16.11.08

Arvoituksia






Otin viattomasti kirjahyllystä vanhan kirjan nimeltä Valkoinen valas. Sehän on sama kuin Herman Melvillen Moby Dick. Vai onko?

Kustantaja on Kansanvalta ja suomentaja Arvi Nuormaa. Julkaisuvuosi on 1928. Halusin löytää suomenkielisen vastineen kirjan alkusanoille: ”You can call me Ishmael.”. Ismael on kirjan kertoja-kirjuri. Mutta kirjan alussa lausetta ei olekaan.

Nopea vilkaisu alkuperäiseen englanninkieliseen opukseen todistaa, että kirja on lyhennelmä. Englanninkielinen on yli 500-sivuinen, suomenkielinen vain 284. Suomi on pitempisanainen kieli.

Seuraavana vuonna eli 1929 (jolloin puhkesi kauhea lama) ilmestyi nuorisopainos nimeltä Valkoinen valas, suomentajana Erkki Auer. Häntä olen pitkin iltaa yrittänyt metsästää google-ohjelmien ja kirjastotietueiden perässä. Auer-nimisiä on vaikka kuinka paljon tässä maassa. Epäilen että se johtuu J.L.Runebergistä.

”Halk’ illan ruskon auerman
käy lento joutsenten.
Ne laskee lahden poukamaan
ja soutaa laulellen.”


Ja auer on taatusti sama kuin auerma. On aika kaameata tuo vanha runokieli, mutta laulu juuttui soimaan pääkopassa.

Arvi Nuormaa kyllä löytyi, lehtimies ja kirjailija. Kansanvalta-kustantamonkin muistan. Illan pimetessä ja räntäsateen yltyessä olen alkanut tuntea toivottomuutta. Erkki Auer ei ehkä ole ollut koskaan muuta kuin nimimerkki. Ehkä Arvi Nuormaa ei ole uskaltanut julkaista omalla nimellään Otavalle nuorisopainosta. Ehkä Kansanvalta on tuntunut liian kansalliselta, mutta kenen mielestä?

Mutta en käsitä miksi hän ei uskaltanut präntätä että ”Kutsukaa minua Ismaeliksi”. Ehkä hän oli selvillä siitä että ismaeliitat olivat shialaisia ja aika kovaa joukkoa.

Asiasta perillä olevat huomannevat minun lukevan Vladimir Bartolin kirjaa Alamut. Minulla on taipumus sotkeutua täydellisesti erilaisiin selityksiin ja sivujuoniin ja historiallisesti mahdollisiin ja mahdottomiin asioihin.

Tajusin nyt, että Wikipediaan ei ole noin vain luottaminen. Siellä esiintyy englanninkielisillä sivuilla Marco Polosta kahdenlaista tietoa: hän oli liioittelija ja romantikko eikä lainkaan luotettava, tai että kyllä, hän todella oli Alamutin linnoituksessa v. 1273 ja kuuli kaiken mitä kerrottiin hash-assasiineista ja uskoi ne tarinat myös.

Jos siis joku uskoo, niin se on totta.

Joka tapauksessa Herman Melvillen Moby Dick on ilmestynyt suomeksi neljä eri kertaa. Vuosina 1928, 1929, 1966 ja 2002, mikäli olen löytänyt oikeat tiedot ja siinä etsimisessä on konekin kyllä jo kuumennut.

Omituisin viite joka tästä salaperäisestä Erkki Auer-nimisestä (Autereesta?) henkilöstä ilmestyi ruudulle oli Vapaamielisten Klubi. Se toimi ansiokkaasti lähinnä 30-luvulla ja sen jäsenet ja pöytäkirjat ovat netissä. Siihen on kuulunut kaikenlaisia kuuluisuuksia, esimerkiksi tulevat presidentit Risto Ryti ja Urho Kekkonen, ynnä entinen K.J. Ståhlberg. Se on tutkinut ajankohtaisia ilmiöitä kuten Italian ja Saksan poliittista tilannetta.

Kun aika ei riitä selaamaan pöytäkirjoja tarkemmin, oletan että klubilaisista on sukeutunut kansanvaltaisia ihmisiä – mutta myös muita, koska Yrjö Ruutukin oli siellä ja kyllä hän käsitykseni mukaan johti myöhemmin Suomen kansallissosialistista puoluetta.

Tämä liittyy siihen, että mietin historiallista romaania ja sitä, kuinka paljon sellaisessa on oikeata tietoa, voiko siihen luottaa, ja miksi kirjailija kirjoittaa romaanin eikä tietokirjaa.

Alamutin hallitsijan (Hasan ibn Sabbah, n. 1000 j.a.a.) suhteen on kysymys karismaattisen johtajan muotokuvasta, joka ei olekaan yksinkertainen. Maailmassa ei ole hyviä ja pahoja ainoastaan, vaan harmaan sävyt hallitsevat. Johtajat ovat kuitenkin outoja ihmisiä.

En tiedä oliko Erkki Auer sitten lopulta Vapaamielisten klubilla vai ei. Sellaisenkin salaperäisen tiedon löysin että klubi olisi kokoontunut peräti vain puhelinsoittojen myötä. Oliko klubi salaseura?

Ismaelia ei ole vaikea löytää. Tarvitaan vain Vanhan testamentin Genesis.

17 kommenttia:

Anitak kirjoitti...

Yrjö Ruudun kansallissosialismi oli jonkinlainen sosialismin ja kansallisuusaatteen yhdistelmä. Hän käytti siitä nimitystä valtiososialismi. Hän muutti Kansallissosialisten Liiton nimen Suomalaissosialisteksi Puolueeksi, kun Hitler nousi Saksassa valtaan.

Riisutuissa naamioissa J. Konkka (isäni) kuvaa satiirisesti Kansallissosialisten liiton ympärillä pyörinyttä porukkaa. Vaikuttaa sekopäiseltä menolta, sattoi se ollakin, mutta kirjailijathan aina liioittelevat.

Rita kirjoitti...

Monelta taholta olen kuullut että Wikipediaan ei kannata sokeasti luottaa. Jossain vaiheessa tajusin senkin että myöskään historian kirjat eivät ole pelkkää faktuaalista faktaa, vaan voivat olla hyvinkin väritettyjä.

Joissakin englantilaisten koululaisten historian kirjoissa kuvataan blondeja kreikkalaisia antiikin ajoilta, vaikka voisi olettaa ja väittää että tummia olivat.

Raamattu... niin, uskaltaako mitään sanoakaan sen kertomuksista? Otetaanko tietyt jutut faktana, vertauskuvina vai tarinoina? Tulee isosta kirjasta päähän jos väärässä seurassa esittää että kertomukset ovat vertauskuvallisia.

Ripsa kirjoitti...

Anita, jep, minun pitää lukea isäsi kirja. Kunhan tässä tokenen hashassasiineista.

Mutta Yrjö Ruutu ei ollut kirjailija? Muistan nimen suomen historiasta koulusta. Meille 50-luvulla syntyneille kumminkin kerrottiin suomalaisestakin fasismista, toisin kuin Saksassa.

Rita, sehän tuo kysymys juuri onkin! Että kun otan avukseni esimerkiksi Grimbergin Kansojen historian, kun pitää tarkastaa joku asia, niin en voi olla ajattelematta että kamalasti siellä historioitsijat juoruilevat.

Nyt sattui vain niin että Wikipedia ja siihen liittyvä sivusto löivät toisiaan korvalle.

Raamattu on legenda-kirja, mutta kyllä siellä on myös sukuselvityksiä. Tuskin Genesis on kuitenkaan sellainen, Kuningasten kirja ehkä enemmän, sieltä on peräisin Moby Dickin kapteeni Ahabin nimi.

Laivan nimi puolestaan oli Pequod, jonka niminen pienkustantamo meillä oli Suomessa ainakin jokin aika sitten.

Minua kiehtoo Ismael ja aion lukea perusteellisesti ne Raamatun kohdat. Hän ei ole se vaeltava juutalainen, jota kutsuttiin Ahasverukseksi, vaan enemmänkin jonkinlainen kadonnut poika.

HannaH kirjoitti...

Siis sarjassamme vanhempia suomennosväärennöksiä. Vähän kuin se Roopen tarina, jota koulun tokaluokalla luetettiin. Sillä tuli Defoen Robinson pilattua niin, ettei sen lukemisesta tullut sitten myöhemminkään mitään. Mikähän aikoinaan ajoi näiden lyhennelmien ja hölmöilyjen tekoon? Ja milläköhän luvalla ne tehtiin.

Ripsa kirjoitti...

HannaH, sitä minäkin tuossa muistelin, Risto Roopenpoikaa!

Ei tainnut vielä 20-30-luvulla olla systemaattista copyright-lakia. Niin oletan.

Ja siinä Risto Roopenpojassa oli sitten pahempikin vika sen vuoksi, että koko Daniel Defoe jäi ainakin minulta suhteellisen täydellisesti pimentoon.

Siinä on kirjailija jonka suhteen on edelleen "pitäisi lukea kun nyt vain ehtisi"-komento tuolla aivojen takaosassa. Olen kuullut ylistettävän hienoksi satiirikoksi.

Leonoora kirjoitti...

Teemalta tuli iltapäivällä Juudaksen evankeliumista dokumentti. Oliko Juudas sittenkään niin paha, kuin on halki vuosisatojen jotkut hehkuttaneet.
Monet historiallisina esitetyt näkemykset ja muutkin faktat ovat ko. dokkarissakin kiehtovia, aina vähintäänkin muutaman lisäkysymyksen herättäviä.

Wikipediaanhan voi kirjoittaa kuka tahansa, joten aina kannattaa tarkistaa asiat vielä jostakin muualta, kirjasta (?) varmuuden vuoksi.

On se hienoa, Ripsa, että jaksat perehtyä asioihin perusteellisesti. Itselläni tuntuu välillä, että oma keskusyksikön levyasema päänupissa alkaa olla liian täynnä. Pitäisi
uusia koko yksikkö, tai lisätä jollain keinoin kapasiteettia :D.

Ripsa kirjoitti...

Ai jaa, Noora, jäi huomaamatta koko ohjelma. Minulla taisi olla pölyvillakoirien jahti meneillään silloin.

Mutta tuo Juudas-kysymys on nähtävästi ollut ihan muuta kuin miksi kristilliset kirkot ne sittemmin nimesivät.

Juutalaisilla oli Jeesuksen ja Juudaksen aikaan useampikin leiri ajattelijoita/fundamentalisteja/erakkoja (jne.) ja riippui kai siitä, mihin sattui kuulumaan. Ilmeisesti ainakin Johannes Kastaja, Jeesus ja Juudas kuuluivat samaan poppooseen.

Nämä ovat jossain määrin todistettavia juttuja, vaikka Johanneksen ja Juudaksen faktista olemassaoloa on vaikea todistaa. Jeesuksen ikäinen/kokoinen ihminen on kyllä löydetty jostain Jerusalemin haudasta.

Todennäköisesti hän oli olemassa. Siitä osaisi kyllä Petri puhua enemmän, koskapa on teologiaa lukenut. Käsittääkseni tekstikritiikki on se osa opiskelua, joka auttaa näkemään vanhojen tekstien sisältä ne mahdolliset todelliset ihmiset/tapahtumat.

Noora, eikös se ole nyt niin, että jos ei aivoja vaivaa niin tulee kamala dementia ja rupeaa niitä nakertamaan???

Minusta on hauskaa sotkeutua kamaliin vyyhteihin ja yrittää sitten selvittää niitä. Sehän on kuin istuisi keskellä jotakin salapoliisiromaania ja etsiä todisteita puolesta ja vastaan.

Olen kyllä kuullut että yliopistoihmiset ovat lisäämässä Wikipedian artikkeleihin tietoja niin paljon kuin palkkatyöltään ehtivät.

Tärkeintä kai olisi se, että artikkeleissa olisivat viitteet siihen tai tähän kirjaan, jonka sitten voisi kirjastosta tarkistaa.

I.O.Rumdum kirjoitti...

No, niinhän se on, että kaikki kannattaa tarkistaa monesta lähteestä ja sitten vielä mietiskellä itse päälle. Historiaa on muokattu historiankirjoissa kautta aikain. Viime hallituksen aikana täällä Australiassa hallitus halusi tuoda kouluihin historian kirjan, jossa ei puhuttu mitään ajasta ennen valkoisten tuloa. Sitä ei olisi ollut olemassakaan! Maailma syntyi vasta valkoisten myötä! Joo, että tämä on hyvin yleistä.
Meidän lapset käyttää high schoolin tehtväien pohjana Wikipediaa ja minusta se on väärin, kun ei niihin välttämättä ole mitään luottamista. On harmi, että moniin tieteellisiin, monen ihmisen tarkistamiin, lähteisiin tutustuminen maksaa esim. hakukoneiden kautta.

Mä en ole muuten lukenut tuota kirjaa. Se on sillä "pitäisi ehdottomasti"-listalla.

Minä suomentaisin tuon: "Voit kutsua minua Ishmaeliksi." Miksi tällainen ns. normaali suomenkielinen vastine tuolle lauseelle ei tyydytä sinua?:)

Ripsa kirjoitti...

Ruu, on kyllä niin että jok'ikisellä koululla pitäisi olla tarpeeksi hyvä kirjasto, että lapset voisivat käyttää kirjoja. Wikipediasta on se hyöty, että hyvässä artikkelissa ovat myös kirjallisuusviitteet.

Wikipedia-artikkelit ovat hirveän suppeita, että ne eivät anna sitä taustaa joka pitäisi löytyä asioihin. Tässä kun on puhe historiasta, niin paljon riippuu tietysti opettajasta ja hänen tavastaan analysoida menneisyyttä.

Kumpaa kirjaa et ole lukenut, tuota Bartolin Alamutia (joka juuri ilmestyi suomeksi, Kari Klemelän suomentamana ja julkaisemana, alkuperäinen 1938) vai Herman Melvillen Moby Dickia?

Moby Dickin aloitussanat ovat: Call me Ishmael, siteerasin väärin. Ei suomennoksessa olisi mitään väärin, jos se ylipäänsä olisi suomennettu vuoden 1928 painoksessa, joka on ainut mikä täällä kotona sattui olemaan. Paitsi tietysti englanninkielistä, alkuperäistä Melvillen opusta. Meillä on sattuneesta syystä paljon kirjoja kaksi kappalein, englanniksi ja suomeksi.

Kertoja-kirjurista ei muuta sanotakaan. Hyvin salaperäinen hahmo.

En kyllä käsitä tuota Australian historianopetusta. Sitä pitäisi varmaan verrata Pohjois- ja Etelä-Amerikan koulujen opetukseen. Kuinkahan paljon niissä puhutaan alkuperäisistä amerikkalaisista?

Kuinka paljon suomalaiset tietävät saamelaisista, jotka olivat alkuperäisiä Suomenniemen asukkaita?

Ovatko suomalaiset historioitsijat panemassa päänsä pensaaseen, koska ovat yltyneet kiistelemään asiasta? Joku tutkija sanoi hiljan, että Lappajärvi ei tarkoittaisikaan lappalaisten järveä.

Tai oletko kuullut että itäisen ja läntisen Suomen asukkaat eroavat huomattavasti toisistaan geneettiseltä pohjaltaan, joka tarkoittaa että ovat tulleet eri aikoihin ja eri reittejä ja eri puolilta maailmaa?

Toivottavasti saat kerrotuksi lapsillesi asioita Suomesta ja Euroopasta! On sinulla siinäkin työtä.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Wikipedia on niin helppo käyttää. Nopea guuglata info esiin. Ongelma on siinä, että opettaja hyväksuu sen käytön, joten käytännössä kaikki sitten käyttävät Wikipediaa high schoolin assignmenteissa.

No, en ole lukenut kumpaakaan, mutta tarkoitin tuota Melvillen teosta. Saisinkohan aikaiseksi tänä kesälomana... Tämä netti vie minulta liikaa aikaa. Ennen vanhaan tuli luettua enemmän.

Haa, ensin suomensinkin sen mielessäni "kutsu minua Ismaeliksi". Olen ilmeisesti kuullut englanninkielisen alkulauseen niin monesti, että muistin sen!:)

Australian opetusta voisi verrata myös Uuden-Seelannin opetukseen, ja Kanadan. Täällä verrataan ihan liikaa Amerikkaan (ja Isoon-Britanniaan, sattuneesta syytä... ja kun IB:stä puhutaan niin käytetään sanaa Eurooppa! Eihän IB ole sama kuin Eurooppa!!)

Enpä tiedä kuinka paljon tiedetään saamelaisista. En minäkään tiedä paljoa. Tosin saatan olla itse vähän saamelainen. Sellainen "huhu" on olemassa. Isoisoäiti oli piikomassa Lapissa, mutta yksin se sieltä pois tuli, paksuna, ei ollut riittävän hyvä ison talon pojalle.

Olen kuullut idän/pohjoisen ja lännen geneettisestä eroavaisuudesta. Se on jännä juttu!

Lapsille kyllä kerrotaan juttuja Suomesa, ja joskus käydään läpi lähihistoriaakin, mutta enimmäkseen kulttuurisia tapoja ja niitäkin ihan empiirisessä valossa!:))

Ripsa kirjoitti...

Ahaa, että lapinverta on suonissasi!

Täällä oli juuri kalabaliikkia turistikaupoista Lapissa, että niillä ei pitäisi olla oikeutta myydä lapinpukuun kuuluvia juttuja, joista paikalliset suomalaiset nyrkkipajat eivät tiedä mitään. Suomalaiset yrittävät puolustautua, mutta aika vaikealta kuulostaa.

Muistan yhden kerran kun saamelaisnainen tuli lentokoneella Rovaniemelle ja siinä oli jostain syystä vastaanottamatta lapinpukuinen nainen. Saamelainen meni sen luo ja rupesi puhumaan saamea.

Eihän se tietenkään ollut kuin pieni mielenosoitus. Saamen puhujia on aina vain vähemmän, koska kieli oli kielletty kouluissa 70-luvulle asti ja koska Suomeen on siunaantunut peräti kolme eri kieliversiota eikä niiden opettamiseen tunnu edelleenkään olevan rahaa.

Tuosta isoäidistäsi. Tuli mieleen Minna Canthin Anna-Liisa. Naiset pidettiin ennen aikaan niin tiukasti lie'assa, että harva tokeni sellaisesta hairahduksesta kuin aviottomasta lapsesta.

Säätykierto on sittemmin nopeutunut, mutta nyt kun raha on säädyn mitta, railo yhteiskuntakerrosten välillä on auennut uudestaan.

Sinulla on lasten suhteen isoin homma kielen säilyttäminen. Suomea pitää osata lukea ja kirjoittaa!

Muistelen että semmoisia tutkimuksia on, joiden mukaan positiivinen kaksoisidentiteetti on hyvä persoonallisuuden rakennusaine.

sl kirjoitti...

"Lappi" sanana viitanne syrjäiseen paikkaan.

Grimberg ei ole mitään historiantutkimusta. Se on vanhentunutta ja muutenkin epäluotettavaa. Akateeminen historiantutkimus on nykyisin aivan toisenlaista. Siihen antaa jonkinlaisen johdatuksen esimerkiksi Ahtiaisen ja Jukka Tervosen kirja, jonka nimi on.... öööö... höh... olen tenttinytkin sen mutta siis oliko "Metodien vartijat ja... jotakin"... joka tapauksessa sieltä löytyy avaimia vähän laajempaan analyysiin.

Tämä oli niin kuin "päivitys", Eino Jutikkala sanoi siihen suuntaan, että ihmiset oppivat historiantutkimuksen oppimat asiat 50 vuoden viiveellä.

Nyt muistin, että Timo Soikkanen on kirjoittanut Yrjö Ruudun elämäkerran, se on ihan kohtuullinen opus, sieltä löytyy tietoa tästä Ruudun "kansallissosialismista". Ja Matti Klingen yhden kirjan nimi on "Vihan veljistä valtiososialismiin".

Ripsa kirjoitti...

Sami, en minä ole ikinä historiaa oppikoulun jälkeen oikein systemaattisesti opiskellutkaan.

Mitä nyt Ylikangasta on joutunut tavailemaan, koska sen kirjat liittyvät tähän provinssiin. Monet siis.

Sen sijaan rakastan paikallishistoriaa. Tein gradun Virtain seurannäyttämöistä ja istuin pölyisissä arkistoissa, katselin mikrofilmejä ja jututin vanhoja ihmisiä.

Se tapahtui viime hetkellä, 1990-luvun alussa, sittemmin vanhoja ei enää olisi ollutkaan.

Se oli aivan älyttömän hauskaa puuhaa. Sittemmin olen kuullut tehneeni mikrohistoriantutkimusta. Mulla oli pääaineena kirjallisuus, yleinen ja draama.

Oletkos muuten itse lukenut semmoista kirjaa kuin Montaillou, joka perustuu kvataari-oikeudenkäynteihin 1200-luvulla? Papeilla oli tosihyvä kirjuri, eikä julkaistu kirja ole kuin pieni osa pöytäkirjoja.

SL kirjoitti...

Montaillou on lukematta! Vielä sen luen ja yleensä tutustun tähän ranskalaiseen historiankirjoitukseen.

Ylikangas on veikeä kaveri, en tullut hänen kanssaan toimeen lainkaan silloin kun hän oli opettaja ja minä oppilas. Ei tullut toimeen kovin moni muukaan.

Monet mielistelivät Hekalle, kun hän on helppo imartelujen kohde. Itsekin yritin, mutta minua hän ei sentään uskonut.

Mutta on Hekalla hyviä kirjoja, erityisesti tykkään Nuijasodasta ja siitä Kauhava-opuksesta ("Ruma vallesmanni ja Kauhavan herra" tai jotakin). Ai niin, sitten on tämä "Väkivallasta sanan valtaan", aivan vainoharhainen kasa "tutkimuksia", joissa alaviitteet (ei mitään loppuviitteitä, sillä Heka tahtoi, että nuo viitteet luetaan) on täynnä solvauksia ja vähättelyjä, samaa ainesta on toki jo tekstissäkin.

Minulla oli joskus laajahko Heka-jutska blogissani, mutta otin sen pois kun aion tehdä siitä "päivitetyn" version ja tarjota sitä johonkin lehteen. Se oli surkea proseminaariesitelmäni kymmenen vuoden takaa, josta sain 3-/3 ja miinus tuli aiheenvalinnasta. Mutta huomasin, kun nykyään asteikko arvosanoissa on 1-5, niin miinus on pudonnut pois. Hahaa!

PS: Turussa on lunta maassa. Ilmassa ei ole, enää.

Ripsa kirjoitti...

No, onneksi en ole opiskellut historiaa, ettei ole tarvinnut sitten olla kellekään mieliksi. Luulis nyt kumminkin että Ylikangas puhetta käsittää?

Voi kyllä olla että Ylikangasta ei ole ymmärretty sitten etelässäkään, niin sitä ei ole ymmärrettä Etelä-Pohjanmaallakaan.

Minä päätoimitin 80-luvun alussa semmoista kulttuurilehteä kuin Lakeuden kutsu, joka julkaiseminen osui johonkin Ylikangas-tappelun aikaan. Ilkka-lehti ja erityisesti pakinoitsijansa Aaretti olivat Ylikankaan kirjoista vihaisia.

Itse pidin yhtä kirjaa hyvänä ja se oli se, jossa olivat kannessa Isoo-Anttia ja Rannajjärvi, eli jossa Ylikangas todisteli että nämä pohjalaissankarit olivat aivan tavallisia pikkugangstereita, ei sen kummempaa.

Että kesti miltei 150 vuotta ennen kuin joku täältäpäin tunnusti että niin oli.

No, viinapäissään häjyt tekonsa tekivät, niin tekevät nykyäänkin.

Ai proseminaarijuttu. Pane se takaisin, vaikka vain sitten linkiksi tai jotain.

Minä en pidä nuorten miesten (ja käsittääkseni yhä useammin myös nuoren naisten!)gangsterismista yhtään. Nykyään se tapahtuu tappamalla juovuspäissä viattomia kanssakulkijoita näillä lakeuden viivasuorilla teillä.

Ja tietysti kioskitappelut ovat edelleen muotia myös.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Ripsa, muistan hyvin isoisoäitini. Hän oli tiukka sosialisti, ärjy, mustakulmainen pikkumuija, joka (kuulopuheiden mukaan)pisti jokaisen ojennukseen! Häntä ei heiluttanut mikään eikä kukaan!:D Että isätön lapsi ei häntä varmaan paljon hetkauttanut, vaan kummastelijat saivat kuulla kunniansa. Vai liekö juuri tuosta mummu voimansa saanut, kun piti aikansa yksinhuoltajana elää 1900-luvun alkukymmeninä..

Ripsa kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä tyypiltä! Semmoinen kuin siinä näytelmässä "Vanha hävytön nainen", oliko se nyt Ionescon vai Beckettin kirjoittama, en muista.

Siinä naisessa on täytynyt olla elämänhalua kun on osannut pitää puolensa ja ollut lisäksi katkeroitumatta.

Minun isoäitini oli Ameriikanleski, ja taisi enemmän tai vähemmän katkeroitua koko miessukukunnalle. Mutta olihan siinä tekeminen, kolme pientä lasta ja pikkuinen tila. Sen lisäksi kaikki tyttöjä, että oliko niistä apua muuta kuin askareihin (=lehmien tillaaminen, lypsy ja navetan siivous, heinien ajo jne.).

Mutta isoäiti joutui sitten talviseen tukkimetsään, kun piti saada rakennuspuuta tai polttopuuta.