14.4.13

Kauneuden sietämättömyys


Päivä oli paistanut koko perjantain. Utua oli ilmassa, linnut parvekkeen alapuolella metelöivät sitä samaa jonka olin nähnyt säätiedotuksessa: tulisi sateita.

Lauantaina kuhkin yömyöhään kirjoituspuuhissa ja jossain vaiheessa falskaavien ikkunoiden ja parvekkeen oven läpi alkoi tuntua kitkua, samanlaista, jota on savusaunassa jos se ei ole päässyt tarpeeksi kauan. Siis sen jälkeen kun tuli on hiipunut kiukaan pesässä. Pääseminen kestää vähintään tunnin. Räppänä saa olla auki, se suljetaan vasta kun mennään saunaan.

Meillä on savusauna mökillä ja tiedän että jos joku ruoja on käynyt lisäämässä pesään kuusi- tai mäntypuuta, niin kitkua tulee vaikka sauna pääsisi kolme tuntia. Kiukaassa tulipesässä on poltettava tuhtien koivu- tai haapahalkoja vähintään neljä tuntia.

Sauna valmistuu muun työn ohessa. Isä on toivottavasti saanut lahnaa verkoista ja voimme kääriä päivällisen alimmaksi ennen tulen sytyttämistä. Savustettua, lihavaa kesälahnaa parempaa ruokaa ei olekaan. Sen kanssa syödään uusia perunoita ja otetaan salaattia vihannespenkistä. Minulle ei jää kuin perunoiden peseminen ja keittäminen. Järvestä vettä kattilaan ja tuli hellaan.

Osaan tämän kaiken itsekin. Lahnat ovat nyttemmin tukehtuneet kun pienviljelijän nimellä kulkenut suokeisari päästi suovedet järveen. Kun kyläläiset kävivät katsastamassa suo-ojaa, keisari oli vastassa kirveen kanssa. Eikä siis ollut hakkaamassa rankoja pientilalleen. Eihän niitä kuivatulla suolla kasvanut.

Suokeisarin työ on valtion erityissuojelussa, koska turpeen polttaminen on määritelty kestäväksi kehitykseksi. Siinä on siis luonnonmukaisuutta, koska valtion mielestä turve uusiintuu.

Valtion erityissuojelu tuli sen jälkeen kun lapsuusperhettä ei enää ollut, joskus 70-80-luvulla. Vesi on nyt ruskeaa ja haisee mädäntyneiltä kaloilta ja kasveilta. Sen sijaan jos heittää katiskan veteen, niin sieltä saattaa tulla hurjankokoinen hauki. Marsalkka Mannerheim ei suostunut koskaan syömään haukea, vaan kutsui sitä rantarosvoksi.

Järvivettä on hajusta huolimatta käytettävä pesuvetenä edelleen. Vuonna 1955 kun koko perhe muutti kesäksi mökille, järvivesi oli juomiskelpoista.

Nämä ovat mielikuvia savusaunan hajusta, kun sinne on jäänyt kitkua. Mutta kitkun haju tulikin oikeasti ulkoa. Keskellä kaupunkia paloi kaksi suojeltua taloa. Tiesin siitä sitten vasta aamulla. Tuli roihusi valtoimenaan Club 25-talossa, jossa aikoinaan aloitti Vaasan Elävän musiikin yhdistys Welmu. Olin käynyt siellä konserteissa jo ennen kuin asuin Vaasassa. Talo oli ainut Vaasassa oleva Art Deco-talo. Tyyli ei ole Jugendia, sitä mm. Sonckin tapaa tehdä graniittitaloja kuten Helsingin puhelinyhdistyksen talo. Club 25-talo oli kivestä ja tiilistä rakennettu, vinosti vastapäätä kaupungintaloa ja uusklassisista kaunista keskustaa.

Olin ollut töissä Endelean talossa, joka oli klubi-talon vieressä. Talossa oli Peukalopotti-nimisen teatterin toimisto. Kylminä talvina panin tulet uuneihin, koska talon omistaja, kaupunki, ei ollut välittänyt remontoida taloa. Se sopi hyvin halpaa vuokraa vastaan pienelle teatterille ja kehitysmaakaupalle. Kaupunki oli sitten jossain vaiheessa myynyt talon Folkhälsanille, suurelle suomenruotsalaiselle säätiölle ja Schaumanille, joka tarvitsi sijoituskohdetta kun sellunkeitto ei enää kannattanut. Ainakin parin viime vuoden ajan talot, kaikkiaan kolme, ovat olleet tyhjillään ja graffiti-töhryjen peitossa.

Endelea oli tulessa ja paloi yhtä lailla roihuten kuin klubi-talokin. Palokuntia oli paikalla kiitettävästi, luin Ylen paikallisuutisia. Mutta sitten kun jyhkeä Klubitalo oli saatu sammumaan, tuli joltakulta pelastustoimesta määräys talon nopeasta purkamisesta. Talo purettiin perustuksiin asti, savuavana. Lauantai-iltana purettiin päreiksi myös Endelea-talo. Sade tuli iltapäivällä niin kuin oli luvattu. Nyt on sunnuntai ja aurinko paistaa taas.

Lauantaiaamuna poliisi kertoi tutkivansa palon syyn. Nyt kun pelastustoimi hävitti talot, poliisi edelleen aikoo jatkaa syttymissyyn selvittämistä. Meillä on mitä mainioin poliisi, joka pystyy kyllä kivimurskasta ja hirsi/lautakasasta saamaan selville syttymissyyn, huippuosaaminen on nimittäin ajan sana täälläkin.

Kuljin uimahalliin marraskuun 14. päivään asti entisen linja-autoaseman kautta. Siitä meni sitten teatterin ohi pyörätie. Sinä päivänä auto törmäsi minuun sellaisella voimalla, suojatiellä ja vihreiden palaessa, että en ole toipunut siitä vieläkään. Siinä on katu joka menee suoraan satamaan ja autot ja rekat odottavat saadakseen ajaa päälleni.

Valitsin toisen tien ja se kulkee Endelea- ja Club 25-talojen katua pitkin. Nyt en tiedä mitä katua pääsisin kulkemaan ja miten pystyisin välttämään kaupungin läpi kulkevan taukoamattoman, nopeusrajoituksesta piittaamattoman liikenteen.

Meluavien ja savuavien autojen ja suojeltujen rakennusten savunkitkun kaupunki. Haluaisin ehdottomasti täältä pois. Vanhat talot vaihtavat omistajaa ja rapistuvat. Sitten ne syttyvät itsestään palamaan. Kuka välittää?

Kauneutta ei saa enää takaisin. Talot olivat osa minua, ensimmäinen kontaktini tähän kaupunkiin. Ajattelin että olisipa hienoa asua kaupungissa, jossa kauniita rakennuksia suojellaan. Siitä on nyt parikymmentä vuotta. Muutin tänne.

Eilen illalla alkoi ilmaantua YLEn paikallisuutisiin Folkhälsanin vakuutuksia, että talojen korjauksia oli suunniteltu aloitettavan tämän kuun lopussa. Hupsista! Schauman on sellunkeittoyhtiö joka varmasti rakastaa puisia rakennuksia. Kun se pani juuri tuhansia ihmisiä tehtaistaan ulos, niin varmaan heille löytyy sitten Folkhälsanin upiuusista laatikoista neliöitä asuttavaksi. Tuhansia ihmisiä ei olisi mahtunut pieniin puutaloihin eikä edes isoon klubi-taloon.

Eikös tämä ole oikeusvaltio? Eikös täällä ole aina ollut korkea moraali, ei korruptiota, ei ahneutta, eikä ennen kaikkea ahneiden valtaa? Täällähän arvostetaan sivistystä, kulttuuria, rakennustaidetta? Minulla on paljon enemmänkin kysymyksiä. Mutta olen surullinen ja vihainen ennen kaikkea.

Ihmisissä on se perustavanlaatuinen vika, että he kiintyvät kuin kissat rakennuksiin, maisemiin, tekevät itselleen maamerkkejä, kulkevat niiden mukaan ja toivovat itselleen vähän parempaa vanhuutta kuin vanhat talot saavat osakseen.

Edit. tiistaina 16.4. Anteeksi. Jatkuva viikkovillini sai minut ajoittamaan tapahtuman väärin. Talot syttyivät torstain ja perjantain välisenä yönä. Olen siis kuhkinut torstaina, mutta aivan samoin jokaisen muuna päivänä. Tänään paikalla oli valtavia kuorma-autoja, jotka lastasivat kivimursketta ja lautadn/hirsien pätkiä, paikka on miltei tyhjä. Vastapäätä rakennusta seisoi kaveri, jonka olemus oli murheellinen. Saattoi olla klubielämää muisteleva ihminen

Endeleasta ostettu verhokangas, alunperin Afrikasta



8 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Jaahah, savusaunan siityminen on sinulla päästämistä. Mistä sanat tulevat? saa jälleen kysyä tämänkin äärellä.

Savusaunan lämmittämiseksi käytettiin mielellään Savossa ja Lapissa leppähalkoja, haapakin käy, mutta koivu pamauttaa liikaa hönkää jos ei polttele varoen. Havupuita on varottu taas siksi, koska niistä erittyvä pihka (terva) iskeytyy savun mukana seiniin ja kaikkialle. Myös kitku on pysyvämpää. Muutama kalikka lehtipuun seassa ei toki ee kessee, ee talavvee tie.

"Kitku" on sama meillä ja teillä, näemmä.

Ja muista sitten lyyvä ennen räppänöiden kiinnilaittamista "siitymislöylyt".

Netistä luin minäkin Vaasassa palavasta rakennuksesta. Hesarissa siitä oli pienesti, miten lie Kaleva reagoinut kun Oulussa oli myös vanhoilla suojelutaloilla kummallinen tapa syttyä jossakin vaiheessa itsestään.

"Tutkiva journalismi" -missä luuraat?

Ripsa kirjoitti...

Valto,
ei "päästämistä" vaan pääsemistä. Ei aavistustakaan mistä sana on peräisin. Häkä pääsee pois? Häkälöylyt lyödään niin ainakin meidän saunassa, siis pääsemisen jälkeen, että räppänä on auki.

En usko että sana on mitenkään ruotsalaisperäinen, koska en ole kuullut kertaakaan täällä rantaruotsalaisista (ei naljailusana!) savusaunoista. Mutta sen tiedän että ruotsinkielisen saariston kalamajoissa oli usein sisäsauna. Jos oli kyllä tarpeellinenkin, koska ihmiset saatoivat olle todella kylmettyneitä oltuaan pienissä paateissaan vetämässä verkkoja jään alta.

Riippuu kai paikasta. Siis että mikä kalavehje heillä on ollut. Mutta joillakin luodoilla on samalla tavalla autiotupia kuin on Lapissakin tunturien kupeessa.

Isoäitini on syntynyt savusaunassa. Muistaakseni 1890-luvun alussa. Siitä Iisalmen maalaiskunnan vai oliko se 1800-luvun puolella pitäjä, isoäidin lapsuudesta ja nuoruudesta minulla ei ole yhtään mitään tietoja. Mikä on monasti harmittanut.

Saattaa niitä papereita jossain olla, mutta en ole ikinä edes nähnyt niitä.

Vanhojen ja nimenomaan suojeltujen ja rikkaiden omistuksessa olevilla tonteilla sijaitsevien kauniiden talojen häipyminen kuin tuhka tuuleen on omituista.

Ja kyllä ei tutkivaa journalistia pahemmin löydy noin isojen ja rikkaiden säätiöiden ja yhtiöiden kiinnisaamiseksi. Kaikki pelkäävät rahaa ja varakkaita tahoja, valta on tainnut oikeasti siirtyä sinnepäin.

Keiju kirjoitti...

Naisystäväni oli aikanaan Clubilla töissä. Hän kiintyi paikkaan niin tiiviisti, että meidänkin yhteisellä seinällämme on hänen kaverinsa maalaama taulu, jonka aiheena on Clubin julkisivu. Klamydian Vesku Jokinen oli kuulemma sanonut jossain mediassa Clubin olleen hänelle kuin toinen koti, mutta niinä vuosina, kun kumppanini oli siellä duunissa, se oli paljon enemmän toinen koti hänelle kuin Vesku Jokiselle.

Tulipaloon liittyneissä keskusteluissamme nousi hyvin pian esille näkökulma "Vaasa on käsittämättömän Oulu". Käsität varmasti, mitä tarkoitimme. Kokkolassa on isäni kertoman mukaan tapahtunut samaa. Mikähän länsirannikon ilmiö tässä on kyseessä? En ole kuullut vastaavaa kerrotun Tampereesta.

Ripsa kirjoitti...

Jep. Muistin tänään että naisystäväsi on täältä. Ja olinhan minä joskus toivotellut teitä käymään kylässä. Ehkä tulette vielä?

Ei hänkään ole ainut niistä jotka kaipaavat sitä taloa. Minähän olen ollut rokkari 60-luvulta lähtien ja kävin siellä usein.

Sen lisäksi siellä toimi Elokuvanystävät ry, jossa olin tiiviisti mukana. Siis nuorison ja oikeastaan kaikenikäisten itsensä pyörittämä kulttuuritalo!

Itse osaltani vaikutin siihen että talo suojeltiin. Siinä vaiheessa kun kaupunki vihjasi että vuokralaiset ehkä joutuvat kohta lähtemään - ja kyseessä oli silloin 90-luvun lama - saatiin siinä puurakennuksessa olijat virtaa itseemme niin että talot suojeltiin. Kaksi puurakennusta ja klubi-rakennus. Ja se olikin aivan erityislaatuinen, arkkitehdin piirtämä ja kaikki!

En käsitä mitä Folkhälsan ja Schauman tahtoivat noilta rakennuksilta, mikäli todella olivat ajatelleet niiden säilyvän. Valto tuolla edellä viittasi Oulussa omituisesti itsestään syttyneisiin taloihin.

Niin että sano ystävällesi terveisiä: talo oli yhtä lailla minun sydämessäni! Kun olen aina etsiytynyt musiikki-teatteri-elokuva-taloihin missä olenkin asunut.

Me jotka olimme mukana klubin hommissa ja me jotka olimme mukana Endelean talossa olemme kaikki murheellisia ja vihaisia. Omituisinta eilisessä oli se, että kumpikin rakennus piti purkaa ja todella nopeasti.

Kaupunki tottakai toimi häpeällisesti: se päästi käsistään hienot rakennukset rahapulaan vedoten, sen sijaan että silloin taatusti työttömät rakennus-/restaurointi-/korjausihmiset olisivat päässeet töihin.

Niin että jotain salaliittoteorioita tässä tulee mieleen, varsinkin kun yhtäkkiä eilen ja tänään ilmestyy Folkhälsan ilmoittamaan että piti juuri ruveta hommiin. Todella vaikea uskoa.

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa juu

Häkälöylythän ne heitettiin, mutta sanottiin sen jälkeen, että sauna on siitymässä, kohta piässöövät noppeimmat kylypemmään.

Viime kesänä olen viimeksi savusaunassa kylpenyt.

Rautavaarakin, oma synnyinpitäjäni on kuulunut Iisalmen maalaiskuntaan hetken aikaa Pohjois-Karjalasta irtaantumisen jälkeen. Sittemmin se on yrittänyt olla kompuksessa enemmän Kuopion suuntaan vaikka matka on pitempi. Nurmekseen olisi edelleen luovin ja lyhin tie, mutta eihän sitä enää jälilleen passaa mennä.

Minusta tuntuu, että tämmöiset pienet kunnat, jotka sijaitsevat läänien rajoilla ja isompien kuntien toisilta suunnilta ahdistamina, heiluvat suhdanteiden mukaan helpommin kuin itsenäisesti keskellä jököttävät. Rautavaara nojaa osittain korvaansa ja päälakeaan Kainuuseen ja toista olkaansa ja kylkeään Pohjois-Karjalaan. Murrekin muuttuu läänin rajoilta toiselle siirryttäessä vaikka niissä korpimaisemissa ei paljoa puhujia enää olekaan.

Jos Vaasassa ja Oulussa talot palavat ilman, että tekijöiden jäljille päästään, Rautavaaran kirkonpolttajan saivat kyllä tuomiolle ihan helposti. Mutta hän tekikin sen humalaisen tyhmysissään ja mitenkään asiasta hyötymättä.

Ripsa kirjoitti...

Valto,

aha, nyt tajusin missä se virhe oli. Siis kun viimeinen pesällinen on palanut savusaunassa, sen jälkeen sauna on pääsemässä. Sitä kestää noin tunnin. Sitten juuri ennen saunaan menoa lyödään häkälöyly, siis räppänä auki.

Sitten noin varttitunnin päästä saunaan koko perhe. Sauna pysyi lämpimänä ehkä viisi tuntia sen jälkeen, niin että usein oli vieraita. Isä oli kyllä semmoinen saunoja että se saattoi olla neljäkin tuntia löylyssä, uimassa, pesemässä ittensä ja sitten taas löylyssä ja uimassa. Meillä oli saunan seinällä lämpömittari joka enimmillään näytti 100 astetta. Se oli ihan oikeassa, se mittari.

Siinä sadassa asteessa veli ja sisko ja minä kyllä mentiin alas penkille. Tai ulos uimaan suoraan. Ai niin joo, äiti ei hirvinnyt ikinä tulla saunaan heti kun se oli kuumimmillaan. Se kävi sitten myöhemmin.

Mutta kun äiti oli ollut lapsi siinä maatalossa ei tietenkään enää ollut savusaunaa, vain sellainen tavallinen kertalämmitteinen sauna, savupiippu siis oli. Siis ei jatkuvalämmmitteinen. Se oli navetan yhteydessä, niin että sinne mentiin tien poikki pyyhkeet ja takit niskassa, siis milloin takille oli tarvetta, eli talvella. Lapset ja isoäiti (siis kamalan vanha isoäidin äiti) vietiin vesikelkalla, siis semmoisella pitkällä etuosuudella varustetulla potkukelkalla, jolla yleensä raijattiin vetta kaivolta, joka oli navetan yhteydessä.

En tiedä onko talonpito ollut yhtään samanlaista täällä lännessä kuin teillä siellä Unimäessä. Hassua että meillä on saunan eri vaiheille eri nimitykset, vaikka savusauna on ehdottomasti parasta mitä on.

Tuo Keijun huomautus muuten tätä Länsirannikon talojen palamisesta oli hilpeä. En minäkään muista suojeltujen talojen palaneen Tampereella. Sen sijaan jo 60-luvulla pantiin nurin pääosin kokonaan Amurin ja Tammelan työläiskaupunginosat. Mitään rakennussuojelulakeja ei tainnut olla silloin vielä olemassa.

Ne olivat kivoja paikkoja ja opiskelijat saivat halvalla hellahuoneita, onneksi kellekään ei ihan heti pälkähtänyt päähän jonkun idioottimaisen kampuksen rakentamista. Sellainen tuli sitten Hervantaan joskus vuosia myöhemmin. Taisin olla Ameriikassa jo silloin.

Niin tai näin: jostain syystä inhimillinen mittakaava on vieras gryndereille. Rahaa pitää saada todella paljon. Joku voisi miettiä kuinka paljon rahaa on mennyt niiden gangstereiden pohjattomiin taskuihin ja samalla köyhyys lisääntyy. Kyllä kai sen pystyisi tilastoimaan, luulisin.

No, vaikka tuo oli Keijun kommentissa niin olkoon vastauksena sullekin Valto. Jotain outoa on todella tekeillä täällä.

isopeikko kirjoitti...

Hassu juttu. Peikko luuli ensin, että kerrot tarinoita tai satuja, mutta taisitkin puhua ihan oikeaa totta. Peikko on kyllä kuullut että sellaisilla jutuilla, joita ei enää haluta, on tapana syttyä ihan itsestään palamaan. Se on peikosta surullista.

Ripsa kirjoitti...

Isopeikko!

Olen minä lukenut niitä Peikon tarinoita ja olen ollut sitä mieltä että totta ne ovat joka sana.

Minua on ruokittu kaikenmaailman tarinoilla siitä saakka kun olen selvästi ja odottaen kääntänyt korvani kuulevien aikuisten tai vanhempien lasten puoleen. Ja sitä mukaa oppinut puhumaan hyvin aikaisin. Kuulemme laulanut ensiksi.

Tarinoiden kertominen on ollut vanhempien tapa opettaa lapsille jotain siitä, mitä he tulevat väistämättä kohtaamaan.

Mutta juuri tästä asiasta en ole koskaan ollut varma. Minkä vuoksi kauneus pitää hävittää? Miksi arvotalo on arvoton kun se on vanha? Ihmisissä on paljon jotain tosioutoa. Kummallisia otuksia, eikö vain, Peikko? Pysy pois meidän tieltä, olet sillä tavalla turvassa! Mutta varmaan vanhempasi ovat kertoneet sinulle tarinoita ja olet oppinut varomaan.