Rakkauselämä ja tiede

Olen ihmetellyt, tuleeko joskus viimeinen sana aiheesta Margaret Mead ja samoalaiset. Kirja julkaistiin alunperin Amerikassa vuonna 1928 ja se oli todellinen sensaatio. Oli löydetty kulttuuri – kaiken lisäksi sen oli löytänyt nainen – jossa initiaatio naisten keskuudessa näytti olevat suhteellisen ongelmaton.

Muistaakseni luin kirjan niihin aikoihin kun opiskelin appron verran sosiaalipsykologiaa. En muista milloin se on suomennettu (ks. esim. Wikipedia), mutta oli se jo olemassa suomeksi silloin. Joka tapauksessa opuksen nimi on Coming of Age in Samoa. A study of adolescence and sex in pirimitive society.

Kirja perustuu nuorten tyttöjen haastatteluihin ja observointiin. Tytöt kertoivat (ja tietysti kääntäjä piti olla mukana matkoilla), että heillä oli vapaus olla niin monen miehen kanssa kuin halusivat ja sitten sen jälkeen voisi mennä naimisiin. Kaipa, että jos huvittaa.

Kirja herätti opiskelevan nuorison kiinnostuksen juuri tästä syystä. Pilleri oli kehitetty naisille n.k. kehittyneissä maissa ja vapaa seksi teki tuloaan 1960-luvun puolivälissä. En tiedä, onko vaikutus ollut vielä isompi Amerikassa, joka on ollut 1930-luvulla nyt ainakin aika puritaaninen kulttuuri-ilmastoltaan. Suomessa se taatusti oli sitä ja on osin vieläkin ja vakaa käsitykseni on että se johtuu valtionkirkosta.

Koko nuoriso oppi tietyn käyttäytymiskoodiston viimeistään rippikoululeirillä.

Ennen kuin lauma Mead-vihamielisiä moskiittoja hyökkää niskaani, myönnän että olen useimpien tieteiden suhteen täysdiletantti. Antropologiaa olen lukenut kun sitä on tullut vastaan. Siitä olen tietoinen että suomalainen Edward Westermarck, lähinnä Englannissa vaikuttanut filosofi ja antropologi, on ollut kiinnostunut avioliiton alkuperästä, mutta en tiedä mitä hän oli Meadistä mieltä.

Initiaatio tulee mieleen kaiken aikaa kun liikkuu ympäriinsä katsomassa miten kaikki rehottaa ja kuinka julmetun säädyttömästi kunniallisimmatkin kukat avautuvat hyönteisille.

Pääsin Tieteessä tapahtuu-lehden lukemisessa peräti numero kolmoseen. Nelonen ja vitonenkin ovat jo ilmestyneet. Diletantin lukeminen on hidasta.

Haluan kiinnittää lukijoiden huomion siihen että lehden artikkelit, kirjallisuusarvostelut ja muut pohdinnat ovat kaikkien saatavilla. Lehteä julkaisee Tieteellisten seurain valtuuskunta, se ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa, sen saa paperiversiona postiluukkuunsa os. tilaukset@tsv.fi ja sen lisäksi verkkolehdestä löytyy osa artikkeleista, esseistä ja mielipiteistä.

Nyt Margaret Meadista kirjoittaa Osmo Tammisalo, joka on tietokirjailija ja Darwin-seuran puheenjohtaja. Hän kirjoittaa aukeaman verran siitä, mistä asioista Meadia on syytetty ja mitä kukakin Meadin arvioija on ollut mieltä. Kirjallisuuslista näyttää arvovaltaiselta.

Itse kuulin, luin tai ehkä näin dokumentin telkkarissa aiheesta jo aika kauan sitten ja olin ajatellut että asia on sillä selvä, mutta ei näytä olevan. Margaret Meadin Samoa-kirja tuli kritisoiduksi perinpohjaisesti siksi, että joku keksi mennä käymään Samoalla ja löysi jonkun haastateltavan lapsenlapsenlapsenlapsen, siis naisen, ja taisi löytää toisenkin, ja viesti oli sellainen että likat olivat keksineet syöttää vakavalle antropologille pajunköyttä, ja että siis hippien kovasti siteeraama Samoa -kirja ei olisikaan voinut kertoa n.k. vapaasta rakkaudesta, vaan sen sijaan saarelaisilla olisi ollut aivan samantyyppisiä tabuja kuin meilläkin.

Kaiken lisäksi samoalaisilla on samantyyppisiä tunteita kuin useimmilla länsimaalaisilla, kun on kyse parinmuodostuksesta. Ne ovat monimutkaisia käsittääkseni suunnilleen kaikilla eläimillä. On olemassa käyttäytymissääntöjä ja niiden rikkojia. Mutta lukekaa itse!

Klikkaa suuremmaksi ja näet mötiääsen!

Syy siihen että otin esimerkiksi tässä kukat johtuu tästä Heinrich Heinen runosta (tosin isä lausui sitä näin: Du bist wie eine Blume, ja tietenkin äidille):

Die du bist so schön und rein,

Wonnevolles Magedein,

Deinem Dienste ganz allein

Möcht ich wohl mein Leben weihn.

Deine süßen Äugelein

Glänzen mild wie Mondesschein;

Helle Rosenlichter streun

Deine roten Wängelein.

Und aus deinem Mündchen klein

Blinkt's hervor wie Perlenreihn;

Doch den schönsten Edelstein

Hegt dein stiller Busenschrein.

Fromme Minne mag es sein,

Was mir drang ins Herz hinein,

Als ich weiland schaute dein,

Wonnevolles Magedein!