19.11.09

Rajatila


Täällä oli sisällä lämmintä 15-16 astetta. No, ei mitään, villapusero niskaan ja lämpöhousut jalkaan. Villasukat ovat useissa pesuissa huopaantuneet, mutta silti paleli.

Tulivat korjausmiehet. Kiinanruusu työnsi samaan aikaan kahta kukkaa, jotka ehkä ovat nyt viimeiset ennen kuin aurinko suvaitsee näyttää naamaansa taas. On ollut pilvessä jo kuukauden.

Parvekkeelta tuli kuva jossa on ulko- ja sisätila. Johduin ajattelemaan käsitettä interface. Minusta se oli kuin loitsu jostain tulevaisuudesta, kun sain ensimmäisen tietokoneeni. Vielä enemmän se oli sitä, kun tuli ensimmäinen unix-pohjainen WWW-selain. Sitä käyttäessä eksyin ensimmäiseksi Cernin sivustoille. Siellä sanottiin, että vaikka hiukkaskiihdytin on tärkein asia mitä nyt tehdään ja työ, jonka  kimpussa työskentelee valtava joukko tiedemiehiä, insinöörejä, työmiehiä ja muita tärkeän infrastruktuurin rakentajia, niin tultiin kiperissä paikoissa siihen tulokseen että Arpanetin tapainen järjestelmä on tarpeen, mutta sen pitäisi olla niin yksinkertainen että sen rajapinnalla suunnistaminen siellä onnistuu keltä tahansa.

Siksi Cernin jossain toimistossa keksittiin World Wide Web, ja sen interface-järjestelmän luomisessa työskenteli luvuton määrä tietokonespesialisteja.

WWW ja interface kuulostivat aivan paikalta. Ihan niin kuin edelleen sanon että kävin siellä ja siellä, kun tarkoitan esimerkiksi Blogistania.

Olen selvillä siitä, varsinkin nyt kun ajattelukin alkaa hieman virota kylmyydestä, että  kiinanruusu ja kaktukset, puhumattakaan rönsyliljasta (jota kissat syövät), hyötyisivät päivänvalolampusta. Minulla vain ei ole tarpeeksi pituutta. Olen kaiken lisäksi kutistunut nuoruuden päivistä kaksi senttiä. Tarvitsisin ennen kaikkea pitkät käsivarret, koska ainut mahdollinen paikka lampun pitämiseen on noin kahden metrin korkeudessa.

Enkä ymmärrä miksi ei kehitetä lamppuja jotka suuntaavat säteensä myös ylöspäin. Seinää kiipeää tarmokkaasti joku kasvi, joka kykenee sekä roikkumaan alassuin että kiipeämään sileää seinää. Päästyään noin 4-5 metrin korkeudella olevalle ikkunalle se rupeaa riippujakasviksi taas. Lasi on sille liian silkoinen.




Luin Risto Isomäen uusimman romaanin nimeltä  Jumalan pikkusormi, jossa tavan takaa uhmataan painovoiman lakeja. Pikkusormi on tolkuttoman korkea torni joka toimii aurinkotuulivoimalana. Kun se valmistuu täyteen toimintatehoon, se kykenee muuttamaan Saharan uudestaan savanniksi. Norsut, antiloopit ja seeprat tulisivat takaisin, ja kuivilla alueilla asuvat saisivat uudelleen vehnäsatoja niin että heidän ei tarvitsisi lähteä pakolaisiksi.

Isomäki on tiedekirjailija ja –toimittaja. Romaania voisi kutsua sci-fi-ksi, mutta fantasiaa se ei ole, koska Jumalan pikkusormen kaltaisia torneja on täysin mahdollista rakentaa jo nyt.

Kaiken muun lisäksi  aurinkotuulivoimala tuottaisi onnistuessaan sähköä suurimmalle osalle Eurooppaa ja Afrikkaa. Jossain päin Kaliforniaa (joka on näissä ilmastoasioissa hyvin edistyksellinen osavaltio, onhan siellä eurooppalainen Arnold Schwarzenegger kuvernöörinä) on tehdas tai tehtaita, joissa valmistetaan paperinohutta aurinkopanelin kennostoa. Sitä voi sitten kuka tahansa ostaa oman talonsa lämmityksen  ja valon eikä maksa oikeastaan mitään.

Täällä tornilla eli tuulivoimalalla saisi energiaa vaikka kuinka paljon. Täällä tuulee ympäri vuoden, aurinko paistaa suurimman osan kesää.

Totta kai, rajapinnasta minulla on ollut kyse jo puoli vuotta myös tietokoneiden kanssa. Yksi taho valmistaa ja huoltaa verkot, toinen taho toimii operaattorina ja kolmas taho, se tämä kuningaskuluttaja, kärsii ja maksaa ja joutuu pahimmassa tapauksessa rajatuksi kokonaan ulos. Suomi alkaa tuntua vanhanaikaiselta ja takaperoiselta paikalta.

Tämä kuviteltu torni sijaitsee Siwan keitaalla jossain Etelä-Egyptissä. Lähikaupathan meillä ovat samannimisiä, omituista kyllä.

11 kommenttia:

Obeesia kirjoitti...

Kotimaisemassani on vuori ja vuoren laella kännykkämasto. Viime kesänä sinne ilmestyi eräänlainen tuuliturbiini. Kyseessä on kokeilu: yritetään löytää paras mahdollinen tuulesta energiaa tekevä laite. Maston juurella on myös aurinkopaneli. Nyt marraskuussa on niin pimeää, että tokko siitä mitään energiaa irtoaa, mutta tuulisia säitä on aina silloin tällöin. Silloin näyttää siltä, kuin mastossa liehuisi lakana.

Ripsa kirjoitti...

Ihkaoikea vuori?

Kuulostaa kyllä hyvältä että edes yrittävät miettiä miten noita vaihtoehtoenergioita voisi rakentaa täällä myös.

Kalifornia tai Sahara ovat itsestäänselvästi aurinkopaneleiden aluetta. Mutta meillä Suomessa läntiset ilmavirtaukset, suoranaiset myrskyt, senkun lisääntyvät, kun Atlantin vesi on jo lämmennyt.

Hassultahan tämä kuulostaa, mutta ilmastonmuutos saattaa auttaa kehittämään maksutonta energiaa.

On vain häpeäksi Suomelle insinöörien luvattuna maana, ettei olla vieläkään herätty tarpeeksi. Jo 80-luvulla Tanskan rannat olivat täynnä tuulivoimaloita.

Hannah kirjoitti...

Eikös niitä saa sellaisia kukkavalaisimia, joita voi ripustella imukupeilla tai klipseillä? Ihan kuin olisin jossain nähnyt.

Tiede-lehdessä oli jokin varovainen juttu näistä uusenergian ideanaluista. Oli tuo Saharan aurinkokennostoajatus (ja muidenkin aavikoiden). Täkäläisittäin mielenkiintoisempi oli tutkia mahdollisuuksia käyttää meren vuorovesivoimaa tai aallokkoa sinällään, sitä en muista padottiinko vai miten tuo energian kohdennus tehtiin, mutta ideoita on. Raha se näissä kuvioissa kuitenkin pelaa, ja öljyn täytyy maksaa yli 110 dollaria barrelilta, ennen kuin viitsitään edes ideoida vakavammin.

Olihan se alkuvaiheiden internet vielä vähän hämärä, vasta kun hakukoneet, nopeammat tietokoneet kotikäyttöön ja vähä vähältä paranevat selaimet tulivat peliin alkoivat asiat olla kenen tahansa tavoitettavissa.

Ja kukapa sen kaiken maksaisi, ellei kuningas(kuluttaja). Ei ainakaan Cern. Sillä onhan tuon kaiken atk-kehityksen eteen tehty vallan tolkuttomasti työtunteja, piisirujen käsittelyä, sovelluskehitystä, koodauskieliä, laiteteknisiä juttuja, ym. ym. niin maksaahan se. Paljon, vaikka kaikki on niin näennäisen ilmaista.

Toisaalta aina joku on kulkenut onnensa ohikin, niin kuin se neuvostoliittolainen (insinööri? matematiikko? en muista) joka keksi Tetris-pelin. Omana aikanaan se oli jättihitti kautta maailman, mutta mies oli antanut pelin ilmaiseen levitykseen.

Nykyään sama mies taitaa kaupata sitä pikku maksua vastaan, vaan myöhäistä jo, nyt se on enää nostalgiapeli.

Toisinpäin kävi taas sille turkulaiselle siivoojalle, joka eläkkeelle päästyään alkoi tehdä mitä halusi. Piirtää paperinukkeja, joita hän alkoi tehdä tietokoneen piirrosohjelmalla. Poikansa auttoi tekemällä ohjelman, jolla nukkien perusmallien laatiminen oli helppoa. Se kaupaksi nettiin ja vot, nykyään siivooja on jo tienannut enemmän paperinukkemalleilla kuin elämässään siivoamalla. Mutta sanoi lehtijutussa haluvansa edelleenkin mieluiten vain piirtää paperinukkeja.

Joten on tämä netti yllättävä, yhdistäjä.

Ripsa kirjoitti...

HannaH, aina kun olen miettinyt näitä koneita, olen ollut kokijan puolella. Olisi pitänyt osata matematiikkaa että olisin ollut toisella puolella, siltä tuntuu.

Olen arka jopa käsittelemään kuvia, vaikka joskus innostun piirtelemään, ihan itsekseni.

Että toiset osaavat. Niin, minä maksan, mutta olen myös loppukäyttäjä, niin kuin termi kuuluu, end user. Voin lisätä päälle sisältöä sillä mitä osaan, kirjoittamalla sanoja tällä kummallisella kielellä jota puhuu vain 5 miljoonaa ihmistä.

Kuka tahansa näistä viidestä miljoonasta voi halutessaan lukea kenen tahansa viiden miljoonan tekstiä ja antautua keskusteluun.

On tämä ollut huima kehitys. Ensimmäinen koneeni oli 80292 vai mikä mahtoi olla, merkkipohjainen, joka oli jaettu kahtia ja toisella puolen oli huojuva Windows. Poikani huusi minulle kuin palosireeni, kun onnistuin neljännen kerran kaatamaan ne Ikkunat.

Mutta myöhemmin pelasin hänen kanssaan kahteen pekkaan Tetristä, mutta tietysti hän aina voitti. Joskus pääsin miltei tasoihin kun keskityin vain omaan peliin, enkä vilkuillut mitä hän teki siinä vieressä.

Joku kertoi minulle muinoin Portlandissa, että se tyyppi jonka kanssa sinä riitelet joka päivä, se tuo Steve, on outo tapaus, se ei ole pelkästään Hare Krishna-friikki, vaan se askartelee yhteisön autotallissa outojen sähkömekaanisten vehkeiden kanssa ja kirjoittaa vihkokaupalla matematiikkaa vahakantisiin vihkoihin.

En vieläkään tiedä oliko tuo tarina totta, että jokapäiväinen väittelykaverini oli Stephen Jobs.

Onneksi meillä on tämä yhdistäjä, HannaH! Sitä paitsi ilman sitä en olisi ehkä saanut tehdyksi laudaturtyötä enkä gradua.

Hannah kirjoitti...

Tuohon Jobsiin sen verran, että se mitä olen hänestä kuullut, niin tuo taitaa olla totta. Sehän meni niin, että hän oli alkuun mukana Windowsin kehittelyssä, mutta kun ohjelma alkoi vaappuen toimia, hän myi osuutensa Gatesille.

Sekin jo riitti tekemään miehestä varakkaan, mutta hän sanoi edelleen viihtyvänsä autotallipuuhissa kuin liituraidassa.

Muuten kyllä tuo 'outous' ja tavallisuus (mistä vasta oli Merin luona juttua) - se taitaa olla niin, että parhaat ideat tulevat vasta kun on joku joka on tarpeeksi outo ja tarpeeksi friikki uppoutuakseen asiaansa. Silloin myös sitä asiaa on syytä rakastaa. Joten olkaamme iloisia jokaisesta 'oudosta' tyypistä, eihän sitä tiedä mitä tuo vielä luo.

Ripsa kirjoitti...

HannaH, tämäkin surullinen maa on täynnä noita outoja, jotka on ennemmin tai myöhemmin poljettu maan rakoon.

Kemppinen puhui viikolla Yrjö Jylhästä, siitä Häätanhu-runosta ja Jylhän outoudesta, josta Kemppinen ei suostunut sen enempää puhumaan - mutta otti vertauskohdaksi Uuno Kailaan.

Todella surullisten laulujen maa.

Sepä siinä, että mistä sen friikin, sellaisen luovan, sitten tunnistaa. Usein ne riivatut ovat vielä niin edellä aikaansa, että kyllä niitä tulee pitäneeksi ufoina.

En minä Steven kanssa riidellyt kuin lämpimikseni, satuttiin osumaan samaan bussiin päivittäin. Steven silmät paloivat ja se yritti käännyttää minua johonkin enkelein ja serafein reunustamiin sci-fi -maailmoihin, mutta vähän virnisteli Hare Krishna-touhulle.

Hare Krishnat olivat kyllä väriläikkä ja ovat varmaan vieläkin jos ovat elossa.

En ole koskaan oppinut riitelemään veitsenterävästi ja voittaakseni, vaan ennemminkin luodakseni väittelyn avulla ehkä uusia ajatuksia. Semmoinen keskustelu on hauskaa.

En tiedä mistä Steve minut huomasi, mutta sitten toisaalta bussit siinä 4-5 aikaan iltapäivällä olivat täynnä, eikä Portlandissa ollut sellaista murjotuskulttuuria niin kuin meillä on julkisissa kulkuneuvoissa.

Sillä oli päällään se oranssi kaapu ja taisin hymyillä sille vähän uhittelevasti.

Mudzahir kirjoitti...

Hei Ripsa

Tavattiin eilen Lars Sundin ja Claes Anderssonin illan aikana tupakkipaikalla, olin se kaveri joka on asunut lapsena Kontiomäellä ja lukenut Ursula K. LeGuinia.

Minunkin eka tietokone oli kaks-ysi-kakkonen, iso hidas ruma vihreä ja tosi hieno.

Hannahille sen verran, että aallokkovoima ei ole toimiva ratkaisu näin pohjoisessa, kun meri on jäässä ison osan vuodesta. Tuulta riittää käytännössä tauotta ainakin Pohjanmaan rannikolla ja ainakin tuolla reilun sadan metrin korkeudessa, minne myllyn roottorinnapa on nostettu nykykoneissa.

Juha "Mudzahir" Tuomikoski

Ripsa kirjoitti...

Joo, arvaa mitä, arvasin että se olit sinä! En kyllä tiedä mistä.

En ole tainnut ennen nähdä sinua LittFestissä, joten taisit pistää silmään...

Se vanha kone oli kyllä sillä lailla hyvä, että merkkipohjaisella WordPerfectillä sai kirjoitetuksi kaiken mitä tahtoi ja lisäksi korjatuksi, mikä oli taivaallista verrattuna siihen että kirjoituskoneella joutui hakkaamaan aina kaikki uudestaan.

Mitäs olet ajatellut siitä, että ihmiset pitävät tuulivoimaloita rumina ja metelöivinä? Olen ollut vain kerran sellaisen lähellä, ja se oli tuolla sisämaassa, joku pienen metallipajan isäntä rakensi sellaisen aika korkean Kuortaneelle mäennyppylän päälle ja käytti energian koko hallin ynnä kotinsa lämmittämiseen.

Mökillä meillä kyllä on aurinkopaneli, sain tarpeekseni kynttilän valossa lukemisesta. Mitä tarkoittaa Mudzahir?

Luepas tuo Isomäki! Kyllä minä luulen että siinä on jotain ihan ideaa.

Ripsa kirjoitti...

Kävin katsomassa sivujasi. Sinulla on hieno kieli. Luulen myös, puhumamme perusteella, että se on synnynnäinen.

ninni kirjoitti...

kuulitko, etta saharassa on auennut maa johon tieteismiehet vastaavat, etta on syntymassa meri;)

Ripsa kirjoitti...

No sitä en ole kyllä kuullut mistään.

Mutta Afrikka on iso manner ja geologisesti erittäin monimuotoinen, mahtuuhan sinne.

Ainakin nyt Punainen meri on avautumassa isommaksi. Mutta geologinen aika on pitkä, satojatuhansia, miljoonia vuosia.

Ellei siis ilmasto muuta kaikkea nopeasti. Jos tahdot lukea Isomäestä lisää niin tuossa sivupalkissa on Kotisivut2, jossa on kirja-arvosteluja.