaanin ympäristössä venäläinen sotaväki sekosi. Se mainitaan erityisesti Vilkunan kirjassa.

Ja hän on käyttänyt lähteineen kirkonkirjoja ja pitäjähistoriikkejä. Vai että Tervolaan menee sinun sukusi. Minä olen 75% eteläpohjalainen, lukuunottamatta isänäidin sukua, joka oli Kainuusta. Siis samaa tuhottua aluetta.

Siitä suvusta en kyllä tiedä yhtään mitään. Alkujaan olivat kotoisin Iisalmen pitäjästä, kunne Gutzeitin miehet ostivat mettät. Menivät sitten Oulunjärven rannalle. Mutta tämä oli tsaarinvallan aikaan.

Ripsa kirjoitti...

Sori, siis Oudin suku menee Tervolaan. Onko sinun sukuasi siellä myös?

Vai oletko etelästä? Ei tarvii välttämättä vastata. Kunhan olen utelias. Suomessahan yleensä muutetaan pohjoisesta etelään, harvemmin poikki Suomen.

Tervolan ohi olen joskus mennyt. Jollain juttumatkalla. On täytynyt olla katse kirjassa kiinni, en muista paikasta mitään.

hannuhoo kirjoitti...

Ripsa,

Ei minulla mitään salailutarpeita muuten ole kuin, että yhden läheisen suojaussyistä (ammatista johtuvista) en käytä oikeata nimeäni.

Oma sukuni jota on tutkittu mutta epäluotettavasti amatöörin harrastuksesta, enkä ole ihan varma edes siitä että kenen toimesta, niin, se suku on maatiaistunutta savolaista pappisukua tuolta 1500/1600-lukujen taitteesta. Idästä tulee muitakin haaroja niin että isovanhemmista kolme kävi koulunsa Viipurissa ja lähtivät sieltä Helsinkiin tai Saksaan opiskelemaan. 1/4 osa eli toinen isoäiti periytyy Iisalmen kautta pohjalaisiin Marttiloihin ym.
Tavallista keskiluokkaa siis olemme.

Hauska juttu on Outin suku. Hänen äitinsä oli ruotsalaiselta Uudelta maalta peräisin ja sieltä tiedettiin heti alkuun peräkkäisiä lehtolapsia joitten alkuperästä oli vain arvailuja, ihan 'paariaa' siis!
Olihan minun sukuni paljolti akateemista porukkaa. Vaikeuksia oli odotettavissa.

Alku aina hankala mutta Outi aloitti, hankki tietotaidon ja kytkökset löytyivät ja sukupuut eikä minulla pian enää ollut nokan koputtamista.
Niin, että lapsemme ja vaikkapa tuo Helka jota kohta lähden hakemaan tarhasta ovat nyt ainakin Birger-jaarlin ja Tanskan kuninkaan Harald Sinihampaan jälkeläisiä.
Ja jos Kari Rydman'in tutkimuksiin on luottaminen niin vaikkapa Troijan sankareihin.

Ainoa paarialuokkaan jäänyt olen siis minä!

Med en nypa salt, altså! Adam och Eva . . .

Ripsa kirjoitti...

Hannu,

mitä paarialuokkaa se semmoinen on että on vanhaa pappissukua? Minä olen kokonaan talonpoikaistoa, ei yhtäkään vuossatoja sitten voutina tai pappina opiskellutta ihmistä, vasta kolmannen polven sivistyneistöä.

Toisin kuin ruotsinkieliset. Tätini kertoi aikanaan hurjia tarinoita 1930-luvun kielitaisteluista Helsingin yliopistosta. Siis isän sisko.

Pohjanmaalla on tietysti ollut se ongelma, että missään ei ollut korkeakoulutusta. En muista milloin tänne Vaasaan on tullut kauppaoppilaitos, mutta ei siitä nyt hirveän kauan ole. Isänisä meni Jyväskylän seminaariin Amerikasta tullessaan joskus 1910 tai jotain.

Hmm. Vai sellaisia Kari Rydman on löytänyt. Varmaan omasta suvustaan? Mutta on teillä ollut hauska yhteiselämän alku! Jos nyt jotain hyvää voi nykyajasta sanoa, se on tämä sinuttelu-kulttuuri, eli nousukkaita vieroksutaan ehkä enemmän kuin koskaan ja harvoin sitä kuulee kenenkään mahtailevan hienoilla sukujuurillaan.

Mutta toista oli todellakin ennen. Nyt povataan yhteiskuntaluokkien erojen kasvua. Saa nähdä miten tässä käy.

hannuhoo kirjoitti...

Ripsa

Näistä viipurlilaisista kaksi oli sotaa ennen eläkkeellä olevia veturinkuljettajia. Niinpä Priamoksiin ja Hektoreihin nähden olemme epäilyksettä paarialuokkaa. :D

No, toinen näistä keräsi ja ylöskirjoitti aikansa ratoksi kaiken muistamansa ja kuulemansa sukunsa vaiheista. Sodan alla ukkini ymmärsi uhan ja pyysi isäänsä tuomaan nämä ja muut tärkeät paperit turvaan Helsinkiin. Ukkopa oli itsepäinen, hänellä oli vielä kerrottavaa ja ehkä hän ei osannut pelätä, en tiedä. Sinne jäivät paperit, paloivat pommituksissa ja ukko kuoli sitten sodan aikana.
Voisi sanoa komeasti, että sinne jäi Papulaan meiän suvun 1800-luku. Yksi kirje, kansankielellä tottumattomasti kirjoitettu, sen toisen masinistin vaimon lapsitaan huolestunut raapustus on kaikki mitä siitä vuosisadasta on jäljellä.
Yhdellä lapsenlapsistamme on hänen nimensä.

Ok, se minkä Kari R. on esiantiikkisesta suvustansa kirjoittanut on tietysti pilke silmäkulmassa kirjoitettu ja muutkin sukututkijoiden keskiaikaiset lähteet, jaa-a? Outi on aika skeptinen. Mukavaahan tuo olisi jos voisi niihin luottaa?

Ripsa kirjoitti...

Aha, Hannu,

siis sen jälkeen kun Akilleus tappaa Hektorin ja kun Priamos tulee vaatimaan sitten poikansa ruumista tai jotain siihen päin. Aivan hirveä draama. Tragedia. Nyt en muista mitä sitten tapahtui. Nyt siis kaikki riippuu siitä kumman, ukon vai isäsi Akilleus tappoi...

Voi että. Sodan aikana on palanut niin paljon tärkeitä papereita. Me siis emme voi mistään päätellä että olisit paaria-luokkaa, niin kuin yrität vakuuttaa.

Että yksi kirje on jäljellä. Onpa ihmeellistä, minä yleensä itken sitä, että vanhoista ajoista ei ole mitään. Minulla on tässä isoisän tekemä iso kirjahylly, jota kutsumme monumentiksi. Tämä on ollut isoisän kirjoituspöytä, ja laatikostossa ovat olleet kaikki paperit. Paperit ovat jonkun vieraan hallussa, ja sitä minä olen surrut.

Mitä kauemmaksi historiasta irrotaan, sitä vähemmän siitä voidaan kertoa tosijuttuja. Sille ei voi mitään.

Länsi-Suomea ei juuri pommitettu. Mutta perhe oli sodan aikana päämajakaupungissa ja joka puolella oli upseereita, Paavolainenkin jossain siinä lähettyvillä. Eivät löytäneet sitä taloa. Jossa olen syntynyt, siis pommittajat.

Mikäs sen Akilleuksen teki tappajaksi? Akilles-jänteen vamma?

Outi on oikeassa, ei sitä voi varmaksi sanoa mikä K. Rydmanin jutuissa on totta ja mikä tarua. Ainakin hänellä on uskomattoman hienoja valokuvia.

Jäikö sinun perheelles edes yhtään valokuvaa?

hannuhoo kirjoitti...

Ripsa,

varmuudeksi, se oli sellainen leikki kun Outi oli sukunsa ensimmäistä koulutettua polvea ja minulla oli kolmas menossa. Ja sitten aukeni tuo Outin itse asiassa moninkertaisesti todentunut 'ylhäisyys' noiden lehtolapsipolvien jälkeen. Eihän minulle jäänyt sanan sijaa leveilyssä.

Akilleus menetti taistelussa rakastettunsa (Patroklos?) siellä Troijan kentillä muuttuen leppymättömäksi. Oh, come back memory, come!

Itsekin olen joutunut kokemaan kaikki Helsingin pommitukset mutta ainut minkä muistan on lähtö evakkoon niiden jälkeen. Luulin että minut jätetään yksin alas asemalaiturille!

hannuhoo kirjoitti...

Ps. Minulla on yölukemisena P:n Yksinpuhelu. Olemme Syvärin rannalla ensimmäisen sotakesän syksyllä. Aunus harmaasilmä.

Ripsa kirjoitti...

Hannu,

aion kaivaa Akilleuksen rakastetun Robert Graves'n Greek Myths-kirjasta ihan heti kun ehdin. Mistä sinä hänet löysit? Akilleus Leppymätön!

Teidän sukukinanne kuulostaa hauskalta. Ensiksi ensimmäisen polven oppinut ja sitten kuninkaallisista polveutunut lehtolapsi! Niinhän minäkin lasken itseni kolmannen polven sivistyneistöksi, mutta vain siksi että Pappa perusti ja johti Suomen Nuoriso-opistoa. Siis: yliopistoväylä maaseudun pieneläjillekin.

Opistosta ne pääsivät Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun Helsinkiin. Sama koulu jossa itse aloitin paljon myöhemmin, mutta Tampereella.

Mies on jenkki ja ensimmäisen polven yliopiston käynyt. Mutta suvussa on joitain ylhäisempiä kuvernöörejä ja semmoisia Etelän valtioista, semmoisia jotka tulivat suoraan Englannista. Siis jotain 1700-luvulta, joka on varhainen tieto Uudella Mantereella.

Hmm. Minä epäilen niitä aatelisvaakunoita!

Synkkä yksinpuhelu oli jostain syystä jäänyt minulta lukematta, voi olla että isä paheksui kirjaa (joissakin suhteissa se oli aivan mahdoton, ei voinut edes keskustella), eli hankin tuon uuden painoksen ja se teos on todella voimakas.

P.:n tekstissä tuntuu hänen oma Kannaksen taustansa, se huvila joka sodassa paloi. Niin kuin teidän Pietarin historianne!

hannuhoo kirjoitti...

Ripsa,

Patrokloksen olen 'aikojen alusta' tiennyt, kyllä se ennen muinoin kuului poikien lukemistoon. Olivatko nämä kaksi ystäviä vai rakastavaisia, sen vedin 'hatusta', en muista asiaa.

Muuten, olen jonkun verran tutustunut omin neuvoin blogiisi niin, että tunnen olojasi jonkun verran. Ja olemmehan näin viisiin keskustelleetkin. Ehkä sinun on mukava tietää, että minulla on sama 'harrastus' kuin miehelläsi (Leo on hänen nimensä, eikös?), ajattelin ammatiksenikin mutta se jäi sitten hiukan puolitiehen. Perhe piti elättää ja nyt ei ole kunnianhimo enää kovin pakottava.

OlaviP:sta olisi tietty juttua mutten nyt kerkiä. olen toki Synkän yksinpuhelun lukenut, pariinkin kertaan kai mutta tämä aktuelli on se alkuperäinen, v.1946 painos jonka sanotaan olevan laajempi. 2 osaa on.

Nyt Turkkia telkkarista klo 21.00!

Ripsa kirjoitti...

Hannu!

Sulla ei kummiskaan ole blogia, etkös sinä niin sanonut? No, saahan sen selville klikkaamalla nimeäs.

Oloistani tulee osin hyvin konkreettinen kuva, mutta myös ihan abstrakti. Johtunee kirjoitustavasta. Tähän ikään ei ole tavattoman hirveätä jos joku tietää minusta jotain.

Aviomies kuvataitaiteilija ja ulkomaalainen, se oli aika kamala yhdistelmä hengissäsäilymisen suhteen 70-luvun alussa. Suomessa ei ollut ulkomaalaisia. Kulttuurityöntekijöiden liitolla oli iso näyttely jonne sai hakea - Leo haki. Vastaus: ei voida hyväksyä koska hän on amerikkalainen. Samassa näyttelyssä oli monta neuvostoliittolaista.

Se oli vaihe jolloin rupesin ajattelemaan että Helsinkiä on nyt ollut enemmän kuin tarpeeksi. Ja vanhukseni täälläpäin alkoivat tarvita apua, kummankin puolen perhettä.

Ynnä Ilmari oli pieni ja olin sitä mieltä että maalla on kuitenkin parempi.

Minä elätin perheen, Leo oli tulokas. Nyt on ollut joitakin vuosia Leon vuoro elättää minua. Lapsia ei ollut varaa tehdä kuin yksi. Leo on matrikkelitaiteilija. Mutta rahaa se ei ole tuonut kuin neljän apurahavuoden verran.

Etelä-Pohjanmaan Järviseutua en väsy ylistämästä. Sinisenköyhää väkeä, ei kartanoita, ei nousukkaita, kommunisteja ja maalaisliittolaisia tasan puolet. Ihmiset pitivät huolen toisistaan, se ulottui perheiden yli ja ohi oikeastaan koko kylään. Hyviä ihmisiä.

Mutta minulta loppuivat oppilaat. Nuoremmasta päästä ihmiset muuttivat pois. Niin se on todellapienissä maaseutupitäjissä.

Oikeastaan olen maalaistyttö. Mutta tämä ei ole minun paikkani, Vaasa. Onnettomuudeksi tuli rahan vallan aika, eikä täältä enää oikein pääse pois. Onneksi meillä on hyvä sillä tavalla että kumpikin tekee päällään työtä. Keskustelu kulkee.

Paavolaisen kirja, onko se muutama vuosi sitten julkaistu? Ei siinä kyllä ollut kuin yksi osa. Minusta se oli 1946 painos, se alkuperäinen. Välilläkö oli sensuroitu?

Minä katsoin "medisoap'ia", eli Greyn anatomia. Se on meillä se oikeastaan ainut ihkaoikea hömppä jota katsotaan. Ja hyvin selvästi Amerikkaa.