14.11.10

Illankähmässä kävelyllä

Minulla on kohtuullisen uusi pyörä. Se on se ferrarinpunainen Jopo. Mutta en ole koskaan ennen täällä asumistani ajanut polkupyörällä kaupungissa.

Minulla on tapanani kaatua esimerkiksi kun auto tulee kulman takaa tuhatta ja sataa, ihan vain sen takia että säikähdän. Minusta autot ja polkupyörät eivät kuulu yhteen. Kävelijä saattaa ehtiä perääntymään jalkakäytävälle, mutta usein pyöräilijällä ei ole mitään minne perääntyä, koska tämä kaupunki katsoo että jalkakäytävät ovat kävelijöille ja kadut pyörällisille vehkeille. Nopeus ei ole liikennesuunnittelussa ratkaiseva asia.

Olen asunut tätä ennen maalla parikymmentä vuotta, ja tiedän että siellä saattaa olla vielä turvattomampi pyöräilijälle. Juuri ajokortin saanut tarvitsee rohkaisua ja hakee sitä usein pullosta ja/tai kavereiden kehotushuudoista. Pyöräilijä väistäköön silloin ojaan jos ehtii.

Muistan vieläkin Kööpenhaminan liikenteen, joka oli oikeasti turvallinen. Minulla on myös se muistikuva että ihmiset nauroivat ja vitsailivat enemmän kuin ihmiset täällä. Tietysti on mahdollista että en asunut siellä tarpeeksi kauan, vain pari viikkoa, mutta kun olen kumminkin Helsingissäkin asunut niin ero oli kyllä kuin yö ja päivä.

Nyt kun pimeys on langennut maamme piirin päälle, niin ehkä ihmisiin tarttuu sinisestä pimeästä aivan päinvastaisia tunteita kuin luulisi. Tapio Rautavaarallakin oli todella kaunis biisi nimeltä Sininen uni. Osaan soittaa sitä päässäni ja minusta se on rauhoittava laulu, vaikka siinä surisee sininen auto.

Olen istunut kotona ja haukotellut puolen päivää. Poika soitti isälleen, joka puolestaan raportoi minulle että kuulosti siltä että siellä oli pari huoneellista apinoita. Ja että ne vähintään tappelivat banaaneista. On siis isäinpäivä.

Koska olen äiti enkä isä, painuin sitten kävelylle. Luulin että oli valoisaa, mutta ilmeisesti ne ajat menivät jo. Valo on oikeasti sinistä.




Tiklaspuistossa kuljin kymmenkunta minuuttia yrittämässä saada joitakuita varislintuja edes silhuettikuvaan, mutta ei siitä mitään tullut. Nämä eivät ole kesyjä lintuja. Voi olla että ovat mustavariksia jotka keskustelevat siitä pitäisikö ehkä muuttaa Kokemäenjoen rantaan.

Ainakin ne olivat tiiviissä rivissä sähköjohtojen päällä. En ole ikinä tavannut täällä kuollutta varislintua, joten ne ovat ehkä maineensa mukaan viisaita lintuja eivätkä saa voimajohdoista sähköiskuja.




Puut ovat muuttuneet jälleen grafiikan vedoksiksi.




Tässä joku on vielä tuonut silkkipainonsa ja vetänyt leveän taustan miltei samaa sinistä kuin mitä ilma on.



Kotona sitten on jälkiruuaksi omenoita.

14 kommenttia:

  1. Hei Ripsa, Lumi todella kaunistaa ja puhdistaa maisemat, ja sanot oikean hyvin että se muuttuu 'grafiikan vedoksiksi'.

    VastaaPoista
  2. Marja-Leena, eikö,, ne ovat todella yhtä hienoja kuin mikä tahansa grafiikan vedos!

    On kivaa että nykyään on pieniä kameroita, joista saa tämän illankähmän näyttämään ihan elävältä.

    VastaaPoista
  3. Meilläpäin oli nyt kaunista kuin vuosituhannen 1. päivänä, tuli mieleen,
    hyvin kanista.


    talitiaiset pyysivät lisää ruokaa - kas unohdin viedä.

    VastaaPoista
  4. -rh, minäpäs en unohtanut viedä! Mutta ne eivät olleet ihan ehtineet syödä kaikkia entisiä eväitä.

    Tänä alkutalvena on parvekkeen ikkunassa käynyt koputtelemassa myös sinitiaisia. Mutta voi olla että jos mustavarikset ovat olleet liikkeellä, ne ovat voineet pelotella tintit pois.

    Mustavarikset ovat huomattavasti paljon harmaavariksia pienempiä.

    VastaaPoista
  5. "Illankähmä" - tuota sanaa ihastuksissani maistelen...

    VastaaPoista
  6. Minulla on aika paljon vanhoja runokirjoja, joista aina pihistelen sanoja käyttööni.

    VastaaPoista
  7. Syksynkähmäseltään ennen esim. lusittiin lyhyet kakut, ratti tms..

    naapurin leipurilla näit oli. häviämisiä pimeään vuodenaikaan, ja kuulin tuon sanan, nimen ko. ajokohdalle.

    VastaaPoista
  8. Missä päin olet kuullut tuota "illankähmässä", "syyskähmäseltään"? Minä en yhtään muista mistä olen sanonnan oppinut,, mutta olen asunut niin monessa paikassa Suomeakin, että ei ihme etten muista.

    En usko että "kähmä" on ainakaan pohjalaista murretta, joka on isovanhempien murres.

    Että siis se liittyy katoamiseen, pimeyteen? Siis kaamokseen? Ehkä se on sukua kaamos-sanalle. Minulla EI ole kunnon etymologista suomen sanakirjaa.

    Ilmaiskoon siis kuka sanasta tietää!

    VastaaPoista
  9. Tieällä kotopuolessa - faija tuo käytti, kähmä on kait synonyymi härälle. Kaupungit olivat aika hämäriä, katuvalaistus sellaista kelmeää.
    mutta ennen muuta: sosiaalinen elämä naapurustossa ajoittui silloin ennen vain jotenkin kesäaikaan.

    Siis sanoja voi olla suvussani isoisän äidin tuomisina sieltä länsirannikolta - mutten mä usko että tuo. Amanda oli sitä paitti aika umpi-ruåttinkielinen.

    VastaaPoista
  10. Tjaah, siis Itä-Suomen puolelta. Minulla on isänäiti Iisalmesta, mutta oli asunut aika kauan Ameriikassa, joten siellähän ameriikansuomalaisten kesken ne nuo murteet sekoituivat.

    Ei kyllä kähmä voi olla synonyymi härälle. Oliko sulla kirjoitusvirhe? Tarkoitit hämärää?

    Laitakaupungit olivat ennenaikaan kaikkein kelmeimpiä. Eikös Kaurismäki tehnyt leffan nimeltä Laitakaupungin valot? Vai oliko se jo vanhempi leffa?

    VastaaPoista
  11. Tuosta ferrarinpunaisesta tuli mieleeni viisikymmenluvulta helppoheikki Hyvinkään torilta. Hän myi kampoja, jotka olivat taivaansinisiä ja helvetinpunaisia. Sukkiakin hän myi: terät kevennettyjä, nurinkudottuja, väärinymmärrettyjä.

    VastaaPoista
  12. Suomi on köyhtynyt. Enää ei ole mahdollista löytää tuollaista Hyvinkään toria. Onkohan siellä edes toria enää.

    Minä muistan lapsena kuunnelleeni niitä torimuijia ja -ukkoja että olivat ne kertakaikkiaan suulasta väkeä. Minulla on useita helvetinpunaisia sukkia.

    VastaaPoista
  13. Po.
    synonyymi hämärrälle.

    Ja en mä tiedä noista helppoheikeistä, ehkä ovat vain edenneet urallaan sisähommiin.
    MOT:ssa kuuntelin ja katselin Jari Ohrankämmentä, johtaja: säästäminen myynti ja neuvonta, kauppaamassa Nordean Merenneito-CDO-lainoja - sillä asiasta tekemällään esitteellä, ja että varmasti toimii: pannaan nimet alle.
    Asiallisesti ihan kuin tammimarkkinoilla ennen.

    VastaaPoista
  14. Ihmettelen vain että menevätkö ihmiset niin helposti helppoon. Muistan kun pikkupenskana olin vanhempieni kanssa torilla tai tätien ja setien, niin aikuiset saattoivat riehaantua väittelemään helppoheikkien kanssa.

    Mutta eivät kyllä yleensä ostaneet. Enemmän se oli teatteria.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista