3.9.16

Vaihtelevaa

Kuulemma melkein koko elokuun täällä on satanut. Kävin hätäisesti toteamassa että niin oli. Kun olin Helsingissä, siellä tuli metroon äiti lapsen kanssa ja sanoi että ei tämä sade mitään (siis oli sadekuuro), mutta Vaasassa oli viikonloppuna ollut jatkuva ukkonen. Myönsin että niin olikin.

En ollut ikinä tavannut sitä naista ja metrossa, istahti vain lapsen kanssa siihen ja rupesi puhumaan. Oli minulla matkalaukku, mutta en usko että ihmisen kasvoissa voi olla jokin erityinen Vaasa-leima. Tai mistä minä tiedän. Metrotuttavani oli kotoisin Vaasasta kyllä.

Ihmisen tapaamisissa on aina se puoli, että miltä kuulostaa. Minulta ovat murteet karisseet pois jo 8-vuotiaana, mutta ehkä puheessani on nuotti? Sieltä etelästä tultua olen yrittänyt kuulostella ihmisiä, mutta ehkä kuuloni on valikoiva ja ohittaa täkäläisen intonaation. Unohdin toisen kuulokojeen mökille. Se olisi tarpeen erityisesti kun kuuntelen musiikkia niin kuin nyt. Radiossa konsertissa soittaa Lang Lang.

Valmistelevat nyt maan budjettia Helsingissä. Jostain syystä nyt on työllisyysbudjetti, vaikka tiedän ihmisiä, jotka vieläkin kärsivät 1990-luvun lamasta. Kyllä nytkin on kuulemma 400 000 työtöntä. Radiossa puolenpäivän aikaan mietittiin entisten päätoimittajienkin voimin suomalaista köyhyyttä. Köyhiksi luetaan myös aika suuri osa eläkeläisiä, koska keskimääräinen eläke taitaa jäädä vieläkin alle 2000 euron.

Television A-studioon oli kutsuttu ilmielävä työtön, suhteellisen nuori nainen, joka kuunteli poliitikkojen puhetta ja jopa hymyili. Hän oli käynyt Uudessa Seelannissa etsimässä paremman elämän mallia. Sinne on aika lailla matkaa ja tuskin eläminen siellä on ilmaista. Ehkä hän kävi hakemassa neuvoja sieltä.

Tuskin poliitikoilla on kovin yleisesti kokemuksia työttömyydestä. Mutta ehkä 1980-luvulla poliitikoista tuli yhtäkkiä ammattilaisia. Eduskuntaan rupesi tulemaan ihmisiä jotka eivät koskaan olleet oikeissa töissä. Mikä opettaa ammattitaidon poliitikoksi tai missä voi oppia kaiken taitajaksi?



En ymmärtänyt mistä ne televisiossa puhuivat. Amerikassa, siis Yhdysvalloissa ainakin, suurin osa poliitikkoja on suorittanut oikeustieteellisen tutkinnon. Se ei ehkä sama asia kuin lakimies/nainen Suomessa, mutta sikäläiset yliopistot ovat kovasti eritasoisia. Amerikassa poliitikot puhuvat hyvin helppoa ja riisuttua kieltä. Tuntuu siltä että Suomen poliitikot ovat keksineet puheen, jonka sanomasta ei saa selvää ollenkaan.

Siihen samaan vuosikymmeneen, 80-lukuun, kuului myös tavattoman nopea nousukausi, pankit jakoivat rahaa miltei kelle tahansa ja niistä Tikuista ja Takuista oli lehdissä kuvia muovikasseineen, seteleitä täynnä. Siinä tuli mieleen huijarikopla. Mutta mikäs osapuoli se pankissa oli, entäs sitten eduskunnassa?

Sitä ajattelee oman maan instituutioista, että ne ovat laillisia, niissä ei haeta omaa etua ja että myös virkamiehillä on korkea moraali. Puhuttiin tästä jo silloin 1990-luvun laman aikaan. Sen laman seuraukset tiedetään: köyhyys periytyy. Joku taisi puhua koulutuksen merkityksestä. Mutta meillä on nyt hallitus joka ajaa koulutusta alas.

Tässä kaupungissa on yliopisto, joka keskellä loma-aikaa teki päätöksen lopettaa kieliopinnot täältä ja siirtää ne Jyväskylään. Sieltä puolestaan oltiin lopettamassa kirjallisuuden ja kirjoittamisen opetusta, se ei aivan onnistunut, ainakaan vielä. Sen sijaan onnistui klassisten kielten lopetus.

En tiedä miten täällä on reagoitu lopetukseen. En juuri tunne opiskelijoita, minulla ei ole ollut juuri tekemistä Vaasan maistereidenkaan kanssa. Mutta sellaisia käsityksiä luin Jyväskylän yliopiston suunnitelmista, että kun hallitus ja erityisesti opetusministeriö ei usko sivistyksen, kasvatuksen ja koulutuksen voimaan, niin yliopisto päätti reagoida ennenkuin ministeriö määrää. Itse aikoinaan menin opiskelemaan autonomiseen yliopistoon.



Yhä enemmän on tuntunut siltä, että politiikka-puhe ei ole ehkä kaikin osin kuitenkaan harhautusta. Voi olla – ja tämä on pahempi skenaario – että Suomen hallitus ei oikeasti tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Se ei voi käskeä yrityksiä työllistämään, koska yritykset eivät aivan ilmeisesti saa mitään kaupaksi.

Näiden ajatusten keskelle postiluukusta putosi Ikea-mainoskirjanen. Postiluukussa on lukenut kohteliaasti ”Ei mainoksia, kiitos!” ja joku valopää on keksinyt yön pimeydessä viedä sanan ”Ei”, mistä on ollut seurauksena lukutaidottoman (?) mainosjakajan auliilla avulla roskapostin tulva meidän luukkuumme.

Käsittääkseni kaupungissa ei ole Ikeaa. En ole siitä varma, koska perheemme shoppaus keskittyy kierrätyskeskukseen. Suomeksi tarkoittaa sitä että emme osta mitään tarpeetonta koskaan. Tämä perhe ei ole ikinä ruvennut shoppailemaan. Valinta on tietysti pakon sanelema, mutta myös eettisesti oikeansuuntainen. Vaikka Ikea olisi suomalainen ja lisäksi vaasalainen, en edes ajattelisi sitä mahdollisena ostospaikkana ikinä.

Nyt juutuin keittiön pöydän ääreen lukemaan Ikeasta. Se on ehdottomasti korkeatasoisin jokakodin mainos mihin olen ikinä törmännyt. Se on hauska ja se on tyylikäs. Se on oudolla tavalla hirveän riikinruotsalainen. Olen asunut Tukholmassa ja vaikka siitä on vuosikymmeniä aikaa, muistan ensimmäisen reaktioni: kaunis paikka, hienonnäköisiä ihmisiä.



Rupesin miettimään miten paljon Ruotsissa on nyt työttömiä. Varmaan heitä on, ulkomaalaisiakin on moninkertainen määrä Suomeen verrattuna.

Melkein kuin vastauksena joku ruotsalainen poliitikko neuvoi Suomea olemaan toteuttamatta koulutussäästöjä. Poliitikon mielestä koulutus on ratkaiseva asia Suomelle. Maailma tuntee Suomen koulutuksesta. Siitä seuraava ajatus oli: mistä muusta Suomen voisi tuntea? Ei edes designista näin kauan 1950-luvun Milanon Biennalien ja kaikkien kultamitalien jälkeen. Enkä tarkoita typerehtimistä brändien perään. Se riikinruotsalainen poliitikko oli todennäköisesti oikeassa.

Varmaan pitää sitten vain kysyä miksi hallitus väenväkisin tahtoo tyhmistää koko kansan. Se kuulostaa omituiselta. Jos hallitus ajattelee että tyhmää kansaa on helppo ohjata, niin ei se ihan niinkään ole, jos se kansa on vailla työtä, oli sitten tyhmä tai viisas.


En ole tainnut oikeastaan ikinä kirjoittaa politiikkaa. En tiedä pitäisikö. Ajan henki on tyly ja ynseä ja tyhmä. 

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


ripsa

olen ollut ikeassa pari kertaa. kumpikin käynti kesti viisi minuuttia. en voisi kuvitella tarvitsevani yhtään ikean flatpackia, enkä muuten näitä sotka- ja jysk-halpaliikkeiden huonekalujakaan. ne varsinkin ovat järjestään laadutonta lastulevysilppua. jos ei halua istua tai nukkua muovissa, pitää valita toisin. minulla on hästensin luonnonmateriaaleista valmistetu sänky, jonka olen ostanut 20 vuotta sitten, ja se on edelleen perfekt. nukutulle yölle ei tule isoa hintaa, koska hyvä kestää.

vuodevaatteet ostin porin villasta ja peitteestä. en koskaan lämmitä makuuhuonetta, joten hyvä villapeitto on pelastus.

vuosia olen muuten hieman hämmentyneenä seurannut kierrätyskeskuksen tuotteiden hintojen nousua. alussahan kaikki annettiin ilmaiseksi haluaville, mutta tänä päivänä ilmaisia tuotteita on vaikea löytää. ja mikäli löytää, niin kotiinsa niitä ei huolisi kirveelläkään. hinnat ovat tuntuneet nousseen samalle tasolle muiden käytettyjä tavaroita myyvien liikkeiden kanssa.

en kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi kierrätyskeskuksen tuotteiden hinnoittelun pitäisi olla kilpailukykyistä muihin käytettyjä tavaroita myyviin liikkeisiin nähden. ainakin oma mielikuvani yrityksestä on ollut se, että tavaroita myydään nimelliseen hintaan niitä tarvitseville. tuskin ainakaan työttömillä on varaa ostaa kierrätyskeskuksessa myytävää, mahdollisesti antiikkista nojatuolia, 350 eurolla.

meri

Ripsa kirjoitti...

Meri,

meillä on melkein naapurissa suuri kierrätyskeskus. Siinä on kaupunki myös jonkinmoisena osakkaana, tunnen sitä porukkaa joka oli puuhaamassa sitä. Kannattivat osuuskuntia, mutta en tiedä sitten onko Jupiter osuuskunta.

Jupiterissa oikein kunnolla kunnostettu ja aivan ilmeisesti vähän vanhempaa kalustoa ovat oikeat puiset huonekalut. Niihin voi luottaa. Vaatetavara on riippuvainen lahjoittajista, mutta ei ole ihan huonoa sekään tavara. Viimeinen ostos on tainnut olla ruutupaita, joka maksoi noin euron. Sitten sieltä kannattaa katsoa peitot ja patjat ja semmoinen, joskus ilmeisesti saavat jonkun jäämistöä. Niistä vaativat euron tai kaksi, joskus on todella hyvää tavaraa.

Ikean mainos antaa ymmärtää että kaikki on huolellisesti valmistettu ja mietitty. En ole ikinä käynyt, joten en ole tiennyt lastulevyistä. Ne eivät kestä kauan, ainakaan jos on perhe ja pitää olla lapsille työpöytiä ja sänkyjä. Meillä kissat raapivat sohvan palasiksi, siis ne kaksi edellistä kissaa, joten mentiin hakemaan sieltä sohvaa. Tuo on semmoinen 50-luvun vuodesohva, joka on valmistettu umpipuusta, ilmeisesti täysin poissa muodista (?), taisi maksaa 7-8 euroa. Se on hyvä, koska olen ollut viime aikoina vuoroin toipilas ja taas kunnossa, joten alakerrassa on kunnollinen sänky.

Mutta varmaan yleinen ongelma kirppuroreilla on se, että tavarat tehdään huterasti eikä niiden kestävyydestä ole takuuta. Siis aivan tuo tavallinen teollisuustavara tuntuu olevan helposti hajoavaa, ilmeisesti ihan maasta riippumatta.

Se on sitten eri juttu, että Uuninpankkopoika sanoi että täällä käytetään työvoimana työttömiä, jotka saavat päiväpalkkana 9 euroa. Ei siitä ole kauan kun siinä blogissa puhuttiin juuri Jupiterista.

Anonyymi kirjoitti...

ripsa

minähän rakastan saku timosta. hän on minulle 2010-luvun johannes kastaja, huutavan ääni korvessa. hän osaa viisaasti valottaa sitä, miten aina vain heikommin piiloteltu rasismi ja kansanedustajien natsiyhteydet arkipäiväistyvät. koska tietämättömyys on uutta vilpittömyyttä, varsinkin perussuomalaiset kyseenalaistavat ihmisoikeudet ja pakenevat sitten heikon yleistietämyksen savuverhon suojaan. eihän tässä mitään uutta ole. kyseinen kuvio vain toistaa jussi halla-ahon ajatusta siitä, että ihmisoikeudet ovat suhteellisia, kyseenalaistettavissa ja silloin myös otettavissa joiltakin pois.

politiikasta olen kanssasi samaa mieltä. on monia hyviä syitä uskoa, että jokin toisenlainen järjestelmä palvelisi paremmin kuin nykyinen. että suora demokratia ja ruohonjuuritason vaikuttaminen ovat ratkaisu. että valtio on kasvanut liian suureksi.

toisaalta on muistettava, että suomessa asiat ovat sittenkin hyvin, tai sanotaan pikemminkin niin, että missään tätä demokratiaksi kutsuttua projektia ei ole saatu toiminaan paremminkaan.

ehkä meidän pitäisi kivuta jollekin vuorelle tai tunturille nähdäksemme, että meillä on oikeastaan aika hyvä systeemi. se tarvitsisi meiltä kaikilta vähän enemmän, jotta saavutettu taso säilytettäisiin. vähän voitaisiin petrata, jotta kaikki pysyisivät mukana.

niin, tarvittaisiin vähän enemmän hyvää uskoa ja progressiivista verotusta.


meri

"Keiju" kirjoitti...

Hyvin kirjoitat "politiikkaa". Pohdiskelevia puheenvuoroja näistä asioista on mukava lukea. Oikein kunnolla paasaaviakin kirjoituksia voi olla kiva lukea, mutta niissä tulee usein vastaan jokin näkemys, jota itse en allekirjoita ollenkaan (ja kirjoittaja julistaa samanlaisella intensiteetillä kuin muitakin näkemyksiään). Itse olin eilen Helsingissä suurmielenosoituksessa, ja säästä huolimatta siellä oli hyvä olla, koska niin iso ihmisjoukko yhtyi toistensa näkemyksiin mukisematta ja ongelmitta. Se herätti toivoa.

Ikeassa olen käynyt suorastaan kymmeniä kertoja. Piipahdin jo kahdesti Haaparannan Ikeassa, kun asuin vielä Oulussa. Tampereelle Ikea asettui keväällä 2010. Omaan silmääni Ikea on tänä aikana hieman suomalaistunut; ihailemani fiktiivinen (!) Abban ja Astrid Lindgrenin Ruotsi on liukunut tunnelmatasolla etäämmälle. Joka tapauksessa mukaani on tarttunut yhtä jos toista pientä käyttötavaraa – keittoastioista pyyhkeisiin – jotka näyttävät toimivat ja näyttävät jättekivalta. Tietysti mukaan lipsahtaa jotakin myös herkkupuodista, vaikkapa iki-ihania punssirullia.

Ripsa kirjoitti...

Meri,

onneksi on dokkareita, joiden tekijät ovat viitsineet mennä katsomaan mitä kuuluu Bangladeshin palaneiden tehtaiden jälkeenjääneille, eli perheille jotka olivat riippuvaisia perheenäitien työstä tekstiilitehtaissa. Ensimmäinen kirja aiheesta taisi olla Naomi Kleinin No Logo. Se on luettu. Siinä tuotiin eka kertaa esille ne hikipajat jotka ovat III maailman kaupungeissa vieläkin olemassa.

Niin että varmaan Saku Timonen on liikkeellä oikeaan aikaan, kun Suomen pitäisi ruveta kapuamaan takaisin siihen kuuluisaan puuhun mistä se putosi. Tällä kertaa on niin hävettävän huono hallitus, että ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Tämän ajan poliitikot ovat saaneet käydä Suomen koululaitosta niin paljon kuin ovat halunneet. En käsitä miksi ne eivät halunneet.

Tottakai meillä on erilaista kuin Bangla Deshissä. Mutta suunta on minusta selvästi sama. Tämän päivän Hesarissa oli pari mielipideosaston juttua siitä, minkälaiset ihmiset joutuvat yrityksistä ja valtion laitoksista irtisanotuiksi. Meillä ollaan nopeasti menossa huonompaan suuntaan.

Se kai tässä on, että on tätä omaa(kin) historiaa.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

hyvä että olit mielenosoituksessa. Olin Hesassa pari viikkoa sitten ja siellä jo puhuttiin mielenosoituksesta. Olen ennenkin ollut mielenosoituksissa jossa kannetaan Sadankomitean merkkiä. Olisi ollut kiva saada semmoinen kantaakseen taas.

Mutta kuten sanoin, en tiedä miettivätkö ihmiset täällä yhtään, mitä merkitsee kun yliopisto rampauttaa itse itsensä. Hirveän passiiviselta porukka vaikuttaa. Ja kun siis asun vielä maahanmuuttaja-korttelissa, niin muuta mutinaa en ole kuullut kuin että pesutuvassa pesuvuorot menevät aina väärin. Jos pääsen siihen väliin, niin kyllä ne kuuntelevat kun käsken olla kiroilematta ja sen sijaan miettiä että mitä voisi tehdä.

Minulla olisi semmoinen vallankumouksellinen ehdotus, että naisten pitäisi päästä kouluun. Siis panna lapset päivähoitoon ja mennä kouluun. Mutta minähän en tietenkään päätä.

Mielenosoituksista minulla on samanlainen muisto: yksimielisyys. Solidaarisuus pitäisi saada takaisin, ja lopettaa jurnuttaminen.

Tampereella kävin tänäkin kesänä, mutta minulla on tuo vajavaisuus: en osaa käydä tavarataloissa. Hesassa oli tarkoitus löytää seetrinpalasia villavaatteita varten (tänne on iskeytynyt joku kointapainen syömään villaa), mutta en löytänyt niitä, sen sijaan oli loputtomiin osastoja, kallista tavaraa. Pamahdin lopulta ihan täysin paniikkiin ja pakenin koko rakennuksesta.

Ja niin: päädyin Ateneumiin ja rauhoituin taiteen äärelle. Tuntui todella hyvältä.

Eikö muka Ikea ollut yhtään ahdistava? Ai niin: lapsi sanoi, että teillähän on Ikean pyyhkeet! Kysyin että mitä. Se näytti pyyhkeitä, jotka oltiin löydetty roskiksesta. Ne muuten ovat hyvää tavaraa!

"Keiju" kirjoitti...

Ehkä se on tämä tavaratalokokemus ylipäänsä. Olen sitä ikäluokkaa, jolle ostosmatka isoon markettiin (joita varhaislapsuuteni aikana ilmestyi, kulunutta mutta ajankohtaista vertausta käyttääkseni, kuin sieniä sateella) oli lapsena iloinen ja erityinen tapahtuma. Kun kaikki ei ollut niin kiireistä, Sokos-markettiinkin mentiin ajan kanssa. Jos nykyään käyn Ikeassa, varaan koko hommaan (bussimatkoineen) tuntikausia aikaa. Ehkä katselen huonekalunäyttelyn, josta ei ole teoriassakaan mitään ostettavaa, ja saatan myös piipahtaa kahvilassa. Toki asiaan vaikuttaa myös esteettinen kokemus: Prismassa harvemmin viihtyy pitkään, koska siellä ei ole kaunista.

Taiteen äärellä on mukava rauhoittua. Oma Ateneum-kokemukseni ei silti ole parhaasta päästä. Vieraannun jo juhlallisista puitteista, ja kotimaisen taiteen klassikotkin ovat itselleni usein hiukan liian kuolleita. Eniten on elämää sellaisissa kuten Hugo Simberg, jotka selvästi inspiroivat taiteilijoita yhä edelleen.

Oppiminen on aina hyvä asia. Internet on täynnä informaatiota ja kirjastotkin vielä toistaiseksi ilmaisia, mutta olisi aivan turha yhtyä sellaiseen liberaaliin höpöhöpöön, että ihmiset voivat oppia ja sivistyä itsekseen. Kuka tai mikä laukaisee ihmisissä oppimisen halun, jos oppimisinstituutiot on ajettu alas? Ei ainakaan Yle, jonka sivistystehtävä on samoissa sosiokulttuurisissa virtauksissa kadonnut sinne jonnekin.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

tuossa ikäpolvijutussa olet oikeassa. Minähän asuin Kangasalla senikäisenä kun olisin voinut alkaa mankua jotain. Siellä päädyin viettämään tuntikausia kirjakaupassa. Kirjakaupan täti päätyi antamaan minulle oman jakkaran, jossa sain istua ja lukea. Se kirjakaupan talo on Kangasalla vieläkin olemassa, puinen talo, vastapäätä Kirkkoharjulle menevää tietä Ukkilammen rannassa melkein. Siinä on pyöreä fasadi, joka tekee siitä hienon, jopa monumentaalisen. Mutta kirjakauppaa ei Kangasalla enää ole. Se tuntui surkealta, kun lopetuspäätöksen luin jostain vuosi sitten. Ei sekään siinä vanhassa rakennuksessa enää ollut.

Ateneum, Atski, on se paikka jossa tuli 1970-luvulla pyörityksi paljon, koska asuin taideteollisen porukan kanssa kommuunissa ja taideteollinen korkeakoulu asusti Ateneumissa. Sinne vain piipahdettin. Siellä oli kyllä ruokalakin kellarissa jos oli rahaa, muistaakseni piti olla opiskelijalippu, jota minulla ei ollut. Jollain aina oli.

Niin että olen vanhasta muistista mennyt Atskiin edelleen, vaikka se on nyt hieno museo. Siellä oli nyt Suomen taiteen historia, josta pidin hirveän paljon ja sitten omaa historiaani lähellä oleva eräänlainen tarina amerikkalaisesta feminismistä, Alice Neel on hieno kuvataiteilija, hyvä nainen. Ei taida elää enää, tarinat ovat 1960-luvulta kun olin sieltä, myös sitä ennen. Hauskaa siinä näyttelyssä oli se, että jokaisesta muotokuvasta kehittyi tarina.

Olin vuosia aikuiskasvattaja. Ja kysymys siitä, mikä saa ihmisen oppimaan ja haluamaan tätä eurooppalaista sivistystä, on edelleen minulle arvoitus. Kyllä kai siihen tarvitaan sillä lailla kallellaan olleet vanhemmat ja koulussa edes yksi tai kaksi opettajaa, joita voi kunnioittaa ja joilta voi sen vuoksi jotain omaksua. Ja sitten se oma paikka kirjastossa tai kirjakaupassa.

Sehän tässä on katastrofaalista jos päiväkoteja ja yliopistoja myöten kaikkea ruvetaan karsimaan. Niin että mistä Suomi löytää sitten sen toisen Nokiansa, jos meillä ei ole enää koulutettuja ja sivistyneitä ihmisiä? Hyvässä lykyssä tämä hallitus saa ihmisten vastakkainasettelun siihen pisteeseen, että ollaan taas sodan partaalla. Ihmisten tyhmistäminen (siis myös ammattikouluja supistetaan ja se on kyllä viimeinen niitti!) saa sitten ihmiset reagoimaan selkäruodollaan kun pitäisi sen sijaan kyetä ajattelemaan. Niitä syiden ja seurausten lakeja vaikka.

Juttelin ystävien kanssa muutama päivä sitten tilanteesta. Joku sanoi siinä, että työ on määriteltävä uudestaan, että mitä se on. Kun tehtaat ja muut on jo ehditty ajaa alas, niin mihis se kuuluisa "rupusakkikaan" enää pääsisi töihin? Joka käänteessä koulut ja kurssit olisivat tarpeen. Hallitus ei keksi muuta kuin kehittää kolmen kuukauden säännön, että pitää käydä kertomassa mitä on tehnyt työllistymisensä eteen. Jos ei lista ole hyväksyttävä, niin menettää niitä vähiä ropojaan sitten.

Mutta pahinta on kai, että ihmisoikeudet eivät ole kaikin osin voimissa. Se näkyy pakolaisten kohtelussa.

Anonyymi kirjoitti...

keiju

tällä iikkealla, eli kampradin kioskilla on ollut vuosien varrella monenlaista likapyykkiä pestävänään. pyykkikorista löytyy mm. lapsityövoimaa ja alipalkkausta, suunnitelmallista veronkiertoa ja salaisia säätiöitä, sekä muutenkin kyseenalaisia toimintamalleja.

äidinpuoleinen sukulainseni asuu vuokkiniemen kylässä vienan karjalassa. seudulla vallitsee laaja, osin ikean aiheuttama, työttömyys, koska huonekalujätti vuokrasi alueen metsät lähes 50 vuodeksi paikallisen metsäministeriön kääriessä rahat. alueen pienet yritykset kuihtuivat, kun raaka-ainetta ei enää saanut. jos tunnet minkäänlaista solidaarisuutta vienankarjalalaisia kohtaan, et osta ikeasta mitään.

meri

Ripsa kirjoitti...

Keiju, Meri,

jaaha. No silloin harvoin kun puhun politiikkaa, niin tietysti solidaarisuus on myös kyseessä. Vuokkiniemi on ellei ole vasta ehdolla maailmanperintölistalle, sen mukana joku muu kylä myös.

Karjalan huusholli on ollut kai pahimmasta päästä Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Siis paikallisia ei juuri ole otettu huomioon. Se ihmisten polkeminen maailmassa kulkee eestaas.

Kun olin Ruotsissa tienaamassa opiskelurahoja, niin siellä suomalaiset olivat finnjäveleitä, työvoimana kyllä käyttökelpoisia mutta vain niihin töihin jotka eivät Ruotsin nuorisolle kelvanneet. Vähän samanlaista kuin marjanpoiminnassa nyt: mettiin viedään thaimaalaisia, koska työ ei kelpaa suomalaisille ja/tai siitä ei makseta tarpeeksi. On tuossa kohtelussa jotain samantapaista. Työkin tapahtuu suurelta osin pääväestön kesälomien aikaan.

Taisi olla Karjalan autonominen tasavalta suomalaisten ja karjalaisten hallitsema aikanaan eikä Venäjän tasavalta pitänyt siitä. Se oli kukoistanut ehkä liikaa. Luulen että moskovanmielisillä on edelleen metsähallitukset ja muut hallussaan.

Suomen metsät ovat taas suomalaiset ihan itse aukkohakanneet. Se on pahannäköistä se maisema nykyään.

"Keiju" kirjoitti...

Meri: olen lukenut "Kampradin kioskin" väärinkäytöksistä. Ikävä kyllä Ikean kanssa samalla lailla välinpitämättömästi ja kaksinaamaisesti toimivat kaikki isommat bisnesfirmat. Voin jättää Ikea-ostokset tästedes tekemättä, mutta saman tien olisi hyvä jättää kaikki muutkin ostokset lukuun ottamatta a) riippumattomilta, eettisesti toimivilta, isoista keskusliikkeistä vapailta pikkuyrityksiltä ja b) kirpputoreilta, divareista ja second hand -myyjiltä tehtyjä ostoksia. Mietitäänkö sitten, onko tärkeämpää olla solidaarinen vienankarjalaisia, bangladeshiläisiä, brasilialaisia vai indonesialaisia kohtaan? ... Ei mitään järkeä. Boikotit voivat saada aikaan jotain, mutta mielestäni olisi vielä perusteellisempaa muuttaa koko systeemi. Ei ole hyvä antaa kuluttaja-ihmisten kantaa koko syyllisyyttä. Siksi kai minusta on tämmöinen poliittissuuntautunut ihminen tullutkin: ihan vastikään mietin jossain yhteydessä, että oikeastaan politiikka on paskaa – kunpa vain päästäisiin olotilaan, jossa yhteiset asiat olisi hoidettu niin hyvin, ettei yhteisten asioiden hoitoa tarvitsisi miettiä enää ollenkaan.

a-kh kirjoitti...

Ikean ruotsalaisuudesta sen verran, että firman omistus on järjestetty Hollantiin ja yrityksen perustaja Ingvar Kamprad asui yli 40 vuotta veropakolaisena Sveitsissä.

Ja sen verran sosialisti olen, että Ikean lihapullat eivät minulle kelpaa.

Anonyymi kirjoitti...

keiju

olet oikeassa. pitäisi kytätä firmojen eeettisyyttä tarkemmin. pienet eettiset teot ja niin pois päin.

ikea on minulle täysi arvoitus. kuvittelen miten ihminen menee lauantaina ikeaan 10 000 muun asiakkaan kanssa. hän oleskelee 1,8 hehtaarin sisustustavaratalossa kaksi tuntia, kulkee 18 osaston lävitse, kuluttaa kymmeniä euroja, ja vierailee ikeassa omasta vapaasta tahdostaan. miksi?

sitä ennen hän on ehkä selannut ikean katekismusta ja huomannut, että se tarjoaa kaikkea mitä hän tarvitsee. ja mihin hintaan! kuvastosta selviää miksi hinnat ovat niin halpoja: kalusteet kootaan helposti itse.

kokoamisen vaikeuden lisäksi hankintojen laatu voi pettää odotukset. vielä kaupassa muiden ikea-tavaroiden kanssa ne näyttävät käteviltä ja trendikkäiltä, mutta kotona sen halpuuden huomaa.

sisällä talossa on niin paljon ärsykkeitä, että villieläin tulisi hulluksi. sen takia ihminenkin kokee, että sieltä on pakko päästä pois. sen verran lähellä me olemme vielä eläimiä.

pikkutavarat ovat se ’juttu’. ensin katsotaan huonekalut, sitten tulee kaikki pikku tilpehööri ja lopulta se kassi täyttyy. vähintään ostetaan serviettejä tai joku vessaharja. harvoin sieltä kukaan tyhjin käsin lähtee.

ikea ei onnistunut houkuttelemaan meitä ostamaan mitään. syy oli ehkä siinä, että mukanani oli mieheni ja poikani, joiden sisustus- ja talousesinetarpeet olivat vähäisiä.

meitä hymyilytti, kun kohtasimme siinä kassojen läheisyydessä ikea-ruumiita. ihmiset olivat tulleet katumapäälle ja hylänneet tavararöykkiöille heräteostoksiaan. joku oli huomannut voivansa elää ilman plastis-jääpalamuottia tai pyöreätä glis-säilytyslaatikkoa. peukut sille!

meri

Ripsa kirjoitti...

Kalevi,

sitten varmaan Hollannissa menee vähemmän veroja? Niin kuin ilmeisesti kävi myös tuuri Applella kun Irlanti antoi verotushyötyä tai mitä nyt tekikin. Tuota kutsutaan varmaan verosuunnitteluksi nätillä nimellä.

Kyllä kai EU noita yrittää katsoa. Jäsenvaltioiden ainakin *pitäisi* toimia sääntöjen mukaan. Mutta en minä Ikeaan lihapullia(kaan) menisi syömään, kun en osaa shoppailla. Mullon semmonen vamma. En tarvitse siihen sosialismia enkä minkäänlaista kapitalismiakaan. En erityisemmin pidä lihasta, siis ihan totta. Mutta en pidä myöskään hapansilakasta...

Puhuin kyllä lähinnä siitä esitteestä joka oli tyylikäs ja jossa aivan selvästi mainostettiin ruotsalaista hyväntuulisuutta ja terveyttä ja kaiken sujuvuutta. Omistuspaikasta huolimatta haistan siinä ruotsalaisuutta. Luulin että Kamprad on juutalaisnimi, mutta kyllä kai juutalaisia on Ruotsissakin.

a-kh kirjoitti...

Kampradin juutalaisuudesta

Suora lainaus Wikipediasta:

Kamprad värväsi toisen maailmansodan aikana uusia jäseniä Ruotsin fasistiseen, Natsi-Saksaa kannattaneeseen liikkeeseen. Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpon edeltäjän Allmänna Säkerhetstjänstenin arkistojen mukaan Kamprad luokiteltiin 1943 natsiksi ja hänen toimiaan seurattiin, muun muassa hänen postiaan luettiin. Kamprad on elämäkerrassaan luonnehtinut toimiaan liikkeessä ”nuoruudensynniksi”, johon on vaikuttanut hänen perheensä saksalainen tausta. Ruotsalaisen natsimyönteisen järjestön Nysvenska rörelsenin johtaja Per Engdahl kuului kuitenkin vielä sodan päätyttyäkin hänen lähipiiriinsä. Kamprad toimi aktiivisesti Nysvenska rörelsenissä ja jonkin aikaa myös selvästi natsistisessa Svensk socialistisk samlingissa (SSS eli ”Lindholmarna”). Hän on vuonna 2010 todennut, että pitää niin kauan kuin elää kiinni siitä, että Engdahl on ”suuri ihminen

Ripsa kirjoitti...

Kalevi,

no voi sun! Olin oikeassa siinä muistikuvassa että jotain tekemistä Natsi-Saksan kanssa! Vai että semmonen. Tuskin hän sitä Ikeaa yksin kumminkaan omistaa.

Mutta näin kai ihmisen aivot voivat toimia. Mulla on ehkä aina ollut semmoinen olettamus, että elämään pitää kuulua hirveästi äkkikäännöksiä ja juutalaispakolaisesta Sveitsin veropakolaiseksi olisi yksi. Nimi taitaa tulla saksan Kameradista? Ja että kirjoittanut elämänkerran, itsekö, vai sanellut?

Kyllä kai olisi asiaa että möisi firman pois ja ostajat olisivat sitten kertakaikkiaan puhtaita! Jos sellaisia maailmassa on. Mutta tuommoisesta Svensk socialistik samlingia en muista missään mainitun.

Tuli tuossa uutisia katsoessa mieleen että on ollut yksi boikotti, jolla on ehkä ollut vaikutustakin. Ja se oli Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää vastaan. Ei se boikotti sitä murtanut, mutta varmasti auttoi kun musta väestö alkoi vaatia oikeuksiaan. Ikeaa mun ei tarvitse ruveta boikotoimaan kun en ole koskaan siellä ollutkaan.

Mutta kyllä mä edelleen tykkään siitä katalogista.

Anonyymi kirjoitti...


ripsa

tekisi mieli mennä katsomaan rut brykin näyttelyä espoon emmaan, mutta en ole saanut aikaiseksi. viimeksi näkemän design-näyttely oli sellainen, jossa kerrottiin, miten meihin kuluttajiin vaikutetaan. yhteen isoon tilaan oli asetettu lasiputkilossa vettä. identtisten tuotteiden vieressä oli kuva veden myyntipakkauksesta ja tiedot myyntihinnasta. brändeistä riippuen myydyn veden hinta nousi 0,58 eurosta 7,58 euroon litralta. kun puhutaan lähemmäs kahdeksan euron vdestä, niin silloinhan ei ole enää kyse vedestä vaan brändistä.

kyselyn mukaan monet ostavat sen kalleimmat vesipullon, mutta vain kerran. sen jälkeen se täytetään kraanavedellä, ja luksuspullon kanssa brassaillaan kaupungilla, jotta kaikki huomaavat veden maksaneen sen seitsemän euroa litralta.

meri

Ripsa kirjoitti...

Meri,

Bryk on koloristi, ja hemmetin taitava semmonen. Villa Tokyon yksi vaikutus elämääni oli se, että tulin kuulleeksi useimmista taidekäsityön osista ja kyselleeksi lisää. Se oli aivan hemmetin hieno taidekoulu se koulu, siis missä asuttiin.

Tottakai taito on ensimmäinen, mutta minulla on jotenkin semmonen tunne että Bryk osaa meditoida niiden väriensä kanssa. Sommittelu ja itse tekeminen on ensin, mutta se ei tietenkään riitä. Olin aavistavinani jotain mielteitä sieltä sen perheen Lapin-kodista. On sen täytynyt vaikuttaa kaikkiin kolmeen.

Ja sitten niissä Emman jutuissa oli hento aavistus/vaikutus keramiikan klassisista jutuista. Ne reliefit olivat kertakaikkiaan hienoja. Tunsin itseni vähän hölmöksi ja ehkä yli-innostuneeksi, kun mieleen pulpahtivat reliefit Villa Julian etruskimuseosta Roomasta. Jos et ole käynyt niin käy sitten jos eksyt Italiaan.

Niinpä siis kyse ei ole pelkästään väreistä ja sommittelusta, etruskeillakin on viipyilyä ja koska se taide sijoittuu - tai suurin osa siitä - hellenistiseen kauteen, niin se on kuvastoltaan rikas.

Meillä Vaasassa on veden kanssa heikkoa. Se ei ole kovin hyvänmakuista koska se tehdään kaikenmaailman kloorin ja otsonoinnin avulla Kyrönjoen raakavedestä. Hesassa on paljon parempi vesi kun se tulee Päijänteestä. Yksi vesijumppakaveri sanoi löytäneensä jostain vesisuodattimen, jolla täkäläisen veden maku muuttui paremmaksi.

Tulee ostetuksi pullovettä. Voisi ruveta säästämään, asia on ollut tapetilla. Täytyy miettiä, hartaasti kuten aina.