18.12.14

Naisten töitä

Sain sentään pestyksi astiat ja viedyksi pitkin jäisiä katuja ensi vuoden vuokrat maksettavaksi pankkiin. Verkkopankki olisi mahdollinen, mutta silmiin sattuu kun pitää yrittää saada kirjoitetuksi pitkiä numerorimpsuja. Sitä paitsi ne menevät taatusti koko ajan väärin.

Silmiä on säästettävä Chaplinin elokuville. Niitä tulee viikonloppuna.

Jokin aika sitten minulla oli käyttöä amerikkalaiselle opukselle nimeltä Sisterhood is powerful. En muista enää tarkalleen miksi sitä tarvitsin, kyse ei ollut kuitenkaan nostalgian puuskasta, vaikka olinkin Amerikassa siihen aikaan kun Women’s Lib eli naisten vapautusliike ynnä muut samantapaiset liikkeet (mm. Gay Lib, etniset sensitiivisyyskoulutukset, Black Panthers, Students for Democratic Society eli SDS) olivat alkaneet kasvaa.

Juutuin lukemaan kirjaa. Se on hellyttävän käyttökelpoinen opas naisena olemisen kaikenlaisiin ongelmiin. Amerikkalaiset ovat hyvin käytännönläheistä porukkaa. Kaikelle mahdolliselle löytyy käyttöohjeita, paksussa pokkarissa on myös 1960-luvun lopun aika kattava osoitteisto miltei mitä tahansa naisen elämässä vastaan tulevaa ongelmaa varten. Eri kaupungeissa oli pieniä toimistoja naisten erilaisia elämänvaiheita varten.

Naisia opetettiin siivoamaan, käymään pankissa, laittamaan hyvää ja ravitsevaa kasvisruokaa, kasvattamaan varsinkin poikia ja olemaan leikkimättä pyssyillä.

Kirjan on toimittanut Robin Morgan, ja kirjoittajia ja muuten vain lainattuja ”siskoja” on paljon. Monia heistä tuli luetuksi 1960-70-lukujen vaihteessa.

Suuri osa kirjoittajista oli organisoitunut Naisten vapautusliikkeen paikallisiin yhdistyksiin. Kate Millett oli kirjoittaja, jota opiskelinkin yhden kirjan verran. Hänen Sexual Politics-opuksensa oli väitöskirja New Yorkin Columbian yliopistosta. Kiinnosti sellainen detalji, että hän oli kuvanveistäjä ja kriitikko. Kirjailija Sylvia Plath esiintyy kirjassa, vaikka ei ollut enää elossa sen ilmestyessä vuonna 1970. Valerie Solanis should be known as an artist, not as someone who shot Andy Warhol. Solanis (yleensä mainitaan nimellä Solanas) vertautuu henkilötiedoissa Norman Maileriin, joka melkein tappoi vaimonsa puukolla, mutta ei joutunut koskaan vankilaan, vaan oli ehdolla jopa New Yorkin pormestarin vaalissa. Sen sijaan Solanis vietti elämänsä vankiloissa.

Parhaita ystäviäni Amerikassa oli tanskalainen Vita, joka kertoi minulle sinisukista. Heitä mietimme pitkään ja hartaasti.

Joka tapauksessa Robin Morganin toimittama opus on raikas, railakas ja raivokas. Kyllä se puolustaa paikkansa, enkä ole koskaan kuullut minkään ideologisen ja/tai käytännöllisen liikkeen alkavan ilman huomattavaa energialatausta.

Osuttiin kokoukseen jossa paikallinen valkoihoinen feministi Honey Bee otti lujaa yhteen paikallisten Mustien pantterien kanssa. Syy: Pantterien mielestä ei ole mahdollista, että valkoihoiset amerikkalaiset ylensyöneet naiset pystyisivät mitenkään auttamaan Kuubaa korjaamaan sokeriruokosatonsa. Honey Bee oli tilaisuudessa kertomassa matkasta Kuuban sokeriruokopelloille.

Me eurooppalaiset lähdimme äkkiä pois. Kokouksesta seurasi pitkäaikainen debatti, joka kiertokautta päätyi siihen että mustat naiset syyttivät valkoista herrarotua jatkuvista mustien aborteista. Siinä oli tietenkin paljon totta ja toinen puoli oli yhtä tosi myös. Sitä mietimme ankarasti ja pitkään.



Nyt lehdessä sanotaan että amerikkalaiset pääsevät ehkä ihan pian takaisin lomille Kuubaan. Sitten uutisissa kerrotaan Yhdysvalloista – ja sama suunta on ilmeisesti Euroopassa myös – että köyhimmät ihmiset kuuluvat etnisiin vähemmistöihin. Sen lisäksi pakistanilaiset talibanit tappoivat yli 130 koululaista heidän koulussaan. Ehkä etniset sensitiivisyyskurssit voitaisiin ottaa käyttöön tosissaan?

Nobelin palkinnon voittaja Malala on esittänyt jo protestin. Ehkä isku kouluun tuli samasta syystä kuin Malalaa ammuttiin: lasten, varsinkaan tyttöjen koulunkäyntiä ei ilmeisesti voi hyväksyä oikeaoppisessa pakistanilaisyhteisössä. Kun sotilailla ei ole koulutusta, niin he eivät voi käsittää sen merkitystä lapsillekaan. Rikos on tuomittu kaikkialla maailmassa.

Maailma on pienentynyt pienentymistään. Naisten ja tyttöjen koulutus on kaikista tärkein asia. Toivon totisesti että naiset eivät rupea tarttumaan aseisiin vaan kirjoihin.


Tämänhetkisessä tappamisessa on aivan tarpeeksi. Talvipäivän seisaukseen (22.12.) tahdon rauhaa. Tulisi edes yleinen tulitauko!

15 kommenttia:

  1. Kuuleppa Ripsa, kävin hiukan lukemassa näitä juttujasi enkä voinut olla naurahtamatta kun vastaan tuli Paavo Alkio. Kyllä olet ihan Alkion veroinen uskossasi omaan asiaasi pienten ja vaivaisten puolustajana.

    Meillä oli kuten sinullakin koko tuo kirjasarja uunin ranssilla pölyttymässä ihan määrätystä syystä. Äitilläni oli nimittäin jotakin silmäpeliä vakavampaa A:n pojan Ista Paavon kanssa 30-luvulla, Suursaaren peruja. Siitä ei sitten tullut onneksi sen kummempia mutta Laihialla he so.äiti ja Bertta kyllä kerran kävivät niin että vaaraa kaiketi oli!
    Anyway, olen samaa mieltä vanhemman Alkion kirjoista. Kaksi jaksoin poikana lukea, Puukkojunkkarit ja sen jatkon mutta siihen jäi. Olen nyt heittänyt ne menemäänkin, jätin vain sen Esan nuoruudenkuvauksen, Puukkojunkkarit siis. Siinä oli kuitenkin joku veto siinä tekstissä.

    Ista Paavon sotakuvauksessa, se on päiväkirjaa, on itua jos alue kiinnostaa.

    No niin, Joulua tässä olen toivottamassa ja onnea naisasian edistämisessä!

    toivoo

    Hannu

    VastaaPoista
  2. Hannu,

    Paavo Alkio taisi olla joku hovioikeudenneuvos tai muu sellainen, muistaakseni, enkä nyt edes muista oliko oikein Vaasan hovioikeudessa vai missä, taisi olla, ainakin hänet täälläpäin tunnettiin.

    Uh, sen isän nimi taisi olla Santeri? Ja sitten Paavon pojan nimikö oli Ista, vai Santerinko? En ole niistä Alkioista niin kovasti selvillä, mutta kyllähän ne ovat olleet kova nimi Pohjanmaalla! Nuorisoseuraliike ja maalaisliitto, kumpikin vissiin.

    Santeri Alkioon ei voinut olla törmäämättä kun opiskelin sitä nuorisoseuraliikettä gradua varten jossain vaiheessa. Onneksi Alkiot ovat vissiin kaikki kirjoittaneet paljon, niin että oli aika helppoa ottaa selville mitä ne olivat mieltä. Ihanteellista porukkaa.

    Vai oli äidilläsi romanssi ja vielä Suursaaressa. Siitä saaresta on kirjoitettu paljon, se on ilmeisesti ollut niitä parhaita paikkoja Suomenlahdella. Oliko siellä kasino, vai mikä sinne veti, jotain sellaista kuitenkin. Ei ollut kyllä kiva että niin hieno saari meni Neuvostoliitolle. Sitten siellä saaressa oli vielä paljon hylkeenpyytäjiä ja kalastajia ja kaikenlaisia ihmisiä, mielenkiintoinen sekoitus, niin ja vielä kaikenlisäksi pirtun salakuljetusta kieltolain aikaan!

    Muistan että kerroit sukusi naisten olleen "sinisukkia", se on ennen ollut todella kova paikka. Mutta voin vakuuttaa että Amerikan naisten asema ei ole läheskään yhtä hyvä kuin Suomen naisten, kuulemma se on jälleen muuttunut kehnommaksi 1960-luvun eteenpäin menon jälkeen.

    Ja vietä sinäkin hyvä ja rauhallinen joulu, ihan sellainen kuin itse haluat! Meillä varmaan hemmotellaan kissaa ja toisiamme, siinä sitä jo onkin.

    VastaaPoista
  3. Joo, pääsi lapsus, Santeri tietysti. Äiti tuskin oli "sinisukka" mutta isoäiti oli. Äidin jumala oli kauneus, hiljaa mutta ehdoitta.
    Tervehdi kollegaa myös!

    H

    VastaaPoista
  4. Hannu,

    joo, Leo luki jo kommenttisi ja kerroin että olet Oulunkylästä. Ilahtui, koska se meidän kommuuni oli taideopiskelijoita täynnä silloin 70-luvulla. Käytiin usein visiitillä Oulunkylän ateljeetalossa.

    Luulen että oli vähän yleisempääkin, että meidän äidit eivät olleet "sinisukkia". Ja joo, minulla oli kumpikin isoäiti ilmiselviä suffragetteja tavallaan.

    Rintalan "Jumala on kauneus" on mielestäni kirjailijan paras opus. Mutta niin on Viljo Lampikin hieno kuvataiteilija.

    En ole keksinyt vielä mitä niille Alkioille teen. Maakuntakirjasto ei takuulla ole niitä vailla.

    VastaaPoista
  5. PA oli Vaasan hovioikeuden presidentti vanhoilla päivillään mutta minulle mielenkiintoisempaa oli se yhteys mikä hänellä oli Ilmari Turjaan joka oli kai alunperin SA:n opetuslapsi lehtityön saralla.

    H

    VastaaPoista
  6. Hannu,

    Ilmari Turja on vissiin meidän vanhempien ikäinen, ehkä vähän vanhempi. Muistaakseni Turjakin on täältä, joka tapauksessa maalaisliittolainen, ehdottomasti. Turjan nuorisoseura-kytköksistä en kyllä ole kuullut.

    Siinä Uudessa Kuvalehdessähän julkaistiin se kissan-/ketunraadoista tehdyn margariinin häväistysjuttu ja taisi voivuori vähän madaltua. Me nuoremmat taidettiin kyllä vain nauraa sille jutulle.

    Sitten se lehti menikin jo konkurssiin.

    VastaaPoista
  7. ..ja sotamies Hytin tapaus! Siitä oli leikki kaukana.

    H

    VastaaPoista
  8. Hannu,

    tuosta on hämärä kuva, eli en muista. Pitää tsekata. Eikö tuo ollut peräti kirjan muodossa?

    VastaaPoista
  9. Hannu,

    näkyi olevan yksi kirja. Mutta suurin osa Uuden Kuvalehden juttuja.En ole ikinä lukenut sitä lehteä, niin että en sitä varten aktiivisesti muistanut juttua.
    Mutta muistan kyllä nyt.

    Kyllähän siitä puhuttiin, koska Kekkonenkin puuttui siihen. Sitä en ollut tiennyt että Linna oli käyttänyt tapausta kirjassaan. Omituiselta tuntui, että leski ei saanut eläkettään. Siis ei kuulosta oikeudenmukaiselta, että leski ja lapset joutuivat kärsimään. Se upseeri oli ilmeisesti sekaisin, siis se ampuja.

    VastaaPoista
  10. Ripsa

    Joo, Turja otti tapauksen kai ihan 'henkilökohtaisesti' ajaakseen, en ihmettele.

    Itse oli 60-luvulla parina kesänä Aulangolla hovimestarina. Aulanko oli kuulu huippuhotelli siihen aikaan. No, tuli tämä Lidgren sinne yhtenä päivänä aiakkaaksi niin tapahtui jotain mitä ei siellä koskaan tapahtunut. Tarjoilija kieltäytyi herraa palvelemasta, nuori tyttö! Otti sen aikaisia kuvioita ajatellen riskin kun kieltäytyi. Muistan miten mielessäni häntä onnittelin ja hankin vanhemman naisen hoitamaan tarjoilua. Kun sitten tytöltä kyselin niin sanoi voivansa pahoin kun huomasi kenen kanssa oli tekemisissä.

    Sittemmin osoittautui että 'everstiä' ei hänen tuttavapiirinsäkään lainkaan noteerannut, ei suostunut, kutsuista huolimatta, syömään hänen kanssaan.

    Että kyllä Turja onnistui kampanjassaan vaikka ei saanutkaan oikeudessa tuomituksi.

    H

    VastaaPoista
  11. Hannu,

    kyllä 60-luku oli vielä aika lailla konservatiivista aikaa. Oli paljon asioita joista ei saanut puhua. Salama-sotakin oli silloin.

    En usko että kukaan olisi ollut sen Lindgrenin puolella silloin, mutta kun oli kyse armeijasta, niin vihollisia taisivat enemmänkin olla aseistakieltäytyjä kuin tappavat upseerit. Armeija oli arka kunniastaan.

    Toivon että Hytin lapset selvisivät kamalasta lapsuudestaan. Sekin on ollut paha juttu, jos on leimattu pelkuriksi. Siinä mielessä meilläkin oli suuri isänmaallinen sotamme.

    Mutta olipa hienoa että puhuit sen tarjoilijatytön kanssa! Hänelle se on ilman muuta ollut suuri helpotus.

    Vaikka tottakai se kapiainen on ollut päästään sekaisin ilman muuta. Hoitoon ei tainnut olla tungosta niihin aikoihin.

    VastaaPoista
  12. Ripsa, jos ihan tarkkoja ollaan niin emmehän me ihan vuorenvarmasti tiedä mitä siellä todella tapahtui. Wikipediassa näköjään sanotaan yleisesti arveltavan että ehkä ampui pikaistuksissansa. ehkä sitten niin?

    Se mitä sinä sanot että sekopää, voi olla just nappiin sanottu. Ja kyllä se silloin Aulangon illassa hetkittäin siltä vaikuttikin.

    OK, se on mennyttä, Joulua nyt vielä kerran!

    H

    VastaaPoista
  13. Hannu,

    ei tietenkään tiedetä. Eivät pimahtaneetkaan kai yleensä ammu alaisiaan muiden nähden. Eivät edes amerikkalaiset poliisit mustaihoisia teinejä. Pitipäs päästä vielä palaamaan teemaani!

    Joo, ensin tulee talvipäivän seisaus maanantaina. Tiistaina on vielä vesijumppa, sitten tulee tauko. Muista sinäkin olla ulkona, vaikka siellä on varmaan tylsää kun ei ole lunta! Ehkä te saatte sitä vielä! Meillä oli tänään loskakeli päivällä, mutta nyt alkaa mennä alle nollan nopeasti.

    Kissa ei mene enää parvekkeelle.

    VastaaPoista
  14. Ripsa, auttaisiko sinua laskujenmaksuissa yhtään jos hankkisit viivakoodinlukijan tietokoneeseesi? Ei mullakaan ole, mutta katsellut olen hankkiakseni, kun ärsytää ne pitkät rimpsut näppäillä hitailla aivoillaan&tukevilla sormillaan.

    Halvin näyttäisi nettikaupasta löytyvän n.17€: http://www.viivakoodinlukija.net/viivakoodilukija-laskujen-maksuun-usb

    VastaaPoista
  15. Valto,

    vois vissiin toimia, jos ois oikeanlainen. Yks hankittiin, jotain tonhintanen, ei toiminut täs konees. Suurin osa vempeleistä taitaa olla Windows-koneille suunnattuja. Ja sitä viruksia vastaanottavaa konesta en ota kyllä enää vaivoikseni! Tulin siihen tulokseen, että kerään oikein harvoin laskuja useampia ja maksan kerralla.

    Mutta sillä dinosauruksella on kyllä ihan hyvä kirjoittaa.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista