18.5.12
Kuningastarina
Olen ollut uppeluksissa aika tavalla vieraan kulttuurin kanssa. Asiat ovat lehdistä tuttuja, mutta kirjassa ne tulevat silti paljon lähemmäksi. Kirjaa olen valmis suosittelemaan vähän enemmän valveilla olevassa tilassa kun ei tahdo lukea mitään täyttä hötöä. Kyse on Triestestä ja sitä ympäröivästä maaseudusta.
Kirjoitin kirjasta täällä.
* * *
Ja sitten tämä!
Tämä on niin hieno että minun on pakko panna tämä tarina eteenpäin. Että jossain ihmiset todella näkevät vaivaa!
Katsokaa noita lapsia! Siis katsokaa jos onnistun saamaan videon teille asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ripsa
VastaaPoistakiitos, oli katsomisen arvoinen. inhimillinen ja humaani. tuli mieleen momo ja narnia ja niiden solidaarisuus. ajatus siitä, että taiteilijan sydän työskentelee vasemmalla puolella ei ole mikään suuri harha.
ymmärrys ei synny kauppaneuvotteluissa tai poliitikkojen kabineteissa. sen täytyy syntyä ihmisten mielissä, sisältä päin. taide on universaali kieli, siinä on sen merkitys.
Meri,
VastaaPoistaon tuota solidaarisuutta myös Sormusten herrassakin, kun sankareiksi otetaan hobbitteja (miksi niitä kutsutaan suomeksi, puolituisia? Jäi semmoinen kuva että kirjasarjaa suomensi parikin suomentajaa, ja sivujahan siinä on tuhottomasti), Momoa ja Narniaa en ole lukenut.
Tämä Vieux Farka Toure on todella hieno musisoija myös, en muista mistä hän on kotoisin, ehkä Malista. Sekin, että hänen musiikkinsa sopii yhtä lailla valkolaislapsille, on hienoa, siis universaalia.
Siitä pitää olla huolissaan, että koulu ei kykene meillä uudistumaan, taideaineita pidetään hanttiaineina eikä niiden lisäämiseksi kuunnella asiantuntijoita.
Tiedän kuvataiteen vaikutuksen siitäkin, että Ilmari kulki repussa aina, miltei siitä asti kun pysyi siellä, kun mentiin katsomaan kuvia. Niitä oli onneksi myös siellä kommuunissa ja paljon. Siitä kaverista tuli sosiaalinen ja laajakatseinen, vaikka niin insinööriksi lukikin!
Että siis ei ole kyse siitä, MIHIN opiskelee, vaan siitä MITEN opiskelee. Siinä varmaan se juju on. Olisi mukavaa että kuulisi korttelin lapsilta joskus, että meillä oli välitunnilla tanssia siellä käytävillä. Oppia liikkumaan, sekin on älyttömän tärkeätä.
Eikä silti tarvitse ruveta tanssijaksi.