23.6.16

Luen runoa ja mehiläinen syöksyy ruusun sisään

(Sana)
Älä sanalle mitään sano.
Ole hiljaa vain.
Se korva on vaikenevain
ja sillä on nälkä ja jano
sinut löytää itsesi alta.
Se on etsivä valta.

Älä sanalta mitään ano.
Ei mitään se sano,
se liikkuu vain, kuten liikkuu meissä.
Ja voimattomuutesi jyrkänteissä
se kantaa yli.
Sana, hauras, nostava syli.

(Aaro Hellaakoski: Yön hetkiä, 3 (Sana), kokoelmassa Hiljaisuus, WSOY 1949)





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ripsa, kuva on hyvä ja runo. Monien miesten tapaan en ole runojen lukija mutta kohdalle sattuessa Hellaakoskesta olen pitänyt. Hyvää Juhannusta Sinulle! Hannu

Ripsa kirjoitti...

Hannu,

hyvää juhannusta ja loppukesää myös sinulle, Outille ja sille lapselle joka toivottavasti kyselee ja häiritsee teitä! Minun mieheni lukee runoja, on tutustuttanut minut englanninkieliseen lyriikkaan, jota edelleen tapailen, Walt Whitman on yksi suurista rakkauksistani siellä, muistatko, Ruohoa, suom. Arvo Turtiainen? Jotenkin voisin kuvitella että pidät Whitmanista jos pidät Hellaakoskestakin.

Äitini lausui runoja ja luulen että yksi hänen suosikeistaan oli Hellaakoski. Hänen runonsa ovat usein tummasävyisiä, mikä on yllättävää, muistan hänet 50-luvulta valoisana. Varmaan oma pääni on muuttunut aika tavalla.