Linnut, linnut

Luin Annie Proulx’n muisteluksen Lintujen vuosi. Linnut tapahtuivat hänelle lähellä hänen toista kotiaan North Platte-joella Wyomingissa. Toinen koti sijaitsee Uudessa Meksikossa. Monet Proulx’n novelleista tapahtuvat samaten Wyomingissa. En muista oliko kuuluisin niistä, Brokeback Mountain, juuri sieltä, mutta sikäli sopisi olemaan, että Wyomingissa on isoja rancheja, maatiloja.

Pääosassa tässä kirjassa ei ole ihminen, vaikka hän on tietenkin yksi syypää siihen, että Proulx alkoi tutkia kaljupääkotkien ja kultaisten kotkien reviirin muodostusta, elämistä, munien hautomista ja poikasten ruokkimista. Isoilla linnuilla on isot vaivat.

Esimerkiksi pelkästään kaljupääkotkien hautominen kestää 35 päivää ja tapahtuu keskellä talvea, niin että siinä on tietäminen.

Colin Harrisonin ja Alan Greensmithin Maailman lintukirjasta (suom.Lasse J. Laine, Pekka Nikander, Helena Paalosmaa, Jan Södersved) ilmenee että kaljupääkotka (Halieetus lecocephalus, tässä suomennettu valkopäämerikotka) muistuttaa ehkä eniten meidän merikotkaamme. Elintavoiltaan ehkä vielä enemmän kalasääskeä, vaikka kalasääksi on kaljupääkotkaa pienempi. Paitsi että kalasääksi asuu myös Pohjois-Amerikassa. Kaljupääkotka on siis ehdottomasti eri laji.

Ei pelkkä lintukirja riitä. On katsottava myös Wyomingin vuodenajat, ilmasto, eläimistö. Paikka kuhisee elämää: lattajalkajäniksiä (Flat Foot Rabbits, Snow Shoe Hares), saksanhirviä (amerikanenglanniksi Elk), kojootteja, vuorileijonia (= puumia), Heroneja (isoja lintuja), useita eri lajeja haukkoja, muun muassa muuttohaukkoja (Peregrine Falcon), joita on myös Suomessa (ja joiden munia himoitaan salakuljetettavaksi asti). Joessa on lihavia taimenia ja muita kaloja, joita kaljupääkotkat syövät.

Ne syövät niitä joko niin, että syöksyvät kyttäysoksaltaan niiden kimppuun, tai sitten ne istuvat joen penkalla ja katsovat mitä joessa liikkuu. Talvisin joki on joskus umpijäässä ja silloin kotkat tappelevat korppien, kettujan, haukkojen ja puumien kanssa lattajalkajäniksistä tai saksanhirvistä (jotka siis oikeastaan ovat kauriita, vai olivatko ne nyt peuroja?).

Wyoming ei ole hirveän pohjoisessa, mutta sijaitsee sellaisessa paikassa, jossa arktiset ilmamassat pääsevät esteettä puhaltamaan alas, koska pohjoisessa ei ole vuoristoja ja koska Tyynen meren mahdolliset lauhat ilmavirtaukset lännestä jäävät Kalliovuorten taakse. Wyoming vaikuttaa Siperialta lukuun ottamatta eläimistöään, joka on Euraasiassa eri kuin Pohjois-Amerikassa. Se johtuu siitä että Beringin salmen yli on päässyt erittäin harvoin. Niin ihmiset kuin eläimet kuin linnutkin.

Linnut ovat kuitenkin tässä muisteluksessa pääosassa. Käärme paratiisissa on karkoitettu ainakin sillä erää. Sellainen oli yksi lammasfarmari, joka vuokrasi helikoptereita tappaakseen kaljupääkotkat (ja tietysti muut kotkat ja isot haukat) ja melkein onnistui siinä, kunnes liittovaltion tutkijat tekivät tuhotyöstä lopun.

Amerikka on merkillinen maa vapauskäsityksessään. Jokaisella pitää olla oikeus kantaa asetta, mutta sheriffit voivat kieltää sen käytön, ainakin joihinkin tarkoituksiin.

Amerikkaan lähteneet siirtolaiset otaksuivat tulleensa tyhjään maahan, ja kun intiaanit onnettomuudekseen sattuivatkin jo asumaan siellä, heidät tapettiin suunnilleen pois päiviltä. Koko tämän vuoden mittaisen lintupäiväkirjan ajalta ei ole yhtään mainintaa intiaaneista, joita paikalla on täytynyt ainakin ennen olla, koska riistaeläimistä ei ole ollut puutetta.

Mutta kaikkien punaniskojenkin yläpuolella on kuitenkin oikeus ja laki, ovat osavaltion ja liittovaltion lait, jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Lakeja on noudatettava. Lammasfarmari vaihtaa lampaat nautoihin, joita kotkat eivät saa tapetuksi.

Tiedä sitten mitä farmari sai tehdyksi metsästysvaistonsa suhteen. Jos se nyt on vaisto, ehkä se on vain vaiva, joka häviää opinnollisella lääkityksellä.

Proulx asuu taloa, jonka hän rakensi joen penkereelle. Hän joutuu liikkumaan ulkona varovasti, koska kotkat pitävät tarkasti huolen reviiristään, eivätkä luota ihmiseen, vaikka tämä nimenomainen ei mitään pahaa näytä tekevänkään. Proulx ei kerro paikan sijaintia. Mutta hän joutuu olemaan huolissaan urheilukalastajista, joita kesän loppupuolella alkaa ilmestyä paikalle. Kotkat tappavat ihmisen hyvin helposti. Ja ihminen tappaa kotkat yhtä helposti.

Vaikka Proulx kutsuu juttuaan nimeltä Memoir: A Year of Birds, lintujen tarkkailussa on seikkailunsa, siinä on selvä käänne, jossa tilanne muuttuu. Tulevat kultakotkat. Kirjailijan lintupäiväkirja ei ole mikä tahansa lintupäiväkirja, vaan selvää kaunokirjallisuutta, jossa pääosassa ovat linnut.

Tarkemmin sanoen pääosassa ovat kirjailijan silmät vahvistettuina muilla aisteilla, mutta ennen kaikkea hyvillä kiikareilla. Hän myöhästyy kerran yrittäessään nähdä mikä lintu lensi talon ohi. Seuraavan kerran hän näki punaruskean vartalon ja tiesi, että toinen kotka, Golden Eagle oli saapunut. Tekstistä aistii selvästi jännityksen ja toivon joka kirjailijalla on: jospa tulisi toinenkin kotkalaji ja jäisi pesimään.

Kahden kotkalajin välille tulee reviirikilpailu, joka päättyy onnellisesti.

Aivan viimeisellä sivulla tulee hyvin aikainen ja kova talvi. Wyomingissa se tarkoittaa valtavaa lumentuloa. Proulx joutuu pakenemaan talvipaikkaansa Uuteen Meksikoon, jota hän ei edellistalvena tarvinnut lainkaan.

Annie Proulx’n lintumuistelua ei ole painettu hänen novellikirjoihinsa, vaan Harper’s- aikakauslehteen. Tämä numero on joulukuun tämän vuoden numero. Samassa lehdessä on toisen kirjailijan, Don DeLillon, pitkä kertomus, joka sijoittuu vankilaan. Sen nimi on Hammer and Sickle, sirppi ja vasara. Siitä tuli mieleeni heti, että kun hipit aikoinaan kysyivät horoskooppimerkkiäni, sanoin aina että sirppi ja vasara.

Mutta Harper's on hyvä lehti. Se vain vie turkasesti aikaa aina ajankohtaiselta kirjojen lukemiselta.

Meiltä puuttuu tämänkaltainen lehdistö. Harper’s ei ole ainut aikakauslehti joka julkaisee yleisaikakauslehden aineiston ohella myös fiktiota ja sitä läheltä sivuavaa, niin kuin nyt tämä Annie Proulx’n hieno lintumuistelus.

Amerikassa tällaisia aikakauslehtiä on monia. Osaa niistä voi lukea myös netissä, esimerkiksi The Nation on sellainen lehti. Osaa voi lukea netissä ja maksaa. Silloin pitää olla luottokortti.

Minulla ei sellaista ole, ja siksi luen lehteni suurimmaksi osaksi paperiversiona. Harper’s on tilattuna, samoin National Geographic ja Scientific American. Lehdet säilyvät vuosia, eikä niille käy kuinkaan. Kun ne pakkaa siististi vuosittain järjestykseen ja vie kellariin omalle paikalle, ne ovat käytössä käytännöllisesti katsoen ikuisesti.

En edelleenkään usko että säilyvyys netissä olisi niin hyvä. Toisesta hienosta novellistista kirjoitan täällä.

       Kuvassa Golden Eagle, alkuperäisten amerikkalaisten nettikuvastosta.


Edit 29.11. -10: sivupalkissa olevan vanhan blogrollin saitti, nimeltä vaasalaisten info, julkaisi lyhyen arvion Torpeedostani. Siihen sisältyy mielenkiintoinen kysymys muistista ja autenttisuudesta. Siis täällä.