Taisi muinoin elokuvissa olla dokumentteja näytelmäelokuvan alussa verotuksellisista syistä, vähän niin kuin iltamat olivat olemassa sen takia että saatiin tanssia. Minusta 60-70-lukujen dokkarit olivat hienoja. Ne eivät millään tavalla olleet täytetavaraa, vaan ne oli tehty asiasta ja asiallisesti ja sitä paitsi tyylikkäästi.
Vielä vanhemmat ihmiset sanovat, että ennen dokumentteja oli uutiskatsauksia ja varsinkin sotien aikaan. Ovat täyttäneet nekin tarkoituksensa kun televisiota ei ole vielä ollut.
Olen ollut huomaavinani että hyviä uusia dokumentteja ei edes YLEn televisiokanavilla juuri näy. Eikös käynyt niin että dokumentaristit heitettiin uudesta digi-YLEstä ulos vanhentuneena romuna?
Onneksi on olemassa joitakin yhdistyksiä jotka kuitenkin pitävät perinnettä yllä, kuten esimerkiksi Elokuvakontakti. Harvoinhan noita sitten kumminkaan näkee, mutta joskus kumminkin.
Ulkomailla puolestaan suomalaiset dokumentit kahmivat palkintoja. Kukaan ei ole profeetta jne.
Meillä on täällä Vaasassa Dokumenttikevät ensi keskiviikkona ja torstaina. Ei tosin elokuvateatterissa vaan Pohjanmaan museossa (Terra Nova-salissa). Ja maksettavakin on, neljä euroa/näytös.
Kun Sedis tuolla toisaalla mainostaa milloin mitäkin suurta elokuvafestaria Helsingin muutenkin kulttuuriähkyä poteville ihmisille, niin mainostanpa minäkin nyt piruuttani.
Ensimmäisenä on keskiviikkona ohjaaja Kiti Luostarinen kertomassa dokumentistaan Palnan tyttäret (kuvassa). Hän puhuu ja keskustelee tunnin ennen kuin elokuvat alkavat kello 18.30. Alkukuvakin on dokumentille, Marika Väisäsen Sylistä syliin. Palnan tyttäret kertoo ulkomaalaislasten adoptiosta. Asiasta puhutaan toivottavasti paljon, koska se ei ole suinkaan pelkästään jonkun ministerisrouvan ongelma.
Maailmassa on miljoonittain orpoja joilla ei ole omaa perhettä. Silti Palna, orpokoti, on lasten ensimmäinen koti. Siitä seuraa kaikenlaisia asioita.
Sitten klo 20 nähdään Jouni Hiltusen ohjaama BAM. Joskus 70-luvulla nuoruuttaan eläneet muistavat varmasti Neuvostoliiton voimallisen rummutuksen sankari-iskurityöläisistä rakentamassa uutta Siperian-rataa, jonka nimi siis oli BAM, lyhenne joistain venäjänkielisistä sanoista. Dokumentti ei suinkaan ole 1970-luvun tuotantoa, vaan viime vuodelta.
Alkukuvana nähdään Heikki Aholan ohjaama 3-minuuttinen Juna saapuu Vantaankosken asemalle vuodelta 1991.
Torstai alkaa samaten klo 18.30 ohjaaja Visa Koiso-Kanttilan leffalla Inshah Allah, joka muistaakseni kääntyy ”Jos Jumala suo”, dokkari on vuodelta 1999. On aika nähdä isolla kankaalla jotain TODELLISTA (dokumenttihan ON todellisuutta?) islamilaisuudesta, joka elää myös meidän keskuudessamme. Alkukuvana on Marja Pensalan ohjaama 4-minuuttinen Pimeys vuodelta 1990.
Sitten kello 20 siirrytään Kiinaan. Dokkarina on Mika Koskisen Ravintola Pekingissä vuodelta 2004. Ajankohta on mainio, koska olympialaiset ovat tulossa ja juuri Pekingiin, ja sillä voi olla vaikutuksia tähän nimenomaiseen ravintolaan. Niitä tullaan tarvitsemaan. Tarvittaisiin kyllä myös vapaa Tiibet, että ihmiset tuntisivat olympialaisvieraina olonsa kotoiseksi ja turvalliseksi.
Ehkä silloin joku tiibettiläinenkin ottaisi ja matkustaisi upiuudella junalla rautatiellä, joka on juuri rakennettu Kiinasta Tiibettiin.
Alkukuvana on Rostislav Aallon 3-minuuttinen Metrotanssi. Lyhytdokkareista en oikein tiedä mitä ne sisältävät, mutta toivon että metrotanssissa ei pudota kiskoille.
Aika moni metrojuna on Helsingissäkin joutunut perumaan vuoronsa odottamattoman esteen vuoksi.
Omaa dokukevättämme odotan sen vuoksi, että ne ovat suomalaisohjaajien näkemyksiä ulkomaista tai ulkomaalaisista. Minusta asia on hyvin tärkeä, koska tässäkin kaupungissa suurin väestönlisäys viimeisen 10 vuoden aikana on ollut maahanmuuttajien saapuminen.
Blogistanin kansalaisena pidän tärkeänä informoida kaksipäiväisestä, hienosta festaristamme. Puhuuhan toinen vaasalainen, Marko Hautalaa, tuolla toisaalla myös Vaasan LittFestistä. Hän mainostaa sitä Anja Snellmanilla, josta tulee uusi johtaja.
Ne festarit ovat vasta syksyllä, ottakaa huomioon!
Eläköön vapaa Tiibet! Kaikki valta neuvostoille!
VastaaPoistaFree Tibet! Right on!
VastaaPoistaEi kai luostareissa hei neuvostoja sentäs ole?
VastaaPoistaNe on vähän vanhempia laitoksia, buddhalaisluostarit...
Eiköhän niissä ole jokin vanhimmistoveljien neuvosto, joka päättää, kumpi pää lusikasta pannaan suuhun.
VastaaPoistaJos nyt yleensä on mitä lusikkaan panna.
VastaaPoistaEivätköhän vähemmistöt yleensä jää vähemmälle ruualle. Käsittääkseni rautatie rakennettiin, niin että kiinalaiset voisivat muuttaa helpommin Tiibettiin.
Viljeltäviä alueita toki laaksoissa on.
Tiibetiä on tehokkaasti sovjetisoitu.
VastaaPoistaAinakaan toistaiseksi Kiina ei käsittääkseni ole määrännyt kolhooseja tai sovhooseja perustettavaksi.
VastaaPoistaVai onko? Jostain television dokumentista sai kyllä sen kuvan että maaseudun tiibettiläiset ovat kovasti köyhtyneet.
Olisiko siellä tapahtunut jonkinmoinen isojako, en tiedä.
On tapahtunut isojako. Kiina jakoi itselleen Tiibetin.
VastaaPoistaMinä olen henk.kohtaisesti samaa mieltä kuin Dalai Laman ystävä Richard Gere, että olympialaiset on peruutettava.
VastaaPoistaOK, jos joku alue on hallinnollisesti jonkun muun maan hallussa, kuten esim. Tshetshenia Venäjän tai Tiibet ja Uiguurien maa Kiinan niin minkä hemmetin takia hallinto perustetaan pyssyille, eikä eletä ihmisiksi, vaan kuin pellossa.
Kiina pelkää buddhalaisia. En tiedä pelkääkö se uskontoa vai elämäntapaa, luultavasti jälkimmäistä. koska buddhalaisuus ei oikeastaan ole uskonto, vaan tietty moraaliseettinen koodisto.
Pelko on heikkouden merkki. Tässä tapauksessa se ei ole nähtävästi viisauden alku.
Aijjoo, mitäs mieltä Kalevi olet suomalaisista dokumenteista?
VastaaPoistaDokumentteja katson mielelläni, silloin kun kohdalle sattuu ja osuu. Nimet vain tahtovat unohtua. Niin tekijät kuin dokumenttien nimetkin.
VastaaPoistaEnsimmäisenä muistuu nyt mieleeni Honkasalon dokumentti-elokuvat, joista olen pitänyt.
Kotikaupungistani lähtöisin oleva Arto Halonenhan on tehnyt myös hienoja dokumentteja mm. Kuubasta,ja ettei vain olisi tehnyt Tiibetistäkin?
Siis kassialmoista Hagiksen torilla ja sinolijätkistä Kaisiksen botskiratsussa?
VastaaPoistaKalevi jaksaa olla niin humoristinen. Noh, olkoon. Hah!
VastaaPoistaPirjo Honkasalon dokkareista olen minäkin pitänyt. Mutta sama minulla on nimien kanssa, Leonoora, en nyt muista Arto Halosta tällä siunaamalla.
Meillä alkaa kahden päivän katselmus tänään ja Kiti Luostarinen on paikalla myös. Muistan yhden hänen ohjaamansa dokumentin joka kertoi eri-ikäisistä naisista.
Siinä oli alastomuutta, josta kernaasti olisin kuullut jonkun miehenpuolen repliikin.
Muistaakseni naiset olivat tavallisia suomalaisia naisia. Heidän elämässään oli kaikenlaista, mutta muistan erityisesti heidät seisomassa järven rannalla ja kamera panoroi hitaasti vartalosta vartaloon.
Kauniita leikkausarpineen, solmupolvineen, lerppurintoineen kaikkineen.
A-K, kassialmoista ja puliukoista saa kyllä millaisia dokumentteja vaan, kauhutarinoista romanttisiin metsäerakoihin tai vaikka (hirtehis)humoristisia klovnitarinoita.
VastaaPoistahttp://www.imdb.com/name/nm0356867/
osoitteessa muiden muassa on Halosen tuottamia ja ohjaamia filmejä. Hän on näköjään tavannut myös Dalai Laman.
Tapasin Arton vuosia, vuosia sitten erilaisissa kulttuuri- riennoissa ohimennen, ja olen ollut iloinen ja yllättynytkin hänen kehityksestään palkituksi ohjaajaksi.
Toki maailmassa on paljon todella mielenkiintoisia dokumentteja, ja meillä kotomaassakin. Murto-osaakaan ei ole edes ollut tilaisuutta nähdä. No onneksi tv:n Dokumenttiprojekti-ohjelmassa näkee useimmiten laatu-dokkareita, mutta myös muilla kanavilla.
Kiitos Leonoora!
VastaaPoistaJoo, totta on että jokaisen alkkiksen takana on elämäntarina. Nyrjähtänyt elämä.
Suomalaiset dokumentit ovat maailman huippua, siis tasoltaan. Juuri sen takia harmittaa että YLE teki päätöksen heittää juuri niiden toimittajat pellolle.
Viihde myy, mutta mitä muka YLEn pitää myydä? Kaikkihan ovat kiltisti maksaneet TV-maksunsa ja ostaneet digiboksinsa. Eivät katselijat muuta enää kaipaa kuin hyvää ohjelmaa.
Mutta eilinen Palnan tyttäret vahvisti taas vaihteeksi käsitykseni siitä että leffa, oli se sitten fiktiota tai faktaa, pitäisi katsoa isommalta ruudulta kuin telkkarista.
Yksityiskohdat näkyvät ja tuntuvat ja juuri tässä leffassa, Palnan tyttäret, se oli erittäin tärkeää, koska elokuva oli täynnä Delhin yksityiskohtia: vaatteita, koruja, ihmisten kasvoja - kaikki erilaista kuin meillä.
Ainut mikä harmitti oli se että DVD-tykki (ja MINKÄ takia sille on pitänyt antaa noin sotilaallinen nimi?) sekoitti puheen ja kuvan synkronia ja aika ajoin oli vaikea kuulla, kun minulla on vaikeuksia siinä muutenkin.
Matalapaineen keskus osui illalla juuri tänne Merenkurkkuun ja minä olin kipiä kuin kissa. Jouduin jättämään seuraavan väliin ja puskemaan itseni mitenkuten myräkän läpi kotiin. Suunnilleen kaupungin poikki.
Elokuvan jälkeen oli outo tunne. Lumi pyörteili kaduilla kuin jokin vieras elementti, lumivirta, katuvalot heiluivat, tunnelma oli aavemainen.
Yhtäkkiä olin joutunut melkein-tropiikista keskelle arktista kaupunkia.
Tiedoksi: Olen luvannut esiintyä syksyllä Vaasan kirjallisuusfestareilla,vaikken esiintymistä tykkääkään, mutta pääsenpähän sitten Vaasassa käymään. En ole käynyt siellä kymmeneen vuoteen.
VastaaPoistaEtpä ole niin. Kiva kun saadaan sut tänne!
VastaaPoistaMiks sä et tykkää esiintymisestä vaikka puhut aivan käsitettävästi? Kaikki eivät sitä osaa.
Paitsi sen yhden kerran täällä Vaasassa, jossa ne hölmöt määräsivät sinulle määräajan jona sinun piti saada tekstisi luetuksi. Se oli joku naisille omistettu juttu, en muista mikä. Olisiko ollut juttu Kalevalan naishahmoista?