22.12.13

Tuoko Tuomas joulun?

Uutisia Suuren Veden läheltä tänä aamuna. Pojan setä eli miehen veli kirjoittaa että äiti ei enää jaksa kuulla eikä juuri puhuakaan. Hän on 95-vuotias.

Ilma on ollut talvinen siellä, ei juuri aurinkoa, massiivisia myrskyjä Tyyneltä mereltä, jotka tapaavat arktiset ilmamassat hyvin etelässä, Marseillen korkeudella. Siksi talvipäivän seisaus tuntuu.

Linkissä on tilanne nyt, 23.12., myrsky Oregonin rannikolla. Ja sitten Oregonin meri ja sitten tämä talvi, ja tosi-isot lokit.  Video Mickey O'Brien.

Vanhat ihmiset eivät oikein jaksa säiden äkillistä muutosta enää. Nuorempienkin luita kolottavat nopeat ilmanpaineiden muutokset.

Mutta oudosti alkaa valo muuttua täällä pohjoisessakin, puut muuttuvat vihertäviksi ja ruoho kellertää ja rusehtaa. Sataa. Ylihuomenna on jouluaatto.



Ajattelen Portlandia ja kirjaan tähän runon.


Tekemisiä Portlandissa

Mennä kävelylle Sandyn rantaan kun kuore nousee
juoda kirnupiimää Buttermilk Cornerissa
kävellä yli Hawthornen silla auton renkaiden laulaessa
ottaa kärryt Sellwoodiin kun kirsikat ovat kukassa
vaeltaa metsissä Council Crestin alapuolella, puumaja ylhäällä
        douglaskuusessa lähellä sairaanhoitajakoulua.
Katsella lintuja ja metsästää kasveja Sauvies'n saarella
        toukokuussa
viininvaahteranlehdet rinteillä St. John's Bridgen yllä syksyllä
kahlata Columbia-jokea hiekkasärkille saakka
Himalajan karhunvatukat sotkevat Bonnevillen lähetystornin
korkeajännitteisen teräsperustuksen – sormesi ovat tahraiset
mennä naimisiin Vancouverissa ilman päivän
katuma-aikaa.
Kuitata palkkashekit käteisenä Pastimen baarissa
olutta Ericksonilla, hampurilaiset Tic Tockissa.
Seurata oikeustalon, kaupungintalon, sanomalehtien,
radioiden, vankilan kapeita käytäviä.
Pysäköidä parkkitaloihin
auringonpolttamaa hiihtämistä
hytinää valtamerellä
seisoa sateessa.

(Gary Snyder: Loputtomat vuoret ja joet. Suom. J.K. Ihalainen (1996), Palladium-kirjat 2010)


3 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

Meillä on 7.1 erään 100 vuotiaan muorin luokse juhlakutsu. Eihän se elämä ole vuosiin hänelläkään oikeaa elämää ollut, kunhan olla köhöttää enimmäkseen sängyn pohjalla. Kummallistahan se kuitenkin on, että joillakin huokua piisaa pilkkuun saakka.

Sukulaiset kai ne vain ovat ylpeitä kun joku elää kauan vaikka siinä elämisessä ei enää mieltä olisikaan.

En tällä mitään pahaa tarkoita, mutta kun omat vanhemmat ovat kuolleet sekä paljon tietysti jo muitakin läheisiä, ja on tajunnut (viimeinkin) sen, että heidän vuoronsa on just silloin ollut, niin näinhän ne ajatukset sitten realistisimmillaan kulkevat.

Nuoren elämän päättyminen on aina kauhistus. Siihen kai ei totu milloinkaan rauhan oloissa. Ja tottuísiko sodassakaan.

Kainuun Sanomissa oli juuri eilen "60 vuoden takaa" uutispätkä, että tässä meidän kadulla oli 4 ja 5 -vuotiaat tytöt laskeneet risteävältä kadulta kuorma-auton alle ja henki pois. Vieläkin kylmäsi se ajatus. Jouluksi silloinkin sellainen suru isille ja äideille!

Tänään (eilen) viimeksi sanoin yhden realistisen ajatukseni ääneen, että mahtaa olla viimeisiä jouluja mummolassa (Puutarhurin kotona) koska siellä isännät molemmat (veljeksiä) ovat kovin huonossa kunnossa ja kun ajattelee, kuinka suuri talous siellä korvessa (30 km maalikyliin) on, niin kahden jäljelle jäävän naisen voimin sitä ei pidetä millään yllä. Heidänkin on lähdettävä sieltä vaikka kuinka muuten olisivat hyväkuntoisia.

Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua teille kaikille kissaa myöten.

marja-leena kirjoitti...

Onpa pitkäikäinen anoppisi.

Suuren Veden luulen tarkoittavan Tyynen merta? Eihän Portland ole lähellä merta. Muistan kun ajettiin läpi yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Runo on mukava. Onko sinun kirjoittama vai Snyderin? (Anteeksi kun suomen kieleni on joskus vajaa ymmärtämiseksi.)

Toivon hyvää joulunodotusta ja kaunista joulua!

Ripsa kirjoitti...

Valto

Kun ennen väitettiin jumalan säätäneen ihmisen elinpäivät, niin nykyään kai sanotaan että geenit sen määrittelevät. Aina on ollut pitkäikäisiä ja lyhytikäisiä sukuja.

Mutta Ameriikassa 90 vuotta ei ole kovinkaan paljon. Sitä maata ei pommitettu ja kaikilla oli tarpeeksi ruokaa sodan aikana. Sodat käytiin maan rajojen ulkopuolella.

Mutta ennen ovat kaukana kirkoltakin olevat kylät olleet elinvoimaisia, kun talot ovat erikoistuneet tuottamaan sitä tai tätä. Joka tapauksessa ruoka on pystytty kasvattamaan itse.

Vaikka anoppi on jo vanha, niin se käsitys minulla on ollut, että järki on ollut ihan tallella.

Se kaupunki on osa minua ja ne ihmiset ja taitavat jäädäkin. Maisemat tulivat mieleen kun tänne ei näy tulevan talvea. Teillä taitaa olla lunta!

Viettäkään mukava ja rauhallinen joulu!

Marja-Leena

Intiaanit kuulemma kutsuivat Tyyntä valtamerta Suureksi vedeksi. Oregonin kohdalla ei ole edes saaristoja.

Runo on siis Snyderin toisesta suomennetusta teoksesta, englanniksi Mountains and Rivers without an End. Snyder aloitti runoelman kirjoittamisen 1960-luvulla ja hioi kirjan valmiiksi vasta 1996, se suomennettiin 2010.

Siinä lopussa sulkeissa on tiedot kirjasta, kirjailija ja suomentaja on lihavoitu. J.K. Ihalainen pyörittää Palladium-kustannusyhtiötä. Varmaan kirja löytyy englanniksi Vancouveristakin.

Runossa mainitti Vancouver on Portlandin sisarkaupunki Willamette-joen sivuhaarassa. Willamette taas on jatko Columbia-jokeen. On Portland varmaan ehkä 100 km (vai mailia?) rannasta, mutta Snyder kulkee autolla ja samoin kuljin minä aikoinaan, se on siellä lyhyt matka.

Minä en kyllä kirjoita runoja. Mutta pidän niistä ja luen aina kun saan tilaisuuden.