31.12.13

Pohjanmaalla tuluvii


Silloin kun Bertolt Brecht kirjoitti Oppimisen ylistyksen, oli vielä mahdollista että kouluttautumalla tulee työtä ja toimeentuloa ja voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Nyt koulutusta ajetaan alas kaikkialla. Tai ainakin se koulutus, joka ei välittömästi työllistä. Suomi on insinöörien ja ekonomien maa.

Ei Suomi ole ainut sellainen maa. Työn tekemiselle on annettu uuskielinen nimi: suorittava porras. Niitä risteilijöitäkin joku rakentaa, kuljettaa kontteja valtamerten yli, hitsaa osia yhteen ja bensaa kuluu. Sitähän on koska Koillisväylä alkaa olla auki kesäisin ja venäläisetkin aloittavat off-shore-poraukset niin kuin norjalaiset ovat tehneet jo aika kauan. Pitääkö olla optimisti?

Työpaikat ovat riippuvaisia sijoittajista, jotka saattavat asua toisella puolen maapalloa. Ehkä kansallisvaltioille ei oikein ole enää mitään käyttöä. Paitsi siis insinöörien ja ekonomien kouluttaminen. Suorittavaa porrasta saatetaan tarvita jonkin verran, mutta koska kansalliset (yritysten ja parlamenttien) johtajat ovat niiden osakkeiden omistajia, niin heidän intressissään ei ole maan pitäminen työllistettynä, vaan omien osakesalkkujen lihottaminen. Kekkosen Suomessa maa vielä piti pitää kokonaan asuttuna. Siis Suomi-niminen aika iso maa-alue.

On johtajissa hyviäkin ihmisiä, mutta heitä taitaa olla enää vähemmistö. Hyviä uutisia tulee enää vain harvoin.

Tämän ihmiset varmaan kyllä tietävätkin, kaikki irtisanotut ja pienillä eläkkeillä kitkuttavat, joilta evätään niin usein kuin mahdollista sosiaaliavut ja muut viimekäteiset turvat, jotka luotiin joskus kauan sitten hyvinä aikoina. Kuitenkin siis on hyvinvointivaltio eikä kenenkään tarvitse elää kadulla? Leipäjonot ovat harvinaisia Länsi-Euroopassa, täällä ne eivät ole hävinneet 1990-luvun laman jälkeen ollenkaan.

Jatkuvasta lamasta ihmiset lamaantuvat. Kun koulutus ei ollut minkään tae, ja jos ei ole päässyt kouluihin, niin saattaa silti päästä suorittavaan portaaseen. Siistit sisätyöt tulevat niille joilla on suhteita. Suhteita on miltei kaikilla ihmisillä ja niitä kannustetaan käyttämään omaksi ja perheen hyväksi.

Ehkä ihmiset eivät voi muuta tehdäkään. Ihminen ilman niitä suhteita on yksin, lapsistakin tulee työttömiä ja taas on yksi suku saatu syrjäytetyksi. Tuossa voi olla vihan siemen.

Pahinta ehkä on se, että suvut ja perheet menettävät yhteytensä, ahneudesta tulee hyve ja ne jotka kärsivät, katkeroituvat. Historia kertoo että tällaisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä ei hyvä seuraa.

Jossakin televisio-ohjelmassa paneuduttiin Pohjois-Afrikan tilanteeseen. Mitä siis tapahtui arabikevään jälkeen ja mikä siihen johti. Muistan kun yhtä palestiinalaista opiskelijaa haastateltiin. Hän sanoi että kansainväliset avustusjärjestöt ovat tehneet työtä vuosikausia palestiinalaisten pakolaisleireissä.

On perustettu kouluja, jopa korkeakouluja. Palestiinassa on nyt sitten ehkä maailman parhaiten koulutettu työttömien luokka, josta taatusti kasvaa armeija. Mutta Israel on rakentanut muurin omien alueidensa ympärille. Siellä on monissa kylissä entisiä Palestiinan arabien koteja, puutarhoja, viljelysmaita.

Pahinta taitaa olla se, että makea vesi alkaa loppua. Israel säännöstelee vesivirtoja ja palestiinalaiset saavat niistä vain vähän. Etelämpänä Sahara laajenee. Meret lämpenevät, mutta hiekan keskellä ei kasva mikään. Ratkaisuja on, mutta niitä ei voida lähteä rakentamaan epävakaisiin yhteiskuntiin.

Ajattelen Viron nettisääskiä: löytävätkö Piret ja Madis, Irma ja Ilmar Niilin suistoalueelta edelleen hienon levähdyspaikan matkalla Etelä-Sudaniin? Vai onko hiekka jo peittänyt keitaan? Entä yrittävätkö Sudanin taistelijat syödä pitkän matkan tehneet linnut? Löytävätkö sääkset vielä entiset kalavetensä?

Suomi ehkä selviää vielä jonkin aikaa. Vettä on. Pohjavedet ehtivät suolaantua Salpausselän alueella teiden sulana pitämisen vuoksi. Mutta ehkä sitä voi puhdistaa? Vai voiko, joutuuko siihen käyttämään liikaa energiaa ja rahaa sen mukana?

Ilmastonmuutos näkyy säiden ääriolosuhteiden lisääntymisenä ensiksi. Meillä on ollut laskujeni mukaan neljä isompaa myrskyä loppusyksyllä 2013. Lumeton alue laajenee koska Atlantti on lämmennyt niin, että Venäjän talvi-ilmat eivät pääse tänne niin kuin ennen.

Siperiassa voi olla aivan hirvittävän kylmä. Suomen lämpötila on noussut parissakymmenessä vuodessa kaksi astetta, joka on paljon. Kasvit reagoivat siihen ensiksi. En ole ikinä nähnyt sammalta kasvavan keskellä talvea nuorten puiden kaarnan päällä. Tämä on ensimmäinen kerta. Nyt sataa, joet tulvivat latvavesillä.

Vuosi vaihtuu vetisessä säässä. Pohojanmaa tuluvii.

Miten mahtaa käydä syysviljojen? Huuhtoutuvat jokiin tai jos pakkaset tulevat, jäätyvät kuoliaiksi. Ilmastointiputkista kuulee ihmisten köhivän ja yskivän. Lapset jaksavat potkia palloa tuossa pihalla ja se on hyvä se.

Suurin osa jaksaa sentään käydä koulua. Koululla on muutakin merkitystä kuin vain työpaikan löytyminen sen myötä. Ihmiset voivat sivistyä, oppia tuntemaan ympäristönsä, ajatella maailmaa eri suuntaan kuin mitä vanhemmat ovat sen ajatelleet. Se suunta olisi parempi kuin mitä nyt luvataan. Siihen ei saa kulua liikaa aikaa. Muutoksen olisi pitänyt jo alkaa ja voi olla jo liian myöhäistä.


Parvekkeella pyörä palelee.

4 kommenttia:

  1. Niin, mailmassa on paljon huonolla. Usein ajattelen tätä ja tuumailen että eiköhän niin ole aina ollut. Nykyän vain tiedetään enemmän. Masentavaa että ihmiskunta ei opi omasta historiastaan ja kasvavasta tieteestäkään.

    No niin, vanha vuosi on kohta takana. Yritetään vain pitää yllä toivoa, mitä muuta on?

    Olen kiitollinen ystävyydestämme ja tästä mahdollisuudesta käydä kylää yhdessä! Kahvi on aina valmiina - tervetuloa! Toivon Onnellista Uutta Vuotta Sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  2. Marja-Leena

    Olen tykännyt sinun löytämisestäsi oikein paljon. Se johtuu varmasti siitä että olen ollut itse emigranttina samalla mantereella ja miettinyt usein, miten elämä olisi mennyt jos olisin jäänyt sinne.

    Mutta kadotin kieleni hirveän nopeasti, enkä ollut hirveän lahjakas ja nopea omaksumaan englantia.

    Luulen että sukupolvetkaan eivät ole oppineet toisiltaan, vaan nuoret ovat aina lyöneet päänsä samaan mäntyyn kuin vanhempansakin.

    Muuta ei ole kuin toivo. Se kai meitä pitää hengissä? Minua hirvittää se mahdollisuus, että kaikki se kyky ja taito pitää elämää yllä voi hävitä yhdessä silmänräpäyksessä.

    Tosin ehkä meitä Pommin varjossa kasvaneita asia ei hätkäytä niin paljon kuin niitä nuoria, jotka ymmärtävät lukemansa ja tietävät miltä elonkehä näyttää. Kaikki nämä: maa, ilma, vesi. Peruselementit.

    VastaaPoista
  3. Ripsa, pärjäät oikein hyvin englanninkielellä kun käyt kylässä. Paremmin kun minun suomenkieli kun en usein tahdo löytää sanoja vakavampiin asiohin. Mutta tämä on hyvä tapa harjoitella, jotta kiitos kun saan käydä. Hyvää Uutta Vuotta taas!

    VastaaPoista
  4. Marja-Leena

    Minä käytän kumpaakin kieltä joka päivä. Eniten taidan puhua englantia.

    Jos ajattelen vakavampaa kirjoittamista, niin ei minusta tullut Nabokovia. Siinä vasta oli kielinero: osasi puhua ja kirjoittaa venäjää, ranskaa ja englantia aivan yhtä hyvin. Siis oikein hyvin.

    Varmaan ihminen oppii puhumaan jotain kieltä jos asuu toisessa maassa. Mutta siitä on matkaa vielä todelliseen itseilmaisuun.

    Toivoisin että sinä löytäisit sieltä suomalaisen ystävän, jonka kanssa voisit puhua usein. Täytyy siellä heitä olla, ovat vain piilossa sinulta! Puhuessa sanavarasto kuitenkin kasvaa.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista