29.6.13

Linnunpojat kasvavat



Pikkusääkset ovat nyt noin viikon ikäisiä. Viimeinen kuoriutui juuri ennen juhannusta, kolme niitä on kaikkiaan. Pesä on virolaisten nettisääksien, Ilmarin ja Irman asuttama. Virolaisten lintuprojekti on ollut hieno. Heillä on jo nyt, parin vuoden työn jälkeen, paljon enemmän tietoa siitä, mitä lintuja Virossa on, lintujen muuttoreiteistä, lintujen käyttäytymisestä, suhteesta metsiin.

Sopi hyvin, että juhannusmatkalle osui istumaan vastapäätä ihminen joka oli suoraan tulossa Virosta. Hän tuntee sieltä paljon ihmisiä ja myös puhuu viroa. Puheeksi tulivat sääkset joita nyt seuraan jo toista vuotta. Hän sanoi, enkä ole aivan varma siitä mitä hän tarkoitti, että virolaiset ovat hyvin ylpeitä metsistään. Niitä ei siellä aukkohakata, vaan tarvepuut otetaan niin kuin ennenkin.

Junatuttava oli sitä mieltä, että Viro ei ole ottamassa aivan kaikista asioista oppia Suomesta. Hän katsoi juuri sillä hetkellä junan ikkunasta avautuvaa näkymää muutamasta puusta seisomassa heiveröisen näköisenä keskellä valtavaa aukkoa. Puut eivät minusta olleet kovin isoja. Aukkoja ilmeisesti tehdään nykyään 30-40 vuoden välein. Puut hakataan ja kuljetetaan pois ennen kuin ne ovat edes aikuisia.

Sääkset ovat suuria petolintuja. Ne syövät kalaa. Niitä on Suomessakin, mutta tässä maassa on vaarallista sanoa missä päin sääksen pesiä on. Sääksiä ammutaan siinä missä kotkia ja susiakin.



Viime vuonna seurasin vähän isompia poikasia, isän oli nimeltään Madis ja äiti Piret. Ilmar ja Irma pesivät eri suunnalla, mutta kun pesien ympäristön ääniä kuuntelee, tähän aikaan vuodesta lintuja on paljon. Oikein todella paljon.

Linnuilla on siis nimet. Se ei tarkoita sitä, että niitä yritetään epätoivon vimmalla inhimillistää, antropomorfoida. Nimet annetaan ihan vain yksinkertaisuuden vuoksi. Piret ja Madis eivät ole suomalaisia nimiä, mutta Ilmar ja Irma ovat. Piret kuulostaa kuitenkin naisen nimeltä, mieleen tulee Pirjo tai Pirkko. Viime vuonna pariskunta sai kolme poikasta ja kaikki kolme selviytyivät aikuisiksi asti ja lähtivät muuttomatkalle jonnekin Niilin alajuoksulle.

Kalasääskistä Piretillä ja Ilmarilla oli lähetin niskassaan. Talven aikana katselin satunnaisesti Piretin ja muiden sääksien reittiä. Yksi sääksistä oli lentänyt päin voimajohtoa ja kuollut Niilin suistossa, muistaakseni sen nimi oli Erika. Muuttomatkalla Niilille on muitakin vaaroja kuin krokotiilit.



Keväällä Piretin puoliso Madis oli hyvän aikaa odottelemassa rouvaansa, kun paikalle osui Oksana. Nimen etymologia on mielenkiintoinen. Se on sekä kreikaksi että venäjäksi myös Xenia. Se tulee kreikan sanasta Xenos, joka tarkoittaa vierasta, muukalaista. Sana on neutraali, lintuihmiset eivät väittäneet että Oksana olisi tullut Venäjältä, siis olisi ollut vieraisilla ilman viisumia saati kenenkään kutsumatta.

Oksanan ja Madiksen (Madisin?) välille syntyi kiihkeä romanssi. Oksana muni viimekesäiseen pesään yhden munankin jo, kunnes Piret ilmestyi paikalle. Lintuprojektin ihmiset eivät olleet nähneet tietoja Piretistä sen jälkeen kun satelliittilähetin lopetti signaalin lähettämisen jossain Niilin suistoalueella. Pelättiin että Piret on myös lentänyt voimajohtoon.

Syntyi mahtava nokkimisen, syöksyjen ja kirkunan täyttämä kolmiodraama. Taaskaan en tahdo antropomorfoida sääksiä: linnut ovat lintuja ja me olemme ihmisiä. Mutta takaraivossani tykytti tieto siitä että sääkset ovat hyvin vanhoja otuksia. Ne ovat suoraan alenevassa polvessa lentoliskojen jälkeläisiä. Siis kaikki linnut, myös talitintit joita ruokimme talvisin. Eläviä dinosauruksia.

Ajattelin että jos kolmiodraamoja tapahtuu vieläkin linnuilla, jotka ovat olleet olemassa niin hirveän kauan ennen ihmisiä, niin on kai aivan luonnollista että niitä on ihmisilläkin? Mehän olemme hirveän nuoria eläimiä ja olemme panneet paljon pahemmin ranttaliksi reviireillämme kuin sääkset ikinä. Lehdissä lukee usein että lapsemme voivat huonosti.

Nyt kävi sitten niin että Piret voitti kahden naaraan ottelun. Muna jäi pesään, eikä Piret voinut munia samaan pesään. En muista kuka kirjoitti kirjan Itsekkäät geenit, tai jotain siihen suuntaan, mutta mieleeni tuli heti tarina munan tavasta tulla uudestaan munaksi, jota muistan isän toistelleen kun olin vartioimassa kanoja pihalle. Minun oli käsketty estää kanahaukan hyökkäys kanojen ulkoiluaitaukseen. Todennäköisesti isä oli pelännyt että kanahaukan kohteeksi valikoituukin pikkuinen flikka, laiha 5-vuotias, joka tuskin olisi isolle haukalle saanut mitään. Määräys tuli kyllä äidiltä.

Madis ja Piret tapaavat joskus toisiaan tyhjällä pesällä. Olen näkymästä niin surullinen, että olen lopettanut pesän katselun. Silti linnut eivät ole toisiaan kohtaan vihamielisiä. Edelleen: eivät sääkset ole ihmisiä, mutta tuntuu kuin pariskunta ottaisi draaman aikuisesti ja vastuullisesti. Vieras on poissa, ja vaikka poikasia ei tänä kesänä tule, ne ovat yhdessä.

Sen sijaan Irma ja Ilmar huhkivat kalastus- ja ruokkimishommassa. Poikaset näyttävät lähinnä pesän pohjalla luikertelevilta käärmeiltä ja olen päätellyt sen olevan suojaväri. Ehkä näätä voisi päästä kiipeämään korkealle männyn latvaan? Olen nähnyt niiden kiipeävän todella nopeasti mökin takaisessa metsässä. Munia ja poikasia nekin pedot olivat vailla ja niillä oli varmasti lähellä oma kasvava poikue.

Pesä ja siinä asustavat sääkset eivät ole minkään metafora, vaan se on hitaan, työteliään ja pitkän kehityksen yksi lopputulema. Pesä on totta. Juutun usein lintujen huutoja kuunnellessani miettimään, onko evoluutiolla jotain ehkä vielä sanomista lintujen tulevaisuuteen.



Toivon että virolaiset pitävät huolta metsistään. Ja olen aivan varma siitä, että lajien erosta huolimatta ihminen voi oppia rakkaudesta ja huolenpidosta näiltä linnuilta paljon. Ja kauneudesta, ennen kaikkea kauneudesta.

Entä mitä ovat sääkset viroksi? No tottakai kalakotkasia, ovat halietus-sukua niin kuin kotkatkin. Videopesän löytää täältä. Lintuja kannattaa seurata päivittäin, oppii tuntemaan niiden puheen ja keskinäiset suhteet. Puhetta se on, monenlaista kommunikaatiota. Meillä vain ei ole sille sanakirjaa ja kielioppia.

4 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

Tässä nettilinkki, jonka kautta voit seurata suomalaista (hailuotolaista) sääksenpesää reaaliajassa:

http://kotinetti.suomi.net/saaksi/index.php

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

Kiva, kiitos! Olen kuullut tuosta pesästä. En ole tullut vain katsoneeksi vielä. Tuleepa tämän kautta muillekin tiedoksi.

Sitten vielä semmoinen, että nettipesiä on muuallakin, ei tarvitse kuin etsiä hakusanalla osprey, joka on sääksen englanninkielinen nimi.

a-kh kirjoitti...

Toivottavasti naulaavat luusi kasaan niin, että pääset entistä ehompana jopoilemaan, mutta varovasti, varovasti. Osanoton tervehdyksin!

Ripsa kirjoitti...

Kalevi,

kiitos. Pääsin juuri kotiin ja sain aikaan hirmuisen rumban, koska paperit olivat allekirjoittamatta. Kaksi sairaalaa, vasen käsi kipsissä (kumpikin ranneluu irtipoikki) ja vasemmassa polven alapuoleisessa luussa titaanilevy.

Tuli tälli odottamatta. Ihan puhkipoikki just nyt, mutta kyllä minä jopoilen vielä elokuussa. Sitä ennen varovaista hiihtelyä skuutterilla, ehkä istuskelua piilipuun alla pihalla. Taidan lukuea loppuun kirjan nimeltä "Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi" ja katsoa onko soveltuvia ohjeita luunmurtumiin!

Kiitos siis kirjasta sinulle, Merille ja Valtolle! (Pitäis panna linkki, mutta kirjoitan tässä vasta ekaa tekstiä yhdellä kädellä, joten ihmisten pitää nyt vain löytää teidät...)