tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post9049489608172365754..comments2024-03-16T17:38:18.465+02:00Comments on Ripsa: Olla kuvassaRipsahttp://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-64473300353490911272016-10-12T11:48:18.680+03:002016-10-12T11:48:18.680+03:00Meri!
Joo, tää Koskinen on hieno! Just lopetin se...Meri!<br /><br />Joo, tää Koskinen on hieno! Just lopetin sen ja mietin mitä siitä sanois. Hirveesti kirjassa on ollut työtä, semmosta tavallista miten se sanotaan suomeks, footwork.<br /><br />Hyvä että tommonen esitys on julkaistu.<br /><br />Lidia-kissa on jossain tän lukaalin hämärässä nurkassa katselemassa unia. Kerron terveises! Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-67556130032384759522016-10-12T10:05:13.814+03:002016-10-12T10:05:13.814+03:00ripsa
oletko jo lukenut inkeri koskisen villi suo...ripsa<br /><br />oletko jo lukenut inkeri koskisen villi suomen historia -kirjan? kävin sen juuri ostamassa, ja kun tulin kotiin, huomasin hurmeen juhan kolumnin asiasta:<br /><br />"On ollut hämmentävää seurata, miten kaikenkarvaiset summamutikkalaiset ja kokemustomppelit ovat alkaneet aukoa netissä typeriä, pahanhajuisia suitaan ja hyökätä tieteellistä tutkimusta vastaan.<br /><br />Heille suosittelen taustamusiikiksi Esa Pakarisen Hölmölän häitä ja vapaa-ajan asuksi pakkopaitaa. Itse puolestani jatkan kahden tieteenfilosofisen uutuuskirjan tiivistä opiskelua.<br /><br />Inkeri Koskisen Villi Suomen historia esittelee purevasti kotimaisen näennäistieteen ja huuhaan sankareita, ja Tiina Sarjan Kuka oikein tietää valottaa tiedejärjestelmän toiminnan mekanismeja tarkasti ja kiinnostavasti.<br /><br />Välttämätöntä syysluettavaa kaikille typeryyden vihollisille."<br /><br /><br />näillä eväillä koskisen kirjan pariin! terveisiä tuolle kuvan kissalle!<br /><br /><br />meri Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-67900826050028924092016-10-11T20:07:17.260+03:002016-10-11T20:07:17.260+03:00Meri,
oivoioi, Mummo muu oli kiva bloggari! Ajate...Meri,<br /><br />oivoioi, Mummo muu oli kiva bloggari! Ajatella, siitäkin on aikaa kun se kirjoitti. Niin ja sit se Kafkaesque! <br /><br />Minä en olisi mistään hinnasta ryöminyt moiseen pulloon sisään. Muistan vieläkin elävästi, että arvelutti aivan hirveästi mennä sen Niki Phallen Hon-veistoksen sisään, silloin joskus 60-luvulla.<br /><br />Niinkus arvaat, Tukholmassa kiersi huhu, että Hon sulkee jalkansa, eikä veistoksesta sitten enää pääse ulos! Mutta sitten siellä Moderna Museetissa ihmiset näyttivät rauhallisilta ja tyytyväisiltä ja niitä tuli ulos suunnilleen sama määrä kuin meni sisään siitä polvien välistä.<br /><br />Mulla oli työkaveri siinä mukana ja se yritti kiskoa minua jo pois. Sisuunnuin ja kiskoin sen kaveri mukaan ja menin kuin meninkin sisään. Siellä oli tosihämärää.<br /><br />Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-11091571333586985372016-10-11T19:35:58.737+03:002016-10-11T19:35:58.737+03:00ripsa
kuukkeloin sen kleinin pullon, ja löysin ai...ripsa<br /><br />kuukkeloin sen kleinin pullon, ja löysin aivan ihanan luonnehdinnan siitä. se on kirjoittanut lempparini, nimimerkki mummo muu kemppisen kommenttilaatikkoon vuonna 2008. <br /><br />"Heurekan puistossa on tuommoinen Möbiuskin, mutta paljon paremmin muistan sieltä "Kleinin pullon". Se oli semmoinen teräslangasta hitsattu hökötys, jonka "sisään" saattoi kyllä mennä ryömimään, mutta pian huomasikin, että sen sisä- ja ulkopinta olivatkin sama asia. Yksi parivuotias ryömi sinne jonnekin ja sai äkillisen ahdistuskohtauksen eikä rohjennut tai osannut tulla pois. Niin möngin minä perässä, otin pennun syliini ja etenin siellä teräslankojen välissä niin. Olo ei ollut laaja, pikemmin hiukan kafkautunut. En ollut yhtään varma, että osaan sieltä enää pois. Metallilankaa oli kuulemma monta sataa metriä siinä ympärilläni.<br /><br />Kieltämättä lukiessa tulee joskus samanlainen olo."<br /><br /><br />meriAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-90778263786723270162016-10-11T18:49:19.924+03:002016-10-11T18:49:19.924+03:00Meri,
Dimensio-ryhmän muistaakseni esitteli minul...Meri,<br /><br />Dimensio-ryhmän muistaakseni esitteli minulle joskus 60-luvun alkupuolella meidän Jaska. Muistan että jossain Hesan näyttelyssä (on mahtanut olla Dimension aivan alkuaikaa) oli joidenkin jäsenten näyttely, enkä nyt muista missä, mutta muistan tuijottaneeni Valtosen hiekkapiirrintä pienen ikuisuuden ajan. Jaska opiskeli Taideteollisessa silloin, se porukkahan oli suunnilleen meidän ikäisiä! Ehkä vähän vanhempia kummiski.<br /><br />Muistan siitä näyttelystä semmoisen että jollekulle taiteilijalle sanoin, että minusta ryhmä voisi ruveta tuottamaan aurinkokelloja. Kun muuten kellot ovat aina väärässä, siis nää mekaaniset.<br /><br />Luukelan olen jossain tavannutkin, se teki johonkin performanssiin tai pieneen näytelmään valot täällä Pohjanmaalla. Sitä se Luukela silloin päivitteli, että kun oli ollut residenssissä Bergenissä, että mahtuuko maailmaan oikeasti niin paljon kalan hajua. Ja onko mahdollista että koko ajan sataa. <br /><br />On mahtanut olla 1980-lukua, kun täälläkin sentäs vielä tapahtui jotain. Meidän Leon Heureka-juttua ei varmaan saa enää yksityisomistukseen (!) (valtion, yksityisomistuksen ja taiteen alkuperä...).<br /><br />Otto Romanowskin musisointia oli hirveän kivaa kuunnella taas. Ajattelin jotain tapaamista Eirassa samaten 60-luvulla, tunsin kaverin joka asui samassa kämpässä kuin Kurenniemi ja istuin kuuntelemassa silmät ympyriäisenä sitä, että musiikkia voi tehdä semmosella koneella. Ylipäänsä tekemisellä ei ollut sitten enää teknisesti mitään rajoja, kunhan päässä vain oli virtaa, jotenkin niin.<br /><br />Maasalon töissä tuntuu semmoinen jatkuva intensiivinen tutkiminen. Sillä lailla on vieläkin pöllämystynyt olo, että kuinka valtavasti on mahdollisia väri/valo -yhdistelmiä, ja kun siihen vielä lisää veistoksellisen raamin! Ilman muuta sinne pitää lähteä katsomaan ne duunit vielä uudestaan.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-87544256375259748262016-10-11T18:25:13.620+03:002016-10-11T18:25:13.620+03:00ripsa
pidän dimensio-ryhmän konstruktivisteista. ...ripsa<br /><br />pidän dimensio-ryhmän konstruktivisteista. varsinkin jos ne eivät pakota ajattelemaan pelkästään sitä tekniikkaa, vaan auttavat meditoimaan irti ympäröivästä tehokkuuden ilmapiiristä. <br /><br />viimeksi näin jonkun naispuolisen dimensionistin, jonka töissä oli kierteisiä viuhkoja ja värikartat leijuivat avaruudessa. tuli mieleen albersin maalauksista tuttu sisäkkäisten neliöiden sarja.<br /><br />jos olisin oikein rikas, hankkisin valtaisan olohuoneen yhteen kulmaan meditatiivisen hiekkatyön osmo valtoselta. siis sellaisen hiekkapiirtäjän, joka on sukua meren hiekkapohjan ikuisille kuvioille ja aaltojen sykkeelle. <br /><br />samassa tilassa vois olla myös annikki luukelan valoteos ja se leon heureka-työ. <br /><br />meriAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-1273570923805216652016-10-10T14:47:50.936+03:002016-10-10T14:47:50.936+03:00Liisu,
tämä ei ole sisustusblogi, perheblogi eikä...Liisu,<br /><br />tämä ei ole sisustusblogi, perheblogi eikä avioliittoblogi. Kyllä minä kirjoitan lähinnä eri elämänilmiöistä, jotka osuvat kophdalle, kulttuurielämä on niistä ehkä tärkein, mutta myös muu ympäristö. Tässä, samoin kuin edellisessä postauksessa olen puhunut kuvataiteesta ja selittänyt miksi tunnen sen. Suurin syy on tietenkin se, että olen tullut altistuneeksi kuvataiteille jo pienestä asti.<br /><br />On tietenkin muitakin syitä kuin lapsuuskoti. Joskus kotikasvatus jatkuu vielä yliopistovaiheessakin. Minulla on ollut mm. erittäin hyvä kumppani selittämässä kuka on kuka Firenzen Uffizzin taidemuseossa.Mitä tulee ammattilaistaiteeseen, niin siitä on olemassa paljon erilaisia määritelmiä. Ne kuuluvat taidehistorian alueeseen. En ole taidehistorioitsija enkä siis pyri määrittelyihin. Kyllä matrikkeleistakin löytää hyvää taidetta yhtä hyvin kuin sen ulkopuoleltakin.<br /><br />Perheolosuhteeni ovat asia erikseen, eikä minulla ole velvollisuutta selostaa niitä kellekään. Nämä postaukset ovat oheisajatuksia, joita syntyy aivan vain elämän keskellä.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5335769096458701184.post-78804246571280216312016-10-10T14:32:56.326+03:002016-10-10T14:32:56.326+03:00"Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollist..."Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista" tulee silmien eteen, kun lähestyy kommenttisivua. Olenkin toiminut sen mukaan. Olen käynyt lukemassa blogiasi kommentoimatta, mutta jonkun kerran kommentoinutkin.<br /><br />Nyt on melkein pakko kommentoida, sillä liikut tässä tekstissäsi samoilla laitumilla missä itse elän. Kirjoitat mielenkiintoisesti, ja kun kävin Antti Maasalon kotisivulla, tuli vastaan henkilökohtaisesti tuttuja nimiä koko joukko. <br /><br />Olen aina pitänyt Maasalon teoksista. Ne ovat herkkiä ja ainutlaatuisia. <br />Kaikki taide ainakin pitäisi olla ainutlaatuista, mutta sitä se ei aina ole. <br /><br />Puhut "oikeista" taiteilijoista. Mitä mahdat sillä tarkoittaa? Ehkä tarkoitat oikeilla taiteilijoilla sellaisia tekijöitä, jotka ovat päässeet oman taidelajinsa liittoon. Niihin kun ei niin vain marssita sisään. On paljon ehtoja, jotka pitää täyttää, ennen kuin liiton ovet avautuvat. <br /><br />Huomioin, että et mainitse kirjoituksessa aviopuolisoasi (en ainakaan huomannut). Hän on matrikkelitaiteilija, jolla on varmasti keskeinen merkitys elämässäsi. Eläminen taiteilijan rinnalla eroamatta on huomionarvoinen asia. Siihen täytyy olla edellytyksiä. Kaikki eivät siihen kykene. (Arvostan miestäsi, pidän hänen töistään.) <br /><br />Usein kuulee kysyttävän "Onko hän matrikkelitaiteilija?" Sillä on nimittäin oma arvonsa. Jos se, että kuuluu johonkin koko maata käsittävään liittoon, on monelle arvonnousua sinänsä. Ainakin ostavan yleisön silmissä. Sellaisen, joka haluaa toimia varman päälle, taidetta kovinkaan paljon itse tuntematta. (Monet kyllä hankkivat taidetta siltä pohjalta, mikä koskettaa heitä henkilökohtaisesti.)<br /><br />Tästä tuli nyt vähän omituinen kommentti, erilainen kuin tarkoitin. Ehkä tämä nyt vain sliippasi elämääni liian läheltä. Harvoin tulee tällaisia tilanteita. Tavallisesti liikun vierailla vesillä.Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.com