6.2.15

Arkipäivän analyysia

En oikein voi lukea kymmeniä sivuja tätä kirjaa yhteen menoon. Tämä aivan siitä riippumatta luenko sitä unilukemiseksi, löytääkseni jonkun uuden ajatuksen vai vain vahvistaakseni vanhoja ajatuksiani tai parantaakseni itseni siitä tai tästä vaivasta. Nimittäin seuraavaksi minua odottaa uusi kissakäsikirja, jossa taloutemme valtiasta käsitellään persoonallisuus-näkökulmasta.

Kaikki kietoutuu huushollin otusten ympärille ja jokainen meistä kolmesta kieppuu mukana ja ajattelee asioita vähän omaan suuntaansa. Ja koko ajan on käynnissä muutos: ei olla huomenna samoja kuin oltiin eilen.

Kirjoittaja on Sigmund Freud. Kirjan nimi on hykerryttävä: Mooses, telepatia ja paholainen. Soveltavaa psykoanalyysia 1899-1939. Suomennos ja sivunvalmistus: Markus Lång. Helsinki 2014. 232 s. Kustantaja: Books on Demand, paino Nordenstedt, Saksa. Kirja koostuu ennen suomeksi julkaisemattomista Sigmund Freudin artikkeleista. Hän joko ei saanut näitä mahtumaan joihinkin sillä hetkellä työstämiinsä kirjoihin tai sitten ne poikkesivat sen verran muusta hänen kirjoittamistaan kirjoista, niin että hän ehkä jätti ne pois julkaisulistoistaan.

Kirja on kulttuuriteko, ehdottomasti. Minun oli napattava kirja kirjastosta parista syystä. Ensinnäkin Anita Konkka julkaisi syksyllä kirjan nimeltä Unennäkijän muistelmat (Teos) ja siinä puhutaan unista. Kirjassa unen näkijä muistelee. Uni on yksi todellisuus. Ilman unien näkemistä ihminen ei pysy järjissään, noin lyhyesti sanoen. Sen lisäksi unet sanovat kaikenlaista ihmisen kulloisistakin ongelmista, toiveista – ylipäänsä hänen elämästään. Freud on kirjoittanut ihmisten vitseistä ja heidän tekemistään virheistä. Ja sairauksillakin on viestinsä.

Ajattelin että ehkä unisyklini korjaantuu tästä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta häiriöstä ihan vain Freudia lukiessa. Toinenkin syy johtuu kirjoista: jostain syystä johduin marras-joulukuussa lukemaan Siri Hustvedtin kirjoja englanniksi ja hänen kirjallisuuslistassaan on usein Freud. Ehkä hän on vaikuttanut jopa enemmän käsityksiimme ihmisistä kuin toinen juutalaissyntyinen henkilö, Karl Marx?

Tässä nimenomaisessa artikkelissa telepaattisista unista on aika tavalla järjenvastainen ajatus. Unia ihmiset näkevät yksin, erikseen, tiettävästi yhteisiä unia ei ole (vaikka Juice laulaa XV yössä: ”---ja samaa unta nään ja kun aamu on en tiedä missä herään”), sen sijaan telepatian pitäisi olla ajatusten (sähköistä?!) siirtymistä yhden ihmisen päästä toiseen päähän, vaikka satojen kilometrien päästä. Telepatiaa ei ole koskaan pystytty todistamaan olemassa olevaksi ilmiöksi, sen sijaan unia ovat nähneet kaikki.



Näin Freud kirjoittaa kirjeen lähettäjälle, joka tahtoo vahvistuksen sille, että telepaattisia unia oikeasti on olemassa ja että hän on itse juuri nähnyt yhden:

Onko Teille syntynyt vaikutelma, että kaikessa hiljaisuudessa kannatan telepatian todellisuutta siten kuin salatieteilijä esittävät? Siinä tapauksessa pahoittelisin suuresti, että sellaista vaikutelmaa on vaikea välttää. Haluan nimittäin pysytellä täysin puolueettomana. Minulla on siihen myös täysi syy, sillä minulla ei ole asiaan mitään kantaa enkä tiedä siitä mitään. (s. 47)

Freud on kohteliaan pirullinen alusta loppuun. Telepatia ei vain mahdu tähän arkipäivän psykopatologiaan, tai siitä tulee mahdotonta tappelua. Lukekaa esimerkiksi Freudin Unien tulkinta-opus! Unet kertovat kaikenlaista hauskaa meistä kaikista.

Ihminen on mestari keksimään itselleen milloin mitäkin kamalia fyysisiä tai psyykkisiä tai psykofyysisiä ongelmia. Freud on siitä hyvä tiedemies, että hän on vankkumatta tiedon puolella huuhaata vastaan. Pidän paljon Tiina Raevaaran, kirjailijan (koulutukseltaan jonkun kovan tieteen tohtori, en uskalla sanoa minkä, koska sanon kumminkin väärin) Suomen Kuvalehden blogista. Raevaara näyttää jatkuvasti törmäävän myös kaikenlaiseen huuhaa-tietoon. Epätieto on leviämässä kaikkialle ja yhä kiihtyvällä vauhdilla. Monesti väärä tieto voi olla vaarallistakin.



Ihmisparka on hätää kärsimässä, kun yrittää vajavaisella tietämyksellään sortteerata edes jollakin lailla oikeaa tietoa väärästä. Eilen joku amerikkalainen lehti otsikoi että jossain osavaltiossa monta lasta oli sairastunut tuhkarokkoon, vai oliko se nyt vesirokko? Joku sellainen tauti kuitenkin, jota vastaan nykyään rokotetaan.

Kun nyt kyseessä on USA, niin on kerrottava, että sieltä se rokko oli ehtinyt hävitä kokonaan. Amerikassa – kuten myös Euroopassa – on vastuuttomia vanhempia, jotka ovat jonkun uskomus-/epätiedon vuoksi päättäneet olla rokottamatta omia lapsiaan ja sillä tavalla ovat saattaneet vaaraan muita lapsia.



Mikä tahansa lastentauti on vaarallinen ja kelle tahansa ihmiselle lähinnä siksi, että niiden jälkitaudit ovat pahoja. Minulta hävisi vasemmasta korvasta kuulo sikotaudin vuoksi 12-vuotiaana. Ei ollut rokotuksia.


Miksi on aina toivottava pakottavia lakeja, ennen kuin ihmisten järkiintyminen on mahdollista? Se on kerta kaikkiaan järjetöntä. Mikä telepatiassa on niin tärkeää, että siihen on uskottava? Mitä se usko ylipäänsä on? Ehkä sillä sitten tullaan autuaaksi.

8 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

Rokotuskritiikillä on kaksi puolta. Jos 2000-luvulla järjestetään rokotuskampanjoja, jotka ovat kriittiseen silmään alusta loppuun epäaitoja – lääketeollisuuden likaisen bisnessilmän sanelemia – se ei välttämättä tarkoita, että perinteiset lastentautirokotukset olisivat samaa huttua. Mutta ihmiset ovat niin yksinkertaisia, että he luokittavat. Kysymys on samasta ilmiöstä kuin sukupuoliluokittelussa: naiset ovat sellaisia, miehet ovat tuollaisia.

Karl Marxin vaikutus ihmisten käsityksiin oli epäilemättä Sigmund Freudin vaikutusta suurempi aina 1980-luvulle saakka. Sitten asetelma keikahti. Ihan viime vuosina Marxista on jälleen puhuttu paljon ja Freudiin kohdistunut mielenkiinto (oli se minkäsuuntaista hyvänsä) on laimentunut.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

mietin tuota eilen kun uutinen noista sairastuneista lapsista osui silmiin. Juuri tuota asetelmaa: jättilääketehdas, muistaakseni sveitsiläinen (onko niitä muitakin?) pilasi pitkän pätkän Tonavaa tai muuta isompaa Euroopan jokea, kun päästi jätevedet jokeen. En muista mitä aineita jokeen huuhtoutui, mutta ei se mitään terveellistä ollut, ainakaan terveille ihmisille.

Mutta kun minulla on se käsitys, että ihmiset eivät jätä rokottamatta jättilääketehtaiden vuoksi, vaan siksi että joku on saarnannut ylipäänsä lääkkeitä ja muuta luonnottomuutta vastaan. En tiedä. Minkä takia minulla on se tunne usein, että se kuuluisa maalaisjärki oli ennen voimissaan?

Freud, Marx-ottelu on aina ollut kiinnostava. Toista voi ajatella sosiologiseksi maailmankatsomukseksi ja toista yksilökeskeiseksi. Mutta onko mielestäsi noissa kiinnostuksissa olemassa ikärajaa?

Minusta tuntuu siltä, että Marxia on kaikkiaan helpompi ymmärtää kuin esimerkiksi perheen keskinäisiä traumaperäisiä suhteita. Millos perheissä ei olisi ollut traumoja, aina. Mutta Oidipus-kompleksi siinä keskuksessa voi olla hankala nieltävä ihmisille.

Rita kirjoitti...

Tänä aamuna herätessäni muistin mitä unia olin nähnyt, joten luen kiinnostuneena Freud-postaustasi. Kivoja unia olivat. Tavallisesti en muista uniani.

Sikotauti on ilmeisesti aikamoisen kova tauti !

Olipa sinulla monipuolinen kirjoitus. Taidan lukea toisenkin kerran.

Hyvää viikonloppua !

Keiju kirjoitti...

Mitä tarkoitat ikärajalla? Itse kiinnostuin Marxin ajattelusta parikymppisenä 1990-luvulla, mutta olihan se silloin aika epämuodikasta. Toisaalta omalle sukupolvelleni on tietääkseni myös aika tyypillistä leimata Freud seksisti-sovinistiksi ja näin ollen epäkiinnostavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

ripsa

ihmisten unissa on paljon yhteistä. kaikki ovat nähneet unia taloista ja huoneista, erilaisista kulkuvälineistä, eläimistä, vedestä ja vuorenhuipuista.

meitä kiinnostavat ulkoisessa maailmassa ne asiat, joille on vastaavuus jossakin ihmisen sisällä. kun silta jonakin päivänä löytyy, se todella kolahtaa.

minusta unen symbolia ei pitäisi tulkita liian pitkälle, koska se suojaa tietoisuutta. symboli on ainut keino ilmaista asioita, jotka ovat vasta muotoutumassa. ajattelen sen ehkä vähän rajoittuneestikin niin, että symbolia ei voi ratkaista, se on ajatusprosessin ilmaus. ollaan vain onnellisia symbolien olemassaolosta, that's it.

omassa unielämässäni olen oivaltanut sen, että parantavat unet ilmaantuvat yleensä siinä vaiheessa, kun olen jo asettunut vähän aloilleni. alitajuntakin kaipaa siis hiljentymistä.

ongelmia voi tietysti ratkoa myös järjellä, mutta väitän, että sen voimavarat eivät riitä aitoon oivallukseen.

meri

Ripsa kirjoitti...

Rita,

niinhän se taitaa olla: harvoin sitä uniaan ainakaan kovin yksityiskohtaisesti muistaa. Joskus nuorempana pidin sängyn vieressä muistikirjaa että saisin napatuksi unen hännästä kiinni sitten aamulla.

Valitettavasti ne muistikirjaräpellykset olivat järkiään täysin käsittämättömiä. Jos ajattelin pääseväni tutkimaan omia uniani, jouduin luovuttamaan ihan heti.

Sitten on joitain unia tietysti jotka ovat toistuneet ja ne yleensä varmaan johtuvat jostain konkreettisesta elämän tapahtumasta.

Sikotauti on kamala tauti. Muistan sen sairastamisen vieläkin. En pysynyt tolpillani.

Keiju,

ajattelin juuri tuota, että missä vaiheessa imiset ylipäänsä ovat kiinnostuneet kummastakin gurusta, Marxista ja Freudista.

Minä kiinnostuin Freudista myös joskus parikymppisenä, se on ollut siis 60-luvun puoliväliä. Ehkä silloin ihmistä ylipäänsä kiinnostaa että minkälainen minusta tuli, persoonallisuus alkaa olla selvärajainen.

Freud on ollut niin kutsutusti muodissa välillä ja välillä sitten ei. Olen vain joskus ihmetellyt että kuinka moni häntä on oikeasti lukenut ja tutkinut. Freud on älyttömän hyvä kirjoittaja. Niin on myös Marx. Seksisti-Freud taisi ilmestyä Amerikan Naisten vapautusliikkeen kylkiäisenä. En ole kyllä samaa mieltä vaikka kuvittelen olevani tasa-arvon kannalla.

Ja mitä olen lukenut pätkiä Pikettyn 21. vuosisadan Pääomasta niin hän on erittäin hyvä kirjoittaja myös. Kyky ja kiinnostus tekstin sorvaamiseen kyllä ehdottomasti auttaa asiaa, oli se sitten mikä tahansa.

Meri,

joku unen tutkija, olisiko se ollut sitten Jung, puhuu kollektiivisen alitajunnan tuottamista unista, kuten unen taloista, huoneista (peräti erittäin astrologista karttaa!) ja maisemista.

Ja Freud luokittelee unia myös. Ne oidipaaliset jutut tuntuvat kulkevan punaisena lankana. Tämä Långin kokoama antologia on hyvä sen takia, että varhaisimmat tekstit ovat 1800-luvun lopulta ja viimeisimmät vuodelta 1939. Siihen mahtuu monta keskustelua. Se tämän kirjan tekee kiinnostavaksi: unien symboliikka koskee kaikkia ihmisiä.

Kun luin Freudin unien tulkinta-opuksen, en muistanut uniani pitkään aikaan. Muistan olleeni siitä suorastaan hermostunut. Freud vei uneni!

Luulen kyllä että jonkun unen ilmapiiri muuttaa päivätajuntaa paljon, vaikka unta ei muistaisikaan. Joitain välähdyksiä jää päiväksi mutta ne eivät oikein jää mihinkään, häipyvät äkkiä.

Freud puhuu unien viesteistä myös sillä tavalla että miten ne antavat ihmisille ratkaisun johonkin ongelmaan, mutta ihminen ei juuri silloin ole vielä valmis käsittämään mitä pitäisi tehdä.

Ei kai alitajunnan ja päivätajunnan vaihtelu mitenkään suoraviivaista voi olla. Ihminen on hirveän monimutkainen otus.

Rita kirjoitti...

Kiitos vastauksesta !

Minä sairastin sikotaudin aikuisena, noin 25 - vuotiaana. Hirveät posket :)

Ripsa kirjoitti...

Rita,

mikäli muistan oikein, aikuiset pelottelivat taudeilla niin, että jos et nyt saa tätä rokkoa niin kuolet siihen aikuisena.

Että piti mennä sitten varta vasten kylään jossa tiedettiin olevan lapsia joilla oli tuhkarokko tai jotain sellaista.

Niin että mikäli vanhemmat olisivat olleet oikeassa et eläisi enää.