21.6.12

Kesäpäivänseisaus

Viikonlopuksi on luvassa aurinkoa, pilvistä, sadekuuroja, ukkosta, kylmää ja lämmintä.

Pukeutukaa asianmukaisesti. Aion pitää ruudut kiinni, nämä eletronisvirtuaaliset, ja yrittää keskittyä johonkin muuhun. Tähän meni yli kuukausi, olisi voinut jatkua ja ehkä jatkuukin.

Kyllä aurinkoisenakin päivänä saa lukea. Fillarin selästä voi mennä istumaan puun alle, ellei ukkonen osu päälle. Siis parin päivän radiohiljaisuus tässä blogissa.


4 kommenttia:

marja-leena kirjoitti...

Hauskaa Juhannusta! Toivotan enemmän aurinkoa ja vähemmän sadetta jotta saatte nauttia kokkoja ja Suomen kaunista luontoa, ilman elektronisia leikkikaluja!

Ripsa kirjoitti...

Kävin katsomassa kommentteja. Bloggeri taitaa olla juhannusvillissä, koska se ei suostu lataamaan niitä tänne.

Tai sitten kaikki ihmiset ovat juhannusvillissä ja puoli Suomea julkaisee. En ota huomioon sellaista mahdollisuutta että bloggeri olisi ottanut ja kuollut.

Mutta Marja-Leena kirjoitti:

Hauskaa Juhannusta! Toivotan enemmän aurinkoa ja vähemmän sadetta jotta saatte nauttia kokkoja ja Suomen kaunista luontoa, ilman elektronisia leikkikaluja!

Ja minä vastaan:

Katselin kokkoa tunteja, mutta en sentään paljon yli puolen yön. Oli tyyntä, villapaita päällä, yli +10 C joka tapauksessa.

Ihmiset käyttäytyivät ihmisiksi, lauloivat ja soittivat.

Olivat siis ihan niin kuin pitääkin!

meri kirjoitti...

ripsa

minä en suunnittele tekeväni kesällä mitään. dekkarin lukeminenkin on melkein liikaa. hampaat sentään pesen ja teepaidan vaihdan. mutta puhelimeen en vastaa.

ajattele niitä raukkoja, jotka yrittävät kesälomalla korjata vuosimyriadien saatossa rapautuneita suhteita esimerkiksi puolisoon. kaikki arjen psykologit tietävät, että silloinhan ne tappelukset syntyvät jos ovat syntyäkseen.

suomen kesässä on parasta se, että tämä pläntti on niin harvaanasuttu; täällä saa ihminen toista etsiä eikä välttämättä edes löydä. ja se on ihanaa. etelän lomilla ihmispitoisuus tilavuusyksikköä kohden on kokonaan toista luokkaa. kuka sinne tahtoisi ahtautua.

Ripsa kirjoitti...

Meri-kulta,

luulen että kesään pitää suhtautua filosofisesti. Minulle sattui kahden päivän aikana niin, että muutamien ihmisten kanssa tuli puheeksi elämänkatsomus.

Niitä on varmaan yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Siitä vellovasta tiedon, tunteiden ja aistien maailmasta on hankalaa löytää aivan selviä yhtenevyyksiä.

Kesä on se vuodenaika jolloin melatoniinia säätelevä osa aivoissa (käpylisäke? mantelitumake? pikkuaivot?) toimii päinvastoin kuin keskitalvella. Minä nukun silloin kuin murmeli, jonka en kyllä ole ikinä nähnyt nukkuvan. Näin semmoisen kerran amerikkalaisessa eläintarhassa ja se mennä vilisti ylös alas koppiaan kuin mikäkin salaman alle osunut otus. Suoraan sanoen sen katsominen oli kyllä vähän ahdistavaa.

Silloin oli hellepäivä. Varjossa ehkä 35 astetta, ihmiskropassa ainakin tunne että on yritettävä valua eteenpäin jos aikoo edetä.

Minä sain juuri eilen illalla Leon takaisin kotiin. Kesäaika, muun muassa, sekoittaa kun yritän laskea mitä sen pitäisi nyt tehdä. Luulen että sen pitäisi nukkua, mutta se tahtoo laittaa ruokaa.

Kummallinen ihminen. Kun olen yksin ruuan ajatteleminen on tuskallisen vaikeata, saati tekeminen ja syöminen. Leolle ei käsittääkseni koskaan.

Tästä ei tule tappelua, vaikka onkin kesä. Talvella ruuan kanssa on aivan samoin. Oletan että ihminen syö elääkseen. Mutta pariskunta ei ole koskaan synkronissa, minkä siis ei tarvitse tarkoittaa tappelemista. M.O.T.

Ahaa. Tässä taitaa olla kaikua aviofobiasta, josta taannoin oli puhe! Minun suhteeni asia on selvä: en olisi naimisissa, ellei olisi ollut pakko viisumin vuoksi, 43 vuotta sitten. Siitäkään periaatteesta, josta oli pakko livetä, ei tule taistelua.

Vanhemmiten olen oppinut suhtautumaan periaatteisiin ehkä vähemmän periaatteellisesti kuin nuorena. Asia kuulostaa biologiselta.