Sitä kuusta kuuleminen

Kuuntelin radiosta Tiedeykkösen ohjelman Kumranin käärölöydöistä. Tajusin vasta nyt syyn siihen miksi jo aika varhaisessa vaiheessa kuulin niistä löydöistä myös Suomessa. En hirveästi kiinnittänyt niihin huomiota, mutta  siitä lähtien on päässäni pyörinyt aina välillä uskontotieteellisten nimitysten sekametelikeitto:  gnostilaisuus, essealaiset ja sitten alkoivat tulla julkisuuteen myös väärennökset.

Joku uskontotieteilijä tai vaihtoehtoisesti eksegetiikko, suomalainen, on ollut yksi niistä tutkimuksen aloittajista. Nimen jo ehdin unohtaa, mutta paljon mielenkiintoisia juttuja siellä kyllä oli, kuuluivat käyttävän termiä Jeesus-liike. Mutta ne alkuperäiset löydöt olivat jo 70-60-luvulta eaa, joten kyllä niissä on kysymys tietysti juutalaisuuden erilaisista liikkeistä. En ollut tajunnut sitäkään että siellä on ollut, siis Palestiinassa, myös vastarintaliike Rooman valtaa vastaan myös.

Meillä on englanniksi joitakin noiden käännösten tekstejä kotona. Täytyy katsoa missä ne on koottu. Sen kyllä muistan jostain uutisistakin että Raamatun tutkimus on nopeata ja kiihkeätä juuri Amerikassa, koska siellä on niin paljon kirkkoja ja noita fundamentalisteja, joista joillakin on järkeäkin päässä. 

Nyt kun on vaihteeksi lusittu joulupyhät, satuin törmäämään tilastoon jonka mukaan ihmisiä on eronnut paljon kirkosta. Siitä on tullut paljon fundamentalistisempi kuin se muuten olisi. Meillä on kaksi kansankirkkoa, ortodoksinen ja evankelisluterilainen, joita valtio rahoittaa koko ajan. Valtio hyväksyy kirkon määräykset, koska kirkko on itsenäinen. Se ei vain tulisi toimeen ilman valtionapujärjestelmää. *Jos* kaikki tapauskovaiset luopuisivat kirkosta, niin vähemmistö ei enää pystyisi päättämään asioita. Valtio ja eduskuntalaitos tajuaisi että siinä tapauksessa sen olisi avustettava kaikkia uskonnollisia järjestöjä, vaikka olisivat mitä.

Luin pyhien aikaan Anna Kontulan Pikkuporvarit-kirjan, joka oli hieno opus ja kertoi juuri kaikenlaisesta tapa-kansalaisuudesta − jonkinlaista tapa-ihmisyyttäkin voi uumoilla. Isäni sanoi olevansa agnostikko, mutta hänen oli kuuluttava kirkkoon, koska muuten hän ei olisi voinut olla yksityisen oppikoulun vanhempi lehtori. Eikä perhe olisi tullut toimeen. Isän kanssa oli keskustelu käynnissä koko lapsuuden ajan. Kun se opetti historiaa, niin sille tuli  siinä ohessa tärkeäksi filosofia, joka on tieteiden keskiössä. Uskominen ei ole ajattelua, vaan jonkinlaista vaistonvaraista joukossa kulkemista. Filosofiassa pitää väitellä toisten kanssa ja sitten siitä alkaa tulla käsitettäviä järjestelmiä niin kuin moraali ja yhteiskuntajärjestys. Niiden isän mielestä pitäisi olla kaikkien ihmisten elämän pohjana.

Minulla alkoi kuulo mennä ja isä piti minulle tuntien mittaisia luentoja. Se seurasi minua, kun äiti oli jossain pienempien lasten kanssa. Yritin sanoa että läksyjäkin olisi tehtävä.  Päädyin sitten syyttämään isää kun sain ehdot saksasta ja algebrasta. Sama toistui seuraavana vuonna: ehdot geometriasta ja ruotsista. Minulla on vieläkin sitä perua logaritmitaulukko eteisen kirjahyllyssä. Yritin kysyä isältä että mihin filosofian suuntaukseen matematiikka kuuluu.

Se kertoi että se on täysin puhdasta ajattelua. Siinä ei häiritse enää mikään epäolennainen. Se pahoitteli että Pythagoraasta on säilynyt niin vähän oikeaa ja varmistettua tietoa. Minulle olisi tehnyt hyvää lukea tiedemiesten historiaa. Jäin miettimään siinä sellaistakin, että ehkä tulevaisuudessa voidaan nähdä miten aivot toimivat ja sieltä sitten näkyy koko filosofian rakennelma kuin pieni kreikkalainen marmoritalo pylväineen. Löysin tietysti vasta nyt sellaisen suomalaisen kirjailijan kuin Fredrik Långin romaanin (?) nimeltä ”Elämäni Pythagoraana”. Pythagoras on siis vasta nyt alkanut jollain lailla tulla eläväksi. En minä niitä kolmioita osaa laskea vieläkään. Kirja palautui jo kirjastoon, mutta päädyn suosittelemaan sitä.    

Kuuntelen toista päivää Beethovenin jousikvartettoja. Näistä kertoo konserton vaihtuessa Minna Lindgren, tuo musiikin maisteri. Hän sattuu olemaan myös kirjailija, joten esittelyt ovat hyviä.

Tiedän kyllä että Beethoven on kärsinyt juuri samoista kamaluuksista kuin minäkin. Kuuntelen osiota jonka nimi on ”Sairaus”, ja säveltäjällä sairaudet johtivat kuurouteen. Minä olisin kuuro, ellei tässä välillä olisi kehitetty kuulokojeita, jotka toimivat pattereilla.  Meillä on myös onneksi olemassa melkein ilmainen kuulonhuolto. Koska kuulopoli toimii sairaalassa, tutkimuksista on maksettava. Mutta siellä ei tarvitse ravata yhtenään, koska kun kuulokoje vaihdetaan parempaan, niin  sillä kuulee jonkin aikaa, kunnes kuulo häipyy taas.

En käsitä miten Beethoven on selvinnyt. Minä en kuule puhettakaan ilman kojeita, joita on siis kaksi, yksi kummassakin korvassa. Musiikin ja television kuunteluun tarvitsen induktiosilmukan. Nyt istun tässä ja kirjoitan. Jousikvartetot soivat tietokoneella. Koska huushollissa asuu kaksi muutakin, mies ja kissa, jotka tahtovat kuunnella, en voi käyttää induktiosilmukkaa. Rahalla voisi saada induktiosilmukan koko asuntoon. Toistaiseksi tämän on nyt kyllä riitettävä. Loppuelämäksi ehkä käy implantti,  jos sellainen minulle sallitaan.

Musiikissa induktiosilmukka ja kuulokojeet saattavat aiheuttaa aikamoista vääristymää säveleissä. Sävelkorvan kuolema tapahtui kohdallani samaan aikaan kun ensimmäinen kuulon huononeminen. Tottakai: ei kuulo erittele erimuotoisia ääniä, samaa ääntä ne ovat vaikka tulisivat omasta suustani. Olin lapsena kirkkokuorossa, kanttori ohjasi minut ovelle, kun lauloin väärin. Hän tosin ei kertonut miksi minun piti lähteä. En sitten myöskään pitänyt enää musiikkitunneista koulussa.

Joka tapauksessa: kun tietämys sairauksista lisääntyy, tulee sitten myös hoitokeinoja. Muistan nähneeni vanhan miehen lapsena isän äidin luona, ellei se mies sitten ollut jossain talossa, jossa käytiin kylässä: hän kuunteli korvanaan lehmänsarvi. Mamma kertoi että semmoisilla myös ruokittiin vauvoja ennen aikaan. Sitten kymmenen vuoden päästä mies oli saanut kuulokojeen, jonka patteri oli valtavan kokoinen ja sitä mies piti puvun taskussa.

En ole varma siitä oliko se sama vanha mies. Olin lapsi, nuoruuden kynnyksellä. Lisäksi se kylä ei ollut hirveän iso ja ihmisissä oli paljon samaa näköä. Se on voinut olla sukunäköäkin. Oma kuuloni oli jo häipymässä silloin. Jyväskylän korvalääkäri kertoi että vanhemmiten kuulo sitten menee. Se kerrottiin kun olin keskikoulun I luokalla. Mutta omaan vanhuuteeni oli aikaa vaikka kuinka paljon. Vaikka läheskään kaikki eivät elä vanhoiksi.  Se olisi tuurista kiinni.
 
Beethovenin jousikvartettoja selostaa musiikkimaisteri Minna Lindgren ja kertoo, miten taiteileminen kuurouden kanssa onnistui. Vuosi on ollut jotain 1814, en ole varma kuulinko oikein. Ymmärsin asian jotenkin niin, että kun Beethovenin kuulo meni niin hän alkoi säveltää aivan vimmatusti.  En ymmärrä miten hän siihen pystyi. Minusta nuo jousikvartetot kuulostivat hyvin modernilta musiikilta. Niissä oli ääntä ja hurjuutta ja niiden keskellä kauneutta.
Beethoven on hyvä säveltäjä tähän pandemian keskelle: on muistettava ettei 1800-luvun alkupuolella ole ollut juuri rokotuksia eikä lääkkeitäkään. Olisiko mahdollista että rokotuksesta kieltäytyvät ihmiset voisivat oppia jotain Beethovenin musiikista? 

Kvartettoja soittaa Kamus-niminen jousikvartetti ja ne ovat Ylen Areenalla. Olen miettinyt sitä nimeä. Kamu tarkoittaa kaveria. Mutta en tiedä mitä tuo s-kirjain lopussa tarkoittaa. Joko että olemme sun kavereitas tai sitten se on englanninkielisiä puolikielisiä varten monikko. Kvartetti, neljä ihmistä soittamassa: soittavat  yhteen todella hienosti.