Tässä on otettu vähän kirjojen sisältöäkin mukaan, samoin yksi elokuva, mutta minusta Kieslowski on jollain lailla kirjallinen. En osaa perustella sitä, ehkä se johtuu siitä, että K.:n kaikki leffat ovat niin hirveän perusteellisesti tehtyjä, niissä ei ole mitään turhaa, ei täytesanoja eikä -kuvia. En ole ikinä nähnyt Kieslowskin elokuvakäsikirjoitusta, mutta olen varma siitä että ne ovat yksityiskohtaisia.
Joka tapauksessa Kieslowskin sininen video (VHS) on tuossa kirjahyllyssä. Olen nähnyt sen monta kertaa. Oikeastaan on tietty sininen mielentila, joka vaatii tuekseen Kieslowskin Sinistä. Ne muuta kaksi, Valkoinen ja Punainen, eivät ole yhtä itsestäänselvästi niin valkoisia ja niin punaisia. Tosin Valkoisessa on häät ja Punaisessa koira jää auton alle.
Mutta siis lista:
oletko mies vai nainen? Venäjänsininen (David Taylor: Kissakäsikirja)
kuvaile itseäsi? Aapa (Eero Murtomäki: Soilla)
kuinka voit? Kuvallisesti (Pirkko Pohjakallio: Miksi kuvista?)
asuinpaikkasi? Kotometsä (Eero Murtomäki)
mihin haluaisit matkustaa? Suureen länteen (Reino Kero)
paras ystäväsi? Valkoinen jumalatar (Robert Graves)
mikä on lempivärisi? Sininen (Kieslowski)
millainen sää nyt on? Kuin Nälkävuonna (Juho Reijonen)
paras vuorokaudenaika? Kuudes piiri (Dante: Divina Commedia)
jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Terapiassa (Rodrigo Carcia)
mitä elämä sinulle merkitsee? Paholaisen sota (Kustaa H.J. Vilkuna)
päivän mietelause? ”Huolestuttavia piirteitä on raportin mukaan nähtävissä.” (Tieteessä tapahtuu)
millainen on parisuhteesi? Heis hius hajalla (Outi Heiskanen)
mitä pelkäät? Sinistä valoa (Matti Lukkarila)
minkä neuvon tahtoisit antaa? Elämää kuvavirrassa! (toim. Kalle Heikkinen, YLE)
miten tahtoisit kuolla? Tanssien (Timo Aarniala: Kuolemantanssi)
mottosi? Oi, kallis Suomenmaa (Sotilaan Muistojen kirja, toim. Onni Koivisto, kirjoittamaton, ei julkaisuvuotta, Karisto)
Huomaan nyt tässä yllättäen että kirjahyllyn sisältö on painottunut kuviin. Ehkä se johtuu tämän kirjahyllyn laadusta. Se on isoisän tekemä joskus 20-30-luvulla, luja, konstailematon, paitsi aivan ylhäällä, jossa on jugend-tyylinen, selvästi teollinen koriste.
Elokuvat ovat kuvia, samoin televisiosarjat, joita niitä tässä edustaa Rodrigo Garcian luoma/ideoima/kirjoittama Terapiassa. Carcia on myös kirjallinen, koska hänen isänsä on Gabriel Garcia Marquez. Terapiassa ei ole pelkästään HBO:n korkeatasoinen sarja, vaan minun vaatimattoman mielipiteeni mukaan se kyllä painottuu taiteen puolelle.
Miksi? No siksi, että sillä on selvästi pitkäkestoisempi vaikutus olemiseeni kuin jollain millä tahansa sarjalla. Siinä istutaan vain terapiassa. Mutta se vaikuttaa myös minuun. En tiedä onko vaikutus terapeuttinen, joka tapauksessa huomaan miettiväni ovatko terapiassa istuvat ihmiset kovastikin erilaisia tai hyvinkin samanlaisia kuin minä.
Garcia onnistuu näyttämään eläväntuntuisia ihmisiä, unohdan välillä että he ovat näyttelijöitä. Kyse ei missään nimessä ole tirkistelystä. Tulen myös miettineeksi mihin suuntaan psykoanalyysi on menossa. Tiedän että siitä ei hirveästi puhuta ja tiedän, että Suomikin on väärällään vaikka minkälaisia suuntauksia. Ajattelen sellaista terapiaa, jossa ei suinpäin vain suggeroida ihmistä hyväksymään elämänsä ihan sinällään, koska maailmaa ei kuitenkaan voi muuttaa.
Minusta yksikin ihminen, joka on selväpäinen, kykenee vaikuttamaan ympäristöönsä paljon. Tulin miettineeksi ihmisten kytköksiä toisiinsa tämän jutun ohessa.
Tähän liittyy sitten oleellisesti se, että terapeutti-raukka on aika ajoin hukassa itsensä kanssa. Sarjat ovat äärettömän tiiviitä. Huomaan seuranneeni kutakin jaksoa miltei hengittämättä. Sanon "Shhh!" jopa Lidia-kissalle, joka ei käsitä miksi hän ei voisi ilmaista mielipidettään.
Joka tapauksessa tämä linkki on Facebookissa joten ajattelin panna sen myös tähän, koska on epäreilua, että Facebookissa olemattomat eivät saa tätä kutsua. Ihmiset ovat täten kutsutut juhliini! Koska ne ovat kirjastossa, niin shampanjaa ei ole luvassa, emme rupea edes tuhraamaan kahvin kanssa. Mutta mehua on!
Muuten viime ajat ovat kuluneet kilahteluja ja kolahtelujen ja epämääräisestä suunnasta tulevan mutinan säestyksellä. Meillä isäntä on innostunut panemaan polkupyöriä talvikuntoon ja puleerannut niitä muutenkin:
Julisteessa oleva on saksalainen 2-vaihteinen Torpeedo vm. 1936.
Taitaa olla pää niin hyvin sateen ja tuulen tuiskuttama, että menivät fontit sekaisin. Oletan että bloggerilla on jokin aivan ikioma fonttijärjestelmä, joka ei pidä siitä, että sinne tuodaan omia fontteja, tai siis yritetään.
VastaaPoistaEn saanut myöskään virheitä poistetuksi. Kaipa siellä on sitten jo käynnissä jokin muutos, jota siellä uhkailtiin. Sen piti kyllä koskea vain kuvia, ja ainakin minulla tuo yksi kuva näkyy hyvin.
Pahoitteluni.
Hyvä juttu Maailmankirjosisa muusista. Pahus kun ei uutta Maailmankirjastoa voi liittää Blogiluetteloon.
VastaaPoistaEn vielä tiedä pääsenkö tulemaan kirjan julkkareihin. Kiitos kutsusta joka tapauksessa.
Lähetin kommentin aikaisemmin päivällä, mutta ei tainnut tulla perille. Kiitin hyvää juttuasi Maailmankirjoissa. En olis huomanntu elelt olisi laittanut linkkiä. Se sai minut menemään kirjastoon ja lainaamaan Magrisin pienen kirjan. Metrossa ehdin jo lukea muutaman sivun. Muusuus ja muusous kiinnostaa, on kokemusta kummastakin.
VastaaPoistaKiitin myös julkkarikutsusta, vaikka en ole vielä satavarma pääsenkö tulemaan.
Anita! Pahus josset tule! Minä olen siivonnut kuin heikkopäinen ja kun otat vielä huomioon että mulla on vasen polvi sökönä, niin ylitän itseni.
VastaaPoistaSiis sua odotellessa! Onhan tässä vielä aikaa. Ehkä pääset sentään tulemaan. Lidiakin ilostuisi. Toisaalta pitää sinun tietysti katsoa että Ninnillä on hoitaja ja että se pärjäilee.
Tuo muusa-juttu on tietysti sattuneesta syystä aika lähellä nyt. Muuso on minusta hyvä nimi. Tuolla se parastaikaa korjailee Ilmarin vanhaa Tunturi-pyörää. Ilmari kuuli asiasta ja nyt se riivattu rupeaa tietysti haluamaan sitä ittelleen takaisin.
Meidän piti muistuttaa että me se sille ostettiin... Taisi olla jotain 15-vuotias silloin. Siis 12-vaihteinen retkipyörä, vähän samannäköinen kuin tuossa kuvassa oleva punainen Crescent.
Mutta Maailmankirjat on vissiin sentyyppinen julkaisu, että se on vähän niin kuin lehti. Minulla se on omalla listalla, mutta voihan sen panna tavalliseksi linkiksi myös, vaikka sitä ei tuohon rullaavaan listaan menekään.
Meili on toiminut tänään ja eilen vähän omituisesti. En tiedä onko sillä yhteyttä bloggerin omituiseen käytökseen. Tai vain oman pääni huteruuteen.
mikä söpösööttinen kuva!
VastaaPoistaIhan hyvin pystyi lukemaan tekstin vaikka fontti muuttuikin. Luulin vain ensiriveillä, että sekin oli kopiota kirjahyllyjuttuun...
VastaaPoistaKysyin Seijalta, että milloinka menee seuraavan kerran Vaasaan. Ei kuitenkaan satu hänen matkansa 11.11 aikoihin, vaan jo tässä kuussa, joten harmi, koska olisimmepa sitten lähteneet koko poppoo sinne kirja-iltaasi.
Mutta eihän tässä tiedä, miten päin tuulet kääntyilevät.
Kirjalistasi luin jo siellä Unkurin palstalla, mutta nyt katselin sitä uudestaan ja ajattelin, että jos hyllyssäni olisi Timo Aarnialan Kuolemantanssi, olisin itsekin laittanut että haluan kuolla tanssien. Ja oikein kiivaalla kävelytyylin humpalla tietyn partnerin kanssa.
Kieslowskin tv-sarjasta pidin minäkin, mutta ei ollut silloin aikaa keskittyä kaikkiin kunnolla.
Olen ollut viime aikoina alakuloisella päällä. Se ei johdu sen kummemmin syksystä. Riitaakin on niin, että jo avioeropapereitakin täyteltiin, mutta eihän se voi olla mahdollista, koska ei eroa lapsista voisi kumpikaan kestää.
Tuntuu, että kaikki johtuu minusta, minun elämisen taakoistani, täydestä repusta joka painaa hartioita lysyyn. Toinen on heikompi eikä kestä kun selitän. Haluaisi, että olisin hiljaa enkä selvittäisi koko psykohistoriaani.
Tässä minun samassa arvioni psykoanalyysin tulevaisuudesta: Ne ostavat sitä (kuten tähänkin saakka) ja ne, joilla ei ole rahaa, tekevät sen itse. Niin kuin minä.
Olen yrittänyt miettiä ja analysoida itseäni, että onko minussa jotain psykopatiaan tai narsismiin viittaavaa luonteenpiirrettä. Tai ihan mitä vain, joka selittäisi miksi niin kiville karahtelevaa kaikki taas on. Miksi niin paljon epäonnea kun kuitenkin on onneakin?
Kirjoittaminenkin on ollut vähäistä eikä aina jaksa kommentoida mihinkään suuntaan, ja jos kommentoi, mieliala varmaan näkyy tekstistä.
Tekisi toisinaan oikeastaan karjaista, että haistakaa pitkä viiva jantteluidenne kanssa koko blogimaailma.
Varsinkin kun tulee näitä aiheita, joista kaikilla on olevinaan jokin käsitys, mutta sen sijaan, että se sanottaisiin, aletaan haastamaan riitaa ja kourimaan toistensa munia.
En kyllä ole varma omistakaan keskusteluntaidoistani. Oikeastaan olen aika neuvoton nyt.
Meri! Minusta ei saa söpösööttistä vaikka opettelisin seisomaan päälläni.
VastaaPoistaMitä en voi tehdä koska niskanikamia on rikki peräti 3 kpl.
Tulepas vain julkkareihin niin näet jonkun sellaisen jota et ole ikinä edes kuvitellut!
Valto!
VastaaPoistaKyllä minä tiedän miltä susta tuntuu. Tottahitossa, jos jatkuvasti kirjoittaa ja kirjoittaa niin tekee välillä mieli heittää koko helvetin masiina seinään.
Varsinkin kun joutuu etsimään tuolta pölypussiksi muuttuneesta päästä jotain mikä voisi olla kieltä, merkityksellistä edes jollekin.
Mistä tuli mieleeni: kerros nyt uudestaan milloin se Kaltio ilmestyy! Tahdon ehdottomasti lukea sen jutun. Tunnen sen verran kuvataidetta että tiedän ettei se kaveri ollut mikään tyhjäpää.
Mitä tulee taas avioeropapereihin, niin eiköhän niitä täytellä helkkarin monessa perheessä, todella usein myös lopullisesti.
Teillä on erilaiset temperamentit. Ja jos oikein aattelet, niin et taatusti haluaisi asua ja elellä peilikuvasi kanssa. Ihan totta.
Mutta kyllä sinä nämä tiedät.
Sinulla on meissä puhekumppaneita, eikä me olla panemassa sua nurkkaan vakavienkaan käytöshäiriöiden tullen.
Tiedätkös miksi? Se johtuu siitä että sinä olet fiksu ja sitä paitsi sen lisäksi me tykätään susta. Aattele mitä Kalevikin sanoi: että olet lyönyt pääs kurkihirteen ja tullut sitten kolinkolin alas. Ei Kalevi semmoisia kaikille sano!
Olisi kyllä ihan hirveän kivaa tavata koko sinun perheesi. Olen varma siitä että tykkäisitte Leosta ja Lidiasta kanssa. Siis Lidia on se kissa.
Mitä sitten tulee neuvottomuuteen, niin se on kaikkien neuvojen äiti. Muista se! Se on hyvä tila.
Valto! Ja sitten vielä. Elä minua usko. Usko vaikka Kaltion porukkaa joka otti ja painoi juttusi.
VastaaPoistaYlipäänsä, sitä varten me ollaan että meitä vastaan voi väittää.
Minulla on kaikki värit sekä Veronika hyllyssäni. Sininen on paras, se vetoaa suorastaan maagisesti. Ehkä se on musiikki. Valkoista en ole tainnut koskaan jaksaa katsoa loppuun asti.
VastaaPoistaOlet siis facebookissa sinäkin. Jonain päivänä saat kaveripyynnön.
Kiitos Ripsa, sanoistasi -ja niin monista niistä kootuista lauseista jotka laitoit tulemaan minulle. Niitä tarvitsen.
VastaaPoistaKaltion ilmestymispv on huomenna ( allekirj.synt.pv), mutta näkyy siitä muutama juttu jo netissä. Minun ei kuin otsikko vain sisällysluettelossa: "Kohti Palsaa"
http://www.kaltio.fi/
Obeesia,
VastaaPoistakatsos vain, jo toinen joka tykkää Kieslowskin Sinisestä. Mutta tosi on että Preisnerin musiikki on niitä parhaita elokuvamusiikkeja joita on. Jaa, no tottakai myös Nino Rota Fellinin leffoissa.
Preisner käsittääkseni teki jo Dekalogin musiikit, siis sen kymmenen käskyä. En muista millä nimellä se tuli telkkarissa, mutta se tuli äskettäin uusintana.
Ainoa mikä ei telkkari/videoesityksessä toimi, on valitettavasti juuri väri. Näin koko väritrilogian täällä elokuvateatterissa, ja värit olivat todella loistavat. Videolla ne haalistuivat. Luulisi että ne osattaisiin siirtää aitoina, mutta ei ainakaan meidän Sininen ole yhtä sininen kuin oli isolla kankaalla. Joka muutenkin toimi paljon paremmin kuin telkkarissa.
Musiikin vetävyyteen vaikutti osittain varmasti se, että se on siitä uuden testamentin rakkaus-epistolasta. Olikohan se Paavalin kirjeistä vai mistä, ei kumminkaan evankeliumeista.
Valto,
VastaaPoistakyllä minä tarkoitin ihan joka sanaa jonka sanoin.
Vai että syntymäpäivänäsi julkaisevat jutun! Pitää rynnätä kirjastoon katsomaan onko siellä se Kaltio. Viimeksi kun kävin siellä, oli niin kiirus, että en ehtinyt lehtiosastolle.
Katsos kun ne mun kirjan julkkarit ovat kirjastossa, niin piti käydä selvittämässä juttuja.
Lue nyt myös tuo muusa-juttu. Se oli mulle henkilökohtaisesti tärkeä, mutta olen miettinyt sitä tietenkin pitkään. Ja tutkinut antiikkia.
Sehän on eräällä tavalla meidän kulttuurimme pohja, antiikki. Vaikka ei kukaan voikaan sanoa, että me olisimme just niitä samoja ihmisiä kuin antiikin ihmiset ovat, niin samantapaisia ajatuksia siellä oli filosofeilla, kirjailijoilla ja arkkitehdeillä, muun muassa, niin kuin meilläkin.
Se vain että se kulttuuri on vähintään 2500 vuotta vanhaa. Eivätkä ne ilmeisesti ole vanhimmat kerrostumat.
1Kor.13:1-13
VastaaPoistaMuistin oikein. Kiitos Kalevi! En jaksanut muka könytä yläkertaan ettimään Raamattua.
VastaaPoistaKieslowskin leffassa muistaakseni käytettiin vanhaa Raamatun suomennosta. Uusin alkaa näin:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi usko että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään."
Preisner sävelsi musiikin latinankieliseen tekstiin. Opus oli kuorolle ja orkesterille ja se oli sävelletty Euroopan yhteisön kantaatiksi.
Se se olisi päivä että joku EU:ssa todella tilaisi kantaatin rakkaudelle! Syytä olisi...
"oletko mies vai nainen? Venäjänsininen"
VastaaPoistaMainiota! Tämä nauratti.
Ystävättärelläni on neljä venäjänsinistä. Yksi niistä on laskennallisesti kolli, mutta kylläpä vain se avusti siskoaan tämän pentujen imettämisessä...
No, meidän Lidia ei ole kirjoissa eikä kansissa. Kissa löytyi harhailemasta pihalta, mutta se oli hyvin kesy. Omituista kyllä, kaikista ilmoituksista huolimatta kukaan ei kaivannut sitä.
VastaaPoistaMutta se on väritykseltään ja käytökseltään hyvin tyypillinen venäjänsininen ja siksi me kutsumme häntä siksi.
Vai että kolli avustaa imetyksessä?
Näin oli tosiaan käynyt. Baski-parka ei ole koskaan oikein näyttänyt tietävän, onko se uros vai naaras tai jopa kissa vai koira. Mutta jotain se on silti täysin yksiselitteisesti: ihana hurmaava venäjänsininen.
VastaaPoistaSellainen siperialainen huhu oli että olisi pikkuvauvan äiti kuollut ja isä olisi onnistunut imettämään lapsen, eli isän maitorauhaset (jotka siis ovat olemassa surkastuneina) olisivat ruvenneet toimimaan.
VastaaPoistaEn usko että tarinaa on ikinä todistettu. Mutta sitkeästi huhu on ollut elossa. Jos siis olisi ihmisten kesken mahdollista niin miksi ei eläinten?
En usko, että pentu sai oikeasti kollilta maitoa, mutta ainakin kolli yritti. Se, mitä pentu oikeasti sai (ja kolli tietysti myös), oli oman biologisen vanhemman läheisyys. Kun emo ei ehtinyt kaikkialle, sen veli antoi pennulle sen minkä pystyi. Hellyttävä tarina eläinmaailmasta, niin läheltä meitä ihmisiä.
VastaaPoistaMeillä on ollut kissoja aina. Ollaan asuttu isännän kanssa yhdessä jo kohta 41 vuotta.
VastaaPoistaKissojen kanssa elämiseen maalla liittyi parikin kertaa kokonainen kissaperhe. Yksi kerta oli erityisen hieno: Solveig oli juuri saanut kaksi pentua ja lähdin mennä romistelemaan yksinäni mökille (mies ja poika olivat Amerikassa sukuloimassa).
Mukana oli myös Solveigin pentujen isä. Jo autossa ne nukkuivat kerällä Ladan hattuhyllyllä. Mökki on oikea mökki eikä mikään huvila. Sattui kesäkuun alun kylmä: pohjoismyrsky ja +4. Minä raijasin kaikki mahdolliset peitot ja vällyt kissojen ympärille.
Isokolli Orm oli se joka haki sapuskaa hiirten ja muiden eläinten muodossa Solveigille, että pennut saivat maitoa. En ollut ennen tiennyt että isät voivat osallistua perheen olemiseen.
Ja kun oltiin maalla, niin kissat saivat kulkea sisään ja ulos niin kuin halusivat.
Tämä Lidia on ensimmäinen täysin sisäkissa jota meillä on koskaan ollut. Ja meillä on lievästi suhtautumisvaikeuksia. Ei täysin ymmärretä sen kieltä. Metsästäjäkattien kanssa oli yksinkertaista.