30.6.10

Rakkauselämä ja tiede


Olen ihmetellyt, tuleeko joskus viimeinen sana aiheesta Margaret Mead ja samoalaiset. Kirja julkaistiin alunperin Amerikassa vuonna 1928 ja se oli todellinen sensaatio. Oli löydetty kulttuuri – kaiken lisäksi sen oli löytänyt nainen – jossa initiaatio naisten keskuudessa näytti olevat suhteellisen ongelmaton.

Muistaakseni luin kirjan niihin aikoihin kun opiskelin appron verran sosiaalipsykologiaa. En muista milloin se on suomennettu (ks. esim. Wikipedia), mutta oli se jo olemassa suomeksi silloin. Joka tapauksessa opuksen nimi on Coming of Age in Samoa. A study of adolescence and sex in pirimitive society.

Kirja perustuu nuorten tyttöjen haastatteluihin ja observointiin. Tytöt kertoivat (ja tietysti kääntäjä piti olla mukana matkoilla), että heillä oli vapaus olla niin monen miehen kanssa kuin halusivat ja sitten sen jälkeen voisi mennä naimisiin. Kaipa, että jos huvittaa.

Kirja herätti opiskelevan nuorison kiinnostuksen juuri tästä syystä. Pilleri oli kehitetty naisille n.k. kehittyneissä maissa ja vapaa seksi teki tuloaan 1960-luvun puolivälissä. En tiedä, onko vaikutus ollut vielä isompi Amerikassa, joka on ollut 1930-luvulla nyt ainakin aika puritaaninen kulttuuri-ilmastoltaan. Suomessa se taatusti oli sitä ja on osin vieläkin ja vakaa käsitykseni on että se johtuu valtionkirkosta.

Koko nuoriso oppi tietyn käyttäytymiskoodiston viimeistään rippikoululeirillä.

Ennen kuin lauma Mead-vihamielisiä moskiittoja hyökkää niskaani, myönnän että olen useimpien tieteiden suhteen täysdiletantti. Antropologiaa olen lukenut kun sitä on tullut vastaan. Siitä olen tietoinen että suomalainen Edward Westermarck, lähinnä Englannissa vaikuttanut filosofi ja antropologi, on ollut kiinnostunut avioliiton alkuperästä, mutta en tiedä mitä hän oli Meadistä mieltä.



Initiaatio tulee mieleen kaiken aikaa kun liikkuu ympäriinsä katsomassa miten kaikki rehottaa ja kuinka julmetun säädyttömästi kunniallisimmatkin kukat avautuvat hyönteisille.



Pääsin Tieteessä tapahtuu-lehden lukemisessa peräti numero kolmoseen. Nelonen ja vitonenkin ovat jo ilmestyneet. Diletantin lukeminen on hidasta.

Haluan kiinnittää lukijoiden huomion siihen että lehden artikkelit, kirjallisuusarvostelut ja muut pohdinnat ovat kaikkien saatavilla. Lehteä julkaisee Tieteellisten seurain valtuuskunta, se ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa, sen saa paperiversiona postiluukkuunsa os. tilaukset@tsv.fi ja sen lisäksi verkkolehdestä löytyy osa artikkeleista, esseistä ja mielipiteistä.

Nyt Margaret Meadista kirjoittaa Osmo Tammisalo, joka on tietokirjailija ja Darwin-seuran puheenjohtaja. Hän kirjoittaa aukeaman verran siitä, mistä asioista Meadia on syytetty ja mitä kukakin Meadin arvioija on ollut mieltä. Kirjallisuuslista näyttää arvovaltaiselta.

Itse kuulin, luin tai ehkä näin dokumentin telkkarissa aiheesta jo aika kauan sitten ja olin ajatellut että asia on sillä selvä, mutta ei näytä olevan. Margaret Meadin Samoa-kirja tuli kritisoiduksi perinpohjaisesti siksi, että joku keksi mennä käymään Samoalla ja löysi jonkun haastateltavan lapsenlapsenlapsenlapsen, siis naisen, ja taisi löytää toisenkin, ja viesti oli sellainen että likat olivat keksineet syöttää vakavalle antropologille pajunköyttä, ja että siis hippien kovasti siteeraama Samoa -kirja ei olisikaan voinut kertoa n.k. vapaasta rakkaudesta, vaan sen sijaan saarelaisilla olisi ollut aivan samantyyppisiä tabuja kuin meilläkin.

Kaiken lisäksi samoalaisilla on samantyyppisiä tunteita kuin useimmilla länsimaalaisilla, kun on kyse parinmuodostuksesta. Ne ovat monimutkaisia käsittääkseni suunnilleen kaikilla eläimillä. On olemassa käyttäytymissääntöjä ja niiden rikkojia. Mutta lukekaa itse!
Klikkaa suuremmaksi ja näet mötiääsen!

Syy siihen että otin esimerkiksi tässä kukat johtuu tästä Heinrich Heinen runosta (tosin isä lausui sitä näin: Du bist wie eine Blume, ja tietenkin äidille):

Die du bist so schön und rein,
Wonnevolles Magedein,
Deinem Dienste ganz allein
Möcht ich wohl mein Leben weihn.

Deine süßen Äugelein
Glänzen mild wie Mondesschein;
Helle Rosenlichter streun
Deine roten Wängelein.

Und aus deinem Mündchen klein
Blinkt's hervor wie Perlenreihn;
Doch den schönsten Edelstein
Hegt dein stiller Busenschrein.

Fromme Minne mag es sein,
Was mir drang ins Herz hinein,
Als ich weiland schaute dein,
Wonnevolles Magedein!


25 kommenttia:

timbe kirjoitti...

Olisko tosiaan niin, että kaikki olisivat joskus olleet rippileirillä?

Ripsa kirjoitti...

Timbe, millos se nyt oli, muutama viikko takaperin, kun rippikoululaisia heitettiin leiriltä ulos? Ehkä NYT kaikki eivät siis enää käy läpi suomalaista initiaatioriittiä...

Mutta jos puheena on 1930-luku niin prosenttimäärä on takuulla ollut lähes 100. Naimisiin ei saanut mennä ilman rippikoulua.

En tiedä onko kirkolla edelleen sama sääntö kirkkovihkiäisistä. Oikeastaan vaikuttaa siltä että suomalainen nuoriso haluaa isot ja hienot vihkiäiset ja mieluiten juhannuksena.

Syy tosin ehkä ei ole uskonnollinen, vaan joku muu.Häälahjat? Bileet? Ei aavistustakaan.

Initiaatio aikuisuuteen, jonkinmoinen riittimäisyys, taitaa olla universaalia. Se tuossa siis olikin, että Samoan tyttöjen ei tarvinnut Meadin kirjan mukaan ehkä käydä semmoista läpi lainkaan. Tiedä sitten miten oli poikien laita.

Obeesia kirjoitti...

Rippileirit ovat suhteellisen nuori käytäntö. 1960-luvulla oli ainakin tavanomaisempaa käydä se muun koulun ohella iltapäivisin. No,oli kesälläkin rippikoulua, mutta ei mielestäni nykyisentyyppistä leirielämää.

Ripsa kirjoitti...

Obeesia, minä muistan että suurin osa meidän koululaisista kävi riparin toukokuussa koulun jälkeen, pari tuntia viikossa. Ja se kesti kauemmin kuin leirin kaksi viikkoa, tietenkin.

Voi olla että eri seurakunnilla on ollut erilaiset käytännöt. Käsittääkseni minun ikäluokkani oli ensimmäisiä jotka pääsivät rippileirille. Eikä niitä ollut paljon.

Minusta tuossa rippiLEIRIEN uutisoinnissa on ollut se hassu piirre, että niissä on tahdottu nähdä jotain primitiivistä aikuisriittiä.

En tietenkään tiedä mikä on tämän hetken tilanne, mutta kyllä minun leirilläni yritettiin pappien ja isoisten toimesta hampaat irvessä tehdä jok'ikisestä uskovainen.

Ei aavistustakaan mikä oikeastaan on kirkon ote tämän päivän nuorisosta. Epäilen sitä kyllä höllemmäksi kuin vuonna 1960.

timbe kirjoitti...

Ripsa! En käynyt läpi initiatioriittiä vuonna 1974...
(mutta huomattavasti myöhemmin jouduin korjaaman asiain onnettoman tilan)

Ripsa kirjoitti...

Ai jaa, olit sitten silloin 15-vuotias. Kuulostaa kyllä tuskalliselta, jos joutuu leirille paljon sen iän jälkeen.

Ei se kyllä kauhean kivaa ollut silloin vuonna kuuskytäluvullakaan.

Että pakkoko sitä oli kuulua kirkkoon? No olihan se pakko. Eroon ei päässyt ennen kuin täysikäisenä.

Mietin vain että mikähän muu se voisi olla initiaatio Suomessa. Miehillä tietysti armeija. Onneksi minun ei tarvinnut tappamistakaan ruveta opettelemaan...

a-kh kirjoitti...

Menestyin rippikoulussa hyvin. Kirkkoherran ja ruustinnan mielestä olin paras. Pidin esitelmän aiheesta "Miten käytän taskurahani", vaikkei minulla koskaan taskurahoja ollut. Minut palkittiin Uudella Testamentilla ja raamatunkohdalla, jota en muista. 21-vuotiaana minusta tuli virallisesti aikuinen.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Kävin rippikoulun kun kerran naapurin koulukaveritkin kävivät, ja varsinkin sen aikainen "paras kaveri". Kukaan ei pakottanut vaan se oli "maan tapa" vielä 1973. Isä ei kuulunut kirkkoon, mutta äiti kuului.

Erosin itse kirkosta melko pian vanhempien lasten syntymien jälkeen, mutta he ovat sitten aikanaan käyneet riparit kun se tuntui olevan kaveripiirin käytäntö. Olemme laumaeläimiä ja vain harva eroaa laumasta murrosiän herkässä vaiheessa. Helppoa saalista siis saarnaajille, kirkoille ja lahkoille.

Hauska källi samolaistyttäriltä antropologeille jos paikkansa pitää tuo "vapaan rakkauden" sanoma.

Minä olen myös samaa mieltä, että ne aivojen osat, jotka meitä "rakkauden" harharetkille yllyttää, toimii lajillamme suurinpiirtein samallalailla kulttuurista tai maailmankolkasta riippumatta. Uskonnot ja ismit koettavat saada ihmiset omille harharetkilleen, mutta synapsien räpsähtelyjä ne eivät voi pulloihinsa sulkea.

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, oliko teillä todella kilpailu paremmuudesta? Sitten olet osannut joko säveltää sen sepustuksesi hyvin, tai olet oppinut kirkon sanoman ulkoa erittäin hyvin.

Ja kaikenlisäksi siis kirkkoherra ja ruustinna asian ratkaisivat? Kuulostaa todella hauskalta meiningiltä. Ja olit ylpeä siitä Uudesta testamentista?

Minä olin leirillä Oriveden Eräjärvellä. Olin hirveän ujo, eikä minua kiinnostanut muiden likkojen kanssa touhuaminen. Aijjoo niin, muuten ei siellä poikia ollut. En muista nähneeni vilaustakaan pojista ennen sitä konfirmaatio-tilaisuutta. Missähän ihmeessä ne olivat? Ehkä ne olivat toisella puolella harjua.

Valto Ensio, joo, luulen kanssa että ihminen on laumaeläin. Johtajat sillä laumalla pitää tietysti olla, muuten kaikki menee hunningolle. Jotenkin minusta tuntuu siltä että voi mennä hunningolle vaikka olisi johtajatkin...

Samoan tyttäret sen ensimmäisen Mead-kritiikin mukaan jo vissiin vuosikymmen ellei kaksikin sitten olisivat esittäneet että menevät nukkumaan jonkun kylän nuoren miehen kanssa, mutta siellä mökissä ei olisikaan ollut ketään.

Nyt taas puolestaan puolustetaan Meadia ja väitetään että olihan hänellä silmät päässään ja koska hän näki mitä oli tekeillä, hän kirjasi tapahtumat.

Tämän kanssa saa olla ihan miten vain minun puolestani.

Se vakavampi kritiikki nyt tällä hetkellä kohdistuu Meadin kirjan joihinkin epäjohdonmukaisuuksiin. "Paatunut kulttuurideterministi" Mead olisi jättänyt ottamatta huomioon biologisia faktoja ja että hänellä olisi ollut liberaalinen missio muuttaa kurjan amerikkalaisen puritaanisen systeemin joksikin muuksi.

Noita kirjoja on vaikka kuinka paljon, jotka pitäisi lukea läpi saadakseen selkoa tästä yhdestä yksittäisestä tapauksesta, eli Margaret Meadista Samoalla. Ei minun elämäni ainakaan siihen riittäisi.

Sen vuoksi on hyvä että on tämmöisiä Tieteessä tapahtuu-lehtiä, josta näkee mistä tällä hetkellä keskustellaan.

Mutta on kyllä niin että kun initiaatio osuu yhteen biologis-sosiaalisen puberteetin kanssa, niin tuloksena voi olla mitä tahansa. Sen ikäisenä lapsi on ehkä herkimmillään, siinä rajakohdassa.

Ripsa kirjoitti...

Anteeksi. Google änkyröi tänäaamuna, enkä meinannut millään saada näitä kommentteja präntätyksi. Toivottavasti ne nyt ovat kaikki paikalla...

a-kh kirjoitti...

Ei meillä kilpailtu paremmuudesta, olin luonnostani hyvä. Kun konfirmaation jälkeen seisoimme pappilassa kahvipöytäkattauksen edessä, sanoi ruustinna: - Otahan sinä, kalevi, ensin! Kun pullakahvit oli masussa, ojennettiin minulle juhlallisesti mustakantinen uusi testamentti, josta luin ääneen nimiölehdelle merkityn raamatukohdan. Pappilasta poistuessani kohtasin ohimennen opettajani, joka kuultuaan minun päässeen ripille, ojensi minulle taskustaan sinisen femman. Sen käytettyäni olisin voinut kirjoittaa totuudellisemman esitelmän siitä, miten käytän taskurahani.

Ripsa kirjoitti...

Jaaha, Kalevi. Nyt tulikin totuuden hetki. MITÄ sinä väitit esitelmässäsi taskurahoista? Ja mitä sinä sitten tosiasiallisesti teit sillä femmalla (joka oli silloin iso raha!) TEIT?

Menit tansseihin? Ostit kirjan, jossa ohimennen sanottiin että Jumala on kuollut? Matkustit Helsinkiin ja menit Linnanmäelle?

Sano pois! Siitä on niin kauan että eivät varmaan provastin ja ruustinnan lapsenlapsenlapsetkaan tajua sinun saaneen priimuksen arvonimeä mikä ikinänsä se vuosiluku nyt olikin.

Saati että välittäisivät siitä että heidän esivanhempansa ovat suosineet sinua. Toisaalta, mistäs sen ikinä tietää. Voihan olla että siinä suvussa juuri tämä tarina kulkee etiäpäin lujaa vauhtia!

a-kh kirjoitti...

Sain rippilahjaksi rannekellon, johon käytin kaikki säästöni. Kylällä ei ollut kirjakauppaa enkä ollut erityisen kiinnostunut Niitsestä. Tanssia en osannut ja Helsinkiin menin vasta myöhemmin ja Linnanmäelle aikuisena oman lapsen kanssa. Loistavista lähtökohdistani huolimatta olen viettänyt varsin eleetöntä elämää. Kirkkoherra eläköityi lääninrovastina Pieksämäellä. Ruustinnan myöhemmistä vaiheista en tiedä, mutta muistelen hänen toimineen aktiivisesti Papinrouvat ry:ssä. Kun viimeksi kävin po pappilassa, oli se muuttunut kierrätyskeskukseksi, joten rakennuksen käyttötarkoitus ei ollut olennaisesti muuttunut. Seurakunta oli vähän aikaa kuuluisa siitä, ettei kirkkoon tullut eräänä sunnuntaina ainuttakaan sanankuulijaa. Siitäkin seurakunta muistettiin, että kanttori saattoi sunnuntaisin olla kykenemätön näpelöimään urkuja. Joskus hän soitti ja soitti, vaikka virsi oli jo aikapäiviä sitten laulettu loppuun.
Kirkkovaltuustossa vastustettiin äänekkäästi kirkonkellon soittamisen sähköistämistä, vaikka edellinen suntio oli kellon soittamisesta kuuroutunut. Eräs valtuutettu ehdottikin, että palkataan valmiiksi kuuro kellonsoittaja. Lojaalisuussyistä en kerro tämän pohjois-karjalassa sijaitsevan muuttotappioseurakunnan nimeä.

Ripsa kirjoitti...

Olipa tarina! Kalevi, toivon totisesti että rupeat panemaan näitä ylös kun ne sattuvat putkahtamaan mieleesi, ennenkuin häviävät lopullisesti.

Kas kun eivät halunneet kuuroa JA kyttyräselkäistä kellonsoittajaa Notre Damen malliin...

Pidän myös erittäin paljon tämäntapaisesti lojaalisuudesta jota osoitat ilmiselvää hämmennystä tuottaneesta tilanteesta.

Että siis 15-vuotiaana osasit lausua raamatunvärssyn ilman että ääni värisi ja kädet tutisivat? En minä olisi kyennyt. Sen se tekee, kun on hyvät lähtökohdat elämällä!!!

a-kh kirjoitti...

Sen sijaan ääneni värisi ja käteni tärisivät, kun pidin koulun itsenäisyyspäivän juhlassa esitelmän aiheesta Sortovuosista itsenäisyyteen. Otsikon oli kehitellyt Martti Ruudun historiankirjasta. Esitystä oli kuuntelemassa myös kansakoulun johtokunnan kommunistijäsen, muuan Torvinen, joten opettaja joutui sensuroimaan esitystäni. - Ymmärräthän sinä, ettei näin voi sanoa? hän kysyi, vaikken ymmärtänytkään, miksi en voinut sanoa toisesta maailmansodasta, ettei Suomesta koskaan tullut neuvostovenäläistä vasallivaltiota.

Ripsa kirjoitti...

No tulee aina vain parempaa. Jatka, ole kiltti!

Haluan lisää tarinoita koulu, kirkko ja isänmaa ajastasi! Kyllä tuo poikkesi niin paljon reilusti minun kouluajoistani, jolloin en usko että oppikoulun kuuntelijoina oli ensimmäistäkään kommunistia.

Joskus olen kuullut että joku sosiaalidemokraatti olisi voinut olla. Siis johtokunnan jäsen.

Kansakoulun johtokunnasta en muista ikinä nähneeni vilaustakaan. Ehkä ne katsoivat lasioven läpi. Lukivat huulilta mitä luokassa tapahtui.

Huh, mikä tarina. Meilloli sama hissan kirja kyllä.

a-kh kirjoitti...

Kansakoulun johtokunnan kokoonpano noudatteli kunnallista poliittista jakaantuneisuutta. Johtokunnan jäsenellä oli oikeus tulla seuraamaan opetusta, mutta en muista omalta kouluajaltani sellaista. Koulutoimen ylin johto ja valvonta kuului kouluhallitukselle, jonka apuna toimivat kansakoulujen tarkastajat. Kansalaiskasvatus oli kouluissa herkkä asia. Kerran opettaja torui muutta poikaa sanoen, että on siinä minulla mies: kaksi silmää päässä, eikä näe sittenkään. Minä siihen kuulomatkan päästä: "Ja kolmas takana." Sain arestia sopimattomasta kielenkäytöstä, tai oikeastaan opettajan omasta mielikuvasta.

Ripsa kirjoitti...

No, minä vain en ole kiinnittänyt huomiota kansakoulunaikaisiin johtokuntiin. On mahdollista että äiti ja isä tunsivat niitä, mutta mistä penska sellaisilla tuttavuuksilla tekisi.

Sen sijaan oppikoulun johtokunnasta tiesin yhtä ja toista, mutta ilmeisesti minulla alkoi jokin hidas yhteiskunnallinen herääminen, että ai että näitä valvotaan näitä koulujakin. Kyllä oppikoulussa ainakin kävi tarkastajia ja meistä oppilaista oli hauskaa että opettajat olivat hermona.

Tuosta latauksestasi opettajalle taisit olla ylpeä kans. Arestia? Eikö jälki-istuntoa? Ei meillä arestia ollut.

a-kh kirjoitti...

Mulla on ollut aina jännitteinen suhde auktoriteetteihin tai itseään sellaisina pitäviin. Revi siitä tiedettä ja rakkautta, jotta päästään takaisin otsikon rajoihin.

Ripsa kirjoitti...

Laumaeläimyys? Siis ihminenhän on kuin mikäkin hevoslauma jollain arolla. Eikö?

Tottahitossa siitä jännitteitä tulee. Sitten vielä sen lauman pitää olla iso että se pärjää toiselle laumalle, jolloin suvunjatkaminen on oleellinen juttu.

Edelleen pidän Freudin opuksista tärkeimpänä Toteemia ja tabua.

OLETKO sinä lukenut tuon Samoa-kirjan?

a-kh kirjoitti...

Ehkä en ole lukenut sitä, mutta pääsin takaisin johdantoaiheseen luettuani mainitsemastasi lehdestä adaptaatiosta ja anatomiasta. "Esimerkiksi gorillojen pienet kivekset ja oieni penis simpansseihin ja ihmisiin verrattuna ovat kytköksissä gorillojen taipumukseen muodostaa voimakkaita statushierarkioita, joissa yksi alfauros kahmii suurimman osan paritteluista. - - - Simpanssien erittäin isot kivekset suhteessa kehon kokoon sen sijaan ovat adaptoituneet niin kutsuttuun spermakilpailuun, jossa useampi uros parittelee yhden naaraan kanssa ja täten suurella sperman tuotannolla on mahdollista syrjäyttää kilpailijan sperma. Ihmisen kivesten koko, joka suhteessa kehon kokoon on pienempi kuin simpansseilla, mutta suurempi kuin gorillalla, viittaa siihen, että ihmiset ovat lievästi moniavioisia. Ihmisuroksen peniksen muoto ja kokokin kielivät siitä, että se on ollut seksuaalivalinnan kohteena. Paksuhko penis on yhteydessä seksuaaliseen nautintoon ja siten kiintymyssuhteiden lukkiutumiseen, ja tämä puolestaan on yhteydessä suhteellisen monogaamiseen hoivakäyttäytymiseen ihmisellä. Ihmiseläimen perhejärjestely on eläinmaailmassa harvinainen ilmiö geenien leviämisen turvaamiseksi; vain noin kolme prosenttia nisäkkäistä ja linnuista perustaa perheitä." (Michael Laakasuo, sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteiden maisteri.) Noin äkikseltään tällainen adaptaatioteoria yhteiskuntatieteissä herättää hilpeyttä, mutta hänellä on jopa kaksi auktoriteetia alaviitteinä. Kirjoittaja yrittää osoittaa virheelliseksi Putte Wilhelmssonin väitteen, ettei yhteiskuntatieteilijöillä ole käytössään välineitä adaptaatioiden tutkimiseen. Kuten Laakasuo osoittaa, niin onhan sentään kikkelit.

a-kh kirjoitti...

jos edellinen kommenttini tuli, vaikka kommnettiruudussa luki error, niin hyvä, mutta jos ei tullut, en rupea kirjoittamaan sitä uudestaan.

Ripsa kirjoitti...

No, tuli se kumma kyllä. Minullakin tässä päässä gmail ilmoittaa erroreita vähän väliä.

Tuota tutkielmaa en tullutkaan lukeneeksi. Joka tapauksessa Putte Wilhelmsson on herättänyt huomattavan paljon närää, täytyy kaivaa esiin se alkuperäinen, josta tiedekansa on ärsyyntynyt.

Tuo kives-koko kuulostaa kokolailla tuulesta temmatuksi väitteeksi. Kaikista kummallisinta on että peniksen koko vaikuttaisi yksiavioisuuden suuntaan.

Yleensä harpon tuota lehteä sillä välin kun joku toinen ajatus kiertää päätä eikä pääse ulos.

Anonyymi kirjoitti...

Kivesjuttu ei ole tuulesta temmattu. Biologit ovat ihan oikeasti tehneet tuon tutkimuksen. Eli mitanneet kivesten keskimaaraisen koon eri kadellisten valilla ja sen jalkeen vertailleet, etta mitka seikat apinoiden kayttaytmisessa ja anatomiassa myos liittyvat asiaan.

Spermakilpailu on biologiassa paljon tutkittu ilmio.

Sita voi itsekukin myos miettia, etta haluaisiko itsensa tyydytetyksi kynalla verrattuna dildoon.

Parhain terveisin,

--Michael Laakasuo

Ripsa kirjoitti...

Siitä on nyt monta kuukautta kun asiaa mietin, enkä muista enää mihin kaikkiin juttuihin törmäsin.

Mutta sen tiedän että Margaret Meadistä ja antropologiasta keskustellaan edelleen. Samoalaisiakin kuulemma käydään tapaamassa ja haastattelemassa.

Etologia, siis eläinten käyttäytymisen tutkiminen on yksi tieteenala. Koska se osin liippaa läheltä biologiaa en tiedä siitä kyllä yhtään mitään. Sen paremmin kuin dildoistakaan.

Kynät ja muistiinpanovihkot ovat kyllä tuttuja.