Otin viattomasti kirjahyllystä vanhan kirjan nimeltä Valkoinen valas. Sehän on sama kuin Herman Melvillen Moby Dick. Vai onko?
Kustantaja on Kansanvalta ja suomentaja Arvi Nuormaa. Julkaisuvuosi on 1928. Halusin löytää suomenkielisen vastineen kirjan alkusanoille: ”You can call me Ishmael.”. Ismael on kirjan kertoja-kirjuri. Mutta kirjan alussa lausetta ei olekaan.
Nopea vilkaisu alkuperäiseen englanninkieliseen opukseen todistaa, että kirja on lyhennelmä. Englanninkielinen on yli 500-sivuinen, suomenkielinen vain 284. Suomi on pitempisanainen kieli.
Seuraavana vuonna eli 1929 (jolloin puhkesi kauhea lama) ilmestyi nuorisopainos nimeltä Valkoinen valas, suomentajana Erkki Auer. Häntä olen pitkin iltaa yrittänyt metsästää google-ohjelmien ja kirjastotietueiden perässä. Auer-nimisiä on vaikka kuinka paljon tässä maassa. Epäilen että se johtuu J.L.Runebergistä.
”Halk’ illan ruskon auerman
käy lento joutsenten.
Ne laskee lahden poukamaan
ja soutaa laulellen.”
Ja auer on taatusti sama kuin auerma. On aika kaameata tuo vanha runokieli, mutta laulu juuttui soimaan pääkopassa.
Arvi Nuormaa kyllä löytyi, lehtimies ja kirjailija. Kansanvalta-kustantamonkin muistan. Illan pimetessä ja räntäsateen yltyessä olen alkanut tuntea toivottomuutta. Erkki Auer ei ehkä ole ollut koskaan muuta kuin nimimerkki. Ehkä Arvi Nuormaa ei ole uskaltanut julkaista omalla nimellään Otavalle nuorisopainosta. Ehkä Kansanvalta on tuntunut liian kansalliselta, mutta kenen mielestä?
Mutta en käsitä miksi hän ei uskaltanut präntätä että ”Kutsukaa minua Ismaeliksi”. Ehkä hän oli selvillä siitä että ismaeliitat olivat shialaisia ja aika kovaa joukkoa.
Asiasta perillä olevat huomannevat minun lukevan Vladimir Bartolin kirjaa Alamut. Minulla on taipumus sotkeutua täydellisesti erilaisiin selityksiin ja sivujuoniin ja historiallisesti mahdollisiin ja mahdottomiin asioihin.
Tajusin nyt, että Wikipediaan ei ole noin vain luottaminen. Siellä esiintyy englanninkielisillä sivuilla Marco Polosta kahdenlaista tietoa: hän oli liioittelija ja romantikko eikä lainkaan luotettava, tai että kyllä, hän todella oli Alamutin linnoituksessa v. 1273 ja kuuli kaiken mitä kerrottiin hash-assasiineista ja uskoi ne tarinat myös.
Jos siis joku uskoo, niin se on totta.
Joka tapauksessa Herman Melvillen Moby Dick on ilmestynyt suomeksi neljä eri kertaa. Vuosina 1928, 1929, 1966 ja 2002, mikäli olen löytänyt oikeat tiedot ja siinä etsimisessä on konekin kyllä jo kuumennut.
Omituisin viite joka tästä salaperäisestä Erkki Auer-nimisestä (Autereesta?) henkilöstä ilmestyi ruudulle oli Vapaamielisten Klubi. Se toimi ansiokkaasti lähinnä 30-luvulla ja sen jäsenet ja pöytäkirjat ovat netissä. Siihen on kuulunut kaikenlaisia kuuluisuuksia, esimerkiksi tulevat presidentit Risto Ryti ja Urho Kekkonen, ynnä entinen K.J. Ståhlberg. Se on tutkinut ajankohtaisia ilmiöitä kuten Italian ja Saksan poliittista tilannetta.
Kun aika ei riitä selaamaan pöytäkirjoja tarkemmin, oletan että klubilaisista on sukeutunut kansanvaltaisia ihmisiä – mutta myös muita, koska Yrjö Ruutukin oli siellä ja kyllä hän käsitykseni mukaan johti myöhemmin Suomen kansallissosialistista puoluetta.
Tämä liittyy siihen, että mietin historiallista romaania ja sitä, kuinka paljon sellaisessa on oikeata tietoa, voiko siihen luottaa, ja miksi kirjailija kirjoittaa romaanin eikä tietokirjaa.
Alamutin hallitsijan (Hasan ibn Sabbah, n. 1000 j.a.a.) suhteen on kysymys karismaattisen johtajan muotokuvasta, joka ei olekaan yksinkertainen. Maailmassa ei ole hyviä ja pahoja ainoastaan, vaan harmaan sävyt hallitsevat. Johtajat ovat kuitenkin outoja ihmisiä.
En tiedä oliko Erkki Auer sitten lopulta Vapaamielisten klubilla vai ei. Sellaisenkin salaperäisen tiedon löysin että klubi olisi kokoontunut peräti vain puhelinsoittojen myötä. Oliko klubi salaseura?
Ismaelia ei ole vaikea löytää. Tarvitaan vain Vanhan testamentin Genesis.
