25.2.13

Himskatti!


Talvi on hitaasti kääntymässä kevääksi. Tuntuu siltä että tänä vuonna yhtäjaksoista talvea on kestänyt kestämistään ja ihmisparalla on pimeyden ja kylmän kanssa kestäminen. Sinänsä ei se haittaa kovin paljon, koska sisätiloissa riittää tekemistä.

Lainasin juuri kirjastosta kirjan sähköisen lukulaitteen. Silmät ovat kyllä sen vuoksi vähän punaiset. Kontrasti on liian pieni verrattuna tietokoneeseen. Siinä ei ole mitään ongelmaa, voin ladata Gutenberg-projektista vaikka kuinka paljon kirjoja, mutta olin ajatellut että jospa voisin lukea pitkälläni kirjaa niinä päivinä kun polvea kolarin jälkeen särkee.

Säryn suhteen olen kyllä oppinut jo sen verran, että koska kipu on subjektiivinen juttu, niin oikeasti sitä ei tietenkään satu, koska vakuutusfirma on sen näin todennut. Tämänikäisillä on luonnollista kulumaa ja vaikka säryt äityvät kuin tauti aina kun joku auto törmää minuun ja kaadun (tai edes kun uhkaa törmätä ja kaadun), niin se on vakuutuslaitoksen mukaan pelkkää sattumaa eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Todellisuus on siis se polvi jonka kannattamana raahustan vesijumppaan että polvi voisi vähän paremmin vaikka se ei voikaan. Ihmeparantuminen ei vain ota tapahtuakseen.

Tästä en rupea filosofeeraamaan yhtään enempää, koska vakuutuslaitos on ihmistä viisaampi. Niillä on lääkäreitä jotka kirjoittelevat koulutukseensa kuuluvasti että ei voi sattua, niin ei ole mitään tapaustakaan. Oikeastaan minun pitäisi kuvitella että auto otti ja lensi ylitseni, se ei tullut lainkaan edes sitä katua pitkin, jossa vihreät paloivat minulle. Oikeastihan autolla on nimenomaisesti lupa ajaa kevytliikenteen päälle. Jossain on varmasti instanssi joka laskee pisteitä niille autoille. Joku puhui lehdessäkin autopuolueesta.

Istun siis ja psyykkaan itseäni valmiiksi huomiseen marssiin kaupungin läpi. Vesi on kyllä hieno elementti kun pääsen sinne asti. Se kannattelee ja se on sininen. Voisi vielä toivoa vähän aurinkoa, mutta siitä ei juuri ole huomenna toivoa, vain tuulesta ja rännästä.

Ilman vuodenaikoja ei voi elää. Syön egyptiläisiä makeita ja halpoja appelsiineja kilokaupalla ja jollain perustasolla olo muuttuu niiden mukana toivorikkaaksi. Appelsiineista ymmärtää että aurinko on vielä olemassa.

Netissä on keskustelua filosofi Pekka Himasesta ja pääministeri Jyrki Kataisesta. Olen äitynyt keskustelemaan asiasta ystäväni Petrin kanssa. En olisi ehkä kiinnittänyt asiaan paljon huomiota, ellei blogituttu olisi ottanut debattia esille täällä ja minusta perusteellisella tavalla, jonka minäkin ymmärsin. Ja koska Eufemia tuntee tutkijoita, samoin kuin Petri, uskalsin sanoa muutaman sanan itsekin.

Petrin kanssa päästiin muinaisiin kreikkalaisiin ja kyklooppiin. Olin unohtanut sen luolakohtauksen, jossa Odysseus puhkaisee kykloopin silmän. Sitten kyselijälle ilmoittaa että Ei-Kukaan on puhkaissut silmän, koska niin Odysseus esitteli itsensä. Siitä tuntuu olevan kysymys tässä valtiojohtoisessa sopassa.


Kuuntelin tänään iltapäivällä toimittaja Anu Silfverbergin ja yhden tiedetutkijan (nimi katosi päästä) mielipiteitä kulttuuritunnilla (Radio Yle 1, Kultakuume) ja kuulin radiotoimittajan ja Long Play-nimisen nettilehden Silfverbergin keskustelua filosofian ihmeestä nimeltä Himanen ja pääministeristä, Suomen valtion, joka pitää hänestä. En käsitä vieläkään oikein mitä on tapahtunut, mutta olen loukkaantunut, koska mielestäni kysymys on tieteen riippumattomuudesta. Täsmennys: Suomen valtio ei ole sama kuin pääministeri, joten en väitä Suomen valtion pitävän Pekka Himasesta.

Olen ollut yliopistossa vuosina 1965-95, aina välillä töissä ja aina välillä opiskelemassa ja rakastanut opinahjoani, opettajat ovat olleet hienoja ja opiskelukaverit jääneet monet ystäviksi lopuksi elämää. En ole viihtynyt yhdessäkään työpaikassa niin hyvin kuin yliopistossa. Se johtuu siitä, että siellä oleminen on saanut minut tuntemaan itseni riippumattomaksi. Saan ajatella mitä haluan, tietysti tietyin rajoin sikäli mikäli myös kirjoitan asiasta jotain, mutta työpaikassa minun on noudatettava ehdottomasti sääntöjä joita pomo käskee.

Pomot ovat kuin valuvassa peililasissa vääristyneitä proffien ja yliopistolehtoreiden kuvia. Niiden antamat säännöt ovat sattumanvaraisia, eikä niihin useimmiten ole mitään sen kummempaa syytä. Melkein aina pomo on ollut huonommin koulutettu kuin minä. Ne kerrat jolloin se ei ole ollut huonommin koulutettu, se on ollut vinksahtanut. Tämä oli yleistys, koska joskus on ollut oikein hyviäkin pomoja. Laskeskelin joskus, että kuitenkin harvassa olivat hyvät.

Sitten kun olen taas päässyt takaisin työttömäksi olen voinut mennä uudestaan yliopistoon. Siellä olen pitänyt eniten kirjastoista, niiden rauhasta ja siitä suunnattomasta ilosta, mikä lisääntyy niteiden lukemisen myötä.

Miksi sitä iloa pitäisi kuvata? Se ehkä lähenee varhaislapsuuden ensimmäisiä oivalluksia, kykyä kutsua ilmiöitä jollain nimellä, kykyä liittää ilmiöitä ihmisiin ja muihin olioihin ja lopulta myös itseeni. Jossain vaiheessa minusta on tullut tajuinen ihminen. Ilo syntyy siis siitä, että ymmärrän uusia asioita ja tiedän että koska ne ovat tiedekirjoissa, niin ne ovat totta. Siis totta niin kauan kuin tulee uusi kirja, joka löytää uuden ilmiön ennen tutkitun tilalle, esimerkiksi. On hyvä ettei pysyvää ole, koska elämäkään ei ole pysyvää. Sillä tavoin ihmiset voivat kokea olevansa yhtä muiden ilmiöiden ja olentojen kanssa.

Olen tietoinen siitä, että tiedon tutkiminen ei ole kaikille ihmisille iloisin ja uusin asia. Kaikilla on oma suuntansa, kaikilla ei voi olla samaa, koska ihmiset ovat erilaisia. Mutta muistan vieläkin sen miltei hartaan tunteen kun pääsin lukiosta pois ja pääsin vapaan tieteen ja vapaiden ideoiden keskelle. Se oli vapautumista koulun kahleista.

En vieläkään oikein tiedä, miksi koulu oli pitänyt rakentaa sekä instituutiona että rakennuksena vankilan näköiseksi. Ei sillä ainakaan tulevia opiskelijoita kovasti kannustettu. Minulla onneksi oli kaiken aikaa isä ja sen sisko ja sittemmin muutama muu läheinen, joiden mielestä olin aivan oikealla tiellä, vaikka siitä ei tullutkaan virkaa eikä valtaa eikä rahaa.

Tässä Himas-tapauksessa on kyse jostain muusta kuin oppimisen ylistyksestä. En voi käsittää sitä, mitä kukaan on hyötynyt tästä omituisesta piiloleikistä.


6 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

Mainiosti ilmaistu tämä "vakuutuslaitos on ihmistä viisaampi". Siitä tulee mieleen Eppu Normaalin vanha lauluntekstikohta "ei mikään oo niin viisas kuin insinööri". Paitsi, että viisaudesta on kysymys molemmissa, on helppo huomata että viisaaksi nimitetty ei ole kummassakaan tapauksessa inhimillinen toimija. Vakuutuslaitos on "ihmistä viisaampi", ts. se ei voi olla inhimillinen, koska on viisaampi; kun "ei mikään" ole niin viisas kuin insinööri, ei sanota "ei kukaan", joka viittaisi ihmiseen. Näin tämä viisaaksi nimittely kääntyykin loistavaksi humanistiseksi kritiikiksi, sillä toimijoilta (vakuutuslaitokselta, insinööriltä) viedään saman tien inhimillisyys ja oikeastaan ihmisarvokin. Vakuutuslaitos ja (ydinvoimaloita suunnitteleva) insinööri ovat niin viisaita, että ne ovat kaiken inhimillisen alapuolella.

Minähän olen tietysti myös yhdistetty kirjasto- ja yliopistoihminen (vaikka nykyiselläni olenkin yhdistetty koti- ja ulkoilmaihminen).

Ripsa kirjoitti...

Keiju,
joo. Insinööripoikani muistaa kerran kuukaudessa sanoa että mikään ei ole niin viisas kuin insinööri. Vaihtoehtoisesti hän jättää ilmaan viimeisen sanan ja minun täytyy sitten sanoa se.

Se on vitsi, sillä tosiasiassa jos missään, niin vakuutuslaitoksella ja ydinvoimarakennustyömaalla tarvitaan viisaita ihmisiä.Viisaita ne ovat sitten, jos ne käsittävät olevansa MYÖS humanisteja. Onneksi monet nykyään käsittävät. Paha vain, että semmoinen pieni insinöörinnappula ei voi sille mitään, jos joku päättää tehdä ydinvoimalasta suden ja säteilyttää seuraavaksi koko Pohjolan.

Mutta humanistien ongelma on teknologian saartamassa "hyvinvointi"valtiossa ollut aina se, että heillä on ongelmia saada yhtä ainutta byrokraattia ymmärtämään inhimillisyyden perusasioita, vaikka kuinka olisi selvää että byrokraattikin on ihminen.

Toivon siis yksinkertaisesti että nämä vastakkaisuudet toimivat positiviisesti ja että antiteesien jälkeen tulee synteesi. Aina siihen ei ole helppo uskoa.

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

En minä usko että se on ollut auto se sinun kolhijasi. Kyllä se susi kimppuusi kävi, ainakin mitä nyt meille oikein iskelmälaulajien (Alalato Mikko) säestyksellä yritetään aivoihimme ladata.

Minun kategoriassani kyllä BMW ja Vakuutusyhtiö se ja se Oy ovat aika hirveitä petoja, varsinkin kun ne yhdessä pääsevät jalankulkijan kimppuun.

Mitä Himaseen tulee niin se voisi kyllä lähteä lykkimään himaseensa näistä parrasvaloista joidenka sähkönkulutuksen joudumme me maksamaan.

Ja ajattelepa miten paljon taas pannaan yhteiskunnan varoja haaskuuseen (tutkimuksiin) ja turhaan löpinään sen ympärillä kun urheilijoiden veret ovat olleet joskus 20 v sitten hieman paksumpia kuin teuraalle vietävien härkien. Paljonko se maksoi se edellinen Kyrötys?

Ja eikös niiden vaalirahasotkujen selvittämiseenkin nuljahtanut ainakin kymmenen työttömän viiden vuoden työttömyyspäivärahojen verran miljoonia niin ettei edes ääntä kuulunut?

Kärsiikö edes ajatella rahan syytämistä mitä ihmeellisimpiin asioihin kun toisaalla sitten tavallista tallukkaa moititaan asuntolainoituksestaan tai muusta rahankäytön holtittomuudestaan vaikka sillä ei rahaa käyttää olisikaan!

Perkele ja senkin homolain esittelyn torppasivat, sivistymättömät. Miten tällaisilta kansakunnan lainsäätäjiltä voi humaaniutta yms. missään asiassa enää odottaa? Välillähän se oli löytyvinään, mutta nyt aivan selvästi persujen nousun myötä kuin 1930-luvun alun Saksassa alkaa silmukat liristyä yhdellä jos toisellakin kantilla.

Sitten vielä tilataan himasia... hah hah haa!

Ripsa kirjoitti...

Valto,

minun tapauksessani kyseisen suden nimi oli Chevrolet, se mitä poijat päättivät ruveta joskus viiskytäluvulla kutsumaan letukaksi. Olet sinä sen nimityksen kuullut, niitä tuli Suomeen sodan jälkeen, kun joku Talvisodassa Suomessa sotinut päätti tullakin sotilaseläkkeelle Suomeen.

En tiedä miten paljon oikeasti kukaan maksoi niille fingelskaa puhuville eläkettä. Ei varmaan penniäkään. Muistaakseni ameriikansuomalaiset keräsivät sotakustannukset keskuudestaan. Jatkosotaan ne eivät voineet enää osallistua, koska USA julisti Suomelle sodan. Muistan vieläkin miten isoisä äimisteli sitä sodanjulistusta. Siis se Ameriikan isoisä.

Ja Valto mitä varten meille aina tolkutetaan että me saadaan sellainen hallitus kun on ansaittu? Mitä pahaa minä olen tehnyt kellekään ansaitakseni sen perhana kaikenlisäksi savolaisen pääministerin, joka ei kykene elämään ilman jotain virkaheittoa filosofia, joka joutuu kutsumaan itseään konsultiksi?

Vähäisellä lukemisella, ja olen ajat sitten päätynyt semioottis-psykoanalyyttiseen ihmisselitykseen, olen tullut siihen tulokseen, että kokonaisvaltaista selitystä haikailevat ihmiset yrittävät niillä selityksillä täyttää päässään olevaa ammottavaa arvoaukkoa. Sitä en kyllä tiedä että minkälainen hirveä trauma siellä on taustalla että arvoaukkoja pitää ylipäänsä syntyä. Äitee ei ole ehtinyt huomata lapsia kaikelta työltään saati sitten politikoinniltaan? Isä on hautautunut siihen työhön? Ehkä se on lumenluojana hyvinä lumitalvina?

Niin että olet täysin oikeassa tuossa karnevalistisessa asioiden tilan selvityksessäsi! Ei sitä mekään ilman karnevaaleja selvittäis, tämä Vaasan poppoo.

Heli kirjoitti...

Kiinnostavinta Himas-jutussa taitaa lopultakin olla se, että sattumalta sopivasti eläkkeelle jäänyt Tekes-johtaja sanoi mitä sanoa piti: olisimmehan me sen tutkimustyön mielellämme kilpailuttaneet, mutta kun pääministeri toivoi.

Jos joskus jossakin maassa oli nk. suomettuneisuutta ulkovaltojen suuntaan, niin tämä on saman ilmiön sisäinen muoto. Ei kylläkään millään tavoin vieras ilmiö.
Taidan kyllä huonosti ymmärtää syynkin siihen, mutta ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että se minusta olisi hyvä asia. Sittenkään.

Ripsa kirjoitti...

Heli,

joo, olen pitkin viikkoa seurannut mitä kaikkea tuosta sopasta on nyt seurannut. Olen kyllä kiinnittänyt huomiota tähän erinomaiseen filosofiin ennenkin, mutta enpäs ole tiennyt euromääriä.

Satun tuntemaan sen verran tutkijoita, että ei tunnu mukavalta. Useimmille tutkijoille ei riitä virkoja, ei edes pätkävirkoja ja kuitenkin ne joita tunnen, ovat ihan tosissaan liikkeellä.

En edelleenkään tajua miksi pääministerillä on hinku työntää yhdelle ihmiselle rahaa.

Tekes ja Sitra ovat tuntuneet vähän viidakkomaisilta ja kokoaan isommilta instituutioita, joista ei taida kukaan muukaan olla oikein selvillä. Ei kuulosta demokraattiselta ettö vasta eroamassa oleva johtaja uskaltaa sanoa mitä tapahtui.

Enemmän olen kyllä huolissani siitä, että Akatemia on joidenkin arvailujen mukaan menettämässä itsenäisyyttään. Näin pienelle maalle se on aika suuri isku.

Ja kyllä, Neuvostoliiton olemassaolon ajat tulivat mieleen. Tuntuu omituiselta, että ne eivät olisi poistuneet lainkaan. Vai olisiko ilmapiiri ylipäänsä kiristynyt maailman mitassa vaihteeksi?

Se tarkoittaisi sitä että polarisaatio etenee. Se ei olisikaan vain keltaisen lehdistön ulvomista. Huonoja aikoja riippumattomien porukoiden työlle.