tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post103578476349657126..comments2024-03-16T17:38:18.465+02:00Comments on Ripsa: Historiasarjoja kuunnellessaRipsahttp://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-27937182023801073812016-10-21T13:45:56.584+03:002016-10-21T13:45:56.584+03:00Anita,
sinulla ei olekaan kyllä kuulossa ongelmia....Anita,<br />sinulla ei olekaan kyllä kuulossa ongelmia. Paasilinnan äänen tunnistin, koska hänestä taitaa olla aika paljon Ylen arkistossa nauhoja ja hän on ollut usein äänessä. Muita en tunnistanut, vaikka arvelin kyllä että sienen alla sateen pitämisen olleen jotenkin Mellerille ominainen juttu, vaikka en muista Arton puhuneen ikinä erityisesti sienistä, ehkä hän ei käynyt sienimetsällä... Kai Laitisestakin on aina vähän väliä soitettu nauhoja. Kyllä kai hän myös puhui vähän niin kuin kirjallisuuden tutkija. Tuossa oli kivaa se, että ikähaitari oli aikamoinen ja ihmiset saivat olla elementissään.<br /><br />Minusta nauhanpätkä oli hyvä juuri siksi, että siinä kuului eloisuus. Ihmiset ovat tulleet keskustelemaan ja se kuuluu se into. Varmasti ihmiset pitivät myös siitä että oli yhdistys jossa sai olla ja puhua. Kaikki siinä ohjelmassa ovat kuolleet lukuunottamatta Anja Kaurasta. Myös Harri Sirola. Kirjat elävät.<br /><br />Mietin sitä, voidaanko jo sanoa jäikö noiden kirjailijoiden tuotanto elämään. Jos rupeaisi jäljittämään heidän tuotantoaan kirjoja voisi olla vaikeata löytää. Ja sitten niiden kirjojen merkityksen mittaamiseksi ehkä ei ole vielä kulunut tarpeeksi aikaa. Ehkä Ylessä soitetaan noita nauhoja sitten vuonna 2080. Onkohan Suomessa silloin vielä olemassa omakielistä kirjallisuutta? <br /><br />Onko Suomea olemassa?Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-53591495363137024732016-10-21T11:04:28.693+03:002016-10-21T11:04:28.693+03:00Se oli Arto meller joka puhui sienen alla sateen...Se oli Arto meller joka puhui sienen alla sateen pitämisestä. Ensimmäinen puhuja oli Erno Paasilinna, puhui tapojensa mukaan äreästi. Toinen puhuja oli Arto . ja kolmas Kai Laitinen, joka oli siihen aikaan kotimaisen kirjllisuuden apulaisprofessori. Tunsin kaikki keskustelijat äänestä.<br /><br />Nykyään kirjallisuudesta ei keskustella, ei edes Eino Leino -seurassa. Seuran jäsenet ovat vahentuneet eikä nuoria kiinnosta seuraan kuuluminen. Anita Konkkahttps://www.blogger.com/profile/01212393567364609274noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-71983068756878674682016-10-20T11:03:55.866+03:002016-10-20T11:03:55.866+03:00Anita,
kiitos! Todennäköisesti luin linnuista elo...Anita,<br /><br />kiitos! Todennäköisesti luin linnuista elokuussa, jolloin luin sen Jörn Donnerin Diktonius kirjasi. Ajattelin eilen heti, että olen aika äskettäin lukenut tuon sitaatin.<br /><br />Eino Leino-seurasta ei ole ollut viime aikoina uutisia. Voi olla että se oli aktiivisempi juuri 1980-luvulla. Se Kulmasen pätkä kokouksesta oli kuin joku vanha kuulokuva, ei siinä ollut selvää juonta. Mutta ehkä nauha on toimittajalta jäänyt yli silloin. Se kyllä on tuntunut, että se on miesten areena. Ehkä sitten jo 1980 nainenkin saattoi tulla kiitetyksi kokouksissa?<br /><br />Vähän tuo tuntuu hirtehishuumorilta, kun Kaurasta kiitetään ajatuksesta kirjailijoiden markkinoinnista. Ehkä siitä on ollut keskusteluakin. Joka tapauksessa se kokouspätkä oli eloisa ja kirjailijat puhuivat hyvin. Joku muuten on kirjoittanut sienen alla sateen pitämisestäkin. Ellei jonkun mieleen juolahtanut juuri silloin runokuva.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-19360204829715172312016-10-20T01:34:02.957+03:002016-10-20T01:34:02.957+03:00Se oli Elmer Diktonius, joka sanoi että vain ke...Se oli Elmer Diktonius, joka sanoi että vain kesyt linnut kaipaavat, villit linnut lentävät. Elmer Diktoniuksella on muitakin hyviä mietteitä. Hän oli yks mun lemirunoilijoitan nuorena. <br /><br />Eino Leino -seurassa eivät niset puhuneet. Ei seura hyväksynyt naisia edes jäseniksi alkuaikoina. Vasta kahdeksankymmentäluvulla naiset saivat niin paljon itseluottamusta, että alkoivat puhua ääneen Eino Leino -seurassai ( kiitos feminismin nousun). Varmasti Qnja Kauranen oli puhunut tuossa Eino Leino seuran kokouksessa enemmän kuin mitä radiosta kuulimme eilen , siis keskivikkobna Julkisessa sanassa - vai mikä sen ohjelman nimi nyt olikaan.<br />Anita Konkkahttps://www.blogger.com/profile/01212393567364609274noreply@blogger.com