Marraskuusta on sanottu kaikenlaista. Ihmiset reagoivat valon poistumiseen. Tänä vuonna se tapahtui hyvin nopeasti, aikainen talvi?
Etsin netistä kuolleisiin ja kuuhun liittyvää runoutta ja ensimmäiseksi tuli esiin Eino Leino. En tiedä miksi runot on formatoitu proosamittaan. Kustantaja on minulle tuntematon Bebook (Ole kirja?), tässä mietelmä osastosta Mietelmiä, nimeltä Ohje, jollaista itsekukin aina kaipaa:
”Ei mitään uskoa, ei mitään toivoa ja sentään toimia.”
Oli parempikin etten löytänyt tuota ”Ei suuria iloja suotu”, koska päässä olisi automaattisesti jäänyt soimaan Vesa-Matti Loirin laulama tulkinta.
Kiinanruusu pinnisti vielä kaksi kukkaa. Niistä toinen joutui ikkunoiden korjauksen uhriksi, kun sitä oli siirreltävä pois ikkunan edestä. Parvekkeen ovesta ja ikkunoista tuuli. Nyt ei tuule, ulkona on pikkupakkanen, ihmiset näyttävät liukastelevan kesäkengissään. Niin moni kuin pystyy, vaihtaa talvirenkaat polkupyöriin. Toissapäivänä talon nurkalla oli pahempi kolari. Joku vietiin pois ambulanssilla.
Koska kaupunki tieten tahtoen rakensi suoran ja virtaviivaisen uuden kadun, jossa autoilijat voivat kokeilla kiihdytysajoa Kokkolan tieltä asti, niin tämä oli odotettavissa. On tuossa pelti rytissyt jo monen monta kertaa ennenkin. Näkyvyydessä ei ole mitään vikaa.
Onneksi yhteenajo tapahtui muuhun aikaan kuin silloin, kun koululaiset olivat menossa tai tulossa korttelin takana olevista kolmesta koulusta. Poliiseilta pyysin, että voisivatko he myös vaikuttaa osaltaan siihen, että tuohon saataisiin edes töyssyjä, jos liikennevaloja ei meille riitä. Tuskin poliisin pyyntö vaikuttaisi kaupunkiin sitä sun tätä. Poliisihan työskentelee valtion ja kaupunki kaupungin hyväksi.
Kumpikin tietenkin palkkansa eteen. En tiedä luetaanko palkkoihin kaupungin poliitikkojen saamat kokousrahat, ehkä ei. Joku sai kuitenkin paljon rahaa läpiajotien rakentamisesta. Aivan varmasti.
Kuuntelin radiosta Finlandia-kandidaattien julkistamisen. Yksi bloggareista, Tommi Melender, on heidän joukossaan. Hän oli viime vuonna täällä Vaasan LittFestissä keskustelmassa toisen virtuaalikeskustelijan, Anita Konkan, kanssa. Anita on blogannut aika kauan. Minusta on hienoa että kirjailijat käyttävät aikaansa myös kirjallisuuden ja ajan ilmiöiden mietiskelemiseen kukin omista lähtökohdistaan.
Ensi viikolla festarit (20.-22.11.) jatkuvat. Mukana on paljon kiinnostavia kirjailijoita. Varmaan kiinnostavimmasta päästä Claes Andersson. LittFestejä ohjailee edelleen kirjailija Anja Snellman. Samoin kuin viime vuonnakin. Tahdon myös päästä kuuntelemaan keskipohjalaista Anna-Lisa Sahlströmiä, jonka taannoinen elämänkertaromaani Edvard Gyllingistä oli minusta hyvä kirja.
Vaasassa ei ole kirjamessuja, mutta Pohjanmaan isoin kaupunki ottaa huomioon kaksikielisyyden eikä ruotsinpuhujien sanomisia suomenneta – ja päinvastoin. Sen sijaan sponsoreita näkyy olevan, omituista kyllä.
Mutta Lidialla on oksennustauti, johon hän kovasti pyytää helpotusta. On siis mentävä yläkertaan, otettava kissa työpöydälle ja silitettävä sitä lukemisen välillä.
Sillä tavoin päähän tulee valoa vaikka aurinko ei sitä antaisikaan.
Eipä mennäkään yläkertaan. Tauti tarttui myös keväällä 20 vuotta täyttävään Alluun. On siis siivottava.
Leinon ohjeen mukaan on ainakin toimittava. Ensiksi ehkä soitto eläinlääkärille. Voiko kissaflunssa olla sikaflunssaa, entä tarttuuko se ihmiseen? Eläinlääkärin apulainen on sairaana, joten en saanut lääkäriä kiinni.
Voi Lidia-parkaa, mitä lie se on syönyt, kun sitä oksettaa. Sehän on sisäkissa niin ei sillä matojakaan voi olla.
VastaaPoistaMullakin on nyt kissa, tuli eilen iltapäivällä. Laitoin sen kuvan facebookiin, käy katsomassa mun seinältä. Klikkaa kuva isommaksi ellei se näy heti isona.
Terv. Anita
Sairaudet niin ihmisillä kuin eläimilläkin ovat valitettavia. Ainakin Yhdysvalloista uutisoitiin sikaflunssaan sairastuneesta kissasta viime viikolla.
VastaaPoistaGooglaa "kissa sairastui sikainfluenssaan". - Mutta ehkäpä eläinlääkäri on luotettavampi tiedonlähde ...
Anita, en usko että on kyse ruuasta. Kun nimittäin Allu sairastui myös. Menen hetikohta katsomaan kissaasi.
VastaaPoistaEpäilen että se on varmaan se punaviirullinen...
Penjami, eläinten sairaudet ovat yhtä hankalia kuin ihmislasten, koska ne eivät osaa suoraan sanoa mikä on.
Lidia piti vielä vietämän kissarutto- ja kissaflunssapiikille, mutta se ei taida nyt onnistua. Taisin lukea tuon saman uutisen kissasikaflunssasta kuin sinäkin.
Minulla on se käsitys kyllä ollut että tuo H1N1 on melko mato virukseksi hyppäämään lajista toiseen. Täällä on rampannut sisällä korjausporukkaa, joista joku on voinut olla kipeä. Eiväthän kaikki edes huomaa olevansa kipeitä, niin lehdissä sanotaan.
Nämä ovat kesyjä kissoja ja tahtovat vierailtakin silityksiä. Suurin osa ihmisiä ilahtuu eläimen huomiosta ja ottaa puolestaan kontaktia. Kädellä tietysti.
Pitäisikö lyödä vetoa? Hyrylle menee,urapalkintona, ehkä ansiostakin.
VastaaPoistaMuuten kyllä tuli liikennejutustasi mieleen viimekesäinen käynti autolla Vaasassa, vaikka etelästä tultiinkin. Se on varmaan ainoita kaupunkeja maassa, jonne saa ajaa 80 km:n nopeudella melkein kiinni katuverkkoon. 60 km on sekin kova nopeus vielä kun katuverkko jo tihenee kaupungiksi.
Enpäs taida lyödä vetoa. On järjetöntä ajatella että olisi yksi yli muiden, siis absoluuttisesti niin kuin Finlandia-vodka.
VastaaPoistaJoo HannaH, ainakin liikenteen suhteen tämä on Villiä Länttä. Nuoriso harjoittelee kiihdytysajoa keskellä asutusta, tiiviitä lapsikortteleita. Poliisin olen kerran nähnyt mittaavan nopeuksia.
Tietävät siis kyllä, eivät välitä. Kysyessäni valittivat resurssipulaa, tietenkin.
Täällä on keskellä kaupunkia samat nopeudet tismalleen kuin muuallakin Suomessa. Täällä niitä ei vain noudateta.
Tere Ripsa!
VastaaPoistaLidia neitikö hän on tuossa kuvassa?
Ajatella, että Allu on kohta 20 v.
Te olette rakastaneet sitä, ja hoitaneet niin hyvin, että se ei halua jättää teitä.
Minä podin yli pariviikkoa jonkin sortin flunssaa. En tiedä oliko se sitä N ykköstä, kun ei ole tutkittu. Vasta nyt alkaa helpottaa. Sentään kävin tänään marrasmarkkinoilla torilla, vaikka koko ajan kyllä ajattelin josko tuo niistäjä tai yskijä vasta tartuttaakin sikasellaisen. Nyt ei kyllä tarvitsisi enää pöpötartuntaa saada, kun tämä edellinen oli jo aikaa ja voimia vievä.
Toivottavasti kisusi paranevat, ja pysyt itse myöskin ilman sikafluta.
Mukavaa viikonloppua sinne!
Noora, Lidiahan tuo. Mutta en ole varma hänen neitiydestään, hän kun on 2-3-vuotias ja kissa jonka löysimme harhailemasta täältä pihalta. Kuulutukset eivät tuottaneet omistajaa. Kissatalo puolestaan on aina tupaten täynnä.
VastaaPoistaNiin se jäi meille.
Tuossa on se on vieressä parastaikaa.Istuu sohvan karmilla tyynyn päällä ja katsoo.
Vaikuttaa siltä että oksennustauti on ohi ainakin nyt. Ne tarvitsevat, kissat, ruohoa ruuansulatuksekseen.
Tässä pimeässä rönsyliljan kasvattaminen on vähän vaikeata. Pitää hankkia se auringonvalolamppu, ehkä kaikki piristyvät vähän sitten. En tarkoita kirkasvalolamppua, vaan semmoista tavallista hehkulamppua, jonka väri on hieman sinertävä, siis auringonvalon suuntaan. Tavalliset hehkulamput ovat keltavaloisia, eivätkä auta kasveja.
Luulen kyllä, Noora, että meidänikäisillä on ollut se aasialaistartunta. Se flunssa oli hyvin lähelle tämä. Ei sitä flunssaa itselleen toivo, ei edes vilustumista. Mitäs, juon teetä jossa on hunajaa. Olen tehnyt sitä niin kauan että alan uskoa teen ja hunajan yhteisvoimaan. En ole juuri koskaan kipeä. (Ja koputan samalla puuta.)
Teillä tuntuu jatkuvasti olevan markkinoita siellä. Joensuu kyllä oli kovasti eksoottisen paikka, kyllä ne ihmisetkin ovat erilaisia, selvästi. Länsi ja itä eivät konsaan kohtaa...
Me kun ollaan tismalleen Suomi-neidon lanteiden kohdalla kumpikin, ääripäissä.
Ripsa
VastaaPoistaAika outoa porukkaa meistä täällä osa on!
Sen huomaa kun tulee harvinaisia vieraita vaikkapa Hämeestä tai Oulun puolesta, niin niillä menee täkäläiseen mentaliteettiin sopeutumisessa tovi ennen kuin he silmät pyöreinä sivusta seuraten lakkaavat ihmettelemästä tätä ilkamointia, ja avointa verbaalista kälätystä.
Noora, siinä taitaa olla Suomen eksotiikan syy: meitä on niin monenlaisia.
VastaaPoistaMinusta on hyvä että heimoerot ovat vielä olemassa, sanon sen silläkin uhalla että kuulostaa kamalasti 30-luvun rotuhöpinältä.
Minä pidin siitä Joensuun touhusta. Mutta toisaalta asuinkin ensimmäiset 4-5 vuottani Itä-Suomessa ja varmaan siitä välittömyydestä on säilynyt jonkinmoinen mielikuva aivojen perukoilla.
Mutta kyllä oululaisetkin, ne perusasujat, ovat itäistä perua, muuttivat Savo-Kainuusta sinne lähemmäs rannikkoa ajat sitten. Torniokin on ollut iso kauppapaikka jo keskiajalla.
Nykyinen Oulu on varmaan jotain muuta.
Toivottavasti saatte Joensuun säilymään elävänä ja dynaamisena! Se vaikutti kulttuurikaupungilta.
Ei iloja monta ihmislapselle suotu.
VastaaPoistaKalevi, niin kuin ei surujakaan.
VastaaPoistaTässähän voisi sanoa että nykyihmisen vaellus on tahmaista mitäänsanomattomuutta ja mitääntekemättömyyttä, sanalla sanoen kyllästymistä.
Tai sitten voisi pohtia että kumpi on paremmassa jamassa, pessimisti vai optimisti. Kumpaankin veneeseen on tunkua.
Sitten meillä on ilonamme psykologien ja muiden päätohtoreiden verkosto, joka esittää Terveys ja me-lehden (kai sellainen lehti jo on olemassa?) palstoilla erilaisia tapoja pysytellä tyytyväisinä, olla joskus jopa onnellinen.
Leino sanoi että ihmislapselle, ja varmaan liioitteli, koska eiköhän lapsilla ole kuitenkin keksimisen ja löytämisen riemu suotu, jonka aikuiset sitten koulun, työn ja sairauksien vaivaamina unohtavat.
Suomi on sillä lailla mielenkiintoinen paikka olla ja elää, että täällä ovat sentään vuodenajat, joiden vaihtelu saa ihmisen muuttumaan karhusta päiväkorennoksi ja päinvastoin. Eikö?