tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post5139395505893668040..comments2024-03-16T17:38:18.465+02:00Comments on Ripsa: Talvi-iltana kotonaRipsahttp://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-42701143337159955952018-02-08T17:00:18.793+02:002018-02-08T17:00:18.793+02:00Rita,
no huomasit! Kyllä kai tähän talvenkin kesk...Rita,<br /><br />no huomasit! Kyllä kai tähän talvenkin keskelle voi toivoa vähän eteläisempiä rytmejä. Amerikkalaisten rohkeus minusta näkyy myös heidän selvissä reaktioissaan siihen, miten heidän maataan on milloinkin johdettu. Muistan katsoneeni Valkoisesta talosta tehtyä videota, jossa Michelle Obama tanssii vanhan naisen kanssa jotakin todella selvää rytmimusiikkia. Kumpikin sattuu olemaan musta. Paitsi että ehkä se ei ollut sattumaa...<br /><br />Voihan olla tietysti, että taipuminen rytmiin, koko kropan myötä, on hankalaa ja vaivalloista, kun talvi ja kihti ja kaikenlainen muu vaivalloisuus (paksut kerrokset vaatteita) typistävät meidän Pohjolan ihmisten liikkumista. Mutta kyllä minä olen aika varma tuosta sydämen sykkeestä. <br /><br />Minusta oli kivaa löytää Laurie Anderson, leski, kävelemässä New Yorkissa siellä sun täällä ja löytämässä asioita, jotka tekevät hänen päivästään hyvän ja täyden. Ja onhan hänen miehensä edelleen läsnä musiikissa. Se ei kuolekaan varmaan ihan helpolla. Miltei päivittäin kyllä luen Guardiania, joka on aika hyvä eurooppalainen lehti. Englanti säilyy edelleen osana Eurooppaa, vaikka eroaisikin EU:sta. Ihmiset elävät tällä mantereella edelleen sitkeästi.<br /><br />Pitää kaivaa esiin Lou Reedin älppäri nimeltä New York ja kuunnella se ihan tässä hetikohta!Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-68432539392068110342018-02-08T15:16:48.123+02:002018-02-08T15:16:48.123+02:00Haluan ajatella että sydämeni sykkii latinorytmeis...Haluan ajatella että sydämeni sykkii latinorytmeissä ❤️ <br /><br />Mielenkiintoisia ajatuksia, hieno postaus. Jään miettimään enkelimaailman mustavalkoisuutta ja maallisen elon värikkyyttä, Lou Reedin laulun soidessa päässä... do do do do... and the coloured girls sing 🎼Rita Ahttps://www.blogger.com/profile/12343414768620881221noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-18464218471721906382018-02-06T08:28:11.446+02:002018-02-06T08:28:11.446+02:00Pekka,
olen asunut maassa melkein kaksi vuotta 60...Pekka,<br /><br />olen asunut maassa melkein kaksi vuotta 60-70-lukujen vaihteessa. Silloin tilanne(eli "rintamalinjat") oli suunnilleen sama kuin nytkin. Siksi kai Chomsky on mukana edelleen. Hänen tuo uusin teoksensa on nimeltään Requiem to the American dream. Siitä tietenkin tulee mieleen lapsena Yhdysvaltoihin tulleet lapset, joita kutsutaan nimellä dreamers, uneksijat, unelmoijat. <br /><br />Chomsky oli minusta kiinnostava tapaus jo silloin Amerikassa. Hän on opiskellut kielititieteilijäksi. Sitten opin että sitä kautta ajattelun uudistajaksi ovat tulleet myös nuo Pietarin yliopiston kielitieteilijä Roman Jakobsonista lähtien. Mutta noista kirjoitin tuolla aiemmin, oikeastaan kokonaisen sarja blogauksia.<br /><br />Kieli heijastaa yhteiskunnallista olemista. Olen, vakavasta sisällöstä huolimatta, ollut innoissani maanantain sisällissota-sarjasta Ylen Radio 1:ssä, kun siellä on ollut vanhempien ihmisten muisteluita Suomen sisällissodan päiviltä. Punaisten ja valkoisten, naisten ja miesten. Haastattelut ovat eri arkistoista ja onneksi ne eivät ole jääneet pölyttymään.<br /><br />Ihmiset puhuvat siinä valtion tulemisen ajasta, mutta kun he ovat olleet lapsia silloin, he muistavat kuvia, välähdyksiä, aivan kuin selostaisivat lyhyitä pätkiä dokumentti-elokuvista.Ne jo haastatteluhetkellä vanhemmat äänet ovat tuntuneet tavattoman eläviltä. Ehkä tärkein asia on ollut murre jota he ovat osanneet puhua hyvin.<br /><br />Videokasettimme ovat vasta tulemisensa vaiheessa. VHS-koneemme taitaa olla ihan hyvässä kunnossa. DVD tuli tuohon väliin. Luulen että ne ovat olleet jonkun kauppamiehen rahantekokone ja siinä kaikki.<br /> Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-47487270072094546842018-02-06T00:00:39.123+02:002018-02-06T00:00:39.123+02:00Yritin joskus lukea jotain Noam Chomskyn haastatte...Yritin joskus lukea jotain Noam Chomskyn haastattelukirjaa. Kiinnostuin, sillä hän käsitteli kriittisesti arvoitusta nimeltä Yhdysvallat. Tuota suurvaltaa, jossa on paljon mätää, mutta joka on saanut aikaiseksi myös paljon hyvää. Jätin kirjan kuitenkin kesken, sillä tuntui että Chomsky liioitteli, näki amerikkalaisten toiminnan vain kärjistetyn kriittisessä valossa. Se ei tuntunut enää uskottavalta, saati objektiivisen analyyttiseltä, mikä olisi ollut minun kannaltani kiinnostavaa. <br /><br />Mitä tulee nauhoitusten kestävyyteen niin olen usein ihmetellyt vanhojen videonauhojen säilyvyyttä. Hankimme ensimmäisen videonauhurimme 80-luvun loppupuolella. Silloin neuvottiin, että nauhat kannattaisi pikakelata kerran vuodessa loppuun ja takaisin, ettei sisältö häviäisi. En tehnyt mitään sellaista, mutta katselen yhä satunnaisesti noita 30 vuotta vanhoja tallennuksia. Kaikki ovat säilyneet hyvin ja ainoa ongelma on ollut nauhojen ajoittainen rypistyminen.<br /><br />Niinpä niin - vastakkainasettelu tuntuu lisääntyvän. Kaipa sekin on merkki siitä, että tuomiopäivän kello lähestyy keskiyötä. En osaa elää sitä tiedostamatta, vaikka kaipa on turha huolehtia asiasta jolle ei mitään voi. Pekka Turunennoreply@blogger.com