tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post5489754629759987402..comments2024-03-16T17:38:18.465+02:00Comments on Ripsa: Uskallus uupuuRipsahttp://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-9738951883401850252016-08-21T13:00:05.911+03:002016-08-21T13:00:05.911+03:00Liisu,
on mukavaa jos saat näistä teksteistä hyvä...Liisu,<br /><br />on mukavaa jos saat näistä teksteistä hyvää oloa. Sitä kaikki tarvitsevat aina joskus.<br /><br />Mutta en ole aivan samaa mieltä tulkinnoistasi. En usko että on hyvä aina olla samaa mieltä. Minusta keskustelu on se joka vie elämää eteenpäin. Siinä syntyy uusia ajatuksia. On virkistävää että ihmiset voivat ajatella samoista asioista aivan eri tavalla.<br /><br />Tietenkin se edellyttää perusteluita. Tässä blogissa voi olla postauksissa omaa elämääni, mutta en usko että tämä on omaelämänkerrallista sittenkään. En voi ottaa esimerkiksi muita ihmisiä ja heidän kohtaloitaan, koska en tunne niitä. Sitä varten tuossa on semmoisia julkisia ihmisiä kuin nuo kaksi kirjailijaa. He ovat julkaisseet kokonaisen kirjallisuuden esimerkkinä esimerkiksi "Paroni puussa" tai "Stylesin tapaus".<br /><br />Tuossa on tuon esimerkkihenkilön, "minun" huonojalkaisuutta ja Agatha Christien huomautus suvussa kulkevasta huonojalkaisuudesta. Voisin ehkä ottaa jonkun muun sukuni ihmisen joka on myös ollut huonojalkainen. Mutta en uskalla silti vetää yhtäläisyysmerkkejä, koska tämä "minä" ja vanha sukulainen ovat suhtautuneet huonojalkaisuuteen eri tavalla. Siitä voin olla aivan varma, koska aikaa on kulunut huonojalkaisten kuolemastakin jo. <br /><br />Aika oli erilainen. Taide voi lohduttaa mutta kai se voi myös avata silmiä. Se käsitys minulla nyt kuitenkin tällä hetkellä on. Mutta muuten kyllä kai elämä kaikkineen on ontumista ja horjahtelua täynnä.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-39787970868482143682016-08-21T11:54:07.877+03:002016-08-21T11:54:07.877+03:00Ripsa, olen jollain tavoin kiitollinen sinulle kai...Ripsa, olen jollain tavoin kiitollinen sinulle kaikista kirjoituksistasi, joita olen lukenut. Niin olen tästäkin. Paljon asioita, joista olen samaa mieltä. Samaa mieltä oleminen vahvistaa ihmistä, varsinkin jos hän kokee itsensä liian erilaiseksi, ja joutuu elämään eri mieltä olevien ihmisten joukossa. Eri mieltä oleminen tuntuu joidenkin ihmisten kohdalla olevan vain keino erottua omaksi itsekseen.<br /><br />Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Mutta kuluneena kesänä olen joutunut läpikäymään sellaisen määrän erilaisia yksilöitä joukoissa, että olen jo täysin uupunut. En jaksaisi enää yhtään menoa enkä tuloa. Haluaisin jonnekin kauaksi korpeen, jossa saisi olla rauhassa, yksin. Jokainen tapaamani ihminen on antanut jotain itsestään, mutta on myös vaatinut ikään kuin maksuksi jotain itselleen. Ja se on rasittavaa, sillä toisen hyvä on toiselle paha, ja päin vastoin. Ilmeisesti kaikki mitä olen antanut, on ollut epäonnistunutta. Vaikka olen tarkoittanut hyvää, se on tulkittu pahaksi jne. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat erakoitua.<br /><br />Taide on minullekin armonlähde, joka lohduttaa ja auttaa. Mutta kaikki sen ulkopuolella oleva? Sille tekisi mieli aina joskus sulkea silmänsä.<br /><br />Kuvaat hyvin itseäsi. Siitä kiitos!Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-64366967575357257082016-08-17T20:03:03.285+03:002016-08-17T20:03:03.285+03:00Meri,
ja joo, muistan kun sain sitten seuraavana ...Meri,<br /><br />ja joo, muistan kun sain sitten seuraavana vuonna kun jo onnistuin katkomaan luitani, sinulta niitä ihmekeksejä ja niitä marjoja, joista tuli vitamiineja ja jaksua. Sinne sairaalaan.Siellä kyllä äkkiä opin suhteuttamaan jäsenten haurauden ikään ja moneen muuhunkin asiaan.<br /><br />Onneksi vanhat ihmiset ymmärtävät ja ovat realisteja ja osasivat uudelle tulokkaalle sanoa mikä on mitä. Oikeasti ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen. Semmoiset jotka ovat ihmisiä vain viran puolesta eivät ole kovin paljon avuksi. Eivät läheskään kaikki.<br /><br />Eikä ihmisen ihmisenä pysytelläkseen tarvitse muuta kuin ruveta ymmärtämään niitä fysiikan lakeja. Kaikkiaan hirveän yksinkertaista, mutta ilmeisesti ihmisen on ensin säikähdettävä perinpohjaisesti ennen kuin rupeaa ymmärtämään. Vielä ei ole ihan kuolemansairautta. <br /><br />Onneksi on kirjoja, musiikkia, kuvia. Suuri osa siitä on saatavilla ilmaiseksi ja siitä saa kyllä olla kiitollinen. Näkyi niitä muitakin huonojalkaisia esimerkiksi barokkimusiikin konsertissa Isokyrön kirkossa. Kirkko oli niin täynnä että ei varmaan olisi edes yhtä mahtunut enää sisälle.<br /><br />Takaisin tullessa bussin ikkunoihin valui sade, keskellä kesää. Musiikki muuttaa ihmistä aivan varmasti ainakin yhtä paljon kuin huonot jalat.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-66828633463425741422016-08-17T19:47:08.326+03:002016-08-17T19:47:08.326+03:00ripsa
taas tätä sinun koleerisen kaunista kirjoit...ripsa<br /><br />taas tätä sinun koleerisen kaunista kirjoitustasi.<br /><br />muistan tuon jopojutun vieläkin ihan kuin se olisi tapahtunut vastikään. huolestuneet sähköpostit leolle ja hirveän kiukun siitä, miten ne pompottelivat sinua. <br /><br />pitkään sen jälkeen olin supervarovainen liikenteessä ja muutenkin. oma raihnaisuus ja vanheneminen oli sekin koko ajan mielessä. välillä tuntui kuin meillä ei olisi ihmisinä muuta tehtävää kuin hämätä fysiikan lakeja kaikin keinoin ja pysyä kuolemattomina – hautaan asti.<br /><br />etenkin länsimaissa tulee joskus kuristava tunne, että vanheneminen on sairaus. että se on jotain hyvin brutaalia, joka on vältettävissä rahalla. ihmisen keskimääräinen elinikä ei länsimaissa ole rajoittunut keski-ikään, mutta mainosten ympäröimänä tuntuu siltä, että näin on. jopa suomessa.<br /><br />meri<br /><br /> Anonymousnoreply@blogger.com