Käytiin
kaupassa varhain tänään, ilma oli hyvä, mutta painostava aivan
yhtä lailla kuin kesällä ennen ukkosta. Keskityin kävelemiseen.
Paremmassa polvessa alkoi kipu sätiä koulun ohi mennessä. Pitää
opetella naisellisen sipsutuksen tapa, vaikka todennäköisesti se ei
minulta enää onnistu. On kyllä parempi niin.
Mutta
ehkä naisilla ovat polvet kipeämmät kuin muilla kansalaisilla,
noin yleisesti ottaen? Olen minäkin pessyt lattioita rätillä ja
kulkenut polvillani. Ja sitten perannut turnipsipeltoa. Sitten pessyt
mattopyykkiä seuraavan talven tarpeisiin. Ensimmäisiä mattoja olen
raijannut laiturille joskus ehkä 11-vuotiaana. Mattojen huuhtelussa
tarvitsin isän apua, koska piti saada ne ruuhella järven keskelle
ja silloin tarvittiin toinen soutamaan.
Pikkusiskosta
ja –veljestä ei ollut, ja alkaapäätä työt olivat minun koska
äidin selkä oli kipeä. Muut pyykit sai pestyksi keittämällä
niitä padassa. Se ei ollut kovin hirveää, paitsi milloin kipinä
osui paljaaseen jalkaan. Mutisin pääni sisällä että ”Pelle
pässi päkäpää kaikki neljä käpälää yhtä aikaa ilmaan
nakkaa sarvillansa puita hakkaa”, sen pässin tarina loppui siihen,
että se sai kumautetuksi pyykkipadan joka oli rannalla. Viimeinen
säe meni niin että ”Palaneita koipiansa Pelle nuolee
tuskissansa”. ”Pikku-Marjan eläinkirjan” (Laura Latvala)
osasin ulkoa. En ole lukenut sitä sen jälkeen kun joskus
sisaruksille luin kun eivät osanneet itse lukea. Minulla oli paljon
kirjoja, mutta ne jäivät lapsuuskotiin kun lapsuus yhtäkkiä
loppui.
Meillä
oli joinakin kesinä lampaita lainassa, mutta pässiä niillä ei
ollut mukanaan. Lampaat söivät korkean heinän ja mökille tuli
ykskaks nurmikko. Taisi olla enimmillään kolme lammasta. Ne olivat
vähän äänekkäitä. Siitä naapurin isäntä sanoi, että lampaat
ovat laumaeläimiä ja ne kaipaavat lisää kavereita. Isä käski
mennä puhumaan lampaille kun hänellä olisi naapurille asiaa.
Aikuisten juttuja.
Yritin
saada puheesta selvää, mutta ovi piti ääntä hyvin eikä yksikään
ikkuna ollut auki. Isä oli aina sulkemassa ikkunoita vaikka se ei
muuta kuin makasi hetekan päällä, luki salapoliisiromaaneja ja
poltti norttia. Tupakka-aski oli kyllä hieno, siinä oli enkeleitä.
Kun sanoin että pitää tuulettaa, se väitti että äiti inhoaa
itikoita.
Nyt
pitäisi tietää oliko isällä suuriakin salaisuuksia. Minulla ei
ole koskaan ollut sellaisia, eikä täällä voisi ollakaan. Kissat
eivät kestä suljettuja ovia. Niillä pitää olla pääsy asunnon
jokaiseen kolkkaan mihin aikaan tahansa eli aina. Mökillä oli vain
koira, jota piti käydä kävelyttämässä, se oli vähemmän
sisällä. Pikkuveljen koiraa minut pantiin kävelyttämään, kun
pikkuveli oli niin pieni ja koira saattoi vetää sen nurin.
Nyt
olen yläkerrassa. Stereoissa
soi Magnus
Lindbergin
Complete
Piano Music.
Musiikki miettii, kiipeää
kaiuttimista eri suuntiin, koska tämä ei ole kokonainen yläkerta
vaan sellainen jota englanniksi kutsutaan sanalla loft,
sana sekoittaa senkin takia, että se on myös laavu.
Muistaakseni eilen oli lehdessä juttu siitä, kuinka kaksikielisillä
ihmisillä on usein black-out,
kun yhtäkkiä ei muistakaan juuri sitä tai tätä sanaa tällä
kielellä vaan sillä toisella. Olen kyllä ajat sitten tajunnut että
sen takia isoisä puhui sitä fingelskaa.
Se tuli eläneeksi suuremman osan elämää kuitenkin Ameriikassa,
toisin kuin toinen isoisä ja sen vaimo, jotka tulivat takaisin.
Tai
tuli Amerikan isoisäkin takaisin mutta vasta 1970, joten tapasin sen
ensimmäisen kerran Amerikassa. Se tarina on hirveän monimutkainen
ja varmaan olisi lainvastaista edes puhua siitä, se olisi
perhesalaisuus jos se perhe olisi vielä. Mutta ymmärsin fingelskaa
mainiosti. Kaksikielisten ihmisten aivot ovat rakentuneet eri tavalla
kuin yksikielisten, sitä paitsi en ole koskaan oppinut oikeaa ja
vasenta. Kissat ovat oikeastaan ainoita erittäin täydellisiä
olioita mitä olen tavannut. Mutta en tietäisi niistä, elleivät ne
eläisi ihmisten kanssa.
Eilen
kaupassa oli yksi muusikko joka myös säveltää. Se tuli fillarilla
alas mäkeä eikä kaatunut vaikka tie oli jäässä. Aletaan kaikki
olla siinä iässä että kohta lopetetaan työt ja ruvetaan
eläkkeelle, joten ainakin siinä kaupan käytävällä on lupa puhua
melkein mitä tahansa. Mies
sanoi että ”Now
that I have one foot in the grave and the other one on the banana
peel.”.
Se toinen ei kuullut ja kysyin
siltä että mitä tapahtuu jos astuu banaaninkuoren päälle.
Se
sanoi että ei hän vain tiedä, jos se vaikka kelluu tiehensä
joessa ja ojassa. Säveltäjällä on aina iloiset silmät. Toinen
tuntemani muusikko on hankkinut kuulonsuojaimen, koska opettaa
musiikkia ja kuulossa on kuoppa. Äänet kuulostavat oudoilta. Nyt
sitten mietin, kuulenko Lindbergiä oikein. Osaanko kuvitella oikein
nuo esimerkiksi ”Figures &
Points”, vai ovatko pianon soinnut
aivan pielessä, koska minulla on kuulokoje? Mutta sitten sama on
kaiken suhteen.
En
taatusti ole varma siitä että esimerkiksi siniset värit ovat
täysin samanlaisia kuin mitä mies näkee, tai vaikka se pianisti
kun tekee kuvia ja käyttää niissä itsesekoittamiaan värejä.
Ehkä ne punaiset ovat aivan eri asia kuin mitä minä näen? Ei
tässä ole varsinaista ongelmaa koska väreillä on suhteet
keskenään. En usko että ne riitelisivät jos niiden ei olisi
tarkoitus riidellä. Mutta mikä olisi absoluuttinen väri?
On
sillä nimikin että kuulee värejä. En tarkoita eideetikkoa. Se on
joku englanninkielinen nimi. Sen vain tiedän että jos istun tässä
kauan kuuntelemassa, tulee silmiin sahalaita enkä sitten näe
mitään. Silloin pitää jostain syystä panna myös radio kiinni.
Kissaa ei voi sulkea toiseen huoneeseen, se alkaa ulvoa siellä.
Kissojen
ulvominen on melkein kauheinta mitä tiedän, kohta on maaliskuu ja
kissat ulvovat tapellessaan reviiristä tai tavoitellessaan kaikki
viisi samaa narttua. Se kuulostaa taatusti samalta kuin se Liisa
Ihmemaan maailman rumin poikavauva
joka rääkyi. Nyt en muista miltä Disney
määräsi sen kuulostamaan, mutta tuskin se järjestettyä musiikkia
oli.
On
mentävä alakertaan tekemään vähän yrttiteetä. Kissa juuri
hyppäsi alas kun se kyllästyi jatkuvaan naputukseen. Lindbergissä
on vallalla crescendo,
joten ei haittaa. Verho heilahti, ääniaallot ryntäilevät.
Lumisade loppui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista