Homo ludens

On tottakai väärin että lapsia ei tule tavatuksi useammasti ja niinkin että he olisivat terveitä. Mutta kun viruksia ja muita pöpöjä on mielettömästi. Lapsen työ on leikki, mutta samalla ympäristö pommittaa virushyökkäyksin kuin mikäkin nettihuligaani verkkoja ja niissä asuvia pieni kaloja.

Näiden kuvien ottamisaikaan Japaniin oli iskenyt maanjäristys. Yritin selittää mitä uutiskuvat tarkoittivat, mutta pienet lapset eivät voineet tietää mikä on maanjäristys saati sitten tsunami, joka on käsittääkseni japania.

Lasten työtä katsellessa tulin ajatelleeksi minkälaiseen tulevaisuuteen heitä voi/pitää kasvattaa/kouluttaa. Meillähän ei ole maanjäristyksiä, hurraa! Sitten ajattelin että maapallon navat ovat nyt siirtyneet. Sillä tulee olemaan vaikutus.

Kerroin isommalle lapselle paikasta jossa asuimme kun heidän isänsä oli pieni. Siellä oli lähellä kalkkikaivos. Kaivoksesta löytyi yllättäen suuren männyn oksan sirpale, onkalosta, ja siinä oli valtavan isot hampaan jäljet. Otus on ollut jättiläismajava. Koska sellaisia on ollut, likka kysyi. Sanoin ajan, ehkä noin 250 000 vuotta sitten, ehkä enemmän. Silloin joka tapauksessa pohjoisnapa, jossa amerikkalaiset väittävät joulupukin sijaitsevan, oli eri paikassa kuin nyt ja täällä oli paljon lämpimämpää. Oikein paljon lämpimämpää, minä sanoin. Oikein kuumaa, kysyi likka. Vielä kuumempaa, minä sanoin.

Rupesin miettimään miten ihmeessä koulu osaa kertoa mitään tulevaisuudesta. Ei sitä pysty ennustamaan. Aivan mitä tahansa voi tapahtua.

Sitä minä en lapsille sanonut että tässä voi käydä aika ikävästi vielä. Siis ikävästi ihmiselle. Koska jos sen sanoisi lapselle, sitten pitäisi vastata kysymyksiin muista ihmisistä, kavereista, isovanhemmista, tädeistä, kummitädeistä ja -sedistä, äidistä ja isästä. Kaikista. Mikä on iso määrä ihmisiä?

Sitten ajattelin että eikös kasvatuksen tarkoitus ole kaikenlaiseen elämään. Filosofoiva isäni kyllä sanoi että mikään ei ole varmaa ja kaiken lisäksi kaikki virtaa. Sen lisäksi se sanoi jonkun Göötten sanoneen että kyllästyttävää on kaikkinainen harmaa teoria. Sitten äiti sanoi toisesta huoneesta että turhuuksien turhuus ja ne kumpikin rupesivat nauramaan.

Vanhemmat tuntuivat olevan suhteellisen luottavaisia elämäänsä. 1950-luvulla tulevaisuus oli jossain määrin vielä ennakoitavissa. Oli suhteellisen varmaa että uutta sotaa ei tule, ainakaan pian. Ne sanoivat että uutta sotaa ei tule, mutta mistään muusta ei puhuttu kuin sodasta.

Joka tapauksessa vanhemmalla likalla oli toinen käsi kipsissä ja kipeä ja kutiseva kuin mitä. Käskin likan sanoa käsivartensa iholle että lopeta kutiseminen ja heti. Kuulemma loppui. Mutta kädelle tiuskimista tulee jatkumaan vielä 3 viikkoa.

Nuorempi oli toipumassa keuhkokuumeesta. Leikki väsytti ja joskus oli pakko nukkua. Antaisin vaikka mitä, jos pystyisin kurkkaamaan noihin uniin. Lapsuuden unet olivat rajattomia ja sitä paitsi jatkuivat valveen aikana.

Edit 17.3.2011: P.s. Sain viimeinkin katsotuksi läpi lehtiä, blogeja, kirjoja, eli kaikkea sellaista missä puhuttiin/kirjoitettiin Japanin katastrofin merkityksistä. Nyt on sellainen tunne, että ehkä jotain on tapahtumassa. Tarkoitan asenneilmapiiriä ja sitä varsinkin täällä lännessä. Kuuntelin äsken Risto Isomäen ja STUKin Lehtisen (valitan, en muista etunimeä, mutta se ei ollut Lasse) Radio YLE 1:n Ajankohtaisesta ykkösestä. Siis uusinta tältä päivältä. Mieleen jäi STUKin vakuutus siitä että Suomen ydinreaktorit tarkistetaan ja se Isomäen puheesta, että Loviisan reaktoreihin voi vaikuttaa katastrofaalisesti esimerkiksi suuren myrskyn nostama tulva. Sitten katsoin YLEn blogeja ja tältä päivältä oli aina luotettavan ja paljon lukevan Jertta Blomqvistin kolumni. Tältä päivältä ja vaikka kyseessä on ”vain” Zizek, niin vaikuttaa siltä että siitä löytyy paljon asiaa. Joka tapauksessa vaaleihin ei ole paljon aikaa ja siksi energiapolitiikka on hyvin tärkeä asia. Ennen kaikkea lasten ja lastenlasten vuoksi.