19.6.15

Sadetta

Juhannusaatto taitaa olla nyt ennen kuin on Jussin ja Johanneksen nimipäivä. Olen viikkovillissä, mutta tiedän suunnilleen mitä aikaa eletään, vaikka on rukattu aikaa väärään suuntaan kesäisin, niin että en enää tiedä kesän keskipäivän hetkeä.

Kohta sataa. Eilen satoi. Huomenna sataa taas.

Jos isoäiti eläisi, hän murehtisi ääneen katoa, jo ennen kuin se on aivan varma. Kyllä se näin koleana keväänä ja kesänä olisi ollut 1950-luvulla aika varma. Muistan kun hän puhdisti silmälasejaan tuvan pöydän ääressä ja kirjoitti päivän töitä ja ilmoja yliopiston keltaiseen almanakkaan. En tiedä olisiko edes perunoita saatu istutetuksi pellolla makaavan veden vuoksi.

Isoäiti piti pientilaa yhdessä vanhimman tyttärensä kanssa. Hevonen oli, viljeltyä ehkä 12 hehtaaria, metsää enemmän. Navetassa neljä lehmää, kanoja, joskus sikoja ja lampaita, mutta ei monta. Osuusmeijeristä tuli tili.

Nyt kukaan ei yritä enää tulla sillä tavalla toimeen. Mutta ei maailma ennenkään ollut ennalta arvattava.

Istun tässä sadetta odottaessani ja luen Ludwig Wittgensteinia. Kirjan nimi on Varmuudesta. Se on hyvä nimi, vaikuttaa siltä että siitä on hankala sanoa mitään varmaa.

Hän kyllä puuttuu sateeseenkin:

Ihmisten arvostelmiin kuului ennen, että kuningas pystyy tuottamaan sadetta. Me sanomme, että tämä on ristiriidassa kaiken kokemuksen kanssa. Nykyajan ihmisten arvostelmia on se, että lentokone, radio jne. ovat keinoja kansojen lähentämiseksi ja kulttuurin levittämiseksi.”



Olen ajatellut kuunnella radiota. Mutta sitten on mietittävä tarkkaan mitä ja kuka siellä on sanomassa jotain ja miksi. Siinä menevät kesäpäivänseisauksen ajat. Muistaakseni aivan äsken lisättiin tai poistettiin maailman ajasta jonkunsuuruinen osa.

Aikaa tulee senkin jälkeen.





6 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Sade on hieno asia sopivina erinä. Wittgenstein on melkomoisten vaativaa luettavaa. Ehkä sekin on parasta annosteltuna. Vähitellen sitä voi nauttia isompina annoksina :)

Ripsa kirjoitti...

Rita,

niinhän se on. Vanhat luuni vain protestoivat sadetta ja ne pahukset tietävät milloin se tulee, siis jo etukäteen. Ei sade muuten ole mitenkään paha juttu. Antaa syyn lukea ja miettiä ja kirjoittaa sitten aina välillä.

Tämä minun painokseni Witgensteinista on alunperin vuodelta 1969, mutta kun tämä on toinen painos varustettuna Georg Henrik von Wrightin perinpohjaisella alkuanalyysilla ja sitten vuodelta 1999, niin tässä on monia kerrostumia länsimaista filosofiaa. En tiedä saanko tätä ikinä luetuksi, mutta on ilo lukea ja sitten tajuta lukemansa ja siirtyä seuraavaan ajatukseen.

En olisi ikinä voinut kuvitella että sade johtui jollain tavalla kuninkaasta! Kaikki on aina muutoksen tilassa.

Keiju kirjoitti...

Wittgenstein on parhaimmillaan M.A. Nummisen esittämänä – tässä esitettynä muutama vuosi takaperin tuolla meidänkin joskus puhumassamme Pispalassa:

https://www.youtube.com/watch?v=1dGrwg63GAI

Hyvää juhannusta Ripsalle! Kosteaa on niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

samoin sinulle! Kauanhan me ollaan jo toisemme "tunnettu" täällä Blogistanissa, vaikka ei livenä olekaan vielä tavattu. Tulkaa nyt rimpahuttamaan ovikelloa jos olette täälläpäin!

Jaaha, että tekin olette olleet pahoinpitelemässä Wittgenstein-raukkaa! Ja kaikenlisäksi Pispalassa. Vähän aikaa sitten tulin alas sitä harjua matkalla junalle, mutta yöpaikan emäntä ajoi autoa. Se olikin ensimmäinen kerta kun tulin sitä harjua alas autolla. En ole ennen tullut edes taksilla, koska siihen ei ole ikinä ollut rahaa.

Terveiset siis Tampereen juhannukseen! Olkaakin ihmisiksi, toivottavasti kuitenkin musisoitte!

Keiju kirjoitti...

Kiitoksia! Kyllähän Mauri Antero on osannut hyvinpidellä Wittgensteinia ilman Pispalaakin. Nyky-Tampereen kannalta oleellisempi linkki voisi olla tämä Nummis-mukaelma, jota olin itsekin paikan päällä ravintola Artturissa katsomassa ja kuulemassa 23.4.2015. "Mann von den Stränden" on hyvä tuttavani Hannes Ranta.
https://www.youtube.com/watch?v=gvXR-y6HNTg

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

rauhallista Juhannusta, vaikkei Johanneksen ja Jussin nimipäivä olekaan!

Lidia-kissa ja mies nukkuvat, joten en voi ruveta nyt soittamaan "Rantojen miestä". Jaaha. Ja hänen sukunimensä on Ranta.

Olen elänyt aattoa vaarallisesti katsomalla televisiosta Christie-filmatisoinnin, belgialaisetsivä Hercule Poirotin nuoruudensuoritusta. Siihen meinasin kyllä nukahtaa, mutta tokenin sitten. Wittgenstein tekee hyvää:

"Tässä olen taipuvainen taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, koska en vielä osaa sanoa, mitä oikeastaan haluan sanoa."

Wittgenstein kirjoitti koko opuksen kommentteina G.E. Mooren näkemyksiin. Täällä aamun kunniaksi alkaa pimentyä ja oletettavasti kohta vaihteeksi sataa. Täytyy siis kaivautua kirjaan vähän tukevammin, ettei sade huuhdo pois mennessään.