22.4.11

Pääsiäiseksi



HANS ARP

Tyhjiä pesiä tavoittaa tuuli

Tyhjiä pesiä tavoittaa tuuli,
kuivia naamioita.
Hämärässä laulaa ihmisääni
värit,
sulitetut kiitoslaulut,
tarukäärmeet.
Keinuu, keinuu
sinne tänne
välillä valon, pimeän.

                      HELVI JUVONEN


* * *


Hans Arp mit dem Nabel-Monokel, 1928, (Fotograf unbekannt)© Süfung Hans Arp und Sophie Tauber-Arp e.V.

Tämänpäiväinen runo on Jarkko Laineen ( 1947-2006) valikoimasta käännösrunoutta kirjasta nimeltä Runon suku (Otava 1991). Kirjailijaksi tänä pitkänäperjantaina valikoitui surrealistina tunnettu Hans Arp (1886-1966), suomentaja on runoilija Helvi Juvonen (1919-1959). Runon suku on hieno valikoima suomennoksia. Tänään voi ihastella sitä määrää runoutta jota meilläkin sentään on omalla kielellämme.

Pilvet eivät roiku kattojen tasalla. Aurinko paistaa ja on lähdettävä ulos ihmettelemään sitä. Pimeys on poissa puoleksi vuodeksi. Kuuntelin juuri Bo Carpelanin (1926-2011) puhetta radiosta, enemmän hän puhui kuin mitä runoja luettiin. Haastattelijoita ei tarvinnut päästää ääneen. Hän puhui paljon paikoista ja valoista ja varjoista.

Ihmisten suhteen hän oli epäilevä niin kuin varmaan kuka tahansa päätyy olemaan. Ehkä se johtuu siitä että eläimet ovat viattomia. Kasvitkaan eivät pure. Kuristajaköynnökset saattavat yrittää sulattaa nukkuvaa ihmistä, mutta tuskin onnistuvat pikkuvarvasta enempää.

Muitakin poikkeuksia todennäköisesti on. Kyse on listasta syö tai tule syödyksi.






2 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Katsoitko Ripsa eilenillalla (TV1) Hannu Salaman haastattelun? Minä tykkäsin kyllä vaikka Salama panikin osaksi näytellen omiaan sekaan. Vähän erilainen kirjailijahaastattelu siis.

Jäi mieleen, kuinka Salama puhui aluksi runoilijaminästään jota hän kirjailija-ammatin alkutaipaleella oli pitänyt mahdollisena itselleenkin. Piti kuitenkin leipätekstiä ruveta tekemään koska runoilla ei olisi elänyt.

Niinhän se varmaan on ollut, on ja tulee olemaan. Vain kuolleet runoilijat tienaavat, ja Heli Laaksonen. Siis tilastollisesti.

Ripsa kirjoitti...

Minä sitä jo kommentoin vissiinkin Merille, Valto.

Minusta hänen novellinsa varsinkin ovat hyviä. En tiedä onko hän kaikkineen kirjoittanut niitä paljon, mutta ne muutamat jotka olen lukenut ovat lähestulkoon, jos mahdollista, täydellisiä. Ja hänen runoistaan olen pitänyt myös.

Romaaneja pitää vissiin ruveta lukemaan, vaikka kirjailija itse asiassa kuultuna sanoi että paljon on kirjoja ja hätäpaskoja joukossa.

Pispalasta tykkään. En muistanut että hän on sieltä kotoisin. Kun opiskelin yliopistossa, moni opiskelukaveri asui Pispalassa hellahuoneessa, niin kuin ne silloin olivat. Ja aina olivat etsimässä jostain halpaa/ilmaista polttopuuta. Asui heitä myös Amurissa ja Tammelassa samaten hellahuoneissa, mutta nyt niitä kaupunginosiakaan ei enää ole.

En ihmettele että Pispalasta on tullut kirjailijoita. En ihmettele että Tampereelta ylipäänsä on tullut kirjailijoita ja luulen että se johtuu voimallisesta luokkarakenteesta, mikä siinä kaupungissa on - on varmasti vieläkin, en epäile yhtään.

Kävin siellä talvella, kovien pakkasten aikaan. Se on kaunis kaupunki, mutta silti pitäisin siitä enemmän jos tehtaat olisivat tehtaita eivätkä herraties mitä. Finlaysonin Werstaalla olin kirjallisuusseminaarissa.