Olen nyt monta kuukautta etsinyt tarinoiden alkua. Ajattelin ensin että se on siellä, josta löydettiin sanskriitin avaimet, tulliluetteloissa ja osto- ja myyntilistoissa. Saattoi siellä olla verotodistuksiakin. Sattumalta rupesin lukemaan nyt antiikin kreikkalaisia.
Toisaalta sattumia ei ole. Minulle on luettu pienenä iltasaduksi Kultaista taljaa. Mutta sitten olen myös lukenut Pikku-Marjan eläinrunoja ja siellä pääskynen lentää Egyptiin. Egyptissä asui pitkään Troijan prinsessa Helena, joka oli antiikin kaunein nainen ja aiheutti Troijan sodan.
En pidä sodista käytiin niitä sitten millä tekosyyllä tahansa. Troijan sota oli pitkä ja verinen. Sitten löysin pitkän lukemisen jälkeen yhdenlaisen ratkaisun väkivallan lopettamiseen.
Olin ollut kuumana päivänä kuuntelemassa satakieltä merenlahden pienessä pikkuruisessa metsässä. Satakieli oli joutunut muuttamaan lahden toiselta puolen pois, koska kaupunki kaatoi rivin rannan puita. Toistaiseksi pieni metsikkö riittää muutamalle laulajalle.
Yksi antiikin tarinoista on semmoinen, että pahimmat riitapukarit ja soturit muuttuvat linnuiksi, niin eivät enää pääse tappamaan toisiaan. On mahtanut olla jumalatar Artemisin työtä. Myös uhreista voi tulla lintuja, mutta sitten he ovatkin jo suojassa, vaikka olisivat kuolleitakin jo..
Siellä on kehrääjiä ja satakieliä ja lahorastaita. Olen iloinen siitä että löysin tarinoiden alkuun. Joku oli kirjoittanut ylös muodonmuutoksia, joita tapahtuu koko ajan., silloin yli 2000 vuotta sitten. Yksi oppaistani tällä kuukausien matkalla on ollut runoilija Kirsti Simonsuuri, joka on suomentanut paljon kreikasta. Nyt on kohta kesäpäivän seisaus.
Kesä on ollut jo yli puolitoista kuukautta tänä kummallisena vuonna. Päivä pitenee hitaasti. Saisi kyllä sataa.
Mythos
Luovutan itseni illalle joka puhuu
kahta tuhatta kieltä
eikä ymmärrä mitä sota on.
Kielet, kehrääjä ja satakieli
kaikkeuden näkymätön läsnäolo
joiden uniin mielistyn.
Niiden puhe ei koskaan
nouse huulille, kuivata viiniä
vaan kertoo kätketyistä toiveista
kuin kreikkalaisen myytin juoni.
Voi ystäväni Tantalos, Sisyfos ja Ixion
keskipäivällä puhuitte liikaa.
(Kirsti Simonsuuri: Tuntematon tekijä, Kirjayhtymä 1982)
