22.9.08

Mentor - viisas ystävä




Tässä on merkki jonka sain juuri Neulekirpulta.

Kuvan hakekoot kaikki viisaat ystäväni, joiden kanssa saan ilokseni ja mielenylennyksekseni keskustella laajassa Blogistanissa. Minä itse olen teknisissä asioissa täysin pihalla ja niistä olen saanut erityisesti apua Anita Konkalta ja Kalevi Hotaselta (blogit ovat tuossa sivupalkissa blogrollissa), jotka myös taitavat olla pitkäaikaisimpia blogiystäviäni. Sitä paitsi oikein viisaita!

Siinä on Mentor, jota Uusi sivistyssanakirja yksinkertaisesti kutsuu Odysseuksen ystäväksi. Henkilö ei ole aivan niin yksinkertainen. Mentor esiintyy sekä Odysseiassa että Iliadissa, eikä hänestä sanota oikeastaan yhtään mitään. Alkupuolella ilmoitetaan vain ykskantaan että Odysseus on harharetkiensä ajaksi jättänyt talonpidon Mentorin työksi.

Mutta Odysseian lopulla, kun Odysseus on jo viettänyt ensimmäisen yön Penelopen kanssa ja tappanut kaikki kilpakosijat, on syttymäisillään uusi sota, koska tapettujen omaiset tahtovat kostaa, ilmestyy Mentor kuvioihin. Ensin hänestä puhutaan:

”Nyt tulivat Odysseuksen talosta Medon ja jumalainen laulaja jotka olivat heränneet nukkumasta ja he astuivat joukon keskelle hämmästyttäen kaikki:

Kuulkaa ithakalaiset, sanottavani: Odysseus ei ole tekojaan tehnyt vastoin kuolemattomien jumalien tahtoa! Itse näin kuolemattoman jumalan, joka seisoi Odysseuksen vierellä aivan Mentorin näköisenä. Kuolematon jumala milloin ilmestyi Odysseuksen eteen rohkaistakseen häntä, milloin taas ajoi kosijoita takaa pitkin salia, ja he kaatuivat kasaan.

Hän sanoi ja kaikki kalpenivat kauhusta.

Sitten puhui vanha sankari Halitherse Mastorinpoika, joka heidän joukostaan ainoana tiesi menneet ja tulevat tapahtumat. Puhuen järkeä hän sanoi:

Ystävät, teidän omasta laiskuudestanne kaikki johtui, kun ette kuunnelleet minua ja kansan paimenta Mentoria, ja estäneet poikianne typeryyksistä. Niin he ajattelemattomuuksissaan syyllistyivät rikoksiin, rosvosivat tavaraa ja häpäisivät jalosukuisen miehen puolisoa, kun eivät uskoneet hänen enää palaavan. Kuunnelkaa nyt minua! Neuvoni on että ei lähdetä, sillä se merkitsisi syöksyä surman suuhun.

Tämä Mentorin nimeen annettu neuvo kaikui osin kuuroille korville ja monet kosijoiden omaiset lähtivät hakemaan aseitaan Odysseusta vastaan.

Sitten jumalatar Pallas Athene otti Mentorin hahmon ja lopetti kahinan sen jälkeen kun Odysseus oli saanut yhden soturin tapetuksi. Pallas Athene huutaa Mentorin äänellä ja hänen hahmossaan:

Ithakalaiset, lopettakaa julma sotanne jo! Vuodattamatta enempää verta erotkaa jo!

Ithakalaiset kauhistuivat Pallas Athene-Mentorin ääntä ja valtaa. Odysseus olisi tahtonut jatkaa pakenevien soturien perään, mutta Kronoksenpoika sinkosi salaman ja Odysseus suostui rauhaan. Kronoksen poika on nimeltään Zeus.

Iliadissa on vain noin säkeen verran Mentorista, joka antaa jonkun neuvon. Ainakin Odysseiassa Mentor näkyy olevan jonkinlainen jumalten hahmo, joka ilmestyy neuvonantajana vaikeassa paikassa. Tässä kohtauksessa hän on erityisesti rauhan asialla. Rauhaa maailma kaipaakin. Nyt ja aina.

Mutta en tiedä mitä mentoreilla tarkoitetaan tänään. Muistaakseni heitä työskentelee esimerkiksi yliopistoissa ja heitä on ollut siellä jo kauan, ainakin Euroopassa. Nykyisin, kun meillä on pörssikapitalistinen meininki, luulen että mentoreita on otettu mukaan myös bisneksiin. Ei näytä että he osaavat antaa pörssiyhtiöille erityisen hyviä neuvoja.

Sen lisäksi, mikä sopii erityisen hyvin Neulekirpulle, Mentor on hevoskuiskaaja, tai siis oli antiikin aikana. Hän neuvoi ja opasti hevosia, että ne oppisivat erilaisten ratsastajien ja vaunuilla ajajien tapoihin.

Minä en ole ratsastanut kuin aivan pikkulikkana Sukevan keskusvankilassa ja silloinkin niin että äiti ei nähnyt, koska hän oli kieltänyt. Vankilan setien mielestä oli hyvin ja oikein että 3-4-vuotias pikkulikka ratsastaa hevosella.

Ja hevoset pitivät minusta. Ja minä rakastin niitä. Tunsimme toisemme. Eläinten kanssa on usein paljon helpompaa kuin ihmisten.

Mutta lukekaa klassikoita, ystävät! Tässä olevat sitaatit ovat Pentti Saarikosken vuonna 1973 suomentamasta ja Otavan kustantamasta Odysseiasta. Antiikin kirjoissa on se loistava puoli että niistä kurottuu meitä vastaan ajatuksia ja ihmisiä 2500 vuoden päästä.

Meidän eurooppalaista perintöämme.

8 kommenttia:

A-K.H kirjoitti...

Ripsa

Untako olet nähnyt? Tiedän olevani blogeja ja ylipäätänsä tietotekniikkaa koskevissa asioissa pihalla kuin lumiukko(paljon rääkättyä sanontaa käyttääkseni), mutta koska olet minulle moisen suosion suonut, etä pahastune, jos jaan sen toisenlaisen todenpuhujan kanssa.

Ripsa kirjoitti...

Eipä. Et tajua tietäneesi, siinä tapauksessa!

Olet jatkuvasti ollut sitä mieltä että se tai tämä on päin mäntyä siinä tai tässä postauksessa tai kertonut että fontti on vääränlainen tai jotain muuta vastaavaa.

Pakkohan sitä on sitten yrittää semmoisia mokia korjailla!

Kenelles aiot jakaa Mentor-kuvan?

Anonyymi kirjoitti...

Kenellekäkö annan puolet kuvasta? Kiinnitän nyt huomiota sisältökysymyksiin. Merin graafisestikin ansiokkaan blogin kuvituksessa on hiukkasen etusormeni painallusta ja minun blogini olisi ollut paljon enemmän tylypahkainen ilman merin asiallisia huomautuksia merkintöihini.

kalevi

Ripsa kirjoitti...

Selevä.

Tässä ei ole onneksi, tässä "meemissä" sellaista sääntöä että pitää etsiä hirmuinen määrä blogikommentaattoreita tai siis tässä tapauksessa blogi-mentoreita ja sitten vielä osata tehdä linkkejä ja kaikenlisäksi vielä eriksensä informeerata Merkin saajia!

Eli oikein hyvä ja helppo juttu.

HannaH kirjoitti...

Minäkin kiitän, kun sivupalkissa olen, ja kun tänään on päivä, jolloin sitä aivan varmasti tahtoo tulla viisaaksi kiitetyksi. Kivoja, vaikka vähän väärääkin todistusta sisältäviä sanoja tarvitaan, aika ajoin. Sovitan ne omiin tarkoituksiini, mutta Mentorin kuvat jätän rauhaan, tällä kertaa.

Antiikissa ajateltiin ja luotiin kyllä iso joukko hienoja ajatuksia. Mutta myös aika raskas kuvasto kannettavaksi tähän päivään. Niiden arkkityyppisyydet pitää ensin opiskella, mikä on oma ongelmansa.

Toinen on sitten se, että kaikissa valmiissa kuvissa ja sanoissa on se vika, että ne jäykistävät käsitteitä. Aina halutaan kaataa kaikki samoihin muotteihin, oli saveen muotoutuva tulos sitten kuinka omituisennäköinen hyvänsä.

Ripsa kirjoitti...

Koskikara, oletko tutkinut koskaan sellaista opusta kuin Robert Graves'n Greek Myths I ja II? Kyllä se teidän hienossa uudessa kirjastossa varmaan on!

Robert Graves oli amerikkalainen runoilija joka muutti kamalasta maastaan Espanjaan tarkoituksenaan tutkia antiikin myyttejä lähempänä lähteitä.

Hän on kirjoittanut myös kirjan nimeltä The White Goddess, joka käsittelee sitä Ur-jumalatarta, Ishtar-Ashtartea, Pallas Athenea, Neitsyt Mariaa, siinähän menee suora linja jo.

Odysseia on kyllä lukemisen arvoinen ja vaikka on ihmisiä joiden mielestä Saarikosken olisi pitänyt valita laajempi Odysseia, hän valitsi tiukimmin autorisoidun version.

Paljonkohan luulet että tietäisimme Homeroksesta, Odysseuksesta, Penelopesta, tai mistään ellei muuan wieniläinen Papa Freud olisi ruvennut nimeämään erinäisiä outoja oireita antiikin kreikkalaisten jumalten ja jumalankaltaisten mukaan.

Lisäksi vielä: oletko lukenut Margaret Atwoodin Penelopeian? Siinä on hieno ja hauska opus, jossa asia käsitellään ikuisesti kangasta kutovan Penelopen näkökulmasta.

HannaH kirjoitti...

Gravesia en ole lukenut, mutta erään toisen kokoelman kyllä, mikä kävi läpi pääasiallisimmat jumalhahmot ja alkuperäistarinan, jossa hahmo esiintyy. Olivat nuorella iällä luettuna aika verisiä juttuja.

Odysseusta tuskin kukaan pääsee edes peruskoulussa pakoon, Troija löytyy kai kaikista historiankirjoituksista, - ja aina syy vyörytetään Helenalle, vaikka oikeastaan oli kauppapoliittinen sota. (Ja tämän opin Christa Wolfilta... joten totuusarvo voi olla yhtäläinen, mutta jotenkin uskottavampi).

Minä taas luulen, että kyllä näistä jumalista tiedettäisiin riittävästi jo tarujen, näytelmien ja kaivausten pohjalta. Freud vain aikaansai sen, että näistä tehtiin lumipalloja, sapluunoita joka käyttöön.

Olen lukenut Atwoodin Penelopeian, se on todella hieno ja huvittava vaihtoehtoisnäkemys. Lontoolaiskirjakaupassa joku oli vaivautunut kantamaan sen Homeroksen opuksen päälle toiselle puolelle kauppaa - ilmeisen piruilunhalun vallassa.

Entäpä itse, oletko lukenut Wolfin Medeiaa tai Kassandraa? Ensimmäistä suosittelen vahvasti, jälkimmäistäkin osin.

Ripsa kirjoitti...

Hannah, ai että teille vyörytettiin jo koulussa Odysseia? Meillä ei, mutta en tiedä oikein mistä se johtuu, ehkä meillä oli fokus kotimaisissa myyteissä. Kalevala luettiin läpi ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, ynnä paljon runoja.

Sen muistan että Kultainen talja luettiin keskikoulun alaluokilla.

Minä taisin lukea kotona mitä luin antiikin juttuja. Euripideen Medeia näkyy olevan kirjahyllyssä, Mannisen suomentama 1949.

Siinä on tavattoman verinen juttu yhtä lailla. Minulla on sellainen tunne että luin Wolffin Medeian, mutta siitä taitaa olla kauan.

Ainakin muistan hyvin kun Christa Wolffin tulkinnasta puhuttiin ja tiesin etten saa sitä täällä Vaasassa käsiini kirjastosta, joten ainakin ajatuksena on ollut lukea se mökkipitäjän kirjastosta.

No, minun taustani on siitä omituinen että isä pani minut opiskelemaan Kantia ja Schopenhaueria jo 10-vuotiaasta ja Shakespearen kootut luin 12-vuotiaana, nyt sitten uudelleen kun huomasin osaavani lukea ne englanniksi.

Isä oli historianopettaja ja latinisti ja lukion eka vuonna käytettiin paljon aikaa ja energiaa Catulluksen ja Saphon runojen kääntämiseen kotona vapaa-aikana.

Koulussa en voinut tietenkään olla hänen aineissaan hyvä, koska minua olisi ruvettu kiusaamaan tai ainakin hyljeksimään. Oikeastaan en voinut olla missään hyvä.

Ajattele nyt, isä vanhempana lehtorina samassa oppikoulussa! Sen pahempaa kohtaloa ei voi olla.